Äitienpäivämenu

Kuohuviini ja croissant -aamiainen sänkyyn lahjojen kera, siinä meidän äitienpäivän aloitus. Hemmottelu kuuluu meidän äitienpäivään ja silloin muu perhe hoitaa ruuanlaiton. Perinteiseen tyyliin päivällinen on meillä äitienpäivän yksi tärkeimpiä asioita. Vuoden 2008 äitienpäivä menumme teema oli ”Bloggaajan syötteet ja evästeet”, sillä meidän kevättä on värittänyt tämä bloggailu-harrastus. Teemalla ei ole silti mitään tekemistä päivällisen tarjottavien kanssa, mutta väliäkös sillä. Päätin tehdä lapsille oman menun, sillä tiesin että lasten kärsivällisyys olisi loppunut jo alkupalojen kohdalla.

Äitienpäivämenu

Latva-artisokka ja kuohkea sitruunakastike
***
Naudanpaisti ja kastike Välimäen tapaan
Bataatti-perunasose

Peruna-valkosipulipyree
Talon punaviini, maito, vesi
***
Kinuskikakku, kahvi

Lastenmenu

Kruununakit
Perunamuusi
Maito
***
Kinuskikakku, mehu

Latva-artisokka ja kuohkea sitruunakastike

Alkupalaksi päädyin latva-artisokkaan, jota ei liian usein ole tullut syödyksi. Yleensä olemme tehneet lisukkeeksi valkosipuli-aiolia, mutta nyt kokeilin Maku-lehden arkistosta löytyvää kuohkeaa sitruunakastiketta hiukan muokattuna. Varaa yksi latva-artisokka per ruokailija. Typistä latva-artisokkien lehdet leikkaamalla. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää reilusti suolaa. Keitä latva-artisokkia koosta riippuen 20–40 minuuttia. Valuta hyvin. Keittämisen aikana valmista kuohkea sitruunakastike, johon tarvitaan:

1 rkl sitruunamehutiivistettä
2 keltuaista
1 dl kuohuviiniä
n. 30 g voita
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl ruohosipulia silputtuna
ripaus suolaa ja valkopippuria

Pane sitruunamehu, keltuaiset ja kuohuviini kattilaan. Kuumenna keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos on kuohkean kiisselimäistä. Älä keitä. Siirrä kattila liedeltä ja vatkaa voi kastikkeeseen. Jäähdytä. Vatkaa tuorejuusto kuohkeaksi ja lisää sitruuna-siideriseos joukkoon koko ajan hyvin vatkaten. Mausta suola- ja pippuriripauksella sekä ruohosipulisilpulla. Latva-artisokat olivat erittäin maukkaita kun keitinvesi oli runsaan suolainen. Kuohkea kastike sopii mainiosti latva-artisokan kanssa. Erityisesti ruohosipuli antoi mukavan säväyksen kastikkeeseen.

Naudan sisäpaisti ja kastike Välimäen tapaan
Lainasimme taannoin kirjastosta Hans Välimäen kirjan Koti keittiössä. Kirjassa oli mukavan tuntuinen kastike paistille. Välimäen ohjeessa käytetään karitsan sisäpaistia, mutta Stockmannin lihatiskillä ei sitä ollut ja päädyin naudan sisäpaistiin. Lihan valmistuksessa ei ollut mitään erikoista. Suolaa ja pippuria pintaan, paistetaan hiukan pannussa väriä lihaan ja 200 asteen uunissa kunnes sisälämpö alle noin 55 astetta jos haluat mediumia. Samalla tein lastenmenua varten nauravat nakit uunissa, jotka poikamme nimesi uudestaan Kruununakeiksi päätyjen leikkauksen innoittamana. Jouduin hiukan soveltamaan Välimäen ohjetta ja minun kastikkeeseeni tuli:

1 iso punasipuli
4 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa kuutioituna
1 prk tomaattipyreetä
2,5 dl punaviiniä
2,5 dl lihalientä
1 rosmariinioksa
2 laakerinlehteä
voita

Laita pataan sipuli, valkosipulinkynnet ja porkkanakuutiot. Kuullota muutama minuutti. Lisää tomaattipyree ja kuullota hiukan lisää. Lisää viini ja keitä kunnes puolet nesteestä on haihtunut. Lisää lihaliemi rosmariini ja laakerinlehdet. Kiehuta, kunnes lientä on jäljellä pari desiä. Siivilöi kastike. Sekoita joukkoon nokare voita ja lämmitä tarjoilulämpöön.

Bataatti-perunasose ja peruna-valkosipulipyree
Päätin tehdä kahta erilaista perunasosetta lihan seuraksi. Niiden valmistus sujui näppärästi samalla kertaa, kun keitin runsaasti kuorittuja ja lohkottuja perunoita ja lisäsin samaan kattilaan kaksi bataattia lohkoina. Bataatti kypsyy todella nopeasti, joten lisää ne kattilaan kun perunat ovat jo puolikypsiä. Kun bataatit ja perunat ovat kypsiä ota syrjään perunanlohkoja valkosipulipyreetä varten. Valkosipulit pitää ryöpätä kahdesti: Leikkaa valkosipulinkynnet 3-4 osaan, laita kattilaan ja kaada kylmää vettä päälle. Kiehauta vesi ja siivilöi se pois. Toista ryöppäys uudelleen. Toisen kerran jälkeen kaada valkosipuleiden päälle maitoa niin että ne juuri peittyvät. Keitä miedolla lämmöllä kunnes valkosipulit ovat pehmenneet. Soseuta valkosipulit perunoiden kanssa ja tee tästä eteenpäin kuten perunamuusia tekisit.

Bataatti-perunasose tehtiin myös samaan tyyliin kuin normaali perunamuusi, mutta lopputulos on vaan makeampi ja mukavan punertava.

Laitoin perunasoseet lautaselle sydänpiparimuottia hyödyntäen, ja lihat kastikkeen päälle. Kokonaisuus oli maukas ja ihan mukava yhdistelmä. Mitkään maut eivät olleet liian voimakkaita vaan jopa toisiaan täydentäviä.

Lastenannos oli siis kruununakit ja perunamuusi. Perunamuusi on asetettu lautaselle hyödyntäen muumi-piparimuottia.

Kinuskikakku

Jälkiruuaksi oli Hyppysellisen huippuherkkua eli kinuskikakkua. Kakun tekeminen alkoi jo lauantai-iltana kun tein sen päällistä vaille valmiiksi. Täytyy sanoa että leivonta ei todellakaan ole Pastapään juttu. Olen kokeillut erilaisia sokerikakkuohjeita ja tällä kertaa luotin yläasteen köksäkirjaani. Kakun täytteeksi laitoin banaanisosetta, mansikkahilloa ja valmista kinuskikastiketta. Päälle tein sunnuntaina kinuskia kermaa ja fariinisokeria keittämällä. Päälle nompparelleista ”ÄITI” ja hiukan reunalle palleroita. Lopputulos ei ole mikään muotoilun ja tyylikkyyden mestariteos mutta ajatus on tärkein!

Toivottavasti kaikilla perheillä oli yhtä mukava äitienpäivä kuin meillä! Samalla ratkesi jääkaapissa olleen mytyn arvoitus.

Sisilialainen spagettivuoka ja melonilisäke

Minä olen kertakaikkisen hurahtanut tuohon munakoisoon! Se on kaunis -varsinkin kokonaisena, upean värinen, ihanan makuinen ja yhdistetään resepteissä usein varsin makoisasti. Niin nytkin! Otetaan ensin puoli kiloa voita- blogista tuli bongattua tämä ohje ja olihan sitä kokeiltava. Meillä nuo lapset eivät oikein perusta koko koisosta, mutta tässä ruuassa riitti heillekin syötävää. Muutamia laiskan kokkaajan sekä oliivintykkäämättömyys muutoksia tehtiin, muuten mentiin alkuperäisen voimalla kohti herkullista päivällistä. Muutoksia teimme mm. siinä, ettemme paistaneet vaan vain itketimme koisot. Näyttivät kuivilkaisilta mutta eivät sitä olleet. Tässä ohje melkein kopioituna em blogista.

2 munakoisoa

200 g paistijauhelihaa

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä murskattuna

2 rkl tomaattipyrettä

400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia

1 tl worcestershirekastiketta

1 tl kuivattua oreganoa eli mäkimeiramia

1 paprika pilkottuna

175 g spagettia (kuivapaino)

115 g parmesania vasta raastettuna

suolaa aika reilusti

pippuria

Levitä noin 20 cm halkaisijaltaan olevan vuuan pohjalle leivinpaperia. Viipaloi munakoisot ja itketä niitä muun ruuan valmistuksen ajan. Ruskista jauheliha, sipuli ja valkosipuli pannulla. Lisää tomaattipyree, paseerattu tomaatti ja mausteet. Anna hautua 10 minuuttia, lisää sitten paprika ja anna taas hautua 10 minuuttila. Kypsennä pasta al denteksi. Valuta. Lisää jauhelikastike ja parmesaani spagettiin ja sekoita huolellisesti esim. kahden haarukan avulla nostellen. Levitä munakoisoviipaleet vuoan pohjalle ja sivuille. Lisää spagetti ja peitä se lopuilla munakoisoviipaleilla. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna asettua 5 minuuttia ja kumoa sitten isoon tarjoiluastiaan. Ota leivinpaperi pois ja tarjoile saman tien.

Melonilisäkettä on tehty ainakin Prinsessakeittiössä ja Polkkapossulassa. Mekin teimme vastaavaa nyt munakoisoisen vuuan lisäkkeeks. Paitsi värikkyyttä, lisäke toi satsiin tiukkaa mausteisuutta:

vesimelonia paloina
punainen chili pilkottuna

ruohosipulia

suolaa

Sekoita aineet keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa.

Salaperäinen mytty jääkaapissa...

Niinkuin monesti ennen juhlapäivää, on nytkin jääkaappimme vihanneslokeroon ilmestynyt salaperäinen sanomalehtimytty... Minua on kielletty kajoamasta siihen tai edes hiukan raottamasta lehden sivuja :) Tulossahan on Vuoden Tärkein Juhlapäivä sunnuntaina (Pastapää kommentoi että Isänpäivän jälkeen), jolloin minä nautin ja annan toisten huhkia.

Dinosauruspasteijat

Tämä välipala menee kategoriaan hauska tehdä, ei juuri maistuvaa. MUTTA täytettä vaihtamalla ja taikinaan suolaa lisäämällä voi saada ihmeitä aikaan.

Lainasimme kirjastosta Mary Cadogan nimisen naishenkilön kirjan "Lastenkutsut", joka on ilmestynyt 1990. Kuvat eivät ole erityisen houkuttelevia, mutta ajattelimme josko niistä saisi välipalaideoita. Muutamaa reseptiä lukuunottamatta kirja oli mielestäni kuitenkin aika turha lainaus. Tämän dinosauruspasteijan päätimme kuitenkin toteuttaa.

Taikina oli helppo tehdä ja leipoa. Samoin täyte :D. Suosittelen kuitenkin jotain lisäystä täytteeseen tai sen vaihtamista kokonaan.

Taikina yhdeksälle pasteijalle:

125 g (2 1/4 dl) grahamjauhoja

125 g (2 1/4 dl) vehnäjauhoja

60 g voita

125 ml vettä

suosittelen lisäämään suolaa

Sekoita jauhot. Lisää yhdessä vesi ja sulatettu voi. Sekoita nopeasti pehmeäksi taikinaksi. Kumoa jauhotetulle pöydälle ja vaivaa pikaisesti tasaiseksi. Kaulitse taikina ja leikkaa 10 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä. Itse käytin "leikkaamiseen" muovirasian pyöreää suuta. "Ylijäävä" taikina käytetään pään ja hännän tekemiseen.

Täyte:

tonnikalaa

pakastesokerimaissia

Laita täytettä pyöreille taikinoille. Nosta reunat yhteen ylöspäin ja nipistele kiinni. "Nipistelystä" tulee siis selkään sahalaidoitus. Muotoile jäljellejääneestä taikinasta dinolle pää ja häntä, kiinnitä ruhoon nipistelemällä. Paina päähän maissista silmät. Siirrä pellille. Voitele kananmunalla ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Panzanella

Vanhoja kuvia selatessa löytyi viimevuotinen Panzanellan ja grillattujen broilerinkoipipalojen kuva. Tätä viime vuotista herkkua pitää taas tehdä jossain vaiheessa. Panzanella on Italialainen "leipäsalaatti", jota joskus sanotaan myös "jämäsalaatiksi", sillä siihen voi laittaa miltei mitä vaan aineksia.


Meidän Panzanella ohje perustuu Maku-lehden numerossa 3/07 olleeseen Jyrki Sukulan pallogrilli-show artikkeliin. Neljään annokseen tarvitaan:

3 kypsää (luumu)tomaattia
2 viipaletta maalaisleipää
1 kurkku
2 lehtisellerin vartta
1 punasipuli
1/2 dl kapriksia
2 dl Basilikaa hienonnettuna


Kastike
1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä


Halkaise tomaatit ja purista siemenet talteen kastiketta varten. Leikkaa leivistä reunat pois ja kuutioi leipä pieniksi paloiksi. Kuutioi pieniksi kurkku, tomaatit, varsiselleri ja sipuli kulhoon. Sekoita kastikeainekset keskenään. Sekoita kasviksien joukkoon kastike, leipäkuutiot, basilika ja kaprikset.


Tarjoilimme panzanellan kanssa grillattuja kanankoipipaloja.

Konvehteja äitienpäiväksi

Etsin hyvää makeisohjetta äitienpäiväksi. (Hoito)lapset ovat maalanneet jo kulhot alkuviikosta, mutta nyt niihin tarvitsisi saada täytettä.

Juhlattaren kakkublogista bongasin tämän konvehtien teko-ohjeen. Oli niin hyvät kuvat ja selostukset, että minultakin taipui tällainen näperrys. Käykääpä tutustumassa Miimin ohjeisiin jos haluatte samanlaisia. Ohjeet ovat niin hyvät kuvineen että mitäpä sitä toistamaan.

Itse huomasin, että sulaneen suklaan kanssa täytyy tosissaan olla ripeä ennen kuin se alkaa jähmettymään. Varsinkin jos tekee monikerroksisia suklaapaloja, kerrosten tiiviys riippuu olennaisesti suklaan notkeudesta. Omansa tekee tietysti myös kopauttelu, jolloin ilmakuplat ja muut tiivistymättömyydet saadaan pois. Teimme lasten kanssa konvehteja paitsi sydänmuotteihin (ne hankin aikoinaan tosi edullisesti Ikeasta - jääpalamuotteja siis) myös Aalto-maljan muotoisiin jääpalamuotteihin. Sydänkonvehdit onnistuivat upeasti, maistoimmekin muutaman viiteen pekkaan pilkottuna. Olivat kertakaikkiaan suussasulavia. Aalto-kerros-"sukliissa" osa kerroksista oli jäänyt tippukiviluolamaisiksi - yrittämällä ei varmasti onnistuisi :) Ja suklaata konvehteihin uppoaa uskomattoman paljon!

Meillä konvehteihin käytettiin Fazerin sinistä (maitosuklaa siis) ja Pandan valkoista suklaata.

Täytteinä kokeilimme seuraavia kaapista löytyneitä aineksia ja kaikki toimivat loistavasti!

• tervasiirappia
• punaviinisiirappia
• inkiväärisiirappia
• mariannerouheita
• rusinoita pilkottuna

Lapset päättivät itse täytteet. Minusta oli kauniisti ajateltu, kun viisivuotias totesi: "Minä haluan laittaa ainakin punaviinisiirappia sillä äiti tykkää juoda punaviiniä." Poitsulle on mennyt perille jo se, että lahjaa annettaessa mietitään mistä sen saaja pitäisi.

Lapset myös koristelivat konvehdit itse sivelemällä suklaata pintaan.

Lasten kommentteja valmiista konvehdeista:

"Nämä ovat kauniimpia kuin aurinko"

"Maistuu ihan suklaalle"

"Maistuu rusinalle" - kaikista täytteistä :)

Innostuin suklaan suurena ystävänä niin paljon koko hommasta, että jatkoa seuraa varmasti!

Karjalanpiirakka leivänpaahtimessa

Ennen Pastapään tapaamista pistin eineskarjalanpiirakat aina uuniin tai mikroon. Ensinmainittu on turhaa sähkönkulutusta jos piirakoita on vain pari ja jälkimmäisessä jäävät lötköiksi. Yhteenmuutettuamme koimme pari krapula-aamua - niitäkin OLI joskus opiskeluaikoina :) , ja silloin meillä paistettiin karjalanpiirakat oikein pannulla munien ja pekonin kanssa. Nam! Näin arkena Pastapää on opettanut minut paahtamaan piirakat leivänpaahtimessa. Niin simppelisti rapsakampaa piirakkaa, että hävettää ettei sitä ennen hoksannut. Kyllä minun on paljosta kiittäminen rakasta miestäni, myös piirakka-asioissa.

Perunasalaatti ja ryynimakkara

Tämä perunasalaatti kuuluu sarjaan "Nopeaa kesäruokaa arki-iltaan". Kaapissa oli valmiina keitettyjä perunoita, pari-kolme lehti/varsisellerin vartta ja omassa maassa kasvaa jo komea mätäs ruohosipulia. Ainekset palasiksi ja sekoitus kulhossa. Tähän kun vielä lisätään loraus oliiviöljyä ja hiukan suolaa, niin saadaan hyvä lisäke.

Tällä välin grillissä on paistunut kyytipojaksi makkaraa. Pastapää on muuten siitä erikoinen tyyppi, että hänen herkkuihin lukeutuu ryynimakkara. Se eines varmasti jakaa kansaa? Ainakin meidän perheessä saan aina yksin nauttia koko paketin :)

Kylmäsavuporocroustades - toukokuun haasteeseen on vastattu!

Tässä kauniissa, maistuvassa ja helpossa coctail-palassa maistuvat hapan smetana, suolaisen savuinen kylmäsavuporo ja kirpsakka punasipuli. Kuoren rapeus yhdistettynä sisällön pehmeyteen luo mukavan kontrastin. Kokonaisuus kutkuttelee sekä maku- että näköhermoja. Täytettyjä kuoria saa helposti tehtyä useita ja meidän tavalla koristeltuna niiden ulkonäkö on helppo kopioida samanlaisena. Oiskos tuossa jo tarpeeksi markkinointipuhetta :D ?

Haastesormipaloihimme tulee siis:

croustades kuoria (suolakeksihyllystä)

smetanaa

pikkuiseksi silputtua punasipulia

pikkuiseksi silputtua kylmäsavuporoleikkelettä

koristeeksi ruohosipulia

kuoren pohjalle salaattia

Sekoita smetanaan punasipuli- ja leikkelesilppua oman makusi mukaan. Laita croustades-kuoren pohjalle salaatinlehti, jotta kuori ei heti pehmene smetanatäytteestä. Täytä "eristetty" kuori smetana-sipuli-poroseoksella. Jätä koristeeksi myös sipulisilppua ja poroa kertomaan sormipalojen sisällöstä. Laita vielä väriksi muutama pala ruohosipulia. Croustades kuoret kestävät "salaatinlehtieristeellä" jonkun aikaa pehmentymättä, mutta ovat parhaimmillaan pian täyttämisen jälkeen.

Olemme aiemmin laittaneet täytteen saaristolaisleivästä tehtyjen pikkupalojen päälle, mutta haasteeseen osallistumme nyt näin. Ohje on ollut käytössämme sen verran kauan, ettei alkuperäideasta ole harmainta hajua.

Pitsaa grillissä

Piti sitten mennä tunkemaan pitsatkin grilliin, kun on päästy taas grillauksen makuun. Viimeksi teimme pitsat leivinuunissa ja sen jälkeen perus uunipitsa ei ole oikein sytyttänyt. No, halusimme kuitenkin kokeilla, etenkin kun pitsa on yksi Pastapään lempiherkuista. Pohja ja tomaattikastike tehtiin vanhoilla resepteillämme. Joskin pohjassa käytimme nyt tuorehiivaa ja tomaattikastikkeeseen tuli lisäksi vajaa rkl sokeria ja tomaattipyre-purkki.

Grillipitsojen pohja pitää voidella (oliivi)öljyllä ja esipaistaa grillissä pari-kolme minuuttia toiselta puolelta. Sitten laittaa täytteet esipaistetulle pinnalle. Täytteinä käytimme metwurstia, ananasta, mozzarella-juustoa, mustaleima-emmentalia, oliiveja. Mutta täytteethän kannattaa laittaa oman mieltymyksen mukaan. Täytetyt pitsat taas grilliin ja kypsennys niin kauan kunnes juusto sulaa.

Lopputulos oli yllättävän hyvä. Mukavan rapeaksi tulee pohja myös grillatessa, melkein kuin leivinuunissa. Itseäni haittasi lopputuloksen värittömyys. Pinta ei saa grillissä lainkaan väriä ja muutenkin pitsoja sai meidän grillissä aika kauan paistella jotta juusto suli. Silti grillipitsat ovat mukavaa puuhaa kesäkuumalla, kun sisäkokkailu ei maistu.

Minä sain kipinän grillipitsoihin Glorian Ruoka&Viini lehden numerosta 37 (4/2006).