Kesäinen ruokafestari kutkuttaa nyt jo

Kun minulle tulee kutkutusjännitys, tuntuu rinnassa sellainen outo olo, vähän kuin pakahtuisi. Ruokabloggaajana olen tuntenut tuollaisia oloja usein, kun olen saanut kutsuja mielenkiintoisiin tilaisuuksiin tai käynyt enemmän tai vähemmän yleviä keskusteluja ruuan ympäriltä. Kutkutusfiilis tuli minulle taas, kun sain käsiini Taste of Helsingin esittelymateriaalia.

Taste of Helsinki on Barry MacNamaran Helsinkiin tuoma ravintolafestivaali, joka on maailmalla kerännyt ihmisiä yhteen jo useana vuonna esimerkiksi Lontoossa, Sydneyssä ja Dubaissa. 14.-17. kesäkuuta järjestettävään Suomen ja samalla Pohjoismaiden ensimmäiseen Taste of Helsinki tapahtumaan osallistuu monia huippuravintoloita, esimerkiksi Farang, Muru, Demo ja Juuri. Ilokseni myös Helsingin ulkopuolelta on tulossa todella kiinnostavia ravintoloita, mm. tamperelainen C ja turkulainen Smör. Tapahtuman puuhamies Barry MacNamara kertookin, että ravintoloiden mukaankutsussa tähdättiin alusta asti huippuihin. Ulkopuolelle jäi vielä monta kiinnostunutta, jotka toivottavasti saadaan mukaan tulevina vuosina kun asiakasmäärät kasvavat.

Minulle tapahtumassa iso ilo on se, että sinne on toivotettu tervetulleeksi koko perhe. Alle 12-vuotiaat pääsevät tutustumaan tapahtumaan ilmaiseksi. Muuten sisäänpääsy maksaa paketista riippuen 19-26 euroa. Huomionarvoista on, että alle 18-vuotiaat pääsevät alueelle vain aikuisen seurassa. Niille, jotka jännittävät hienoihin ravintoloihin menoa lasten kanssa, tarjotaan nyt ehdottoman hyvä tapa tutustua fiiniin ruokaan rennosti.

Ideana Musiikkitalon takaisella alueella pidettävässä Taste of Helsingissä on se, että ravintolat ovat tehneet tarjolle kolmen ruokalajin menuita maisteluannoskokoisina. Jokainen voi sitten koota mieleisensä kokonaisuuden näistä. Alkupalaksi voisi nauttia vaikkapa ravintola Toscaninin Vitello Tonnatoa, pääruuaksi C.n hevosenfileetä raparperin kera ja jälkiruuaksi Bistro O mat:n marenkia ja mansikoita. Lasten kannalta on kivaa, että maltillisesti 4-6 euron arvoisiksi hinnoitellut annokset ovat pieniä. Loistavaa se on aikuistenkin kannalta - tällöin voi maistella monia erilaisia kokonaisuuksia. Taste of Helsingin myötä pääsee helposti ja edullisesti tutustumaan itselle uusiin ravintoloihin ja arvioimaan niissä vierailemisen kannattavuutta.  Kaikki menut löytyvät tapahtuman facebook-sivulta.

Tapahtuman aikana paikalla vierailee mukanaolevien ravintoloiden cheffien lisäksi myös muita alan huippuja esittelyissä- ja kilpailuissa. Voin jo mielessäni kuvitella minkä supinan muksumme saavat aikaan kun näkevät Top Cheffistä tutun Teemu Laurelin ja Hans Välimäen. Kyllä, olemme ehdottomasti menossa paikalle maistamaan ja aistimaan tunnelmaa, jonka uskon olevan rento ja iloinen.

Lisää Taste of Helsinki-tapahtumasta myöhemmin tässäkin blogissa, myös kilpailun muodossa. Katso tapahtuman yleisesittelyä myös Kulinaarimurulasta, jossa on esimerkiksi tehty hyvä laskelma pääsymaksusta nurisijoille.

Silmänruokaa

Silmänruokaa-kirja on ennenkaikkea kaunis ja kekseliäs. Sen on kuvannut ja kirjoittanut Marina Ekroos, jonka leipä lohkeaa valokuvaushommista.

Reseptit visualisti on valinnut niin, että niillä on hänelle joku erityinen merkitys. Kirjasta löytyy ohjeistettuna parsaa hollandaisekastikkeella, vispipuuroa, quiche lorraine, lohimedaljongit ja vadelmahillo. Aika perussettiä siis. Toisaalta kirjaan ovat päässeet hieman eksoottisemmat pico de gallo, tuoresuolatun pekonin valmistaminen ja suklaamacaroonit. Villiyrttejäkin kirjasta löytyy ainakin salaatin ja kuusenkerkkäsiirapin verran.

Kun olen ruoka-askartelutuulella, aion ehdottomasti kokeilla kirjan ohjeistamia garganelli-pastan väkästämistä tuorepastasta. Nauriskeittoa voisi testata alkukesän hunajanauriiden myötä.

Pidän kovasti kirjan kuvista ja niiden välittämästä kiireettömästä tunnelmasta. Kuvasta löytyy jo oikeastaan resepti. Mietin että tämä on paitsi kaunis tapa kuvata ruuantekoa, myös esimerkiksi lasten tai aloittelevien kokkien kanssa ruokaa tehdessä hahmottavista helpottava osa.

Yksi resepti jakautuu aina aukeamalle. Vasemmalla puolella on valokuva ja oikealla puolella resepti tekovaiheineen. Selkeää!

Me kokeilimme kirjasta ihan ensimmäiseksi nokkoskeittoa. Keitto on minulle hyvin haasteellinen, sillä pelkkä pinaatti- tai nokkoskeiton tuoksu saa minut voimaan pahoin. Ajattelin josko kotitekoinen menisi, mutta ei. Keittoon liittyy varmaan jokin ikävä asia, jota en vain muista. Pinaattikeitonkin ystävä Jukka kuitenkin piti keitosta, joten varmastikin se on hyvää.

Olen suurustamisessa ihan onneton, joten siinä kohtaa Jukka seisoi takanani neuvomassa. Olen lisännyt miehen hyvät vinkit ohjeeseen sulkuihin, sillä varsinaisessa reseptissä niitä ei ollut.

NOKKOSKEITTO

neljälle

2 litraa tuoreita nokkosia

2 rkl voita

6 rkl vehnäjauhoja

8 dl kasvislientä

2 dl kermaa

½ tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

muskottipähkinää

Kiehauta nokkosia muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä.

Siivilöi nokkoset talteen. Kahdesta litrasta tuoreita nokkosia tulee noin desi ryöpättyjä nokkosia. Hienonna jäähtyneet nokkoset.

Tee suuruste sulattamalla voi kattilassa ja sekoittamalla siihen jauhot. Kypsennä suurustetta hetki, mutta älä päästä jauhoja ruskistumaan.

(Aloita nesteen lisääminen suurusteen joukkoon pienissä erissä. Sekoita kokonaisuus joka välissä aina tasaiseksi. Näin se ei mene klimppeihin.) Sekoita suurusteen joukkoon siis vähissä erin kasvisliemi, kerma ja hienonnettu nokkonen. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna keiton kiehahtaa muutaman minuutin ajan niin että se sakeutuu hieman.

Raasta lopuksi joukkoon muskottipähkinää makusi mukaan (tai lisää pussista. Tai jos olet unohtanut muskottipähkinäsi kauppaan, etene ilman. )

Reseptin lopussa vinkataan, että keiton voi tehdä myös esimerkiksi pinaatista tai punajuurien naateista.

Kirja sopii erinomaisesti meidän ruokabloggajien Hävikistä herkuksi-tempaukseen. Kalaliemen keittämiseen saa opastusta heti graavisiikareseptin jälkeen. Kirjassa ohjeistetaan pikavoin tekoon liian paksuksi vatkatusta kermasta, joka muuten menisi hukkaan. Vinkkiä tulee myös punajuurinaattien käyttöön ja kasvisliemen keittämiseen. Perunaleivosten kohdalla vinkataan käyttämään leipomuksien ylijäämiä.

Tämä kaunis kirja onkin parhaillaan arvottavana Hävikistä Herkuksi kampanjan myötä. Että klik klik sinne vaan jos kiinnostus heräsi. Tai suit sait kirjakauppaan.

Oma kirjamme on saatu arvostelukappaleena.

Villikasveja perunasalaatissa

Kauden ensimmäinen villikasvisalaatti tehtiin perunapitoisena. Siitä tuli niin maistuva kokonaisuus, että varmasti tehdään toistekin!

Tarkkaa reseptiä ei ole, eikä salaatti sitä niin kaipaakaan. Koivunlehtiä kokonaisuudessa on vain pari ruokalusikallista, mutta maku oli silti selkeän koivuinen.

Meillä salaatti tarjottiin tällä kertaa grillattujen kukonpoikien koipireisien kanssa.

PERUNAINEN VILLISALAATTI

3-4:lle lisukkeena

½ kiloa uusia perunoita

125 g retiisejä

pari kourallista vuohenputken alkuja

pari kourallista maksaruohoa

3 ilmasipulin versoa

2 rkl pienen pieniä koivunlehtiä

oliiviöljyä

sormisuolaa

mustapippuria

Pese ja keitä uuden perunat. Pilko retiisit kiekoiksi. Riivi maksaruohon lehdet varresta. Pilko sipulinversot ja vuohenputket. Riivi pienet koivunlehdet oksasta (maanomistajan luvalla).

Kun perunat ovat kypsiä, anna niiden jäähtyä vain hetki. Pilko ne höyryävän lämpiminä ja sekoita muiden ainesten kanssa. Vielä lämpiminä perunat vastaanottavat itseensä enemmän makua ja koko salaatista tulee näin maistuvampi. Opin tämän kikan vastikään Camilla Plumin ohjelmasta.

Äitienpäiväbrunssi oli nautinto

"Vain parasta äidille!" totesi Jukka ja vei koko perheen Kämpin Brasserien brunssille. Parhaasta en osaa mielipidettä lausua, sillä brunssikokemukseni ovat (vielä) olemattomat, mutta hyvää ja kaunista ainakin oli. Paikka oli Jukan mukaan valikoitunut brunssin alkamisajankohdan ja menun herkullisuusvaikutteisuuden vuoksi. Kaikki ravintolat eivät kuulemma olleet kertoneet äitienpäiväbrunssin sisältöä, mikä muodostui liian suureksi riskiksi miehelleni.

Meidät ohjattiin Brasserien terassille, mistä olin kovasti iloinen. Lasi-ikkunoista oli kiva katsella kadun vilinää ja auringosta nauttivia ihmisiä. Kovin kuuma terassilla vain oli, mutta tarjoilija kertoi lämpötilan tasoittuvan jahka terassi saadaan lopullisesti kesäkuntoon. Ainakin näin äitienpäivänä paikalla oli paljon lapsiakin, mikä toi mukavaa eläväisyyttä paikkaan. Meidänkin muksumme osasivat käyttäytyä oikein hienosti, väsyneen tytön loppuhuutoa lukuunottamatta.

Alkuruoka buffet oli  todella monipuolinen ja maukas. Neljäntoista eri ruokalajin joukosta nautinnollisimmiksi nousivat parsakeitto, viherpippurilla maustettu maksapatée, savusiika sinappidressingillä ja katkaravut skagen. Tarjolla oli myös erilaisia ruokaisia salaatteja, marinoitua mozzarellaa, leipiä ja sämpylöitä, muitakin kaloja sekä tuoreita hedelmiä.

 

Kaikesta tästä yltäkylläisyydestä lapsemme saivat koottua itselleen tällaiset lautaset. Huoh! Tuli väkisinkin mieleeni isäni lausahdus omasta lapsuudestani, kun kävimme ruotsinlaivan buffetissa: "Perunaa ei sitten mukulat otetta. Sitä saa kotonakin." Kannustimme toki lapsiamme ottamaan muutakin, mutta turhan hävikin nimissä emme tuputtaneet.

Pääruuaksi valitsimme kaikki juottovasikan rintaa, joka tarjottiin rilleten muodossa. Pöytään tarjoillulta lautaselta löytyi myös grillattua parsaa ja korvasieniä. Uusista perunoista tehty kakkunen oli hauska, meille uusi tapa tarjota kauden tulokkaat. Pidimme kaikki kovasti lihasta ja poitsu tilasi sitä kotonakin tehtäväksi. Muina annosvaihtoehtoina olisi ollut paahdettua nieriää ja kukkakaalia tai parsaa Hollandaise.

Jälkiruoka tarjoiltiin taas buffet-tyyliin. Pöydiltä löytyi juustoja, suklaa-aprikoosikakkua, mansikka-pistaasikakkua, macaroneja, vuokaleivoksia ja pikkuleipiä sekä passion mehustettua hedelmäsalaattia. Niin paljon herkkuja, niin vähän tilaa mahassa!

Tytsymme jatkoi alkupalalautasen viitoittamaa tietä jälkiruokalautasellaankin. Pikkuneidin puolustukseksi kuitenkin sanottakoon, että hän oli toipilaana kovan yskän ja kuumeilun jälkeen.

Itse pystyin herkuttelemaan kaiken päälle melkein tämän koko lautasen.

Lähtiessä kaikki äidit saivat vielä pitkävartisen, punaisen ruusun. Pieni, mutta hieno ele ravintolalta! Kokonaisuus maksoi noin 150 euroa kahdella kuohuviinilasilla ja oli joka euron arvoinen (ehkä tyttäremme satsausta lukuunottamatta).

Äitienpäiväni oli muutenkin täynnä herkkuja sänkyyntarjotusta aamupalasta lähtien. Sain lapsilta lahjaksi itsetehdyn rannekorun ja pikkukätösin askarrellun huovutetun jääkaappimagneettikukan. Ja paljon pusuja ja haleja! Iltakävelyllä lapset poimivat minulle jo toisen kimpun valkovuokkoja.

Päivä päättyi Jukan lujaan rutistukseen: "Kiitos että olet äiti!" Minä puolestani kiitin miestäni, että hän on tehnyt minusta äidin. Minulla on kaikki.

Ihan kiinalainen meininki

Eräänä keväisenä lauantaipäivänä tallustelimme Jukan kanssa Kulinaarimurulan Jaanan luo hiukan syömään ja hiukan juomaan. Ovesta sisään astuttuamme saimme käsiimme hetsillään tujakat Ginitonicit. Pöytään  tuoksurikkaassa kodissa katettiin...

...pilvenkorvasieniä ja nuudelia...

...chilisti fritattua mustekalaa, jota dippailtiin ihanan paksuun soossiin...

...hapanimelää possua Guangzhoun tapaan...

...ja mm. osterikastikkeella maustettuja kukkakaaleja. Siinäpä oivaa settiä! Jukka ihastui hurjasti possuun, mutta itse en osaa nostaa mitään ruokaa yli muiden. Kaikki oli todella hyvää!

Jälkiruuaksi lusikoimme Isotuvan appelsiinijäätelöä, josta tykkäsimme kovasti. Kylmä herkku maistui hirmu hyvin yhteen makean seljankukkaliköörin kanssa.

Taisi siinä mennä hiukan muutakin kuin seljankukkalikööriä.

Niinkuin esimerkiksi Jaanan omaa salmiakkivodkasekoitetta Tabascolla. Niinku.

Illan aikana korjattiin Jaanan Sybaritiin muutama vastaus.

Ja maisteltiin Nyyjoorkin tuliaissukliita. Oli mielenkiintoisia.

Ilta oli yllättäen vaihtunut yöksi hauskassa seurassa. Onneksi ne taksit kulkee pilkkopimeälläkin. Kiitos Jaana vielä kaikesta ja tervetuloa meillepäin! Meillä ei (valitettavasti) ole samanlaisia hissejä kuin TYKS:ssä.

Luomukauppa Ekofiina Nummelassa

Toiveeni - ja varmaan monen muunkin - on käynyt toteen! Vihdin Nummelaan, eli kotikulmilleni on avattu viitisen viikkoa sitten eko- ja luomukauppa Ekofiina. Puoti sijaitsee aivan torin laidalla.

Sain tiedon putiikista aika hauskalla tavalla. Ekofiinan omistaja oli hoksannut netistä juttuni Uudenkaupungin lähi-ja luomupuoti Aito.sta sekä kommenteista toiveeni että meillä Nummelassakin olisi tällainen ihanuus. Huomaavaisena ihmisenä tämä Johanna sitten lähetti minulle sähköpostia kutsuen käymään. Ja tokihan minä menin, heti. Paikanpäällä tapasin yllättäen tutut kasvot nuoruuteni maisemista. Vaikka emme toisiamme tunnekaan, alkoi juttu porisemaan heti "ukilaisten" kesken.

Johanna kertoi perustaneensa puodin melkeinpä hetken mielijohteesta ja onnellisten sattumien johdattelemana. Nyt pystyssä on kaunis ja selkeä kauppa, jonka hittituotteita tällä hetkellä ovat kaunispakettiset teet.

Ekofiinasta saa paitsi ruokatarvikkeita, myös puhdistusaineita, kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita. Itselläni on käytössä Aito.sta ostettuna tästä BeSave-sarjasta kasvovesi ja kasvorasva, joihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Nämä ovat kauniine paketteineen hyvä lahjaidea, eikö?

 

Minä ostin tällä kertaa tyttäremme päiväkotihoitajille reilun kaupan luomusuklaata kevätlahjaksi. Paketissa on 12 pientä maistiaislevyä. Lisäksi ostin vege- ja luomusipsejä, luomukarkkeja, inkiväärilimsaa ja luomupastaa. Kokeiluun menee myös luomupesto, sillä arkisin meillä syödään turhankin usein lasten suosikkia pestopastaa. Tähän mennessä ei vain ole kelvannut kuin Barillan vihreä pesto. Toivoin myös valikoimaan luomurisottoriisiä, jota Johanna lupasikin tilata.

Ekofiinan kautta toimii myös luomuruokapiiri, jonka kautta on mahdollista saada esimerkiksi luomusikaa ja -nautaa.

Ekofiina on ehdottoman hieno asia Nummelalle ja meille!

lisäys: Ekofiina on lopettanut toimintansa

Ylijäänyt spagetti pannulle

Ostimme mummulamatkalla taas luomunautaa suoraan Jukan Kotiliha-tilalta. Kaupan päälle saimme maistiaisiksi tilan luomulihasta tehtyjä pikkupyöryköitä. Kokeilimme niitä kotona tomaattikastikkeessa pyöräytetyn spagetin kanssa. Päälle silputtiin vuohenputken alkuja.

Huomasin heti, että TAAS oli tullut keitettyä spagettia hillitön setti eli ihan turhan paljon. Varastoin osan lautaselle jääkaappiin ennen kastikkeessa pyöräytystä. Pari päivää myöhemmin loppuspagetista tehtiin pannulla paistos, jonka koossapitävänä elimenä toimi kananmunat ja mausteena juustonjämät sekä loppupurkki puolikuivattuja tomaatteja. Välihuomautuksena sanottakoon, että tuo Pirkan tuotenäytteeksi saatu tomaattipurkki on ihan koukuttavan hyvää!

Spagettipaistos on hurjan nopeaa tehdä. Sekaan voi heittää melkeinpä mitä sattuu, tässä esimerkkinä meidän kokoonpanomme.

SPAGETTIPAISTOS PANNULLA

neljälle

lautasellinen keitettyä spagettia

puoli purkkia puolikuivattuja tomaatteja + niiden öljyä

pari kourallista tuorepinaattia

fetajämä paloiteltuna

ranskankerman loppu, noin ½ dl

2-3 kananmunaa

loppu paprika pilkottuna

kourallinen juustoraastetta

suolaa

mustapippuria

vuohenputkialkuja

Pilko spagetti pienemmiksi paloiksi, jotta sitä on helpompi paistella ja syödä. Sekoita kulhossa keskenään kananmunat, ranskankerma, feta  ja juustoraaste. Mausta seosta suolalla ja mustapippurilla. Lorauta pannulle öljyä tomaattipurkista. Kuumenna pannulla paloiteltua spagettia. Lisää joukkoon paprikanpalat ja pinaatinlehtiä. Kuumenna seosta kunnes se on kauttaaltaan lämmin. Kaada sekaan kananmunaseos ja anna jähmettyä. Käännä lautasta apuna käyttäen. Eli laita lautanen ruuan päälle ja kippaa paistinpannu ylösalaisin. Liu'uta spagettihässäkkä lautaselta takaisin pannulle, jotta kokonaisuus paistuu toiseltakin puolelta. Mausta. Tarjoile vastapoimittujen vuohenputkenalkujen kera.

Valkoista pizzaa ja lisäaineettomien tuorejuustojen riemu

Valkoinen pizza

Innostuin Arlan kokkailutilaisuuden jälkeen kovasti tuotelahjaksikin saaduista lisäaineettomista tuorejuustoista - sekä ideana että makuna. Niinpä kehittelin niistä useitakin reseptejä, jotka löytyvät nyt Arlan nettisivuilta. Inspiraationa olen käyttänyt paitsi omaa blogia, myös maailmanmainiota TasteSpottingia. Reseptit ovat yksinkertaisia ja toimivia. Suosittelen kurkkimaan Arlan sivuille kuvien alla olevista linkeistä.

 

Lapset pitivät eniten tomaattisesta pastasta, johon on hyödynnetty Toscana tuorejuustoa.

Itse tykkäsin eniten feta-ranskankermatahnasta vesimelonin kanssa. Arlan resepteissä tahna on kurkkujen täytteenä.

Avokadotahna on ihan hurjan hyvää noiden vaaleiden ohuenohuiden näkkärien päällä.

Ensimmäinen ruokajuttuni josta sain rehellistä rahapalkkaa. Olen hurjan iloinen!

Merellistä herkuttelua

Vietin eilen merellisen alkuillan Kämp Groupin saariravintoloissa Helsingissä. Täytyy todeta, että hyvä ruoka, raikkaat viinit, auringonpaiste sekä mukava seura (joka koostui sekä bloggaajista että ravintolakonsernin henkilökunnasta), sai epäilemään ettei kyse ollut maanantaipäivästä ollenkaan.  

Kierros alkoi Ravintola Palacesta, josta on huikean hienot näkymät Helsingin ylle. Saimme maistella keittiöpäällikkö Lasse Koistisen loihtimia pikkupaloja, joista yllä oleva vei kyllä kauneudellaan sydämeni.  

Makuhermoni sen sijaan kiittelivät eniten "Vitello tonnatoa", joka tulee löytymään kuulemma tulevan kesän terassilistaltakin. Ravintolan menussa on hyödynnetty Suomen luonnonantimiakin, joista itseäni kiinnostaa erityisesti mäntyjäätelö mustaherukkalehtiliemellä.

Seuraavaksi siirryimme paatin puksuttelun tahtiin Ravintola Särkänlinnaan, joka hurmasi minut linnamaisella, mutta kodikkaalla tunnelmallaan. Särkän saaren linnake on rakennettu 1700-luvulla puolustamaan Helsinkiä. 1924 paikka muutettiin ravintolaksi.

 Alkupalalankun parasta antia oli ehdottomasti lohi!

Savustettu lohi ja korvasienimuhennos oli hienon makuinen. Meidän annoksemme olivat pieniä maistelupaloja, joten oikeat annokset eivät ole ihan näin pieniä.

Ravintola Särkänlinnan lattia on kalteva, sillä se on toiminut entisinä päivinään tykkisalina. Vinopohjaiset lasit olivat hauska yksityiskohta kattauksessa ja toimivat ravintolan kaltevuuden kanssa täydellisesti.

 Viimeisenä etappina kierroksellamme vierailimme pyöreäsalisessa Ravintola Boathousessa aivan Cafe Carusellin edustalla.

 Ei uskoisi että olemme Helsingin keskustan tuntumassa.

 Kuha-annos oli erinomainen!

 Samaa ei voi sanoa marmoroituneesta härästä, sillä se oli rehellisesti sanottuna purkkaa. Kastike oli kuitenkin hienon makuinen.
 Jälkiruokana toiminut sitruunaposset oli itselleni uusi tuttavuus, jota tulen varmasti kokeilemaan kotonakin.

Boathousen terassi oli tuulinen, mutta kaunis ja levollinen paikka. Koko á la carte listan antimet voi tilata myös terassille.

Saariravintolat olivat yllättävän pienen venematkan päässä. Ravintoloiden kotisivuilta saa kätevästi tarkastettua lautta-aikataulut. Luulenpa että vien Jukan nauttimaan Särkänlinnan tunnelmasta kesällä, kun lapset kirmaavat kesälomaansa mummulassa.