Gdansk naisten kesken

Terveiset Puolan Gdanskista! Piipahdimme siellä siskojen kanssa shoppailu- ja naistenkeskisrentoutumisreissulla viime viikonloppuna. Lensimme mennen tullen halvalla Wizzairilla Turusta ja yövyimme oikein suositeltavassa Wolne Miastossa. 

   

Heti saavuttuamme kohteeseen lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja päädyimme ravintola Gdanskaan. Tuntui siltä että olisimme astuneet merirosvolaivan kapteenin kotiin tai hyttiin. Raamit lupasivat silti enemmän mitä ravintolalla oli tarjota. 

Leipä ja voi meinasi kuivakkaa paahtamatonta paahtoleipää ja ehtaa laardia. Ei uponnut.

Siskojen kala oli suolatonta. Ankka puolalaiseen tapaan oli ihan maukas omenoineen ja karpalohilloineen. Puolalaiseen tyyliin valmistetut rapsakkapintaiset perunat maistuivat myös. Menusta löytyy myös Lech Walesan lempiruokia. Tarjoilu oli hidasta ja persoonatonta. En menisi uudestaan. 

Reissun paras syömäpaikka oli panimoravintola Browar Piwna. Syömäni kokonainen potka oli komia ja makasi ohuiden, muhitettujen kaalisuikaleiden päällä. Siskot olivat myös tyytyväisiä annoksiinsa. Ruuat kulautettiin alas panimon omalla Altbierillä. Tästä paikasta ei valitettavasti ole kuvia, sillä kamera jäi hotellille  juhlineisuussyistä. 

Söimme päivien aikana paljon sitä sun tätä. Samaa voi sanoa myös juomisesta. Gdanskilaiset baarimikot ovat varsin avokätisiä vodkan lorauttelussa, mutta ottavat rahaa sitli vain parin euron verran zlotyissa.

Paikallinen kauppahalli oli aika pettymys, sillä odotin jotain samanmoista kuin Riikassa.

Makeista leivonnaisista emme löytäneet yhtään maistuvaa useista yrityksistä huolimatta.

Sen sijaan kivoja baareja ja erilaisia juottoloita löysimme ilman yrittämistäkin. Tämä Kusnierska-kadulla sijainnut paikka oli kyllä ihan kingi - eurolla sai joko kahvia, vettä, viiniä, olutta tai vodkaa. Meno oli sen mukainen, samoin ahtaus. Paikassa oli jotain riemukkaan mukaansatempaavaa, rentoa. 

Bongasimme myös estoeläimiä.  

Ja "tuherruksia" porttikäytävässä. 

Sunnuntai valkeni paljon kirkkaampana aamupalan jälkeen. Kahvit tykötarpeineen nautimme viihtyisässä Tekstyliassa. Minun kuvassa poseeraava pekonisetti oli maukas ja arvoltaan noin 3euroa. Siskot napisivat kanaleipien mauttomuutta. Kahvikupit olivat hienot, sisältö ei.

Ruokanurinoista huolimatta reissu oli hurjan onnistunut. Siskojen kanssa oli kiva tallailla pitkin puolalaisia katuja, nauttia kiireettömästä shoppailusta ja yhdessäolosta. Kippis sille!

Syvänmakuinen sipulikeitto tähtianiksella

Pimeään talvi-iltaan passaa mainiosti paitsi pitkään muhitetut pataruuat myös kuumana höyryävä keitto. Glorian ruoka & viinissä 7/2012 oli Jouni Toivasen ohjeistamana sipulikeitto. Makumaailman syventäjänä ja mielenkiintoistajana oli käytetty tähtianista. Sipulikeiton jujuksi kerrottiin aika, jotta sipulien kaikki makuaineet uuttuvat liemeen. 

Me teimme keiton lammasliemipohjaan. Keittelemme lihaliemiä aina itse luisista paloista. Tämä ei vie edes kummasti aikaa, kun vain muistaa ruokailun päätteeksi laittaa luupalat kiehumaan isoon kattilaan varsisellerien, sipulien, laakerilehtien ja muiden tarveaineiden kera. Kun hommasta on ottanut tavan, se ei tunnu millään muotoa työläältä. Ja maku palkitsee! Samalla tulee kunnioitettua teurastettua eläintä hyödyntämällä se loppuun asti. Liemet tulee monesti pakastettua ja sulattettua sitten risottoja, keittoja ja patoja varten. 

Sipulikeitto oli hurjan hyvää! Me emme paahtaneet päälle leipiä sulattaen niihin rasvaista juustoa, vaan lusikoimme keiton napaan vaalean, murretun leivän kera. hyvin toimi niinkin! Konjakkilisä mainitaan alkuperäisessä reseptissä juhlaversioksi, mutta me lisäsimme sen settiin ihan arkena. 

Juomapariksi suositeltiin sherryä, me naukkailimme riesling-viiniä. 

SIPULIKEITTO

kuudelle

6 salottisipulia

6 keltasipulia

2 valkosipulinkynttä

100 g voita

2 tähtianista

2 tl merisuolaa

5 oksaa tuoretta timjamia

½ tl mustapippuria myllystä

1 dl kuivaa valkoviiniä

1 ½ l liha-, kana- tai kasvislientä

4 cl konjakkia

Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Poista valkosipuleista kitkerä vihreä osa. Lohko sipulit neljään osaan ja leikkaa tasakokoisiksi, ½ cm:n paksuisiksi siivuiksi. Hienonna valkosipulikynnet. 

Sulata voi kattilassa. Lisää sipulisilput kattilaan. Lisää tähtianis ja suola. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 25-30 minuuttia, kunnes ne ovat karamellisoituneet kiiltäviksi. 

Lisää valkoviini kattilaan ja keitä se kasaan. Lisää liemi. Hauduta keittoa ilman kantta vähintään tunti, niin että keiton pinta juuri ja juuri väreilee. Lisää timjaminoksat ja hauduta 10 minuuttia. Lisää konjakki ja sekoita hyvin. Poista tähtianikset ja timjaminoksat keitosta ja lisää tarvittaessa suolaa. Rouhi päälle mustapippuria. 

Jos haluat vielä syväaromisempaa keittoa, laita kattila vielä 8 tunniksi 90-asteiseen uuniin. Me emme enää tätä malttaneet. 

Klaus K:n jouluruokaa Ameriikan malliin

Ensimmäisen jouluateriani nautin tänä vuonna perheyrityksenä pyörivässä Klaus K-hotellissa. Ruuat tarjoiltiin otsakkeen "American Christmas Grill"-alla, joskin pöydästä löytyi myös esimerkiksi ruotsalaisen makeahkoksi graavattua lohta ja italialaisia juustoja. Kattaus sopii siis erinomaisesti henkilöille, joita perinteinen suomalainen joulupöytä ei niin houkuta (ainakaan sitä kuudetta kertaa ennen aattoiltaa). 

Alkupalapöytä oli runsas ja maistuva. Buffet-pöydästä sai itse nostaa lautaselleen mitä mieli. Kaunein esillepano oli kuha chevichessä. Maultaankin se oli oikein raikasta, kuten oli myös suosikkini punasipulihilloke. 

Pääruuat tarjottiin annoksina, pöytään kannettuna. Näistä suosikikseni kohosi yllättäen cajunmaustettu lohi.

Ribseihin en omalla rahalla panostaisi, sillä haarukkapelillä ne ovat hankalaa syötävää, eikä tällaisessa setissä osaa oikein viisipiikkisiinkään kylkipaloja tartuttaa. Ribsit eivät olleet sellaisia helposti hampailtavia, vaan mallia "revi irti luusta". 

     

Jälkiruokapöytä oli erittäin runsas ja maistuva. Se oli saatu kokoon PH7:n avustuksella. Juustojen joukossa oli itselle uutta La Tur-juustoa.

Pöydässä lähiseuranani istui väkeä blogeista Pallolaajennus, Vatsasekaisin Kilinkolin, Soul Kitchen ja  Fanni &Kaneli. Oli mukavaa tutustua uusiin blogituttuihin ja nauraa. En jaksa enää yllättyä siitä, miten hyvin sitä tulee juttuun uusienkin ruokablogityyppien kanssa ruoka-asioiden ulkopuolellakin. 

Kiitos Klaus K:n väelle maistuvasta kutsusta!

Joulupöytä katetaan hotellin ravintolaan 4.-21.12. Hinta on 62 euroa ja lapset syövät puoleen hintaan. 

Simppeli, raikas jälkiruoka Ferran Adriàlta

Jukka äkkäsi tosi simppelin jälkiruuan Ferran Adriàn keittokirjasta "The Family Meal". Ainekset löytyivät sopivasti kotoa, joten saimme arki-iltana harvinaista jälkkäriä marinoitujen mandariinien ja jätskin muodossa. Resepti löytyy jutun lopusta.

Mainitsemani kirja on Barcelonan reissun tuliainen viime keväältä. Visiittimme Tickets-ravintolassa sai minut himoamaan Ferran Adriàn keittokirjaa, mutta monet niistä vaikuttivat turhan korkealentoisilta meidän keittiöömme. Tämä "The Family Meal" taas sisältää helpostikin toteutettavia juttuja, jaoteltuna kolmen ruokalajin kokonaisuuksiin. Esimerkkinä vaikkapa parmesaanigratinoitu polenta, seesamisardiinit porkkanasalaatilla ja mangoa valkosuklaajogurtilla.

Kirjan ateriat ovat olleet henksuruokaa kuuluisassa, nyt jo lopettaneessa El Bullissa, jossa henkilökunta oli alkupuheen mukaan kuin perhettä.  Joka päivä valmistelujen ja asiakkaiden saapumisen välissä El Bulliin katettiin koko porukalle, 75:lle henkilölle kolmen ruokalajin menu. "Jos syömme hyvin, kokkaamme hyvin". Reseptit ovat Ferran Adriàn ja yhden pääkokin, Eugeni de Diegon yhteistyötä.

Reseptit on koottu (Espanjassa) edullisista raaka-aineista. Menuissa hyödynnetään myös ravintolan "ylijäämää" ja niihin annetaan vinkkejäkin. Mantelimaidon teosta ylijäänyt massa voidaan käyttää esimerkiksi perinteiseen espanjalaiseen valkosipuli-mantelikeittoon. Kalafileiden jäljitä loppufisu laitetaan vaikkapa soppaan, tartariin ja kalapihveihin. Olen merkinnyt kulmaa taittamalla kiinnostaviksi resepteiksi mm. kanansiivet sienillä, simpukkaisen nuudelikeiton ja lammasta sinapilla ja mintulla.

Kirjasta saa mukavia vinkkejä raaka-aineistakin. Luin ensimmäistä kertaa esimerkiksi munan tuoreuden testaamisesta vedessä uittamalla. Jos muna pysyy vaakasuorassa, se on tuore. Mitä ylemmäs paksu pää nousee, sitä vanhempi se on. Jos muna jää kellumaan, se pitää heittää pois.

Kuvillaan kirja ei häikäise. Ne ovat kuin suoraan 80-(vai 90-?) luvun mikroruokakirjoista, joskin hyvin informatiivisia. Joissain resepteissä ärsyttävänkin yksityiskohtaisia:

Kaikki reseptit on mitoitettu kahdelle, kuudelle, kahdellekymmenelle ja 75:lle. Kätevää jos vaikka arki-iltana ovesta paukaa sisään vähän enemmän sakkia. Tähän mandariinijälkiruokareseptiin olen pannut määrät kuudelle. 

Jos et löydä mandariineja, reseptiä ehdotetaan kokeilemaan satsumilla tai klementiineillä. Cointreaun vaihtoehdoksi mainitaan Grand Marnier. 

COINTREAU-MANDARIINIT
kuudelle

9 mandariinia
4 rkl cointreauta
2 rkl (ruoko)sokeria
6 palloa jäätelöä

Ota kolmannes (nyt 3 kpl) mandariineista ja purista niiden mehu.
Kuori ja lohko loput mandariinit. Asettele ne korkearaunaiseen kulhoon kukan muotoon. Yksi hedelmä per nauttija.
Lusikoi päälle Cointreau. Ripsi päälle sokeri. Kaada päälle vielä mandariinimehu.
Tee jätsikipallo annoksen päälle juuri ennen tarjoilua.

Resepti piirroksena

"Äiti saanko mä tehdä huomenna jälkiruuan?"

"Totta kai."

"Mä ihan vaan nopeesti teen kauppalistan ja suunnitelman ennen kuin meen nukkumaan."

 Tänään tokaluokkalinen sitten puuhasi kokoon meille hienon jäätelöannoksen.

Kokkailun myötä reseptiä vähän tarkennettiin. Sukulaku ei taipunut oikein raastamiseen, joten poitsu päätti paloitella lakupötkön veitsellä. 

Sukulakupalat sopivat hyvin yhteen mansikkajäätelön kanssa ja toivat annokseen mukavaa tekstuuria nompparellien kanssa. Henkilökohtaisesti pidin hurjasti vohvelia ympäröineestä kinuskista johon oli lisätty myös nompparelleja. Poika kommentoi itse, ettei ollut ajatellut yhtään makua vaan pelkästään ulkonököä. 

Ikäänkuin "sivutuotteena" syntyi lisäksi tämä jälkiruoka, jossa Eiffeltornin muotoinen joulupipari on kontit ojossa sukeltanut jäätelön ja kinuskikastikkeen sekaan. Jälkiruuan nimi on kuulemma "Pupun korvat". Piparipalat jätskin seassa olivat oikein hieno sekä maultaan että suutuntumaltaan. 

"Nää on kyllä hurjan hyviä" tuumasi poitsu suu hymyssä. 

50 parasta

Tänään julkistettiin Suomen 50 parasta ravintolaa. Äänestäjinä ovat toimineet ravintola-, ruoka- ja juoma-alan ammattilaiset. Eero-Pekka Rislakki ja Jari Etelälahti ovat miehet Viisi tähteä-ruoka-alan median ja 50 parasta äänestyksen takana. He kertoivat, että tämän vuoden parhaat listassa näkyy selkeästi bistroutuminen, joka miesten mielestä merkitsee erinomaista hinta-laatusuhdetta asiakkaan eduksi. Skandinaavisuus, lähi-ja luomuruoka pitävät edelleen pintansa, mutta mukana on myös muiden ruokakulttuurien ja makumaailmoiden hyödyntämistä. 

Tomi Björkillä oli syytä hymyyn, sillä vaikka Farang tipahtikin vuoden 2011 johtosijalta kaksi porrasta, löytyi top 20:sta miehen kaikki kolme ravintolaa. Matti Jämsen oli palauttanut G.W.Sundmansin takaisin listalle ja suoraan sijalle 16. 

Jouni Toivanen ja Mika Mattila kävivät pokkaamassa Movember-tunnelmissa taulut sekä 13:ksi sijoittuneesta Luomosta, että Pure Bistrosta. Jälkimmäinen sijoittui yllätyksekseni vasta sijalle 45. Olisin odottanut paljon parempaa rankkausta. 

Ihana Chef & Sommelier kipusi sijalle 8, vaikka minä olisin nähnyt heidät mieluusti ihan kärkikahinoissakin. Kehystetyn kunniakirjan kainaloonsa koppasivat sydämelliset Sasu Laukkonen ja Johan Borgar.

Toiseksi äänestäjät olivat nostaneet Murun, joka on meiltä valitettavasti kokematta. Henri Alen kävi kiittelemässä koko Muru-väen puolesta. 

Olo nousi vuoden 2011 kakkossijalta nyt ykköseksi. Arvatkaapa keillä onnellisilla on pöytävaraus sinne parin viikon päästä!

Seuraavassa vielä listattuna Suomen parhaat ravintolat. Linkit vievät juttuihin blogissamme. 

Onnea kaikille listatuille! 

1.Olo, Helsinki

2. Muru, Helsinki

3.Farang, Helsinki

4. Chez Dominique, Helsinki

5. Savoy, Helsinki

6. Gaijin, Helsinki

7. Mami, Turku

8. Chef & Sommelier, Helsinki

9. Ravinteli Bertha, Tampere

10. Sergio´s, Turku

11. Bistro Sinne, Porvoo

12. Ateljé Finne, Helsinki

13. Luomo, Helsinki 

14. Demo, Helsinki

15. Nokka, Helsinki

16. G.W. Sundmans, Helsinki

17. Smör, Turku

18. Bistro O mat, Kirkkonummi

19. Spis, Helsinki

20. Boulevard Social, Helsinki

lista jatkuu täällä

Lennä sisään

Fly Inn Helsinki-Vantaan lentokentällä yllätti meidät positiivisesti ennen Pariisin matkaamme. Meillä on harvoin aikaa ruokailla kentällä ennen reissuun lähtöä, mutta nyt lähdimme kohti Ranskaa suoraan töistä ja päiväkodista, joten nälkäkiukku vaani jo nurkan takana. Muistin tutkailleeni nykyään turvatarkastuksen jälkeisellä puolella majaansa pitävän ravintolan ruokalistaa aikaisemmin mielenkiinnolla ja sinne siis suuntasimme. 

Onneksi, sillä saimme koko perhe vatsat täyteen maukkaalla tavalla. Punajuuririsotto oli kaunis, kypsyysasteeltaan mainio ja maultaan hyvä. Vaikken ole kummemmin pehmeiden vuohenjuustojen saatikka valkohomejuustojen ystävä, Kolatun Verneristä pidän kyllä. Nyt sen tekstuuri oli saatu hienoksi paistamalla juuston reunoille rapsakka pinta. Suositusviinikin maistui, joskin 11 euroa 12:sta centtilitrasta tuntuu aika paljolta. 

Lapset natustivat hamppia ja ranskalaisia ja Jukka luomunautahamppariannoksestaan. Kaikki oikein mallikkaita suorituksia. 

Vartin sisällä tarjoiltava pikamenu on hyvä idea lentokenttäilijöille. Kotimaisen kaviaarin hintaa emme tohtineet edes tiedustella. Kotimaisia raaka-aineita löytyi listalta mukavasti, esimerkiksi Peltolan Blue-sinihomejuustoa, muikunmätiä, puikulaperunaa ja kotimaista siikaa. 

Ravintolasta on lapsia(kin) ilahduttava näkymä platalle.

Menemme toistekin jos aika sen sallii!

Pizzaaaah!

Varasimme isänpäiväviikonlopun kokonaisuudessaan perheelle ja vain perheelle. Tämä on harvinaista meidän poppoolle, sillä usein tulee treffailtua kavereita, sukulaisia tai ystäviä, suhattua sinne sun tänne. Se on hurjan kivaa sekin, mutta toisinaan on kiva viettää leppoisaa aikaa ihan vain neljästään. 

Lauantaina päätimme suunnata Espoon kauppakeskus Selloon elokuviin. Samalla teimme viimeiset ruokaostokset isänpäiväillalliselle, shopautimme Alkosta ruokaviinin ja kävimme syömässä. Paketti oli muuten mukavan kompakti, mutta Sellon parkkihalli lähenteli minun käsitystäni hermojen menettämisestä tai vähintään niiden pinkarallaan kiristämisestä. Vapaita paikkoja 26, ilmoitti taulu parkkihalliin sukeltaessa ja meno tööttäilyineen, peruutteluineen ja ees taas ajoineen oli sen mukaista. Huh! Onneksi Jukka on taitava ja viilipytty ajaja, minä olisin kurvannut jo takaisin kotiin. 

Äkkiäkös ne hermoilut silti unohtuivat. Helinän ja kumppaneiden seikkailujen jälkeen suuntasimme pizzalle Sellon yläkerroksen Classic pizzaan. Aikaa syömiseen oli vain tunti ennen kuin koko kauppakeskus sulkeutuisi, mutta se riitti meille hyvin. 

Lapset löysivät listalta nopeasti sen iänikuisen ananas-kinkkupizzan ja me aikuisetkin hoksasimme pian jotain kiinnostavaa. Julkkiskokit Tomi Björk, Jouni Törmänen ja Jyrki Sukula ovat kehitelleet paikalle omat pizzansa. Pizzoissa näkyy selkeästi miesten oma tyyli. 

Jukka valitsi sopivan mausteisen "Phangan Lover":n, jossa oli mm. jokiravun pyrstöjä ja chilimajoneesia. Itse otin kahden tähden Törmäsen kasvispizzan, jossa oli  mm. punajuuriraastetta, auringonkukansiemeniä, rucolaa ja hunajaa. Molemmissa oli aivan ihania makuja ja tekstuureja, joita aiomme toisintaa kotonakin. 

Mietin jo syödessä että punajuurikiekot olisivat kyllä esteettisesti kauniimpia kuin raaste. Avaruusasema-blogin voittoisa punajuuripizza on hyvä esimerkki kauniista pizzasta ja hyvin herkulliselta vaikuttaa sekin - palsternakka, persiljapesto ja punajuuri sekä useampi juusto yhdessä ei voi olla huono! Törmästä ja Avaruusasemaa yhdistellen syntyisi varmaan yltiöhyvä ja kaunis pizza!

Ihanaa kun pizzeriassa saa viiniä ruokajuomaksi!

Lasten puolitettu pizza hävisi pikkumasuihin viimeistä murua myöten. 

Todella hyvä pizzapaikka mukavalla palvelulla. Suosittelemme koko perhe!

Herkullista kaffettelua vieraiden ihmisten takapihoilla

Ravintolapäivä meidänkin osalta on nyt (VASTA!) korkattu vierailijan ominaisuudessa. Viime kerrallahan meillä oli oma kahvilamme ja pidimme hommasta kovasti. Olemme puntaroineet jo ideaa seuraavaan päivään, mutta tähän hetkeen emme pistäneet mitään pystyyn.

Nummelaan oli tänään perustettu kaksi kahvilaa. Piipahdimme tietysti molemmissa. 

Ensimmäisenä takapihansa vieraille avasi Cafe Kulma Hopeasepäntiellä. Tarjolla oli niin suolaista kuin makeaakin. Lapsemme ihastuivat heti vaaleanpunakuorrutteisiin muumi-muffinsseihin, jota kommentoivatkin herkullisiksi "kun täällä on suklaan palojakin". Suklaakakku oli Jukan mielestä herkullinen suolapähkinöineen. Peukalonpäänkokoiset macaronsintapaiset olivat myös ihania, samoin mehevä porkkanakakku-cupcake. Miellyttävää tunnelmaa kahvilaan loi maltillisella volyymillä soiva musiikki. Tämä kahvila on auki klo 14:ään asti. 

Toinen visiteeraamamme paikka, Terassikalvila Gakkula, sijaitsee Lankilassa Pietiläntie 16 E.ssä. Lasitetulla takapihalla, sateenropinalta suojassa, on kattaus suolaisia ja makeita leivonnaisia. Suosittelemme lämpimästi ruiskuoreen tehtyä punajuuripiirakkaa ja suklaapaloja. Gakkulan itsetehty puolukkaglögi oli ihan huippua! Tämä paikka menee kiinni klo 15, joten vielä ehtii!