Haukihampurilaiset sitruunamajoneesilla

Ihastuimme Jukan kanssa molemmat ihan hurjasti Taste of Helsingissä maistamiimme haukiburgereihin. Ne oli saatettu kokoon Bistro o Matin väen voimilla. Jo hamppia haukkaillessa päätimme koeponnistaa moiset itse kun haukiapajille pääsemme. 

Juhannuksena Jukka kalasteli isänsä kanssa useaankin otteeseen kokemalla verkkoja ja uistelemalla. Tällä kertaa järvestä nousi iloksemme madetta, ahventa (kuvassa), kuhaa ja kyllä - haukea. 

Haukia tuli niin paljon, että niitä varten kannatti kaivaa kaapeista jauhamisvehje. Kala fileoitiin, mutta niitä ärsyttäviä y-ruotoja kumppaneineen ei tarvitse lähteä poistamaan. Ne jauhautuivat mukana niin ettei lopputuloksesta arvaisi ikinä ruotopitoisuutta. Tällä kertaa hauen liha jauhettiin kolmeen kertaan. 

Sitten alkoi haukihampurilaisten työstäminen. Haukijauhelihasta tehtiin pihvejä oman sovelluksen mukaan, sämpylät löytyivät Prinsessakeittiön kautta Jauhot suussa-blogista. Majoneesin Jukka pyöräytti itse. Sipsitkin olisi voinut fritata itse, mutta "mökkiolosuhteissa" taivuimme valmiisiin sipsukoihin. Kokonaisuus oli oikein, oikein maistuva! Pihveissä oli mukavan pehmeä ja tiivis rakenne. Taisimme taivuttaa yhden ei-niin-hampurilaistykkääjänkin siinä sivussa. Ainakin hän pyysi ohjetta vastaisuuden varalle. 

HAMPURILAISSÄMPYLÄT
n. 11 kpl

250 ml maitoa

35 g hiivaa

375 g vehnäjauhoja

15 g suolaa

25 g pehmeää voita

(maitoa)

(seesaminsiemeniä)

Sekoita kaikki ainekset keskenään yleiskoneen kulhossa ja vaivaa koneella kymmenen minuuttia tai käsin tuplasti. (Oikeasti en kyllä jaksanut vaivata 20 minuuttia). Anna taikinan levätä liinalla peitettynä puoli tuntia. Painele taikina jauhotetulle alustalle pari senttiä paksuksi levyksi. Painele levystä pyöreällä muotilla, esim. juomalasilla, ympyröitä. Nosta sämpylät pellille, peitä liinalla ja anna kohota kaksinkertaisiksi. Paisuminen ottaa reippaan tunnin. (Halutessasi voitele maidolla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.)

Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin kullanruskeita.

SITRUUNAMAJONEESI

n. 2 dl valmista majoa

1 munankeltuainen (säästä valkuainen haukipihviin)
2 tl Dijon-sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria

1 luomusitruunan kuori muhjuksi raastettuna

½ luomusitruunan mehu

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta suolalla, sokerilla ja sitruunalla.

HAUKIPIHVIT

n. 11 kpl

600 g haukijauhelihaa

1 ½ tl puhdistamatonta merisuolaa

1 dl kermaa

1 kananmunan valkuainen

paistamiseen voita 

Sekoita haukijauheliha, suola ja kerma hyvin keskenään. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi (niin että kipon ylösalaisin nostamalla se ei putoa). Lisää vaahto varovasti sekoitellen haukimassaan. Muotoile massasta sämpyläsi kokoisia pihvejä

Paista pihvit pannulla, keskilämmöllä, runsaassa voissa molemmin puolin. 

Laita tarjolle edellämainittujen lisäksi sipsejä, salaatinlehtiä ja hakkeloitua ruohosipulia. Lasiin sopii kaataa kylmää valkoviiniä.

Hangon makaronitehdas saa hymyn huulille

Viime kesänä kävimme Hangon makaronitehtaalla ensi kertaa. Ravintolasta jäivät mieleen erityisesti kaunis, kutsuva sisustus sekä maultaan ja kooltaan runsaat annokset.

Tänä vuonna saimme kutsun koko perhe saapua nauttimaan Hangon Makaronitehtaan antia ravintolan piikkiin. Meillehän tällaiset kutsut maistuvat! Ajellessamme Hankoa kohti aurinko alkoi kuumottaa sitä enemmän mitä lähemmäs kohdetta tulimme. Näin meillä on käynyt aina Hankoon suunnatessamme.

Makaronitehtaalla meidät vastaanottivat ravintolassa työskentelevät osakkaat Sirly ja Tommi. 

Heti alkuun pääsimme tositoimiin keittiön puolella pastakoneen äärelle. Poitsumme innostui kovasti pastojen katkomisesta ja keräksi pyöräyttämisestä. Hän olikin siinä oikein taitava.

Lapset pohtivat vierailua edeltävänä päivänä miten "sateenkaaripasta" tehdään. Sekin selvisi, kun Sirly vaihtoi pastakoneeseen erilaisen pronssiterän ja lisäsi sen suuaukolle vielä katkaisijan, joka pyöri ympyrää määrättyyn tahtiin pilkkoen pastat oikeanpituisiksi.

Tiskaamaan tai laseja kiillottamaan emme sentään joutuneet, vaan katsoimme siinä kohtaa viisaammaksi siirtyä ravintolasalin puolelle.

Tommi esitteli meille viinikaapin sisältöä, josta löytyi arvokkaitakin pulloja. Yksi mielenkiintoisimmista minulle oli kuitenkin kuvassa patsasteleva, ravintolan halvin kuohuvapullo luomu franciacorta.

Ruokien suhteen annoimme paikan pyörittäjille vapaat kädet valita meille maisteltavaa. Sitä myöden saimme kaikkea ihanaa aivan yltäkylläisesti. Lapset toivoivat viime vuonna maistamaansa ja loistavaksi toteamaansa Bolognesea ja sitä myös saivat.

Aikuisten ruokanautinto alkoi aivan loistavalla carpacciolla. Härän liha oli ihanan punaista ja pehmeää. Takana kuikuilee vitello tonnato, joka maistui myös hurjan hyvälle. Suolatasapaino oli oikein kohdillaan. Jos jotain nillittämistä ravintolasta pitää keksiä, se olisi tämä uhanalaisen tonnikalan esiintyminen listalla. 

Nautiskelu jatkui antipasto-lautasen voimin, jota tilataan kuulemma varsinkin terassille kuohuvan kanssa naposteltavaksi. Helppo uskoa!

 
Laseihimme kaadettu J2:n riesling oli ihanan raikasta, oikeaa kesäviiniä!

Pastauutuus tälle kesälle on Bogavante. Se meinaa keittiön keittelemään hummeriliemeen tehtyä kylmäsavulohipastaa. Etualalla patsastelevasta Gamberipastasta jättirapuja ei tarvinnut etsiä suurennuslasilla. 

Agnello on osakas-kokki Jari Pullin mukaan paikan suosituin annos. Basilika-valkosipuliöljyssä marinoidut karitsanfilepalat olivat kookkaita. Tässäkin pastassa olivat maut oikein kohdallaan. 

Me ihastuimme aivan tolkuttomasti Alfredoon, joka oli meille uusi juttu. Tuhdin täyteläinen voi-parmesaanipasta taitaa pelastaa tulevaisuudessa muutaman arkiruokailumme!

Yllätyimme siitä, että kaikki pasta-annokset saa myös gluteenittomana. Tällöin pasta ei kyllä ole paikanpäällä tehtyä. 

Uskokaa tai älkää, jaksoimme lusikoida napaamme tämän kaiken päätteeksi vielä jälkiruokiakin. Tiramisu oli mehevän kosteaa. Jälkiruokaviini meni erityisen hyvin yksiin mansikkasorbet:n kanssa.

Jätskit ja sorbet Makaronitehtaalle tulevat Caminitolta. Valkosuklaajäätelö oli erityisen hyvää ja siinä todella maistui valkosuklaa.

Makaronitehtaan väki etsii parhaillaan ravintolatilaa Helsingistä. Toivottavasti paikka löytyy, jotta yhä useammalla olisi mahdollisuus maistaa näitä ihania herkkuja. (Ja itselläkin useammin). 

Kävimme sulattelemaan kaikkea maistamaamme ja kokemaamme Hangon hiekkarannalle tyytyväinen hymy huulillamme. Kyllä kannatti taas lähteä Hankoon!

Suurkiitos oikein leppoisasta, herkullisesta ja lämpimästä iltapäivästä koko Hangon Makaronitehtaan väelle!

Manteliporkkanat - paahteisuutta ja väriä

Viimeksi naputtelemassani jutussa uumoilin, että Vihreä pöytä-kirjan sivuista tullaan inspiroitumaan. En silloin kyllä arvannut että näin pian. 

Kun miehet eilen tulivat verkoilta made-, ahven- ja kuhasaaliin kanssa, olimme kovasti iloisia. Pää rupesi surruuttamaan kesäisen lautasen perään. Sellainen päätettiin kokoonsaattaa suht nopeasti. Uutuudeksi hyväksikoettujen primöörien kanssa päätettiin tekaista manteliporkkanat Vihreä pöytä-kirjasta. 

Porkkanalisuke oli oikein maistuva, vaikkemme reseptoituja ketunleipiä sen kanssa nyt syöneetkään. Mantelit paahtuivat hiukan liian tummiksi, mutta makua se ei haitannut. Seuraavaksi ehkä paahtaisin mantelit eri pannulla tai pilkkoisin suht kookkaat kesäporkkanat puolikastakin pienemmäksi. Omenaviinietikka vaihtui mökkiolosuhteissa valkoiseksi balsamicoksi. Aivan ihana ja nopea kokonaisuus, jota tullaan varmasti tekemään toistekin.

MANTELIPORKKANAT

n. 500 g kevätporkkanoita
1 dl kuorettomia manteleita
puhdistamatonta merisuolaa
n. ½ dl oliiviöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa (tai valkoista balsamicoa)
(ketunleipää)

Puhdista porkkanat. Rouhi mantelit veitsellä.
Kuumenna osa oliiviöljystä. Lämmitä mantelia öljyssä koko ajan sekoittaen kunnes sen väri muistuttaa maitokahvia.
Lisää porkkanat. Kypsennä 4-6 minuuttia niin, että porkkanan kuori alkaa rutistua. Lisää tarpeen mukaan öljyä. Mausta suolalla ja siirrä porkkanat sivuun. Lorauta sekaan omenaviinietikka.
Laita porkkanat tarjoiluastialle, kaada mantelikastike päälle. (Tarjoile ketunleipien kanssa.)

Me nautimme manteliporkkanat nahkoineen paistetun kuhan kanssa. Menossa mukana myös keitettyjä uusia perunoita, kalanperkeistä keiteltyyn liemeen tehtyä valkoviinikastiketta ja varhaiskaalipaistosta.

Vihreää kaalipaistosta varten paistoin hetken voissa pannulla kesäsipuleita varsineen ja lisäsin kaalia suikaloituna.  Kaalia pehmensin ihan vain muutaman minuutin, jotta kaunis väri ja napakka suutuntuma säilyy. Mausteeksi käytin lipstikkaa ja suolaa. Mantelit menivät kivasti myös varhaiskaalin kanssa!

Vihreä pöytä on katettu kasviksilla

       

Kasvikset valtaavat yhä enemmän tilaa keittiössämme ja lautasellamme. Se johtuu paitsi terveellisyydestä, myös kokkaustaitojen kohentumisesta. Oikein kypsyttämällä - tai kypsyttämättä jättämällä- ja maustamalla kasviksista on mahdollista loihtia esiin ennenkokemattomia makuja. 

Chef & Sommelierin Chef Sasu Laukkonen ja ruokatoimittaja Mariaana Nelimarkka ovat kesän korvalla julkaisseet Christer Lindgrenin ideoiman kirjan "Vihreä pöytä - oivaltavista kasvisruuista kaskinauriista karviaiseen". Kasvisruokakirja tulee ainakin meille tarpeeseen, sillä uusia ideoita lisukkeisiin, kasvispääruokiin ja salaatteihin on mukava saada. 

Reseptit ovat pääosin helppoja. Joidenkin kohdalla mietin ovatko ne turhankin yksinkertaisia, mutta huomasin kokeilevani ensimmäisenä juuri niitä. Ja ihastuvani. Kirjoittajat kertovatkin että ruuanlaitossa heille olennaista on laadukkaat raaka-aineet, jolloin hyvää tulee konstailemattakin. Kokkaamisen vaikeusasteet on merkitty joka reseptin kohdalle kolmiportaisen asteikon mukaan ja reseptin parhaat sesongitkin on präntätty esille. Villiyrttejäkin kirjasta löytyy, mikä on minulle aina iloinen asia. 

Lukiessani "Vihreä pöytä"-keittokirjaa opin monenlaisia niksejä ruuanlaiton saralta. Ennen en tiennyt että kukkakaalin lehtiäkin voi syödä tai että tomaatin hapokkuus voi estää papuja kypsenemästä, joten pavut kannattaa lisätä tomaattisiin keitoksiin valmiiksi kypsennettyinä. Opin myös että c-vitamiini säilyy pakastetuissa tuotteissa parhaiten nopeiten sulattamalla. 

Vihreä pöytä-kirja antaa myös monia hävikin vähentämisvinkkejä. Palsternakka kehoitetaan pesemään puhtaaksi ja kuoritut kuoret paahtamaan vaikka sipseiksi. Punajuuren naatit kehotetaan nauttimaan vaikka muhennoksena tai niistä voi tehdä yrttikastikkeen punajuurilasagneen. Edellisen päivän perunamuussi saa uuden elämän perunarieskoissa. 

Liisa Valosen valokuvat ovat kirjassa oikein onnistuneita. Ne saavat reseptien kokkailun näyttämään helpolta ja houkuttelevat kokeilemaan. Kuten kuvasta näkyy, tarralapuilla on merkitty todella monta houkuttelevaa reseptiä muistiin. Mielenkiintoisin ohjeistus minulle on mallaskuoressa kypsennetty palsternakka. Syksyllä kokeiluun menee ainakin tatti-omenasalaatti ja tattipihvit. Jostain on saatava maistille kirjassa kehuttua Mayan Twilight-perunaa. 

Eilen tein salaatin vahvasti kirjan ohjeistuksiin nojaten.  Salaattipohja tehtiin kirjan reseptin mukaan, joskaan kaupan retiiseissä ei ollut naatteja joita olisin voinut hyödyntää eikä krassimme vielä kuki. Kuten salaatin ohessa luvattiin, köynnöskrassin lehdet yhdistettynä retiisiin toi sukulaismaut hienosti esiin. Kirpsakka salaatti tukevoitettiin omasta ideastani leipäjuustolla. Osan juustopaloista paneroin ja friteerasin, osan jätin nautittavaksi sellaisenaan. Kirjasta opin edelleen, että kesäkurpitsasta voi käyttää myös lehdet. Kesäkurpitsanlehtiä siis friteerattiin salaatin ylle. Kokonaisuus maistui meille oikein hyvin ja oli perussalaattia näyttävämmän näköinenkin!

KRASSI-RETIISISALAATTI

1 l köynnöskrassin lehtiä ja kukkia

12 retiisiä lehtineen

4 rkl oliiviöljyä

1 rkl vaaleaa balsamicoa tai sitruunamehua

puhdistamatonta merisuolaa

mustapippuria

Pilko krassinlehdet ja revi kukat. Pilko retiisinlehdet, viipaloi retiisi.
Sekoita kulhossa öljy, balsamico tai sitruunamehu ja lehdet. Lisää suola ja mustapippuri. Tarjoile. 

Kokeilin tehdä myös kirjan "raparperia, kauraa ja inkivääriä"-ohjeen. Vaihdoin kylläkin tuoreen inkiväärin kuivattuihin mesiangervon kukkiin. Yritin tehdä herkun grillissä kauniin kesäillan kunniaksi, mutta kokemattomana grillin käyttäjänä (astuin siis mieheni valtakuntaan) homma ei pelittänyt ihan toivotusti varsinkaan raparperien karamellisoinnin kohdalla. Lautaselle saatiin kuitenkin lopulta maistuva jälkiruoka vaniljajäätelön kanssa nautittavaksi. 

Veikkaanpa että tästä kirjasta on meille vielä paljon iloa ja inspiraatiota!

Kirja on saatu arvostelukappaleena.

Miten ne voi tykätä toisistaan?

Pure Bistrossa syödessämme haarukoimme yllättävää yhdistelmää: pinaatti ja tilli pussailivat lautasella toisiaan sulautuen suussa yhdeksi hienoksi mauksi. Muistelimme silloin, että Kööpenhaminan Fiskebarissa tilli teki tuttavuutta onnistuneesti valkosuklaan ja omenan kanssa, joten mitäköhän voimme odottaa seuraavaksi tuolta usein kaloihin yhdistetyltä yrtiltä? 

Kotona laitoimme kasvihuoneessa rehottavaa, mehukkaan rapsakkaa pinaattia yhteen tillin kanssa risoton alle. Muhinoi hyvin näinkin. 

Torni yllätti !

 

Tornista tulee ensimmäisenä mieleen joko huikeiden näkymien Ateljee Bar tai vakoilu. Laajensimme omaa mieltämme, kun Tornin väki kutsui meidät illalliselle.

Nappasimme alakerran American baarista matkaan toiveidemme mukaiset drinksut. Minulle sekoiteltiin kesäisen kepeä drinkki mintusta, Aperolista ja persikkalikööristä - tätä testaamme kotonakin. Jukan alkoholiton drinkki sisälsi ainakin passionhedelmää ja mehua.

Kiertelimme muutamia huoneita havaiten, että ne olivat kovasti erilaisia tyyliltään.

Tässä huoneessa suihkustakin oli näkymät Helsingin kattojen ylle.                      "Love is in the hair"

Ravintolassa meille tarjottiin Chef´s Menu etukäteen valituilla viineillä.

Alkuun eteemme laskettiin tuoreella tillillä maustettua graavisiikatartaria. Siika itsessään oli ruman harmaata, mutta maultaan todella hyvää, puhdasta. Annos oli kaunistettu ja raikastettu porkkanahelmillä, porkkanapyreellä ja hienon makuisilla marinoiduille kurkuilla. 

Pääruuaksi otimme kahdesta vaihtoehdosta eri annokset. Vasikan Entrecôte oli uskomattoman pehmeää. Liha tarjottiin perunafondantin ja hienon makuisen varhaiskaalin kera. Yllätykseksi perunakakun päällä oli ohuesti rapsakoitettua kateenkorvaa. Kun kysyimme miksei tätä hienoutta mainittu menussa, tarjoilija tuumasi ettei sitä ole aina saatavilla eikä sitämyöden myöskään lautasella. Meillä kävi tuuri!

Toinen pääruokavaihtoehto oli päivän kala, joka sattui nyt olemaan kuhaa. Eväkäs oli paistettu nahkoineen juuri sopivan rapsakaksi. Kukkakaalipyre ja valkoviinikastike tukivat hienosti kalaa. 

Pala juustoa meinasi Tornissa Herkkujuustolan Vilhoa, hedelmäistä pähkinäleipää ja raparperihilloketta. Kokonaisuus oli todella hieno. Maut menivät yhteen just eikä melkein. 

Jälkiruuaksi nautimme appelsiinisavariinia ja viskijäätelöä. Mainittujen elementtien lisäksi lautaselta löytyi "hunajakennoja", jotka hurmasivat meidät täysin. Ne oli tehty jotenkin sokerilientä ja soodaa yhdistämällä. Suutuntuma oli yhtä aikaa rapsakka ja hiukan tahmainen, maussa erottui sooda, mutta pääosin hunaja. 

Jälkiruokaviini oli uusi tuttavuus ja oikein mukava sellainen. Mielestämme tämä oli paras viiniparitus koko iltana.

  

Torni yllätti meidät todella positiivisesti! Ketjuun kuuluminen harvoin on plussaa ainakaan ravintoloissa, mutta Tornissa tämä asia oli häivytetty hyvin. Meitä opastaneen Tuomaksen juttujen perusteella lukisimme ja kuulisimme mieluusti enemmän Torniakin luotsanneen kauppaneuvos Jorma Soiron elämästä ja vaikutuksesta Suomen gastronomiaan. 

Ilta meni Sokos Hotel Tornin piikkiin.