Steirereck – maailman yhdeksänneksi paras ravintola

Jo maaliskuussa tiesin että heinäkuinen työmatka suuntautuu Wieniin. Kun maailman parhaat ravintolat listattiin vuonna 2013, nousi Wienissä sijaitseva Steirereck sijalta 11 sijalle 9. Ajattelin heti että työreissun illallispaikka tuli samalla kiinnitettyä. Aikaa kului ja lopulta kaksi viikkoa ennen matkaa tajusin saamattomuuttani olevani ilman pöytävarausta. Onneksi edes lounaskattaukseen oli tilaa. Steirereck käyttää parhaan mukaan kotimaisia tai lähituottajien raaka-aineita, mutta makumaailmaa tuodaan joskus myös kauempaakin. Steirereckillä on oma Meierei-aamupalaravintola ja omistavatpa he myös kolmannen syöttölän.  Kauniina päivänä sain pöytäni terassilta puiden ja varjojen katveesta. 

Lounasmenun vaihtoehtoina olivat neljän ja viiden ruokalajin kokonaisuudet joista  tietenkin valitsin laajemman. Menun tutkiminen sujui huomattavan kivuttomasti kun nautti lasillisen kuivaa Brundlmaye kuohuvaista. 

Ensimmäinen keittiöntervehdys oli parsatanko sitruunaisella majoneesilla. Hieno yllätys oli parsan rakenne, sillä tanko oli kuivattu. Parsa oli kuin snackspala, joka rapsahti suussa. Majoneesi toi sopivasti kirpeyttä ja hapokkuutta.

 Odotellessa tarjoiltiin leipää. Steirereckin leipäkorissa oli noin parikymmentä vaihtoehtoa omalta keittiöltä. 

Seuraava tervehdys oli lumipeti, jossa oli marinoitua luumua, lohipala, fenkolia sekä varsiselleriä. Kivoja suupaloja, mutta ehkä liian hajanainen kokonaisuus. 

Steirereckissä ei annoksia esitellä erikseen, vaan ruokalajia ennen tarjoilija nostaa pöytälaatikosta ruokakortin ja seuraavaan lajiin tarvittavat työkalut. Näppärää, joskin muuten lämmin tarjoilu jää tällä kohtaa etäiseksi. Ruoka-ainekortissa on lueteltu ainesosat ja hiukan faktaa joihinkin seuraavan annoksen raaka-aineisiin.

Ensimmäinen annokseni oli villisian päätä. Annoksessa oli 14 päivää suolassa ja maitohapossa anaerobisesti käytettyjä porkkanoita. Porkkanat olivat värjäytyneet aivan punajuuren väriseksi. Villisika oli pehmeää ja kasvikset ja kastikkeet täydensivät kokonaisuutta. Hiukan jäin kaipaamaan suolaa, joskin nyt alkuperäiset maut tulivat hienosti esille. Juomana Weingut Musterin valkoviiniä.

Seuraava ruokalaji oli suutarikalaa (tench) ja kasviksia. No ihan mukava annos, hiukan jälleen kaipailin syvyyttä makuihin. 

Kolmas ruokalaji oli grillattua alppinautaa, seuranaan perunalastuja sekä maitovoisia papuja. Annoksessa käytettiin minutina-yrttiä, joka on kuin ruohosipulia mutta hiukan suolaisempi ja happamampi maku. Hiukan vaisu kokonaisuus jälleen, vaikka liha oli mureaa ja annoksessa oli hapot ja rapsakkuudet ihan kohdillaan. Kääk, kolme menun ruokalajia takana ja saman verran hienoisia pettymyksiä. Toivottavasti homma paranee juustojen ja jälkkärin osalta.

Kyllä mä sulle välijuustot näytän, olisi Rivo-Riitta todennut. Oli nimittäin aika vakuuttava vaunullinen juustoja tarjolla. Juustomestari saapui vaununsa kanssa pöydän ääreen ja asiakas ai itse valita noin 60 eri juustolajista neljä mieluisinta.

Valitsin vuohenjuustoa, erittäin pehmeää brietä, kovaa juustoa sekä sinihomejuustoa. Juustojen kanssa tarjottiin rypäleitä ja tummia pähkinöitä. Aivan loistava setti ja todella maukkaita juustoja vahvistuen loppua kohden. Pääruualta jäänyt punaviini täydensi juustoja mukavasti.

Jälkkärinä oli uppopaistettuja rapsakoita lettuja. Annoksessa oli käytetty perinteikästä Mispeli (Medlar) hedelmää, jota ei kuulemma nykyisin enää kovin yleisesti käytetä. Wikipedian mukaan ranskalaiset kutsuvat hedelmää nimellä cul de chien, eli koiranperse. Koiranperse oli varsin maukasta lätyn kanssa. Lisukkeena hilloja, kukkia ja jäätelöä. Tämä annos kruunasi kokonaisuuden ja jätti kuitenkin kokemuksen positiiviseksi.

 Lettujen kanssa nautittu kahvilautanen sisälsi sokeroituja pähkinöitä ja marmeladeja. 

Laskun kanssa tuli vielä pari himmeliä, joissa oli mehiläisvahan sisällä hunajaista ja hiukan marmeladeja.

 Näillä tervehdyksillä ravintoloitsijat  halusivat nostaa mehiläisten arvostusta ja merkitystä luonnonkappaleina.

Tässä oli rapsakan taikinan kanssa hilloa. 

Saapumisesta kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia myöhemmin sekä 138 euroa köyhempänä poistuin ravintolasta. Ennakkoon odotin hiukan enemmän kuin lopulta sain. En ole aiemmin käynyt kahden Michelin tähden paikassa lounaalla, mutta uskoisin että illallisen maistelumenu olisi miellyttävämpi kokemus. 

Ystävien kanssa ihmisen on hyvä olla (sisältää suodatinpussivinkin)

Vietimme koko perhe viime viikonlopun Porissa tyttäremme kummien luona. Perheen äiti ja minä olimme opiskeluaikana luokkakavereita. Lähinnä tunnemme siis toisemme läksyjenluvun ja ryhmätöiden ympäriltä (tai jotain!). 

Vierailumme mahtava ruokaosuus alkoi perjantaina lasten unillemenon jälkeen. Istahdimme aurinkoiselle terassille nauttimaan itsetehdyistä susheista. Jälkiruuaksi availimme pakkasesta sulatettuja viimekesäisiä rapuja. Tämä perhe saa rapunsa omasta mökkirannasta - luksusta, eikö? 

Aamulla istuttiin näin runsaaseen pöytään. Lisää kuvassa näkyvään itsetehdyt sämpylät, vaalea leipä ja saaristolaisleipä, keitetyt munat ja mätitahna.

Yyterin sinappi oli hyvää! Kotisinappimaisen makeaa, mutta mausteisempana.

Hellepäivä houkutti suuntaamaan Yyteriin, jossa vietimme tunnin ja toisenkin. Muutama muukin henkilö nautti hiekkarannasta ja meressä kluttaamisesta.

Päivällinen nautittiin meri-ilman nälkäistämänä. Porilaisperheeseen oli keväällä ostettu sähkösavustin, jossa nyt savustettiin merilohta. Kalan kanssa tarjottiin maukasta kukkakaali-pekonisalaattia, keitettyjä varhaisperunoita, kermaviilikastiketta ja sienisalaattia. En ollut tajunnutkaan miten hyvin kylmä sienisalaatti menee "kastikkeena" tämänmoisessa setissä. 

 Siinä on kesä lautasella! Söimme enemmän kuin olisi pitänyt. 

Jälkiruokakahvin ja konjakin kanssa tarjottiin oman maan mansikoita ja jäätelöä. Jännää kofeiinipitoista suklaata on käytetty myös Saksan armeijan piristämiseen. Lapsille ei annettu konjakkia eikä kofeiinisuklaata.  

Yön hämärinä tunteina pariTrivialin jälkeen isäntäperhe grillasi meille Porilaiset. Paahtoleipien väliin laitettiin ronski siivu Sipuliteemakkaraa, hakkeloitua raakaa sipulia, sinappista kurkkusalaattia, ketsuppia ja sinappia. 

Meille uusi oivallus oli sujauttaa valmis leipä kahvin suodatinpussiin. Minulla on aiemmin ollut kammo jääkaappihaistettuun sipuliteemakkaraan, mutta se karsastus kaikkosi nyt tämän loistosetin myötä. 

Sunnuntailounas nautittiin viltillä Kirjurinluodossa kuunnellen Kids Jazzien antia. Piparjuuriset poro-rieskarullat olivat älyttömän hyviä!

Kotimatkalle lähdimme juuri oikeaan aikaan välttäen kunnon sadekuuron. 

Matkalla poikkesimme vielä lastemme Mummulassa. Sateen ropistessa pihaterassin kattoon söimme ihanan lettuaterian höystettynä mummun itsekeittelemillä hilloilla.

Arvatkaapa onko tällaisen viikonlopun jälkeen etuoikeutettu ja iloisen onnellinen olo?

Messi Bake shop

Kävimme kutsusta tutustumassa Uudessakaupungissa alkukesästä avatussa Messi Bake Shopissa. Meidät vastaanotettiin iloisella hymyllä. Saimme valita kahvilanomistajan piikkiin vitriinistä eniten himottavia juttuja.

Minun valintani osui kesäiseen valkosuklaa-mansikkacupcakeen. Kun hämmästelin kuorrutteen kiiltävyyttä (jota kakkoskameramme ei oikein hyvin toista) minulle kerrottiin sen olevan marenkia. Kuorrute oli kreemivastaavia kevyemmän oloinen. Leivosten kohdalla kaloreita nyt on turha laskea! Minua kiinnostaa aina leivotaanko voilla ja täällä kahvilassa tehdään niin, laktoosittomasti. 

Mustikkamuffinssissa oli reilusti mustikkaa, mikä tietysti on hieno asia. Tytsy tuumasi valinnastaan: " Maistui hyvältä ja kuorrute oli superhyvää!"

Poitsu tuumasi omasta valinnastaan: "Se leivos oli kyllä hyvää! Ruskeat karkit eivät olleet mun mieleen."

Me keskityimme kahvilan makeaan antiin, mutta suolaisiakin on tarjolla. Messi Bake shopista saa myös lounassalaattia ja -keittoa. 

Jälkeenpäin harmittelin miksen tajunnut pyytää maistiaispalaa kalaisesta voileipäkakusta. Sitä on jotenkin niin häveliäs että jos kakkua ei kerran ole aloitettu...

    

Kahvilassa oli huomioitu myös gluteeniton, maidoton ja munaton ruokavalio. Siskoni tuumasikin asiasta kuultuaan, että he hakevatkin juhlia varten sieltä muutaman baakkelsin erityisruokavalioisille niin ei tarvitse sillä asialla kummemmin päätään vaivata. 

   

Kahvilantyttöjen hienot essut on tehty Turussa toimivassa Boutique Minnessä. 

Saimme mukaamme vielä erilaisia toivomiamme baakkelseja. Pidin kovasti korvapuusteista! Siskon poika veteli kaksi keksitikkaria, joten ne taisivat olla hänen lemppareitaan. 

Kiitokset Messi Bake Shopin väelle, joka tarjosi meille mukavan kesäisen kahvihetken!

Miten sä voit olla noin helppo?

Ja herkku. Pääsi ooh ja aah tätä syödessä. Oikeasti. 

Kokonaisuus voi näyttää vauvanmössöltä, mutta ei sitä ole. Se on karkeasti haarukalla muussattua varhaisperunaa, keitettyä kananmunaa, voita ja pihan vihreitä. Kokonaisuus sai innoituksen ravintola Gotosta, mutta ihan samanlainen se ei ole. 

Tämä helpoista helpoin kesälounas tai päivällisen lisuke tulee yltiöhelpoksi, kun keität kananmunan höyrykattilan alaosassa ja höyrytät potut saman kattilan ritiläosuudessa. 

Ulkonäöstä tuleva mielleyhtymä "mössö" ei anna oikeutta kokonaisuuden herkullisuudelle, joten nimesin setin aika tylsästi. Tuleeko mieleen arvoistaan lyhyttä nimeä?

VARHAISPERUNAA, KANANMUNAA JA VIHREITÄ
kahdelle lisukkeeksi, yhdelle lounaaksi

4 isohkoa varhaisperunaa
1 kananmuna
35 g (tai maun mukaan) voita
suolaa
mustapippuria
kourallinen silputtua ruohosipulia
isomaksaruohoa
mäkimeiramin kukkia

Keitä muna ja perunat kypsiksi. Voit myös keittää kananmunan höyrykattilan alaosassa ja höyryttää potut saman kattilan ritiläosuudessa. Kuori kananmuna ja laita kaikki lautaselle. Lisää joukkoon voita ja silputtua ruohosipulia. Muussaa kaikki yhteen karkeaksi seokseksi haarukalla. Eli älä liiskaa kaikkea tasaisen latteaksi seokseksi, vaan haarukoi vain muutaman kerran. Lisää joukkoon isomaksaruohoa ja mäkimeiramin kukkia. Nauti heti. 

Men Raumal, go to GOTO

Suvireissatessa lapsuudenmaisemissani jätin lapset äidin hoiviin ja suuntasin Raumalle. Matkalla keräsin auton kyytiin meluisan ja mieluisan naisköörin. Edustusta löytyi paitsi nuoruusaikojen Mjölk-team:sta (joka ei perustunut maidonjuotiin), myös nykyään viriilinä toimivasta Isopääkerhosta.

Päädyimme suunnitellusti ja varatusti Rauman Vanhaan kaupunkiin kuukautta aikaisemmin avattuun ravintola Gotoon. Sisustus paikassa oli yksinkertaisen eleetön, mutta kutsuva. Meidät otettiin iloisesti vastaan, mikä loi heti kivaa tunnelmaa. 

Herkullisesta menusta oli houkuttelevien vaihtoehtojen vuoksi vaikeaakin löytää parasta mahdollista kokonaisuutta, mutta päätös tuli kuitenkin tehtyä. 

Osa seurueestamme otti Menu Goto:n, joka alkoi parsalla ja kananmunalla. Muna oli kypsennetty 64 asteisessa vedessä, joten se oli valuvan ihana. Kokonaisuutta ryhditti ilmakuivattu kinkku. 

 Vierusystäväni "feta ja tomaatti" sai aikaan ylistystä. 

Oma alkupalavalintani osui annokseen "silli ja peruna". Se meinasi juuri sopivansuolaista yhdistelmää varhaisperunasta, Haugesundin sillistä ja siian mädistä. Annos oli kaunis, erittäin maukas ja hyvin kesäinen. Sain suostuteltua tarjoilijan kaatamaan vain tilkan kuohuviiniä. Kuskina en halunnut paljoa juoda, mutta hyvä ruoka ilman asianmukaista juomaa tuntuu hiukan vajaalta. Nautin silliannoksen kanssa ihanan raikasta Secco Italian Bubbles biancoa. 

Tässä patseeraa pääruoka "possu & bbq". Lautasen syönyt henkilö moitti läskisyyttä, mikä on minusta sikaruuassa pelkkää plussaa. Dijonmaustetuissakin perunoissa oli myös sieniä ja varhaiskaalia. Minä pidin kulhon sisällöstä ihan hurjasti!

Kolme naista sai eteensä "siikaa ja kukkakaalia". Leidit vitkuttelivat annoksensa syömisessä, niin hyvää se kuulemma oli ettei olisi malttanut lopettaa. Etenkin merilevällä maustetut kukkakaalit mainittiin "jäätävän hyvinä". 

Siian kanssa nautittavat varhaisperunat tarjottiin myös eri kulhosta. Ne oli muussaattu karkeaksi seokseksi yhdessä voin ja kananmunan kanssa. Ihan loistavaa!

  

Minä otin tavoilleni epäuskollisena kebabia, koska se jotenkin pomppasi menusta esille ihan erilaisena. Goton kebab merkitsi mausteista karitsanlihaa varrastettuna, grillattua pitaleipää, raikkaan korianterista taboulehia, baba ganoushia ja jotain vaalean raikasta tahnaa. Menussa mainittujen lisukkeiden lisäksi puulaudalta löytyi myös kipollinen fenkolisalaattia, joka oli mukavan raikasta. Setti oli todella hyvä, sopivan mausteinen ja esillepano oli kiva. Tarjoilijan suosituksesta otin ruuan kanssa olutta. Harmikseni pienpanimoiden tuotteita ei löynyt, mutta Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan oluita sentään. 

 Jälkiruokavaihtoehtoja oli kolme ja ne tuli maistettua kaikki läpi pöydässämme. "Mansikka ja maito" mainittiin hyviksi...

 ...samoin "kahvi ja suklaa"...

...sekä oma valintani "sitruuna ja sitruuna". Kaunis esillepano piti sisällään kovaa ja hyllyvää marenkia, sitruunagurdia, kakkua ja sitruunasorbeeta. Ihan päätös illalliselle! Annoskoot tosin olivat niin reilut, että kaiken upottamisessa vatsaan oli lopulta pientä haastetta. 

    

Keittiössä hääri muiden lisäksi Master Chefissä vuonna 2013 hyvin ansioitunut, nyt yllättävän vähähikinen Matti Liipo. 

Olin tyytyväinen ravintolaan jo siinä, että saimme meluisasta ulosannistamme huolimatta nauttia kaikki kolme ruokalajia loppuun asti. Täytyy kyllä sanoa että olin ja koko seurueemme oli enemmän kuin tyytyväisiä kaikkeen muuhunkin. Tarjoilija oli kärsivällinen ja ystävällinen. Hän otti selvää kaikista tiedustelemistamme asioista. Ruoka oli todella hyvää, kekseliästäkin, eikä loppulasku huimannut lainkaan. Päinvastoin - hinta oli laatuun nähden suorastaan edullinen. Omat kolme ruokalajiani, liraus kuohuviiniä (kuskina!), pullo olutta, kahvi ja alkoholiton drinkki maksoivat yhteensä 53 euroa. 

Suosittelen lämpimästi ja menen itsekin uudelleen jos kulmille osun.