WeeGee ja SIS. Delin brunssi

Otsikko kuulostaa melkeinpä koodikieleltä, mutta ei sitä ole. Otsikko meinaa sitä, että yhtenä lauantaina hurautimme lasten kanssa Espoon WeeGee-taloon tavoitteena tutustua museoihin ja paikan brunssitarjontaan. Lopulta meillä oli todella todella todella kiva museopäivä. Aikaakin kokonaisuuteen hurahti reipas neljä mielenkiintoista tuntia. 

Aloitimme ihanan päivämme SIS.Delin + Cafe:n brunssilla. Paikka aukeaa jo kymmeneltä, mikä on iso etu esimerkiksi lapsiperheille, joissa herätään ajoissa ja mennään jo puolenpäivän jälkeen päiväunille. 

Valikoima ei ollut yltiörunsas, mutta löysimme kaikki riittävästi herkkua syötävää. Leipiä löytyi monenlaisia. Tarjolla oli myös mm. leikkeleitä, juustoa, keitettyä kananmunaa ja tuorekurkkua sekä tomaattia. 

Lämpimissä ruuissa tarjolla oli paahdettuina kasviksina porkkanaa ja lanttua, espanjalaistyyppistä perunamunakasta (josta en kyllä löytänyt niitä luvattuja luomumunia kuin hippusen) ja paksuja jauhelihapihvejä. 

  

Brunssin jälkiruokina oli hedelmiä, raparperipiirakkaa ja piparia. Luomumehuvaihtoehtoja oli kaksi ja smoothietakin sai. 

Poikamme tykkäsi erityisesti paksuista jauhelihapihveistä ja ikisuosikeistaan croissanteista.

Tyttäremme maistoi päivän puuroa, jossa oli puolukkaa ja omenaakin, mutta jostain syystä se ei puuroinnostuneelle uponnut. Pipareita pikkulikka söi sen sijaan monta.

Minä suorastaan rakastuin paputahnaan! Seesaminsiemeniset pavut, chevre-pesto ja quinoa-salaatti oli myös mieleeni. Samoin croissantit mustikkahillolla. Kahvi oli makuuni oikein hyvä.

Hinnoittelu on hauska. Lapset maksavat ikävuosiensa mukaan ja aikuiset 18,5 euroa. Vatsat täynnä oli mukava lähteä tutustumaan museoiden tarjontaan. 

 

Huomasimme brunssilla istuskellessamme mainoksen Reppureissusta lapsille. Repusta löytyvien vihjepussukoiden myötä muksut voivat löytää joka museosta yhden teoksen ja tutustua siihen tarkemmin. Infosta saimmekin reput maksutta matkaan. 

Modernin taiteen museossa teosten ihastelun lisäksi pääsi myös itse tekemään taidetta. 

 Lelumuseo Hevosenkengässä saa leikkiäkin. Poikamme voisi ihastella varmaan loputtomiin pienoisrautatietä. Pikkumies muistikin junat jo heti museon pihaan tultaessa, vaikka viime museokäynnistä onkin jo useampi vuosi.

Tuurilla vierailuajankohtaamme osui myös askartelutyöpaja, jossa lapset saivat tehdä ihan mitä vaan kierrätysmateriaaleista. 

WeeGeen kaikki viisi museota ovat lapsille ilmaisia, aikuiset maksavat 10-12 euroa. 

Vierailumme oli kokonaisuudessaan niin täynnä touhua, kauneutta, hämmästelyä, ihastelua, kysymyksiä ja leikkiä, että mieleen jäi iloinen pilke pitkäksi aikaa. 

Karjapaimenen papupaistos ja bataattisalsa

 

Erikseen loistavia, yhdessä todella loistavia. Papu-pekonipaistoksesta löytyy mausteisuutta ja paksuja makuja, bataattisalsa raikastaa sitä sekä maullaan että väreillään. Nautimme tätä kaksikkoa tortillakuorien sisällä ihan keskenään tai salsojen ja kastikkeidenkin kera osana meksikolaista juhlapöytäämme. 

Ohjeet ovat melkein tarkkaan Jane Miltonin kirjasta "Meksikolainen keittiö", joskin bataattisalsaa emme lähteneet tulisuttamaan. Alkuperäiset ainekset ovat kuitenkin reseptissä suluissa. Pintopapuja emme kaupoista löytäneet, joten mustapavuilla mentiin.

Molemmat ruuat kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä, jotta maut ehtivät tekeentyä hyvin.

PAPU-PEKONIPATA (FRIJOLES CHARROS)
(ks. aloituskuva)

2 tlk pintopapuja TAI n. 600g tarjoiluvalmiita mustapapuja kuten meillä
1 ½ dl meksikolaista olutta
1 ½ dl säilykejalapenon viipaleita valutettuna
2 tomaattia kaltattuna ja pilkottuna
1 tl kanelia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
150 g pekonia
3 rkl pehmeää ruskeaa sokeria (meillä ruokosokeri)
(tortilloja tarjoiluun)

Pane valutetut, huuhdellut pavut kuumennettuun kattilaan. Kaada sekaan olutta ja sekoita 5 minuuttia, niin että osa oluesta imeytyy papuihin.
Alenna hiukan lämpöä ja sekoita joukkoon paloitellut jalapenot, tomaattipalat ja kaneli. Jatka keittämistä noin 10 minuuttia sekoitellen välillä.
Kuumenna samaan aikaan pekonia pannulla kunnes siitä alkaa irrota rasvaa. Siirrä pekonit hetkeksi syrjään. Lisää pannuun sipuli ja valkosipuli. Paista ruskeiksi pekonirasvassa. Sekoita sipulit papujen joukkoon, mutta jätä rasvaa pannuun.
Paloita syrjään siirretyt pekonit. Lisää takaisin nyt tyhjälle pannulle ja paista rapeiksi. Sekoita nämäkin hyvin papujen joukkoon.
Sekoita joukkoon vielä sokeri. Hauduta papuja miedolla lämmöllä kunnes sokeri on kunnolla sulanut sekaan.
Tarjoa heti tai jäähdytä ja säilytä kannellisessa astiassa ja lämmitä seuraavana päivänä. Maku itse asiassa paranee säilytyksen aikana.

BATAATTISALSA

650 g bataattia
1 appelsiinin mehu
4 kevätsipulia varsineen
suolaa
(1 tl kuivattua jalapenoa murskattuna)
(1 limen mehu)

Kuori bataatti ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Kuumenna kattilassa vettä kiehuvaksi. Keitä bataattikuutioita siinä 8 minuuttia tai kunnes ne ovat napakan kypsiä. Kaada vesi pois kattilasta, laita kansi päälle ja pane takaisin pois päältä laitetulle levylle. Anna bataattien kuivahtaa näin 5 minuuttia. Jäähdytä.
Hienonna kevätsipuli. Lisää ne bataattien joukkoon. Purista joukkoon myös appelsiinimehu (ja murskattu jalapeno).
Laita jääkaappiin kannellisessa astiassa vähintään tunniksi tekeytymään. Mausta suolalla ennen tarjoilua. Jos haluat lisäraikkautta, purista joukkoon vielä limen mehu.
Tämä salsa pysyy hyvänä 2-3 päivää, kunhan säilytät sen kylmässä.

Meksikolaista ja rakkautta pöytään

Vuosi päättyi ja alkoi hienosti: siskon perheen kanssa yhteisen ruokapöydän ääressä. 

Me rakastamme RAKASTAMME niitä hetkiä kun voimme kutsua meille tärkeitä ihmisiä ruokapöydän ääreen, kun olemme miettineet tarkasti mistä kukin voisi pitää ja olemme nähneet vaivaa ruuan eteen. Emme oikein osaa arvostaa sitä, mitä jotkut ajattelevat kai vaatimattomuudeksi; että pöytään  kutsuessaan vähättelevät "tää nyt on tämmöstä" ja "en nyt tiedä mitä tästä tuli". Meillä sanotaan paljon mieluummin että ollaan nähty vaivaa tässä teille tarjoillun ruuan eteen, toivottavasti maistuu. Ei se tarkoita mitään itsensä nostamista tai omakehua, vaan sitä että tarkoitus on ollut tarjota hyvää, ajatuksella. Sitä että pöydän ympärille asettuvat ihmiset ovat olleet jo suunnitteluvaiheessa mielessä ja että heille haluaa tarjota mahdollisimman hyvää, rakkaudella. 

Vuoden vaihtuessa rakkautta osoitettiin meksikolaisella ruualla. Maustoimme pekonista papumuhennosta lukuunottamatta kaiken maltillisesti, jotta lapsillekin löytyisi paljon mutusteltavaa. Jytyä makuihin sopi sitten lusikoida valmiskastikkeista, esimerkiksi Poppamiehen chipotletahnasta. 

Ohjeistusta iltaan tiirailimme Kaikki äitini reseptit-blogista. Nanna on ystävällisesti koonnut meksikolaiset ruokansa yhteisen tunnisteen alle. Osa resepteistä tulee meksikolaisen sukulaisen kautta, joten miksi emme luottaisi tähän naiseen? Toinen iso apu oli kirjaston poistokorista kotiutettu Jane Miltonin "Meksikolainen keittiö", josta tykkään kovasti. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että siinä on kerrottu (lyhyesti) meksikolaisen ruuan alueellisista eroista ja raaka-aineista käsittelytapoineen. Kuvat ovat havainnollisia ja houkuttelevia, vaikkeivat edustakaan kekseliäintä tai daideellisinta ruokakuvausta. Kirjan ohjeilla on onnistuttu aina. 

Tähän postaukseen olen laittanut Nannalta opittuja juttuja, seuraavaan juttuun tulee Miltonin kirjasta ihan ässä papu-pekonipata (frijoles charros) ja sitä mainiosti kompannut raikas bataattisalsa.

Siskoni lemppareita tarjoilluista sorteista olivat kuulemma quesadillat. Täältä voi katsoa miten tuo sana lausutaan, täältä pidempää sepustusta tortillojen täyte- ja paistovaihtoehtoihin. Me etenimme kaupasta valmiina ostettujen maissi- että vehnätortillojen kanssa näin:

CHORIZO-SIPULI-QUESADILLAT
16 kolmiota

8 tortillaa
4 chorizo-raakamakkaraa
2 sipulia
2 dl juustoraastetta

Kuori sipulit. Pilko ne puolikkaiksi renkaiksi. 

Puristele makkarat kuumennetulle pannulle. Painele makkaroita pienemmäksi haarukalla. Siirrä kypsänä pois pannulta. 

Paista sipulirinkulan puolikkaat makkararasvaisella pannulla pehmeiksi. Siirrä nämäkin pois pannulta.

(Tähän väliin Nanna vinkkasi lämmittämään tortillakuoret etukäteen, koska täytteiden kanssa ne lämpiävät vähän aikaa. Unohdin koko homman mutta hyvin onnistui silti!)

Laita tortillakuori keskilämpöiselle pannulle, päälle juustoraastetta, paistettua makkaraa ja sipulia. Laita toinen tortilla tähän päälle. Paista molemminpuolin kuivalla pannulla. Toista sama muiden kuorien kanssa. 

Pilko jokainen täytetty tortilla neljään osaan. 

Tortillasipsien kanssa (ja muutenkin) teimme ihan perinteistä tomaattisalsaa, juustokastiketta ja guacamolea. Juustokastike Nannan tyyliin oli meille ihan mahtava oivallus, sillä se oli hurjan helppoa ja hurjan hyvän makuista. Jukka on aiemmin keitellyt vastaavassa tilanteessa valkokastikkeen ja upottanut siihen juustoraastetta, mutta tämä tosiaan oli idioottivarmempaa (toisinsanoen minunkin tehtävissä). 

JUUSTOKASTIKE

1 pkt cheddar-sulatejuustoviipeleita

1 prk ranskankermaa

Sulata juustot kattilassa. Sekoita joukkoon ranskankerma. Ota pois liedeltä ja sekoita tasaiseksi. 

GUACAMOLE

2 avokadoa
1 tomaatti
½ sipuli
puntti korianteria
½ limetti
suolaa
(chiliä)

Halkaise avokado ja poista kivi. Kauho avokado kuorestaan. Silppua tomaatti, sipuli ja korianteri pieneksi. Yhdistä kaikki morttelissa ja murskaa. Mausta suolalla, limetin mehulla ja halutessasi chilillä. 

Avokadon kiven voi laittaa takaisin kauniin vihreän värin säilyttämiseksi. 

Jo mainittujen lisäksi pöydältä löytyi ylikypsää possua riivittynä, makeaa ananasta valmiiksi pilkottuna, säilöttyä kaktusta, tortillakuoria lämmitettynä ja taco-sipsejä maustamattomana sekä barbeque-maustettuna. Texmexiä harrastimme tacokuorien verran. 

Juomana oli paitsi meksikolaista olutta limelohkoupotuksella, myös vaihtuvan vuoden kunniaksi Muumikuohuvaa lapsille ja sampanjakuohuvaa aikuisille. Nautin viimeksimainittua läpi koko aterian, eikä tehnyt ollenkaan pöhköä. Louis Roedererin kuiva sampanja on saatu testiin Viinimaa.fi:stä. Tykästyimme siihen kovasti, joten tätä kuplivaa tulee taatusti ostettua jatkossa erityistilaisuuksiin. Niin kuin vaikka sellaisiin kun saamme rakkaita saman pöydän äärelle.  

(Bistro) Sinne Porvoossa

Sulut bistron ympärillä otsikossa siksi, ettemme kyllä allekirjoittaisi bistroutta niin kuin me sen näemme. Bistrossa tarjotaan meidän ajatuksemme mukaan ronskia ruokaa  todella rennossa ympäristössä. Älkää toki ymmärtäkö väärin, Sinne oli todella hyvä ruokapaikka. Annokset ovat vain bistrotyyliin mielestämme liian fiinejä. 

Kävimme nautiskelemassa illallisen Sinnessä Porvoon reissun päätteeksi koko perheen voimin. 

Jukka otti kiinnostavalta listalta lähiruokamenun, minä päädyin menu greeniin. 

Jukan ruokailu alkoi lupauksia nostattavasti pastramilla, joka sisälsi mm. vasikanpaistia ja piparjuurta.

Minun maa-artisokkakeittoni oli upean kuohkeaa. Tattisattumat olivat sekä maistuva että mukavalta tuntuva lisä keittoon. 

Samuel Billaud:n chablis meni hyvin yksiin melkeinpä kaikkien ruokien kanssa.

Poikamme valinta listalta oli helppo. Pikkumies päätyi rotukarjan lihalla ylevöitettyyn lasten burgeriin, jonka keralla tarjottiin ranskalaisia perunoita Porvoon mitalla. Poitsu kehui annosta todella loistavaksi ja söi kaiken viimeiseen muruun. 

Lapsille olisi tarjoiltu aikuisten annoksia puolikkaina, mutta tyttäremme ei löytänyt niistä mieluista. Hän päätyi lopulta tilaamaan kuningasrapurisoton alkupalalistalta. Syvää makumaailmaa raikastivat fenkolisuirot. Annos oli oikein passeli eskarillemme, varsinkin kun tyttö sai närppiä veljen lautaselta ranskalaisia. 

Jukan pääruokalautaselta löytyi päivän kalana kuhaa. Kypsyydet ja rapsakkuudet osuivat ihan nappiin.

Minulla lautasta täyttivät Malmgårdin emmerriisi lisukkeineen, johon kuuluivat mm. rapeaa sipulia, napakan kypsää keltajuurta ja ruusukaalia. Riisin kermaisuus ja kasvisten erilaiset tekstuurit muodostivat paitsi kauniin myös maistuvan kokonaiuuden.

Jälkiruuaksi lusikoimme aikuisten kesken vielä lakritsaiset crème brûléet. Keralla tarjotut vadelmat olivat yltiöhyvä makupari miedolle, mutta selkeälle lakritsaisuudelle. Sitruunasorbetti tuntui kokonaisuudessa hiukan ylimääräiseltä, vaikka itsessään hyvää ja raikasta olikin. 

Neljän hengen iltamme mehu-ja viinilaseilla maksoi 141 euroa. Hinta-laatusuhde paikassa oli oikein kohdillaan. Suosittelemme lämpimästi!

Jukka on aiemmin käynyt Sinnessä lounaalla.

Silakat tomaattikastikkeessa savuisesti

Silakat ja tomaatti yhdistelmänä eivät saa minua hihkumaan. Tein nimittäin kahdeksan vuotta sitten jotain tomaattista silakkaruokaa, jota kukaan ei suostunut syömään. Paitsi silloinen 2-vuotias hoitopoikani, joka veteli kaloja hämmästyttävän hyvällä ruokahalulla. Jätkänpätkän vanhemmat saivatkin ruuan matkaan iltapäivällä hävikin ehkäisyn merkeissä. 

Jukan ehdottaessa tätä yhdistelmää joulupöytään, mietin kaksi kertaa. Liquid smoke-lisä sai vastaamaan kuitenkin myöntävästi. Josko se sitten olisi tarpeeksi erilaista. Ja oli! Pidin kovasti tomaatin ja sipulin mausta pikkukalafileiden kanssa. Liquid smoke toi ihanaa savuaromia kokonaisuuteen. Tätä voisi hyvin syödä milloin vaan, vaikka muussin tai miksei riisinkin kanssa. 

Ohje on Leif Mannerströmin kirjasta "Silli ja silakka". Ohjeeseen passaavat miehen mukaan kokonaiset kilohailit, sardiinit tai silakat. Me vaihdoimme tomaattimehun paseerattuun tomaattiin. Joulupöytään annos oli paljon pienempi, mutta tämä on käyttökelpoisempi koko arkiruuaksi. 

SILAKKAA JA TOMAATTIA

4-6 annosta

20-24 kokonaista kilohailia tai silakkaa

1 keltasipuli

marinadi

2 dl tomaattimehua TAI paseerattua tomaattia

1 rkl tomaattipyreetä

1 dl oliiviöljyä

½ dl anjovislientä

1 tl sokeria

1 tl suolaa

muutama pyöräytys pippurimyllystä

1 tl liquid smokea eli savunestettä

2 laakerinlehteä

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Perkaa ja huuhdo kalat. Kuori ja siipaloi sipuli. Lado kalat ja sipuli kerroksittain vuokaan. 

Sekoita marinadin aineet (ei laakerinlehtiä) ja kaada kalojen päälle. Paina laakerinlehdet sekaan. Kypsennä uunissa 13 minuuttia.

Ota vuoka uunista. Jäähdytä. Siirrä jääkaappiin kannellisessa astiassa maustumaan muutamaksi vuorokaudeksi. 

Viikuna-omenatäytteiset purjokääryleet mielenkiintoisella tekniikalla

Purjon hankäyksenohuisiin vihreisiin lehtiin kääräistiin purjon valkoista osaa ja viikuna-omenatäytettä. Kokonaisuus lämmitettiin uunissa ja tarjottiin jouluna pääruokalautasella. Vihreän kääreosan suutuntuma oli hieno ja kokonaisuus oikein onnistunut. Maku oli yllättävänkin makea, hieno.

Ohje on Sasu Laukkosen käsialaa ja löytyi Optiosta 20/2013. Hienoa tässä reseptissä on se, että purjo käytetään ihan kokonaan. Juuriosa olisi pitänyt pestä, kuivata ja friteerata rapeiksi, mutta eihän kaupan luomupurjoissakaan enää ollut hapsuttavia juuria. Valkoinen osa hyödynnetään täytteessä ja kaksikerroksinen vihreä osa avataan keittämisen jälkeen, jolloin siihen voi kääräistä täytteet. Tekniikka oli todella mielenkiintoinen ja siinä oli jotain hyvin japanilaista. Oli ihana puuhata hiljakseen ja rauhassa aattoaamuna tätä ruokaa, varsinkin kun lopputulos palkitsi. 

Tähän reseptiin raskimme käyttää osteria Francescanasta saatua balsamiviinietikkaa. 

Teimme alkuperäisen reseptin puolikkaana ja saimme aikaan 4 isohkoa käärylettä, joista olisi hyvin riittänyt neljälle muiden pääruokien ohella. Laukkosen ohjeessa täyte lisättiin palaisena, mutta me koimme helpommaksi vetää koko hoito soseeksi sauvasekoittimella.

Kävi myös mielessä, että pikkupaloiksi pilkottuna kääryleet voisivat toimia coctail-paloinakin, kunhan niiden alle laittaisi jotain koossapitävää. 

PURJORULLAT VIIKUNA-OMENATÄYTTEELLÄ

neljälle lisukkeeksi

½ pkt kuivattuja viikunoita

2 luomupurjoa

1 kotimainen omena

muskottipähkinää

2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa

puhdistamatonta merisuolaa

mustapippuria myllystä

2 rkl öljyä

Leikkaa viikunoista kiinnityskohta pois. Laita kattilaan ja peitä vedellä. Keitä lempeällä lämmöllä 10 minuuttia. 

Leikkaa purjoista vihreät lehdet erilleen.

Keitä toisen purjon vaaleaa osaa kattilassa, painon alla puolipehmeiksi. Tämä ottaa 6-8 minuuttia. Jäähdytä ja halkaise pituussuunnassa. 

Leikkaa toisen purjon vaalea osa paloihin. Pilko omeat pieniksi kuutioiksi. Freesaa purjopaloja kevyesti öljyssä. Lisää omenapalat. Kaada päälle myös viikunat keitinvesineen. Hauduta muhevaksi täytteeksi. Me avitimme hommaa surrauttamalla muhinut kokonaisuus vielä sauvasekoittimella silkoisemmaksi. Mausta suolalla, muskottipähkinällä, pippurilla ja balsamiviinietikalla. 

Erottele purjojen vihreät lehdet toisistaan. Pese puhtaiksi kylmässä vedessä. Lämmitä vettä kattilassa. Ryöppää lehtiä noin 4 minuuttia kunnes ne tuntuvat pehmeiltä. Jäähdytä nopeasti jäävedessä tai juoksevan, kylmän veden alla. 

Pyyhi lehdet kuiviksi. Lehdet ovat kaksiosaisia. Avaa ne levymäiseksi: 

 
Kun lehdet ovat auki, pyyhi kitkerät sisukset pois veitsellä:

Levitä täytettä vihreälle lehdelle ja laita päälle keitettyä purjon valkoista osaa. Laita vielä hiukan täytettä purjon päälle ja rullaa kääruleeksi. Laita valmis rulla saumapuoli alaspäin leivinpapaeroidun uunivuuan päälle. Tähän asti voit valmistella rullat etukäteen. 

Kuumenna rullia 200 asteisessa uunissa noin 6 minuuttia. Leikkaa paloiksi erittäin terävällä veitsellä.

Meille jäi omena-viikunatäytettä. Osa käärittiin ilman purjon keskiosaa nyyteiksi pienempiin vihreisiin kuoriin. Osa taas nautittiin sinihomejuuston ja omenapalojen kanssa piparkakkumausteisen näkkärin päältä.

Hyvin kalaisa joulumenu ilman kinkkua

Vietimme joulua taas rauhassa neljästään. Tänä vuonna kävi niin, että pukki oli käynyt joulusaunan aikana tuomassa kuusen alle paketit, ennen ruokaa. Se meinasi rauhallisempaa ateriointia, kun muksut eivät olleet kuin tulisilla hiilillä lahjojen takia. 

Teimme taas pieniä nöttösiä erilaisia kalaisia kokeiluja, joista monet onnistuivat niin että ilmestyvät tänne blogiinkin.

Kinkkua emme nyt tehneet, sillä sitä on neljästään hieman tuskaista syödä sinä viidentenä ja kuudentenakin päivänä. Tarkoituksenani oli tehdä takuuvarma potka, mutta jotenkin onnistuin mämmimään tutun, herkullisen reseptin niin että potka oli parhaimmillaankin vain ok. 

Laatikot ostimme Nummelan torilta Hennolan kojulta. Lanttu- ja porkkanalaatikko olivat erinomaisia, mutta perunalaatikon imellytys ei miellyttänyt Hämeestä kotoisin olevaa Jukkaa. Niinpä mies tuunasi laatikkoa ennen uuniinlaittoa, jotta sai siitä parempaa. 

Muksut saivat myös toivoa jotain omaa herkkua joulupöytään. Heidän lautasilleen nostettiinkin lohkoperunoita, maksalaatikkoa, potkaa ja palvikinkkua, mutta maistamisvelvoite oli muihinkin laatikoihin.

Kokonaisuutena pidimme joulumenutamme onnistuneena, vaikkei se alkupalojen osalta tuossa kuvassa parhaimmillaan olekaan. Eikä edes sisällä näköjään ihan kaikkia sorttejakaan. 

JOULUMENU 2013

pikkelöidyt kallioimarrekantarellit

kylmäsavusilakkamousse

graaviliha ja majoneesi

marinoidut äyriäiset ja kampasimpukat salaatilla sekä musta aioli

jallugraavattu lohi

ginigraavattu siika

marinoidut anjovikset

silakat tomaattikastikkeessa

kylmäsavusiika

muikun mäti

viikuna-omenatäytteiset purjorullat 

lanttulaatikko

perunalaatikko

porkkanalaatikko

maksalaatikko

olut- ja viinikylvyssä muhitettu luomupossun potka

omatekoisina sinappeina maustamaton, piparinen ja jalluinen

Petri Sirenin suklaakonvehteja

Ei ihan lahjattomia

Meidän perheessä aikuiset ovat aika vähälahjaisia, jouluisin. Tämä joulu teki siinä suhteessa ison poikkeuksen. Olen tosi utelias aina kuulemaan, mitä muut ovat lahjaksi saaneet, joten voisin tässä vastavuoroisuuden toivossa esitellä ruokaan liittyvät lahjamme. 

Aloituskuvan puu on upea jo esineenä ja kuulemma hurjan toimiva pastaottimena. Äkkäsin hänenlaisen Porvoon Design Delissä viime viikonloppuna. Kauniin esineen lahjaksi saaminen vahvistaa uskoani siihen, että tontut tosiaan kurkistelevat ikkunoista ihan aattoon asti. Otin on porvoolaisen pariskunnan designia. Toivoin erityisesti heidän keksimällään "velvet steel" tekniikalla tehtyä eläväpintaista otinta ja sen sain. 

Kovasta paketista löytyi ilokseni palkittu keittokirja "Turku lautasella 2", jonka antia löytyy osittain myös netistä. Kirjaan on koottu 10 kiinnostavaa ravintolaa Turusta, Tuomiokirkon liepeiltä jokirantaa pitkin satamaan ja ruotsinlaivoille asti. Opuksesta löytyvät tutut Tintå ja Niska, joista jälkimmäinen paljastaa mm. maistuvan peltileipätaikinansa ohjeen. Pelkkä alustava selailu sai minut jo kiinnostumaan E. Ekblomista sekä Pinellasta. Ne on ehdottomasti otettava vierailulistalle. Jukka sai Onnellisen miehen keittokirjan Pentti-Oskari Kankaan omistuskirjoituksella. 

Pukki oli muistanut meitä myös hienolla, käsinvirkatulla pannunalusella, joka oli juuri passelin värinen. Saimme myös erikokoisia paperivuokia, jotka kartuttavat vuokahamstraajan alati kasvavaa varastoa. 

Vielä saimme jouluisia herkkuja muikkuja, glögiä ja poropateeta myöden. Tästä pakista löytyy varmasti jokaiselle jotakin!

Tyttäremme sai jokajuhlaiseen tapaansa Carelia-aterimia, joita eskarilaisella alkaa olla jo kotoamuuttavan kokoinen arsenaali. Leivontatarvikkeitakin ilopillerimme sai possuspatuloita myöden. 

Tässäpä meidän ruokaan liittyvät upeat lahjamme. 

Nyt on teidän vuoronne. Mitä kivaa pukki toi?

Täydellisyyttä hipova jouluretki Porvooseen

Ilman sen kummempaa varsinaista syytä pakkasimme perheen lauantaina autoon määränpäänä jouluinen Porvoo. Mitä siitä ettei ole lunta tai edes kunnolla kylmä? Porvoo tuntuu pitävän sisällään jollain kummallisella tavalla joulun taikaa, jota jokainen saa mukaansa rippusen lähteissään, mikäli vain lahjan haluaa vastaanottaa. 

Automatkalla kuuntelimme kirjastosta lainattuja kuunnelmacd-levyjä. Ensimmäinen oli ihan loistava Markus Majaluoman "Isä, koska joulupukki tulee?". Vielä loistavammaksi kertomuksen tekee Martti Suosalon hillityn ilmeikäs lukeminen. Nauroimme välillä koko sakki ääneen yhdessä! Toinen satu oli aina toimiva Vaahteramäen Eemelin joulumetku. Tämä Eemelin metku taitaa olla ainut harkiten tehty, eikä se kaikkien kantilta edes metku olekaan vaan oikein jouluinen hyvä teko. Verstashuonetta kuitenkin tuli. 

 

Olimme tehneet lapsille salapoliisitehtävän etukäteen. Muksut saivat Porvoossa käteensä paperin, jossa oli Googlen kuvahaulla etsittyjä maisemia Porvoon kaduilta. Melkein kaikki löydettiin yhteistyöllä! 

Vanhassa Porvoossa on kiva kävellä pitkin katuja ja poiketa ihaniin pikkuputiikkeihin. Pieniä löytöjä tulikin tehtyä ja yhden lahjatoiveenkin sain aikaiseksi vielä näin viimetingassa.

 

Kahville piipahdimme  tällä kertaa Fannyyn, sillä Porvoon lempikahvilamme Helmi oli tupaten täynnä. Lapset natustivat menemään kuulemma hyvät aleksanterinleivokset. 

Me aikuiset nautiskelimme puoliksi puolukkaisen brownien, joka osoittautui oikein maukkaaksi. Hapokkaat marjat raikastivat hienosti tuhdin suklaista baakkelsia. Juomani viiniglögi meni erinomaisesti yksiin tämän leivonnaisen kanssa. Tästä kahvilasta on täydet anniskeluoikeudet, joten leivoksen voi nauttia myös kuohuvaisen kera tai kahville ottaa avecin. 

  

 

Porvoon keskusta poikkesimme noin 10 minuutin automatkan päähän TeatteriTaloon nautiskelemaan Viirun ja Pesosen seurasta. "Viiru on ihan hassu!" totesi tyttäremme jouluisen sympaattisesta näytelmästä. 

Kävimme vielä uudestaan nautiskelemassa Porvoon kaduista, jotka nyt pimeyden laskeuduttua olivat ihan erilaiset, edelleen kauniit. Monet putiikit olivat lauantaina vielä neljän jälkeen auki. 

Täydellisyyttä hipovan joulutunnelmallisen päivän lopuksi istahdimme oikein oivalliselle illalliselle Bistro Sinneen, mutta siitä lisää ensi kerralla. Joulumieli todella alkoi hiipiä mieleen, varsinkin kun kotona odotti ihanasti tuoksuva, aamusella torilta haettu kuusi. Sitä koristellessa ja glögiä maistellessa oli mukava kuunnella jouluisia levyjä. 

Porvoolla on hurjan hyvät matkailusivut, joilla voi helposti suunnitella mukavan päivän Porvoossa. 

Miten te olette saaneet joulun hiipimään mieleenne?