Favela Töölössä

Favela meinaa jotakuinkin Brasilialaista slummia. Favelasta ei ihan ensin tule mieleen Etu-Töölö Helsingissä, vai mitä? 

Entisen ihanan ravintola Mechen tilalle Mechelininkadulle on viime viikolla avattu baari Favela. Mechen hillitty sisustus on saanut väistyä värikkään sekamelskan tieltä. Baariin on kannettu upottava nahkanojatuoli, sähkökynttelikkö, erilaisia lamppuviritelmiä ja monenlaisia pöytäkuntia. Mietin, kehittyyköhän sisustus ajan myötä entistä runsaammaksi ja sekavammaksi - se olisi aika hauskaa! Sekä Mechessä että Favelassa omistajana toiminut Niko Peltomaa kertoo paikan olleen täynnä joka ilta, emmekä ihmettele sitä yhtään. Värikkyys luo rentoutta ja kodikkuutta, johon on helppo sujahtaa sisään löffäilemään ruoka- ja juomanautinnon perässä. 

Sillä nautintoa ruoka ja juoma täällä edelleen on! Paikan koko ruokalista oli luettavissa seinältä. Linja on katuruokamaista ja tarpeeksi edullista jotta voi maistella huoletta monenlaista. Leivät leivotaan juureen itse ravintolassa. Suppeakin lista sai aikaan valinnan vaikeuden, sillä olisimme halunneet maistaa melkeinpä kaikkea. 

Päädyimme perheen kesken tilaamaan lopulta pari härkäleipää, papuleivän ja rapusalaattia. Salaatti näytti pöytään kannettaessa kovin tavanomaiselta, tylsältäkin. Maistettuna se ei sitä kuitenkaan ollut. Kurkut oli maustettu mainiosti, seesaminsiemenet mielenkiintoistivat annosta ja katkaravut oli hienosti kypsennetty. Chili terästi salaattia juuri sopivasti minun makuuni. Hampurilaisasuun puetun härkäleivän potku oli liiaksi poitsullemme, mutta molemmat muksut rakastuivat itse leipään. Me aikuiset tykkäsimme kovasti myös ylikypsästä härän lihasta kuten myös papuleivästä. 

Juomat upposivat myös hyvin. Baaritiskin viereisellä pöydällä aterioidessa oli mainiota kuunnella jonkun seurueen mietintöjä sopivan juoman suhteen. Henkilökunta osasi hienosti kertoa oluista ja viineistä turisten samalla myös mukavia tarinoitakin sekaan. Bar Favela mainitseekin motokseen "we serve to survive". 

Ruuat, lasten mehut, Sol-olut ja rose-lasillinen maksoivat yhteensä 46 euroa. 

Favela oli todella matalan kynnyksen piipahduspaikka, jossa ilman lapsia, kaveriporukalla onnistuisi varmasti pitkäänkin istuskelu välillä syöden ja toisinaan juoden. Tarttukaa ihmeessä Favelan ovenripaan ja astukaa sisään!

Punajuuricarpaccio fetalla ruusuisesti, vahingossa

Tästähän tuli kivan näköinen, totesimme yhteen ääneen kun olimme saaneet koottua ensimmäisen koe-erän punajuurialkupalaa taannoisiin häihin. Suuhun haarukoiminen paljasti makujenkin olevan oikein kohdillaan. Uuden sadon punajuuret olivat pienuudessaan ihanan maukkaita. Cashewpähkinät ryhdistivät hyvin suutuntuman. Olimme hurjan tyytyväisiä lopputulokseen! 

Kävipä sitten niin, että lisäsin koristemielessä kurtturuusun terälehtiä punajuurisuuden sekaan. Saimme näin häiden alkupalakattauksesta yhtenäisen. Tuumasin terälehtien sydänmuodon sopivan myös hyvin kun juhlistetaan rakkautta. Vahingossa (tunnustettakoon se nyt), ruusujen maku kävikin loistavasti yhteen alkupalan makujen kanssa. Vahingosta viisastuu, tuumaa vanha kansakin. 

Fetana käytimme Arla Apetinan kreikkalaista fetaa. Kokeilimme testivaiheessa muitakin fetoja, mutta päädyimme yksimielisesti tähän fetaan. Apetinan Kreikassa valmistettu feta on pakattu kokonaisena viipaleena, jolloin siitä sai murusteltua kauniita lohkeilevia palasia. Feta oli myös runsassuolaisuudessaan oikein passeli tähän tarkoitukseen. 

PUNAJUURICARPACCIO FETALLA

punajuuria
Arla Apetina kreikkalainen feta
cashewpähkinöitä
kurtturuusun terälehtiä
suolaa
mustapippuria

Keitä punajuuret kypsiksi. Kuori ne ja viipaloi mandoliinilla ohuen ohuiksi kiekoiksi. Asettele tarjoilulautaselle ohuelti. Rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä feta on myös suolainen.

Paahda pähkinät kuivalla pannulla. Rouhi niitä veitsellä hieman pienemmiksi.

Murusta feta punajuurien päälle enintään puoli tuntia ennen tarjoamista. Feta nimittäin värjäytyy helposti punajuuresta vaaleanpunaiseksi. Ripsi päälle pähkinät ja kurtturuusun terälehdet. 

Nauti alkupalana tai ruuan lisukkeena.

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

Aurinko, pasta ja meri

On asioita joita suunnittelee kovasti etukäteen, eivätkä ne toimi sittenkään. Sitten on lyhyen työ- ja koulupäivän jälkeisiä ajeluita vaikkapa nyt Hankoon, jotka muodostuvat ihan täydellisiksi kesäretkiksi. Ehkä se on juurikin se suunnittelemattomuus - kun ei ole odotuksia etukäteen, kaikki upea toimii potenssiin kolme.

 Kakut Neljän tuulen tuvassa. Key lime pie ja porkkanakakku upposivat yltiöhyvin. 

 Samoin kuin maisemat ja meren tuoksu. 

Rannalla uitiin, löhöiltiin kainalossa, luettiin satuja, rakennettiin legoja, kiipeiltiin puissa ja hengitettiin syvään leppoisaa kesäpäivää. Sanalla sanoen siis nautittiin. 

Syomään poikettiin tuttuun ja turvalliseen Hangon Makaronitehtaaseen lasten toiveesta. Sienipasta oli kermaisuudessaan oikein pehmeän maukasta. Sampanja kohotti kaiken vielä korkeammalle. 

 Nämä pienet kesäretket eivät paljoa vaadi, mutta antavat ihan hirmuisesti. 

Häät ♥ ja lahjaksi ruokaa

Viime viikonloppuna juhlittiin kavereidemme häitä. Vihkiminen oli yksi kauneimpia näkemiäni. Isä saattoi tyttärensä mäntymetsästä sillalle, jonka yläpäässä odotti sulhanen tarttuen kaunottarensa käteen varmoin ottein. Vihkijä puhui todella kauniisti realistisesta rakkaudesta, eikä sellaisesta "pilviähipovastaikihuumasta". 

Jos vihkimisen jälkeen jännityshikoaminen päättyi parilta, minulla ja Jukalla se vasta alkoi. Olimme luvanneet häälahjaksi suunnitella ja valmistaa häihin alkupalat ja iltapalaa 70:lle hengelle. Maut oli maistatettu hääparilla etukäteen, mutta määrien arviointi oli kovin kovin vaikeaa meille amatööreille. Päätimme ottaa pöydästä viimeisinä jos jotain jää. Onneksi jäi. 

  

Pääruokana oli sulhasen isän tekemää kermaista porokeittoa, joka todettiin maistamisen jälkeen aivan loistavaksi. Kun tiesimme tämän keväällä, pähkäilimme että jotain juurevaa ja rouheaa tulisi olla alkupaloissa. Halusimme jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa, mutta idioottivarmaa valmistettavaa. Huhuillessa apua saimme sitä myös arvon bloggaajakollegoilta, mistä iso kiitos! 

Lopulta päädyimme mandoliinilla oheutettuihin punajuuriin fetalla (tarkempi ohje täällä) ja suppilovahveropiirakkaan. Sienipiirakka toteutettiin  uunipellillisinä Sasu Laukkosen ohjeella hieman yksinkertaistaen. Punajuurinaateista pyöräytin salaatin yhdessä kurtturuusun terälehtien ja maitohorsmankukkien kanssa. Sekaan vielä hyvää oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. 

Jotta punajuurista ja sienipiirakasta tuli visuaalinen kokonaisuus, otimme muotilla piirakasta irti pyöreitä paloja. Hääparin sienipiirakat painettiin tietysti sydänmuotilla. 

Kattausta yhtenäistimme niin, että tarjoiluastioille tuli kaikkiin ruusun terälehtiä. Ne sopivat häihin hyvin myös sydämenmuotoisuuksineen. Alkupalat saivat kiitosta osakseen ja me olimme huojentuneita. Ilmeisesti ruusun terälehdet olivat monelle uusi asia ruokana. 

Porokeiton kanssa tarjottiin Lapin rieskaa ja voita. 

 

Hääkakku oli upea, vaikka tekijä harmittelikin ettei helteessä saanut kakkua hyytymään kunnolla. Valkosuklainen, lakoilla viimeistelty maku oli hieno ja minun silmääni myös kakun ulkonäkö. 

  

Makeapöydässä oli lastemme suureksi iloksi myös mokkapaloja, ja leivonnaisia Lapista.

 

Iltapalana tarjottiin jo meidän lapsellisten lähdettyä perunasalaattia, jonka saatoimme kokoon uusista perunoista, isomaksaruohosta, kapriksista ja hyvästä oliiviöljystä maustaen suolalla ja mustapippurilla. Joku muu oli tehnyt savuporopiirakka (jota ennen lähtöä kyllä maistoin jääkaapista, tunnustan!) ja makkaraakin oli varattu grillattavaksi. 

Näissä häissä oli paljon persoonallisia, rentoja elementtejä. Vieressä oli esimerkiksi uimaranta jossa varmaan juhlien jokainen lapsi -ja myöhemmin myös jotkut aikuiset- kävivät hellesäällä pulikoimassa. Juttelimmekin siitä, miten hienoa on että juhlien perinteisyyden tilalle on tullut paljon parille omanlaisia juttuja, jotka tekevät häistä aina vain ihanampia juhlia. 

Iloista onnea ja paljon rakkautta vielä kerran tuoreelle avioparille! 

Upea Cuc Gach Quan, Ho Chi Minh City

Tämä ravintola Saigonissa on ollut tähän asti kokeilluista eittämättä paras. Nyt ei siis oteta lukuun upean herkullisia katukeittiöitä, vaan puhutaan ravintoloista. Paikan nimi on Cuc Gach Quan. Se sijaitsee District 1:llä, mutta ihan pohjoisessa kulmassa. Taksimatka keskustasta maksoi kolme-neljä euroa. Osasimme paikalle useiden suositusten perusteella. Hotellista soitettiin meille varaus illalliskäyntimme aamulla, mikä osoittautuikin välttämättömäksi. 

Paikassa uniikkia oli kaikki. Sisustus oli hauska sekoitus, sillä huoneet oli tehty hyvin eri tyylisiksi. Tunnelma paikassa oli ylettömän rauhallinen, jopa seesteinen. Nuorella tarjoilijamiehellä oli ihan käsittämätön asiakaspalvelutaito - melkein kuin hän olisi osannut lukea ajatuksemme. 

Emme edes yrittäneet ottaa haltuun valtavan paksua menuta, vaan luotimme tarjoilijan suosituksiin. Näin saimme eteemme koko neljän hengen pöytäseurueen makuun maistuvia ruokia kulhoissaan. Jaoimme ruokaa sitten yhteisistä astioista kukin omalle lautasellemme. Ja kun  kulhot alkoivat tyhjentyä, tarjoilija oli juuri oikeaan aikaan paikalla ja osasi suositella meille lisää herkkuja. 

Söimme eri tavoin maustettuja riisejä, juuri napakaksi kypsennettyjä, hienosti maustettuja kasviksia...

 ...kevätrullia friteerattuna, lisää kasviksia...

 ...kaktusta, kanaa, pehmytkuorirapuja ja vaikka mitä muuta joka kortille ei ole tallentunut. Kaikki oli hienosti maustettu ja juuri toiveidemme mukaisen tulista. Yhdellä seurueestamme oli kala-allergia, joka osattiin ottaa hyvin huomioon. Ainoa huono puoli paikassa on ettei siellä tarjolla mitään extreme-erikoisuuksia.

Ilta Cuc Gahn Quan:ssa maksoi kahdella paikallisella oluella, suurella määrällä erilaisia ruokia ja jälkiruokadrinkillä noin 20 euroa per nuppi. Älä missään nimessä jätä tätä paikkaa käymättä kun Ho Chi Minh City osuu reittisi varrelle. Minä aion seuraavalla kerralla pyytää tuota sänkypaikkaa varauksessa. 

Katuruokamopokierros Saigonissa

Saigonin elikkäs Ho Chi Minh City:n kesäkeikkamme paras juttu oli (kattoterassien lisäksi) katuruokakierros mopojen kyydissä. Huimaavan kiihkeän liikenteen sekaan oli todella mielenkiintoista sukeltaa mopon kyydissä, kun puikoissa istui taitava ja huolellinen kuljettaja. Ja se ruoka oli us-ko-ma-ton-ta. Mutta sen nyt tiesi jo etukäteenkin!

Katuruokarundimme toteuttajana oli Back of the bike tours. Oppainamme toimivat Ky ja Anh Duy. Mukana pyöri myös Nghi kuvaamassa ja huseeraamassa. Kierroksella ei ollut tällä kertaa lisäksemme ketään, mikä taisi koitua ekstrahuomioimiseksi matkan varrella. 

Ensimmäisenä pysähdyimme mopoilla puiston laitaan. Oppaat hakivat toiselta puolen katua aivan uskomattoman hyvää salaattia. Vihreä papaija oli vedetty ohuiksi julienne-suikaleiksi. Salaatissa oli tummia, kuivattuja naudan maksapaloja ja pähkinöitä. Koko komeus sekoitettiin pohjalla olevan chili- ja soijakastikkeen kanssa. Valehtelematta yksi parhaista syömistämme salaateista. 

Jukka maistoi keralla myös paikallista jääkahvia, cà phê sữa đá, kun minä siemailin paikallista 333-olutta.

Kun saavuimme salaattipaikalle, oli maahan jo laitettu valmiiksi alustat istumista varten. Minusta tämä oli toi huomaavaista ja toi hyvää mieltä.

Seuraavana mopot kurvasivat Saigonin kiinalaiseen kaupunginosaan, toisen oppaamme kotihuudeille. Siellä saimme maistaa aivan loistavaa "Bun Thit Nuong":ia. Iloinen rouva on tehnyt tätä samaa ruokaa jo yli 40 vuotta, joten hän todella tietää miten homma hoidetaan. Tuoreiden riisinuudeleiden päälle rouva nosti grillistä possua ja friteerattuja kääryleitä paloina. Joukkoon nostettiin vielä tuoreita yrttejä, paahdettuja pähkinöitä ja kalakastiketta.

 

Oppaat hakivat meille läheisestä kojusta jälkiruuaksi mangostani hedelmiä (englanniksi mangosteen) kuultuaan ettemme ole maistaneet niitä. Kuori murrettiin ihan  sormin (varovasti, sillä tahrat eivät kuulemma lähde vaatteista) ja jokainen lohko syötiin nautinnolla. Toisinaan lohkossa oli sisällä suuri kivi. Hedelmät olivat hurjan herkullisia! Makua on vaikea kuvailla, se pitää maistaa. 

Kuultuaan että haluamme viedä kotiin tuliaisiksi kalakastiketta, oppaat mopoilivat meidät läheiselle ruokatorikadulle. Ostimmekin tämän rouvan kojun tyhjäksi hänen parhaimmista, Phu Quocin saarelta tuoduista kalakastikkeista. Kotiin matkasi laukussa kuusi pulloa tuota ihanuutta! Lienee sanomattakin selvää, että hinnat olivat hurjasti halvemmat kuin paikallisissa kaupoissa, ollen 20 000 dongia pullo eli noin 70 centtiä. 

Asfaltoimaton torikatu oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Moponmentävästä aukosta tosiaan ajettiin mopoilla ja kaikki tarvittava löytyi kojuista. Länkkäreitä ei täällä lisäksemme näkynyt. 

Munamies.

Oppaat kierrättivät meitä myös paikallisilla kaduilla. Näimme mm. "tehtaan", joka valmisti käytetyistä maalipurkeita grillejä. 

Kolmannessa ruokapaikkassa maistelimme mangoja mausteseoksen kanssa, jossa oli mm. kuivattuja katkarapuja. Bahn mi-sämpylöistä revittiin paloja ja dipattiin ne sitten soijakastikkeeseen.

Grillatuista viiriäisistä syötiin kaikki.

Myös pää. Kokonaan. Suutuntuma nokkineen oli aika rustoinen, mutta yllättävän pehmeä. Päitä tuli syötyä useampiakin. Oppaamme kertoivat vietnamilaisten uskovan, että pään syöminen tuo lisää viisautta.

Tässä on osaksi kehittynyt viiriäisenpoikanen kuoressaan. Vauvalintu oli kypsennetty niin että osa valkuaisesta oli vielä valuvaa. Muna tuli kuoria osittain ja sitten lintu kastettiin limesuolaan ja kipattiin kitusiin. Maistoimme kumpikin yhden munan, mutta enempään emme oikein taipuneet. Ruoka maistui jotakuinkin vaalean linnun ja munan sekoitukselta. 

Neljännen paikan kohdalla vatsamme alkoi olla ihan pinkarallaan, niin paljon kaikkea oli tullut syötyä. Tästä rapukeitosta, bánh canh ghẹ,  saimme syötyä vain parhaat palat. En oikein ihastunut paksuihin tapiocanuudeleihin, mutta meriravun liha oli herkkua. 

Viimeinen paikka ihastutti jälkiruuillaan. Thaimaalainen klassikkojälkiruoka sticky rice ja mango saa Vietnamissa kaverikseen jäätelöä. Frozen Yoghurt ihastutti mustan riisin kanssa. 

Kookoksinen jäädyetty banaanikin oli yllättävän hyvää. Saimme myös maistella hedelmiä, joiden joukossa oli meille uusiakin tuttavuuksia.

Varasimme foodietourimme hyvissä ajoin ennen reissua Back of the Bike Tours:lta. Sähköpostittelu kävi sutjakasti ja kaikki saatiin sovittua helposti. Saimmepa pyytäessämme vielä muitakin vinkkejä kaupunkiin. Hyvin englantia taitavat oppaat tuntuivat tekevän vähän ekstraakin eteemme. Näimme monta eri kaupunginosaa mopon selästä reippaan neljätuntisen ajelumme aikana. Harkitsimme vakavasti toisenkin kierroksen ottamista vielä lomamme aikana, sillä Back Of The Bike Tours järejstää myös räätälöityjä kierroksia. Lopulta päätimme jättää sen kuitenkin ensi kertaan. 

Suosittelemme mopoiltua foodie-kierrosta erittäin lämpimästi kaikille ruokainnostuneille. Päivä painui syvälle unohtumattomien kokemusten joukkoon!

Myös Sopan Hanna on partaJaakkonsa kanssa ollut saman firman kyyditettävänä, mutta iltakeikalla. Siitä se ajatus oikeastaan lähtikin. 

*

Yhteistyössä Back Of The Bike Tours