Kylmäsavulohikakun kruununa salaatti

Tämä kylmäsavulohikakku on herkullisuudessaan ja helppoudessaan ehdottoman suositeltava suolainen kevään juhlapöytiin. Kokoonsaattaminen on yltiöhelppoa, nopeaa ja liivatteetonta. Massa on tehty kokonaan maustamatattomasta jogurtista, joten se on kevyempi moneen tuorejuustoiseen tai ranskankermaiseen kaimaansa verrattuna. Makumaailman rikastuttamiseen sekä keventämiseen tarkoitettu salaatti on näyttävä ja ylihelppo koristelu kukkineen. Salaattina on käytetty paitsi 100 % kotimaisia, kaupasta löytyviä sirkkalehtimerkittyjä salaatteja, myös nyt niin trendikkäitä villiyrttejä. Joko sain sinut vakuuttuneeksi että tässä olisi oikein hyvä vaihtoehto kevään ja kesän juhlien suolapalaksi?

Salaatin rooli on kakussa tärkeä. Se paitsi keventää kylmäsavulohen ja jogurtin täyteläistä makuyhdistelmää, myös antaa väriä ja kaunista ulkonäköä muuten aika latteannäköiselle kakulle. Käytimme tähän suolaiseen kakkuun nyt erilaisia pikkuruisia salaatteja yhteensä tuollaisen rasiallisen verran. Lisäksi napsin mukaan isomaksaruohoa villiyrttinä. 

Jogurttimassan sekaan pilkottiin paitsi sipulia ja tilliä myös chiliä ryhdittämään makumaailmaa. Chilin määrä riippuu hyvinkin paljon syöjien tulisuusmielihaluista, kaksi oli meille passeli.

Hassua jogurttimassassa on se, ettei se tarvitse ryhdikkäänä pysymiseen liivatetta tai agar agaria. Kakku on tehty vanhaa reseptiä mukaillen. Kokoamisen jälkeen kakku laitetaan pakkaseen, minkä merkitystä en tarkalleen tiedä. En kuitenkaan ole uskaltanut tätä vaihetta väliinkään jättää, sillä tällä ohjeella homma toimii hienosti. 

 

Meillä kakkua koristaneet orvokit löytyivät "yrttipenkistämme" yllätyksenä. Siemenet lienevät lentäneet jostain tai sitten ne ovat tulleet mullan mukana. Jos vastaavia omia tai luonnonkukkia ei löydy, voit aina ostaa kaupasta tai tilata netistä Mimis kotipellon puutarhan syötäviä kukkia.  

SALAATTIKRUUNUINEN KYLMÄSAVULOHIKAKKU 

8-10:lle, 22 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan 

9 viipaletta Uotilan perunalimppua tai saaristolaisleipää 

60 g voita

200 g kylmäsavustettua lohta

1 punasipuli

1 nippu tilliä

500g maustamatonta jogurttia, rasvaa 10 %
2 tl sitruunamehua

2 mietoa, punaista jalapenochiliä (tulisuus 4-6 asteikolla 0-10)

valkopippuria

suolaa (maistellen)

Koristeeksi:

erilaisia salaatteja, esim. baby lehtikaalia ja versoja tatsoista, rucolasta ja punamangoldista
sitruunaoliiviöljyä

villivihreitä, esim. isomaksaruohoa, vuohenputkea ja ketunleipää
suolaa

syötäviä kukkia 

Sekoita leipä ja voi massaksi koneella, tai murustele leipä. Itse murustelin leivän pieneksi veitsellä ja viimeistelin homman sauvasekoittimella. Sekoita leipämurut hyvin huoneenlämpöiseen voihin. Laita leivinpaperi nalkkiin irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Levitä leipä-voiseos leivinpaperoituun irtopohjavuokaan painellen.

Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Hienonna myös tilli. Halkaise chilit, poista siemenet ja vaalea sisusosa. Pilko chilin punainen osa ihan pieneksi. Sekoita jogurttiin lohi, sipuli, tilli, sitruunamehu ja chili. Suolaa ja pippuroi. Maistele suolaamista tarkoin, sillä kala on jo hyvin suolainen.

Levitä jogurtti-lohiseos leipäpohjalle ja pane vuoka pakastimeen tunniksi. Siirrä pakastimesta jääkaappiin tarjoiluun asti, vaikka olisi yön ylikin. Laita alle lautanen, sillä meillä pohja tuli hiukan kosteaksi.

Irrota kakku huolellisesti irtopohjavuuasta. Työnnä veitsi kohtisuoraan kakun ja reunan väliin ja irrrota kakku reunasta veistä reunaa vasten viistäen. Ota reuna pois reuna. Työnnä leipäpohjan alle lasta ja liu'uta koko kakku tarjoiluastiaan. 

Huuhtele ja kuivaa salaattiainekset. Laita salaattiainekset kulhoon, lorauta päälle sitruunaoliiviöljyä niin että aineet saavat hiukan makua mutta eivät tule valuvan märiksi. Nosta salaatti ilmavasti kakun päälle. Rouhi päälle hiukan suolaa myllystä. Koristele kakku kukilla. Nosta tarjolle heti. 

Yhteistyössä Kauppapuutarhaliitto

***

Avaruusaseman Tia ja Mikko ovat saman kampiksen merkeissä tehneet 

houkuttelevan ruokaisan ranskalaisen maalaissalaatin. 

Ruokabloggaajien tapaaminen

Kokoonnuimme eilen jo toistamiseen Chez Jasun ja perheensä luo nautiskelemaan ruokabloggaajaporukalla. Näissä tapaamisissa jokainen tuo pöytään herkkuja, joista sovitaan suuntaa-antavasti etukäteen. Tällä tavoin saamme kokoon aina melkoisen herkkupöydän suht vaivattomasti. 

Isäntäperhe oli laittanut kotinsa olohuoneeseen valtavan pitkän pöydän ja kattanut sen kauniiksi. Sen ääressä vierähtikin useampi tunti maistellen, keskustellen ja nauraen. 

Ihana ilta ruokabloggaajien kanssa, jälleen kerran! Kiitokset kaikille meidän puolestamme, erityisesti ihanalle isäntäperheelle. 

 

Äitienpäivälahja huijaamalla

Tyttäremme antoi minulle äitienpäivälahjaksi hienon kirjan. Sen sivuilta paljastui hänen luokkansa äitien herkkureseptejä. En edes ehtinyt kysyä miten ne on koottu, kun intopunaposkinen tyttö selitti että matematiikan tehtävään pyydetty resepti oli huijausta - ohjetta pyydettiinkin tähän kirjaan. 

Meikä-äiti oli antanut "matikan tehtävään" punajuurimuffinssien ohjeen, sillä tytsymme pitää niistä kovasti. En vain ollut laittanut lainkaan mukaan tekovaihetta luullessani listan olevan laskutehtävä. Onneksi en ollut ainoa. Kuorrute näkyy jääneen myös pois kun pikkuiset sormet ovat näpytelleet ohjetta printattavaan muotoon. 

Jokainen oppilas on kuvittanut kirjansa itse, joten ne ovat aivan uniikkeja kappaleita.

Ensimmäisenä kokeiltavana reseptinä tytsymme toivoi tehtävän Onnin äidin omenapiirakkaa. Kookoshiutaleita lukuunottamatta seurasimme ohjetta tarkasti. Siinä leipoessa tuumasin itsekseni, että olin saanut lahjaksi paitsi hienon kirjan upealla kuvituksella, myös yhteistä aikaa mieluisan tekemisen ympärillä oman muksuni kanssa. Lämmin tunne hiipi sisälleni purkautuen halaukseksi ja pusun moiskautukseksi omalle pikkuiselleni. Kiireetön puuhaaminen yhdessä on todella arvokasta!

 
Piirakkaomenoina käytimme luomulaatuisia Juliet omppoja, joiden makuun olemme ihastuneet kovasti.

Näin hieno piirakasta sitten tuli tyttäremme aseteltua leikkamansa omenat pohjan päälle. Pidimme maustakin oikein paljon. Kardemumma oli minulle uusi asia omenapiirakassa ja oikein hyvä sellainen.

Ai mitäkö sitten sain pojaltamme? Tällaisen hienon patsaan, jossa minä ja hän olemme juuri halaamassa. 

Perhe ja lapset ovat minulle suunnaton aarre ja ilonlähde. 

Telliskivi Tallinna: ravintola F-hoone ja Kivi, Paper, Käärid

Telliskiven alue Tallinnassa on todella mielenkiintoinen. Siloittelematomassa rosoisuudessaan se on rento ja mukava paikka käpytellä. Telliskivi on kävellen saavutettavissa siitä perinteisestä Tallinnan vanhasta kaupungistakin. Tosin me liikuimme koko ajan autolla. 

Kompaktin Telliskiven alueella on pieniä putiikkeja, joista voi ostella vaikkapa eestiläistä designia. Minua jäivät hiukan nakottamaan muutamat korut ja parit astiat, mutta ihminen nyt ei vaan voi omistaa kaikkea. 

Telliskiven alueella on myös paljon ravintoloita. Kolm Sibulat ei taida enää Telliskiven alueella ollakaan, vaikka sijaitseekin samannimisen tien eteläkärjessä. Viron vappukeikauksella kävimme alueen kahdessa raflassa, josta nyt hiukan lisää. 

Olimme kovasti nälkäisiä laivasta ulos ajaessamme. Suuntasimmekin heti etukäteen suunniteltuun mutta ei varattuun F-hoone ravintolaan.  Raflan taakse oli helppo pysäköidä auto tilavalle, maksulliselle soramaalle. 

Ihastuimme F-hoonen sisustukseen, joka huolettoman vaikutelman antavana on varmasti kuitenkin tiukan suunnittelun tulos. Tallinnan kartta lattiaan maalattuna ilahdutti mainiona juttuna. Pidimme hyvänä ideana myös erikseen sisustutettua lasten huonetta, jonne malttamattomilla  pikkumuksuilla oli mahdollisuus mennä katsomaan telkkaria tai leikkimään. Omamme olivat moiseen liian isoja. 

Löysimme nopeasti suosikkimme houkuttelevalta listalta. Jäimme innostuneina odottamaan herkkujamme. Sitten me vain odotimme, odotimme ja odotimme. Tunnin odotuksen jälkeen tarjoilija tuli pahoittelemaan meille ruokiemme viivästystä ja perusteli sitä keittiön vaikeuksilla. Loppulaskusta luvattiin vähentää puolet mikä lopulta tapahtuikin. Ärsytys oli silti aika suuri, melkein yhtä iso nälän kanssa. 

Kun lopulta saimme annokset nopeasti tarjoilijan pahoittelun jälkeen, olivat ne onneksi sopivan kookkaita ja oikein maukkaita. Mitään uutta tai ihmeellistä annokset eivät tarjonneet, mutta oikein hyvin tehtyä, krouvinkaunista ruokaa. 

 
Jukan lammaskebab oli lihavarrastyyppiä edustava, ei lastukebab.

Jätkänpätkämme lihapulla-annos oli hyvänmakuinen ja yllättävän kookas.

  

Minä söin oikein maukkaan Furgerin friteeratuilla palsternakoilla ja porkkanoilla. Paikallisen oluen kanssa ne tekivät matkaa vatsaan oikein maukkaasti.

Tytsy otti paistetun kinkku-juusto-tomaattileivän, jonka hiukan luonteikkaampi (aikuiseten suuhun maukas) juusto taisi tytöllä tökkiä vastaan. 

Jälkiruoista kieltäytyessämme tarjoilija jo nauroi, että ehkä meillä ei ole enää aikaa. 

Hinnat F-hoonessa ovat hurjan edullisia, sillä edes pääruuat eivät yllä yli 10 euron hintaan. Lasten annokset jäävät kaikki alle kolmen euron. Neljän hengen ruokailumme juomineen maksoi 40 euroa, joka siis puolitettiin meille kahdeksikympiksi hitauden vuoksi. Viivästyksestä huolimatta olisin valmis antamaan F-hoonelle toisenkin mahdollisuuden kaivatessani noilla huudeilla jotain purtavaa. 

Toisena päivänä osuimme niinikään varaamatta Kivi, Paper, Käärid raflaan. Arvasitkin varmaan että se meinaa Kivi, Paperi, Sakset. Täysin gluteeniton ravintola tarjoilee ruuan ja juomien lisäksi myös hengen ravintoa kulttuurin muodossa. 

 

Söimme välipalanomaisesti pienet ruuat. Ohikannetut lautaset ribseillä tai tartarilla näyttivät oikein hyviltä. Jukka herkutteli maksa-sydänpateella. 

Minun oli pakko maistaa guacamole-risottoa, sillä se kuulosti ihan älyttömän hassulta. Hihitytti kyllä syödäkin sitä. Mausteisuutta oli selkeästi, kuten myös avokadon makua. Riisit olivat inan verran ylikeittyneet, mutta kokonaisuus kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen. Sopi ihan loistava kivi,paperi,sakset-ajatukseen. 

Lasten tilaamat "terveelliset ranskikset" perustivat terveytensä öljyyn, joka oli muistaaksemme palmuöljyä. 

Tänne voisin palata toistekin, varsinkin bändi-iltana. 

 There is no way that paper can beat rock

Telliskivestä jäi kokematta olutravintola Pudel, Telliskiven liepeillä mutta Kalamajan puolella ollut Boheem ja paljon muuta. Ensi kerralla sitten!

Kolm Sibulat, Tallinna

Kolm Sibulat on tallinnalainen ravintola joka on kiehtonut meikäbloggaajia jo pelkän nimensäkin vuoksi. Hyvien kaikujen kuuleminen ja samojen omistajien isoveliravintolasta Moonista tykkääminen on vain kasvattanut kokeiluintoa. Vappuisella reissulla tämä mainio paikka tuli sitten viimein testattua Nõmmen seikkailupuiston nälkäistettyä meidät.

Kuten Sibulat itsekin kertovat nettisivuillaan, ravintolan tyyliä tai teemaa on vaikea rajata. Heikäläisten naurussasuin ilmoille loihdittu '"fusion-confusion" lienee aika lähellä totuutta: menusta löytyy niin georgialaista leipää kuin nuudeleita, kimchiä ja hummustakin. Menu voisi helposti olla sekalainen, mutta täällä fiilis on enemmänkin runsaan tarjonnan puolella.

Alkuun tuotu sienimäisen höttöinen, siemenillä mielenkiintoistettu ihana leipä tarjottiin yrttisellä öljylurautuksella kruunatulla voilla. Todella addiktoivaa leipää!

Minä tilasin alkuun georgialaista leipää kermaisen pehmeällä vuohenjuustolla ja paahdetuilla punajuurilla. Annos oli yllättävän kookas. Makujen puolesta kokonaisuus oli ihan nappivalinta, suosittelen!

Jukka lusikoi alkuun kookoskermaan keitettyä kalakeittoa, jossa makuna oli myös sitruunaruohoa. Mies piti keitosta kovasti.

Molemmat lapset innostuivat ottamaan lasten listalta muutaman euron hintaisen nuudelisopan.

Pääruuaksi Jukka nautti paneroitua, sisältä oivan meheväksi jäänyttä kanaa ja ihanan yrttistä helmicouscousia. Annoskateus oli tässä kohdin kova.

Itse söin vasikkaa lämpimällä salaatilla. Kokonaisuus oli yllättävän tavanomainen lohkoperunoineen ja kermaisen punapippurikastikeen kanssa. Lisäksi vasikka oli mennyt hiukan turhan kypsäksi, vaikka se kuvassa näyttääkin mukavan punervalta. 

Jälkiruuaksi otin panna cottaa raparperilla ja molemmat lapset samaisen setin lasten listalta mansikkaisena. Täällä panna cotta oli ihan valtaisan kokoinen, ainakin kolmantena ruokalajina nautittuna. Koostumus keitetyssä kermassa oli melko valuva. Maku oli ihanan vanailjainen raparperin raikastaessa kokonaisuuutta. Põhjakan tyrnisnapsi oli myös omiaan tämän(kin) jälkiruuan kanssa. 

Jukka nautti paistettua suklaajuustokakkua mansikkavaahdon kanssa tykäten kovasti.

Palvelu Kolm Sibulat ravintolassa sujui moitteettomasti ja ystävällisesti, joskin pääruokia jouduimme tovin odottamaan. Sisustus oli huoliteltu rennon tyylikkääksi. Sellainen oli myös paikan tunnelma. Kolm Sibulat sijaitsee hiukan syrjässä tavallisilta Tallinnanturistin reiteiltä, mutta on ehdottomasti poikkeamisen arvoinen. 

Koko neljän hengen ruokailumme juomineen maksoi vain 87,80 euroa. Emme vain jaksaneet lakata hämmästelemästä Virossa syömisen huimanhyvää hinta-laatusuhdetta.