Savulohi rotinoiksi

Tiedäthän rotinaperinteen? Sen että uutta ihmisihmettä katsomaan mennessä viedään itse tarjottavat, jotta uuden isän tai äidin ei tarvitse nähdä vieraista vaivaa. Minusta perinne on loistava ja olemme toteuttaneet sitä muistaakseni aina kun olemme ihmistaimia käyneet nuuskuttamassa. 

Kavereillemme syntyi pari kuukautta sitten toinen tyttö, joten he ovat nyt tuplamiljonäärejä. Sovimme ensin käyntiä heille, mutta sitten ehdotimmekin rotinaperinteen nurinperin kääntämistä. Koko perhe pakkaantui autoon ja ajoikin meille lounaalle. 

Virkeäsilmäinen pikkuneiti sai lahjaksi siskoni Pilvin virkkaaman unipupun ja me taas saimme monta ihanaa vauvahymyä. Itkuakin lounaaseen sisältyi, mutta se melkeinpä kuuluu asiaan. 

Tarjosimme vieraillemme tattirisottoa, joskin viime vuoden kuivattuja tatteja hyödyntäen. Lihaliemi kauhottiin viereisestä suuresta kattilasta, jossa Jukka keitteli jo toista päivää luuydintä. 

Jukka lykkäsi grillin ylle savustuslaatikkoon lohipalan, jonka mies kypsensi himoitsemaamme kypsyyteen 40 asteiseksi. Tällöin kala on sisältä vielä kiiltävän kuultavaa ja pehmeää olematta mössöä. Vieraat pitivät kalasta kovasti. 

Jälkiruuaksi maistelimme jäätelöitä, joista kätevä, tuore isosisko teki "mehua". Aikuiset nautiskelivat myös tabascolla maustettua fudgea. 

Alla oleva savulohen ohje on summittainen, sillä savustusmestarimme Jukka ei ole ikinä mitannut mausteita. Alunperin Jukka on ottanut mallia isäni loistavasta hunajasavulohesta, mutta resepti on muuttunut matkan varrella. Lopputulos miehillä on melko erilainen, molemmilla todella herkullinen. 

SAVUSTETTU LOHI

lohta nahallisena fileenä

karkeaa merisuolaa

pippuriseosta

hunajaa

Laita mausteet kalan pintaan. Suolaa saa olla reilusti.

Laita kaksi kourallista savustuspuruja savustuslaatikon pohjalle. Meillä se oli omenapuuta. Laita rasvapelti purujen päälle. Sulje laatikko ja pistä se tulen päälle grilliritilälle. Kun laatikosta tupruttaa sauhua ulos, avaa laatikko ja anna ensimmäisten valkoisten sauhujen tulla ulos sillä ne aiheuttavat kitkerää makua. 

Savustaessa laatikko kannattaa sijoittaa grillissä kohtaan jossa siihen ei kohdistu niin paljon lämpöä, jotta laatikon sisälämpö ei nouse liiaksi. Voit esimerkiksi siirtää puita sivumpaan. 

Laita kala savustuslaatikon ritilän päälle ja nosta ritilä kaloineen laatikkoon. Sulje kansi ja anna kypsyä. Meillä siihen menee fileestä riippuen noin puoli tuntia. Sisälämpö tulisi saada 40 asteiseksi. Mittaa kalan sisälämpöä välillä digitaalisella mittarilla kalan paksuimmasta kohtaa. 

Pyyhi suurimmat suolat pois kalan pinnasta ennen tarjoilua. 

Papukeitto elikkäs Cajun Bean soup

Tämä papusoppa ei sovi lihattomaan lokakuuhun, jos sellaista sattuu viettämään. Tuhti keitto saa makua savuisesta pekonista, enkä millään jättäisi sitä pois tästä keitoksesta. Pekoni on nimittäin se lopullinen säväys pavuille ja paprikaiselle tomaattiliemelle.

Ruoka on osa ikuisuusprojektiamme, jonka tarkoituksena on lisätä papuruokien osuutta keittiössämme. Hitaasti tuntuu aie etenevän, mutta eteneepä kuitenkin. 

Tämä papukeitto maistuu jo kymmenen minuutin keittämisen jälkeen, mutta vielä paremmin pitkään muhitettuna kun maut ovat tiivistyneet. Ruoka toimii aivan loistavasti myös uudelleenlämmitettynä esimerkiksi lounaaksi. Suosittelemme siis muhittamaan saman tien isomman annoksen. 

Keiton ohjeen löysin Miikka Järvisen ja Maija Koskin kirjasta "Apukokki maailmalla". Kirja tuo minulle jostain syystä hymyn huulille. Ehkä se johtuu kuvista, joissa lapset pilkkovat, mussuttavat ja hymyilevät. Tai ehkä se on rento ote, joka kirjasta välittyy. "Apukokki maailmalla" on syntynyt perheen muutettua vuodeksi Kaliforniaan. Eri ruokakulttuureita huolettomasti yhdistelevä kirja on hyvä siihen tilanteeseen kun miettii mitä ihmettä sitä nyt kokkaisi ja pää ihan kumisee ideattomuutta. Siihen kohtaan voisi kirjan resepteistä valita vaikka mac & cheeseä, intialaista sinikastiketta tai kurpitsaruukkuja. Resepteihin on erikseen merkitty kohdat jotka lapsetkin osaavat tehdä tai joita tehdään yhdessä lapsen kanssa. Saman perheen "Apukokin keittokirja" on myös osa keittokirjakokoelmaamme.

Hämmensin kirjan ohjeella myös jambalayaa, joka mainitaan risoton ja paellan louisianalaiseksi serkuksi. Minusta riisiruoka jäi sieluttomaksi, mutta tykkäsimme yhtä kaikki syödä sitä koko perhe. Tyttäremme rakastui makuun ja otti kolme lautasellista. Ehkä sielua olisi tullut chileistä tai tulisista maustekastikkeista, jotka huomasin vasta jälkilukeneena suositellun nostamaan pöytään jotta jokainen voi lisätä niitä makujensa mukaan. 

Papukeiton ohje on hieman erilainen kuin kirjassa johtuen oman ruokakaappimme sisällöstä ja Suomen pakkauksista. Sulkuihin olen merkinnyt käyttämämme nuupastumisuhan alla olevan varsisellerin, jota ohjeessa ei alunperin ollut mutta joka kävi makuihin hienosti. 

CAJUN BEAN SOUP elikkäs LOUISIANALAINEN PAPUSOPPA

kuudelle

3 purkkia (285g/purkki) erilaisia papuja

paprika

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä
(2 varsisellerin vartta)

150 g luomupekonia

1 rkl öljyä

0,5-1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria 

1 l lihalientä

500 g tomaattimurskaa

puolikas sitruuna

Kumoa papupurkit lävikköön, huuhtele ja jätä valumaan.
Pilko paprika. 

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet.
Leikkaa varsiselleri pieniksi paloiksi. 

Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi. 

Lisää pekonisuikaleet kylmään, paksupohjaiseen kattilaan, laita kattila kuumenemaan ja paista pekonit rapeiksi. 

Lisää pannulle oliiviöljyä ja sipulit. Kuullota. 

Lisää paprika- (ja varsiselleri)palat sekä mausteet. Paista hetki. 

Lisää joukkoon valutetut pavut, tomaattimurska ja lihaliemi. 

Kiehauta ja madalla lämpöä niin että juuri ja juuri kiehuu. 

Hauduta miedolla lämmöllä vähintään 10 minuuttia tai pari tuntia.

***

Kirja saatu arvostelukappaleena

Le Vieux Jean, Delft, Hollanti

Syksyinen työmatka vei Hollantiin ja reilun puolen tunnin junamatkan päähän Amsterdamin Schipholin kentältä Delftiin. Delft on noin sadantuhannen asukkaan yliopistokaupunki. Aikoinaan bakteerit löytänyt tiedemies Antoni van Leeuwenhoek syntyi Delftissä, samoin kuin mm. Tyttö ja helmikorvakoru maalauksen loihtinut Jan Vermeer van Delft.

Päivän päätteeksi piti mennä illalliselle ja päätin kollegan kanssa mennä Le Vieux Jean nimiseen ravintolaan, joka löytyy Michelin Guidesta Bib Gourmand suosituksella. Netistä löytyi varsin maltillisesti hinnoitellut menuvaihtoehdot ja päädyin neljän ruokalajin nimikkomenuseen. Annokset löytyvät suomennettuna jutusta.

MENU ""LE VIEUX JEAN"

***

Crispy pastry layers filles with smoked goose breast, goose leg rillettes, green asparagus, leeks and a fresh fig compote

***

Pan fried Haddock with green lentils, mushrooms, crispy salsify and red butter sauce

***

Gascon pig "tasting" with a variety of onions, its "own" sauce and a parsnips gnocchi

***

Dessert "Le Vieux Jean"

€ 45,00

Menun kanssa sai viiniparituksen 6,5 euroa per 12 cl kaato, eli ei paha hinta sekään. 

Ensin kuitenkin keittiöntervehdys, ennen varsinaisen menun alkua. Pieni merilevään kääritty kasvis ja perunapyree paahdetulla sipulilla. Makunystyrät auki!

Ensimmäisenä tarjoiltiin rapeiden maissilastujen väliin kuin lasagneksi koottua savustettua hanhenrintaa, hanhen jalasta tehtyä rilletteä, vihreää parsaa, purjoa ja viikunahilloketta. Viiniparina Riesling Grand Cru Kirchberg de Barr 2008. Varsin mukava annos, jossa pehmeä maukas liha sai hienon suutuntumat rapeasta maissilastusta. Tosin annoksen ulkonäkö kärsi heti ensi kosketuksesta kun ei tahtonut pysyä koossa tämä lasagne.  

Ensimmäinen pääruoka oli kalaa, vihreitä linssejä, sieniä, sekä värjättyä voikastiketta. Tälle kaverina 2012 Domaine Vaupre Macon Solutre-Pouilly Agrumes, Maconnais, France.  Kalan rapsakka paistopinta on aina mitä odottaa ja sen täällä myös sai. Kivan näköinen annos! Linssejä olisi kiva syödä useamminkin. 

Toinen pääruoka oli possua parilla tavalla sekä sipuleita eri tavoin. Menun mukaan piti olla lisäksi palsternakka gnoccheja, mutta jostain syystä tilalla oli palsternakkapyree. Ihanan läskinen ja suloisen pehmeä tuo vaalea liha ja vastapainoksi pitkään haudutettua tuhdimpaa palaa. Possulle kelpasi italialainen punkku, Fattoria Col Santo Ruris. 

Jälkkereiden aika, paikan nimikkoannos. No tämä oli ehkä hiukan tylsä, sorbettia, jäätelönauhaa, hedelmää. Naapuripöytään tuli menun toinen jälkkärivaihtoehto juustot. Pidän usein juustojakin tylsänä vaihtoehtona mutta nyt ne olisivat varmaan vieneet pidemmän korren. Jälkkärin kaverina Chateau des Arroucats, Sainte-Croix-du-Mont, France. Viini oli hyvää tylsähkön jälkkärin kaverina.

Ilta maksoi vesipullon kera 74,50 eur. Oli todella laatua koko rahalla ja vastinetta päivärahoille. Täydellä mahalla oli mukava hetki kävellä hiljaisia katuja kohti hotellia. Delftin, kuten monen muun hollantilaiskaupungin ilmettä piristää joet, sillat ja fillarit.  

Restaurant Le Vieux Jean

Heilige Geestkerkhof 3

2611 Delft

Hollanti

Rockkaava brunssi

Miehet -omani ja siskon- olivat tuossa yhtenä viikonloppuna lähdössä RadioRockin risteilylle rälläämään katsomaan bändiä jos toistakin. Alle piti tietysti tehdä tuhti brunssi, jotta jantterit jaksaisivat riekkua seurata soitantaa yömyöhään. Rockhenkisyyteen käyvät loistavasti mausteisemmat maut, joten päädyimme tuhdittamaan ruokia TABASCO® maustekastikkeilla. 

Brunssista rakentui lopulta meksikohenkinen, vaikka emme sitä lähteneet alunperin hakemaan. Pöytään nostettiin nyhtökanaa ja maissitortilloja, kuhaceviceä, sekä guacamoletyyppistä avokadotahnaa joka lusikoitiin croissantin väliin. Edelleen napaan sopi vetää pekoniin käärittyjä avokadoja jotka nautittiin TABASCO®majoneesin kanssa. Jälkiruokamakeaksi tarjottiin simppelisti lakritsia ja fudgea.

 

Maut kaikissa ruuissa olivat mausteisia olematta tulisia. Siskoni mies on kovasti tulisen ruuan ystävä, joten hän lisäili joihinkin ruokiin lisää TABASCO® maustekastikkeita pöydällä lojuvista pulloista. Jälkikäteen hän kiitteli huulien kihelmöivän kivasti. 

Yllättävin oli fudge, johon lorautimme myös maustekastiketta. Tujakan TABASCO® Habanero Sauce-kastikkeen maku tuli suuhun mietona poltteena vasta karkin nielaistua. En ole pitkään aikaan ollut näin innostunut omakehittelemästäni reseptistä. Näihin karkkeihin tuli ihan himo, joten älä sano ettei sinua varoitettu!

Käyttämistämme maustekastikkeista vielä sen verran, että ne ovat kaikki lisäaineettomia. TABASCO® Saucet sisältävät vain chiliä, suolaa ja etikkaa. Perinteikkään TABASCO®-maustekastikkeista tekee se, että niitä on valmistettu saman omistajasuvun voimin jo vuodesta 1868 asti. Nykyään perusmaun lisäksi on saatavilla esimerkiksi pecan puulla savustetuista jalapenoista tehtyä maustekastiketta, jossa todella maistuu ihana savuisuus. 

Tässä vielä kaikki brunssiruuat ohjeiden kanssa nyhtökanaa lukuunottamatta:

TABASCO®FUDGE

16 palaa

100 g valkosuklaata

1 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
50 g voita

1tl TABASCO® Habanero Sauce

Rouhi valkosuklaa pieniksi paloiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe ja TABASCO® Habanero Sauce. Sekoita hyvin, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen astiaan (10 x 10 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä.

CEVICHE 

240 g merikuhafilettä 

2 tl TABASCO® Green Sauce

½ punasipuli 

1 dl tuoretta korianteria silputtuna

2 limen mehu

suolaa 

sokeria

Pilko kala pieniin paloihin. Silppua puolikas punasipuli aivan pieneksi. Silppua joukkoon myös korianteri. Yhdistä nämä kulhossa vaikka jo valmiiksi jääkaappiin. 20 minuuttia ennen brunssin alkua purista joukkoon limen mehu kypsentämään kala. Lisää joukkoon myös TABASCO® Green Sauce, suola ja sokeri. Tässä ohjeessa jalapeno maistuu vienosti taustalla jättäen kalan maun ansaitusti etusijalle. Tulisuutta kaipaavat voivat ripsiä lisäpotkua ceviceen pöytä TABASCO®-kastikkeista. 

Cevichen voi hyvin tehdä myös herkkutattisena korvaamalla kalan sienellä. Silloin suosittelemme käyttämään savunmakuista TABASCO® Chipotle Saucea.

PEKONIIN KÄÄRITYT AVOKADOT

12 kpl

2 avokadoa 

12 kpl luomupekonia

4 tl TABASCO® Chipotle Sauce

(suolaa)

Puolita avokado, poista kivi. Lusikoi puolikkaat kuoristaan kokonaisena pois. Leikkaa jokainen puolikas kolmeen osaan. 

Laita pekoni työlaudalle ja sutikoi niille TABASCO® Chipotle Saucea. 

Kääri pekoni avokadon ympärille kastikepuoli ulospäin. 

Nosta leivinpaperoidulle uunipellille ja lykkää 200 asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi. 

Tarjoa lämpimänä tai jäähtyneenä. Toimii kummin vaan!

Jos tarjoat pekoniavokadot TABASCO®majoneesin kanssa, unohda suola. Jos tarjoat ne pelkälteen, ripsi ennen pekoniin käärimistä avokadoille hiukan suolaa. Luomupekonit ovat eettisyytensä lisäksi sopivan lyhyitä tähän hommaan. Tavallisen pekonisiivun puolittaisin. 

TABASCO®MAJONEESI

1 munankeltuainen
2 tl sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria

paprikajauhetta

2 tl TABASCO® Chipotle Sauce

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta.

GUACAMOLEHKO

8 kpl miniluumutomaattia

2 avokadoa

reilusti korianteria

suolaa

2 tl TABASCO® Green Sauce

Puolita tomaatit. Puolita myös avokadot ja poista kivi. Koverra avokadot pois kuorestaan. Pilko korianteri silpuksi.Yhdistä kaikki ainekset morttelissa ja nuiji karkeaksi seokseksi. Tarjoa tortillan tai croissantin välissä.

Viime viikolla omat TABASCO® reseptinsä julkaisseet olisivat hyvin sopineet saman brunssipöydän äärelle. Vai mitäs sanotte jos tähän olisi lisätty Avaruusaseman Huevos Rancherosit ja Chocochilin Venezuelaiset maissipannukakut. Lisää TABASCO® brunssiherkkuja tulossa Blogiringin kampanjasivulle. 

TABASCO®, the Diamond and Bottle Logos are trademarks of McIlhenny Co

Yhteistyössä TABASCO® Brand Pepper Sauce

Känsätuhkelo on persoonallinen ruokasieni

Huonotattisista sienisyksyistä on se hyöty, että tulee opeteltua uusiakin sieniä. Niukkana tattivuonna opimme aikoinaan orakkaan ja lampaankäävänkin. Eilen herkuttelimme elämämme ensi kertaa metsästä poimitulla herkkusienellä ja haluamme herkutella vastakin. Tuoksu oli hurmaava ja maku hieno!

 

Eilen poimin myös ensi kertaa elämässäni metsästä känsätuhkeloita. Kyllä, se on se sama sieni jota mukulana puffauteltiin rikki jalalla. Känsätuhkelot olivatkin melkeinpä ainoat sienet joita reissultamme löysin. Känsätuhkelon tunnistaa hyvin valkoisesta väristä ja nystyräisestä pinnasta. Nystyt irtoavat helposti. Sienikirja kertoi ne kahden tähden syömäsieniksi.  Munuaisvikaisille sientä ei suositella sen sisältämän urean vuoksi. 

Nettiä kliksuttelemalla en saanut lainkaan reseptejä känsätuhkeloon liittyen. Saimi Hoyer vinkkasi Viinilehden sienitasting-jutussa paahtamaan känsätuhkelot leivän päälle tai salaattiin. Se sinetöi päätökseni edetä ihan yksinkertaisesti pannulla paisten ja suolaripsahuksen kanssa maistaen.

Kaksi sienistä oli jo pehmennyt ja kellastunut sisältä. Nämä jätin käyttämättä. Känsätuhkelot neuvotaan nimittäin käyttämään kun sisus on valkoista ja kiinteää, kuten allaolevassa tuhkelossa.

Paistoin sienet ensimmäisellä kerralla puolitettuina. Pannulta lautaselle nostettuna sienet kurtistuivat hauskasti kokoon. Maku oli hieno, ihan omanlaisensa. Sienen pehmeä rakenne vaan ei hurmannut ja olin jo hylkäämässä koko tuhkelon. 

Sitten sain tuttavalta vinkin siivuttaa sienet ja paistaa kuumalla pannulla. Minä paistoin sienisiivut öljyssä, mutta tuskin sienet voitakaan kavahtavat. Näin nautittuna känsätuhkelo maistui minullekin! Söimme sienet yhdessä pannulla paistetun siian ja kasvisten kanssa. 

Suosittelemme lämpimästi keräämään sienikoriin myös känsätuhkelot, sillä maku on aika uniikki!

Nopeaa arkiruokaa: siskonmakkarakeitto nuudeleilla

Tulin tänään kotiin kiljuvan nälän kanssa. Odotin ovella kohtaavani maukkaan lämpöisen keiton tuoksun, mutta sen sijaan kuulinkin mieheni puhuvan työpuhelua. Puin siis phuuhkautettuani essun päälleni, höyläsin pari juustosiivua ensinälkään ja aloin pilkkomaan sipuleita. Olin jo edellisenä iltana ottanut pakkasesta jääkaappiin sulamaan lihalientä ja siskonmakkaroita. Ensinmainittu loiskahti kattilaan saaden pian seurakseen pieneksi pilputun sipulin. Sitten pilkkomisveitsen alle joutuivat porkkanat, palsternakka, pari kaalinlehteä ja kesäkurpitsa. Höylän alle päätyi juusto, jonka siivun nakkasin suuhun ruuantekoruuaksi. Meinasin pilkkoa mukaan myös perunoita, mutta kasvislokerossa törröttänyt sitruunaruoho sai ajatukset kääntymään itään, jonka tuloksena rapistelin esille nuudelinloput jostain nyssäkästä. Tuumailin eikös Chez Jasukin tehnyt jotain nuudelikeittoa vasta. Jatkoin tuumailemalla että tekisin postauksen minäkin Jasun tämänkertaisen mallin mukaan ilman varsinaista reseptiä. Ajatellessani pilpuin mukaan sen sitruunanruohon tuomaan raikasta tuoksua. Plumpsautellessani siskonmakkarapalluroita kuumaan keittoon laskin aikaa menneen varmaan vajaa puoli tuntia kotiintulosta, joten pikaruoan ääressä siinä pakerrettiin mausta ja tuoreudesta tinkimättä. Lopuksi nakkasin sekaan nuudelit, laitoin kaasuliekin pois päältä ja jäin odottamaan että koko perhe olisi koolla. Ja otin vielä yhden juustosiivun ikäänkuin alkupalaksi. 

Fuxing Park, Shanghai, hurmasi ihmisillään

Fuxing park on todella mielenkiintoinen paikka Shanghaissa. Onneksemme se sijaitsi melkein hotellimme takapihalla. Puistossa tuli vierailtua usein piknikkien, oleilun tai jopa lenkkeilyn merkeissä. Vilkkaimmillaan puisto oli aamutuimaan, kuuden seitsemän aikoihin. 

Fuxing parkiin kokoontuu paljon ihmisiä harrastamaan, juoruilemaan, voimistelemaan ja viettämään aikaa yhdessä muiden kanssa. Puistossa näimme ihmisiä halailemassa ja koputtelemassa hellästi puita, tanssimassa, istuskelemassa, pitämässä puheita, juoksemassa ilman paitaa, miekkailemassa ja soittamassa. Toiset lauloivat yksin ja monet yhdessä kuoron kanssa, säestyksellä tai ilman. Puisto täyttyi elävästä elämästä lasten kirmatessa nurmikentällä ja vanhusten istuskellessa eväineen penkeillä. 

Entisellä Ranskan toimilupa-alueella sijaitseva puisto on rakennettu alunperin Ming Dynastian aikaan yksityispuistoksi. Ranskalaiset muuttivat sitä aikanaan enemmän ranskalaiseen tyyliin. Puistosta löytyy mm. kaunis ruusutarha ja suihkulähde sekä lampia lootuksenkukkineen. Ihan parasta puistossa ovat kuitenkin paikalliset ihmiset puuhineen. 

Yhtenä päivänä meidän taas kävellessä hitaasti pitkin puiston käytäviä näimme kolme leijanlennättäjää puuhissaan. Vanha rouva oli saanut jo upean kotkaleijansa valtaviin korkeuksiin, niin että se leijui tuskin linnuksi havaittavana hahmona pilvissä. Siinä nainen istui kelansa kanssa sateesta vielä kostealla nurmikolla tekemättä mitään. Kummastelimme että on tuokin harrastus, odottaa vain. Vieressä kaksi miestä yritti useaan otteeseen saada suurien leijojensa alle ilmaa, mutta hankalalta näytti. Tuumimmekin keskenämme etteivät noin painavat leijat voi millään nousta korkeuksiin kun selkeää tuulta ei ollut. Istahdimme nurmikentälle mekin ja seurailimme pitkän aikaa sen yhden leijan liitelyä taivaan sinessä ja toisten yritystä nostaa omansakin sinne. Välillä nainen hörppäsi termosmukistaan juotavaa ja toinen mies pummi tupakkaa kerran jos toisenkin. Vaatteet hikistyivät pelkästä istumisesta. Nökötimme siinä hyvän tovin, katsellen hiljaa. Viimein miehetkin saivat leijansa ylös ja kela alkoi rullata kevyesti lisää narua loittonevaa leijaa varten. Jatkoimme istumista vielä aikamme ja ihastelimme. emmekä enää kummastelleet lainkaan. 

Suosittelemme puistossa käymistä lämpimästi, jos Shanghaihin päädyt. Puistolla on aukioloajat, mutta matalan aidan yli pääsee puiston puolelle helposti myös muina aikoina Nanchang roadin päädystä.