Laiva on lastattu rokkikukoilla - Radio Rock Risteily

Mikä saa Radio Rockin Korporaation Sainion noin hämmästymään ja Moisiota vaan naurattaa? No onhan se hämmentävää kun laiva on lastattu toinen toistaan mukavemmilla rokkityypeillä. Miten tähän on tultu, otetaan hiukan etäisyyttä aiheeseen. 

Suomalaiset ovat risteilykansaa. Jokainen on käynyt Ruotsinlaivalla ja se on ollut monelle ensimmäinen kosketus ulkomaahan ja matkailuun. Laivamatkailu on varmasti tullut jäädäkseen ja mekin olemme useita kertoja reissanneet Itämeren aalloilla. Laivayhtiöt yrittävät keksiä toinen toistaan koukuttavampia juttuja laivoille. On palveluita lapsille, ruokapuoleen panostetaan ja arkilähdöillä käydään bingoamassa. Tarjontaan on tullut jo vuosia sitten Tukholman rinnalle Tallinnan reitti. Aikoinaan kävin itsekin opiskelijaristeilyllä, jolloin laiva oli täynnä samaa ikäluokkaa. Muutaman vuoden ilmiönä ovat olleet radiokanavien järjestämät teemaristeilyt. Siitä on siis tällä kertaa kyse: olin kolmatta kertaa Radio Rock Risteilyllä. 

Radio Rock risteily järjestetään Tallink-Siljan laivoilla Helsingistä-Tallinnaan 22h risteilynä. Lähtö on aina lauantaina iltapäivästä ja yleensä ohjelmassa on vähintään kolme bändiä. Sunnuntaiaamuna on mahdollisuus käydä Tallinnassa kolme tuntia. Paluumatkalla on vielä pari bändiä.  

Minun suosikki radiokanavani on Radio Rock. Aamulla töihin ajellessa Korporaatio pui päivän aiheita humoristisella otteella. Juontajavaihdoksia on ollut vuosien varrella. Nyt mennään parivaljakolla Harri Moisio ja Kim Sainio, jotka varmaan aloituskuvassa ihmettelevät miksi ihmiset ostavat heidän alastonkuvallaan varustettuja paitoja. Radio Rockin keskipäivää isännöi Jone Nikula (kuvassa vasemmalla) ja iltapäivän piristäjä on Marce "Marcelino Maustemakkara" Rendic (kuvassa oikealla). Rockin juontajat joutuvat juontohommiin laivallakin. Silti tyypit jaksaa meidän kuulijoiden kanssa selfiekuviin kun törmätään käytävillä. Kuvien kautta muutamiin tunnelmiin eri Radio Rock Risteilyiltä.  

2015 keväällä radio Rock Risteily XVI:llä esiintyi klassinen hard rock yhtye Peer Günt. Oli aika mageeta kuulla ”Backseat” ja ”I Don't Wanna Be a Rock 'n' Roll Star” ukkojen itsensä veivaamana. Kuvassa kitaristi-laulaja Timo Nikki.

Samaisen risteilyn XVI päätti Apulanta. Kovassa iskussa bändi veti energisen setin. Apulanta ilahdutti rock kansaa vielä soittamalla pätkän Metallican Enter Sandmania. 

Apulannan basisti Ville Mäkinen. 

Apulannan Toni Wirtanen osaa ottaa yleisönsä. Hikinen mies tuli vielä keikan jälkeen tervehtimään faneja. 

Risteily XVII:n avasi Battle Beast. Korkealta ja kovaa!

6.2.2016 Risteily XVIII:n nimmareiden jaossa Michael Monroe ja Sami Yaffa. Risteilyllä jokainen bändi tulee jossain vaiheessa nimmareiden jakoon puoleksi tuntia. Tämä on kiva juttu meille faneille.

Ensimmäinen esiintyjä viimeisimmällä risteilyllä oli uuden levyn juuri edellisenä päivänä julkaissut Maj Karma. Herra Ylppö on hieno artisti.

Maj Karman basisti Kimmo Kurittu.

Maj Karma veti hittejä ja uutuuksia tunteella.

Laivakeikalla pääsee kätevästi lavan eteen, eikä pahaa ruuhkaa yleensä ole. Tällä kertaa Nelonen Median johtoportaan tyypit Tenkanen ja Laakso olivat hiukan edempänä kuin minä. Ala-yläasteikäisenä toinen näistä herroista harrasti VHS musavideoiden myyntiä. Ostin häneltä siihen aikaan muutaman heavykeikkataltioinnin, joita oli aika vaikea saada siihen aikaan. Aikaan ennen nettiä hyvät ihmiset. 

 "Ei sun kannata, ei kai kannata, pitää päällä vilkkua jos oot jo ojassa" - Maj Karma - Ukkonen

Jussi69 toimii Radio Rockilla myös juontajana, mutta tällä kertaa tämä pyykkilautavatsa oli lauteilla bändinsä The 69 Eyes kanssa.

Vampyyrimetallistit vauhdissa.

Radio Rock Risteily XVIII:n kirkkain tähti oli Michael Monroe yhtyeineen.  

 Monroen kitaristi Steve Conte.

 Michael on kova! Rock'n'roll forever!

 Laivalla näkee kaikenlaista juhlijaa. Ja hyväntuulisuutta. Rokkikansa ei murjota eikä rähinöi.

Sunnuntaina 7.2.2016 esiintyi vielä ennen Helsinkiin saapumista Viikate. Itselle vasta toinen kerta kun näin Viikatteen ja edellisestä kerrasta taisi vierähtää yli kymmenen vuotta. Niistä ajoista Kaarlen laulu ja karisma ovat kohentuneet valovuoden. Nyt oli poljento kohdillaan. Simeoni odotti välillä apua ylhäältä?

Basisti Ervo Viikate (vasemmalla) ja kitaristi Arvo Viikate (oikealla).

 Kaarle Viikate nosti maljan edesmenneen Lemmyn muistolle ennen Rauta-airot kappaletta.

Vielä loppuun kiitos! Ja kiitos vaan itsellenne bändit, kun ilahdutatte meitä. Hienoa kun risteilykansalle järjestetään tällaisia teemamatkoja. Tämä teemamatka ei ole lapsia varten eikä ehkä tavoita kulinaristeja. Niin tai onhan laivalla samat hyvät ruokamahdollisuudet, mutta jotenkin näillä rokkiretkillä ei olla "ehditty" syömään. Mutta hei, älkää nyt innostuko kaikki tulemaan mukaan. Silloin minun on astetta vaikeampi saada lippuja, kun nämä on muutenkin aina loppuunmyyty. ROK ROK!

Ihanan makea ja kaunis punajuuripiirakka

Leivomme töissä, päiväkodissa, lasten kanssa kerran kuukaudessa jotain hyvää. Tämänkautisen ryhmän kanssa on tullut tehtyä mm. porkkanasämpylöitä, kasvisgaletteja ja draculahammaspipareita. Nyt ystävänpäivän alla ajattelimme tehdä mokkapaloja pinkillä kuorrutteella, mutta makuja.fi-sivuston punajuuripiirakka muutti hieman suuntaa. Innostuin punajuurisoseen käytöstä piirakkapohjassa ja punajuurimehun lusikoimisesta kuorrutteeseen, sillä punajuurileivonnassa on onnistuttu ennenkin. 

  

Kaikki muksut innostuivat taas kovasti leipomisesta, mutta muutama ilmoitti jo maistamatta ettei sitten tule syömään palaakaan piirakkaa. Toisin kuitenkin kävi kun leivokset nostettiin esille. Kaikki maistoivat ja kaikki tykkäsivät. Uhosivatpa jotkut tekevänsä baakkelssia kotonakin. Minäkin tein tänään punajuuripiirakkaa kotona, joskin puolitin ohjeen. 

Punajuuripiirakka on nopeatöinen sen jälkeen kun punajuuret vain on ensin keittänyt ja survonut soseeksi. Kaupasta saa valmista punajuuri-perunasosetta, mutta minä keitin isomman satsin punajuuria jolloin sain sekä sosetta että salaattiaineksia. 

Pinkki piirakka sopii hyvin ystävänpäivään, varsinkin kun leivospalat muotoillaan piparkakkumuotin avulla sydämiksi. Kun muottia kääntelee vuoronperään ylös-alas, ei leivosten ulkopuolelle jää paljoakaan paloja. Minä käytin koristeluun kuivaamiani kanervankukkia. 

Punajuuripiirakka on todella mehevä. Punajuuri ikäänkuin jatkaa tumman suklaan makua. Kuorrutteen sitruuna tuo kivaa raikastusta makuun. Pidän myös piirakan tummanpunaisesta pohjasta ja pinkistä kuorrutteesta hurjan paljon. 

Teimme inspiraatioreseptiin muutamia muutoksia.

MAKEA PUNAJUURIPIIRAKKA PINKILLÄ KUORRUTUKSELLA
piirakkavuuallinen 30cm x 22 cm

pohja:
60 g tummaa suklaata
50 g voita
2 kananmunaa
1 dl fariinisokeria
1,5 dl spelttijauhoja (tai vehnäjauhoja)
1,5 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,75 dl vahvaa kahvia
130 g (noin 1 dl) punajuurisosetta

kuorrute:
2 rkl punajuurien keitinvettä jäähtyneenä
1 ½ rkl sulatettua voita
2 rkl sitruunamehua
3 dl tomusokeria
kuivattuja kanervankukkia tai nompparelleja koristeluun

pohja:

Pese punajuuret hyvin. Keitä ne kypsiksi. Ota keitinvesi talteen. Kuori punajuuret. Soseuta punajuuret tarkasti samettiseksi soseeksi vaikkapa sauvasekoittimella. 

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

Sulata tumma suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä. Anna jäähtyä. 

Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe spelttijauhoihin. 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. 

Sekoita vuorotellen kahvia ja jauhoseosta munasokerivaahtoon. Sekoita joukkoon myös voi-suklaaseos ja punajuurisose. 

Laita suorakaiteen muotoiseen piirakkavuokaan leivinpapaperi ja kumoa taikina sen päälle. Levitä tasaiseksi. 

Kypsennä 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. 

kuorrute: 

Sekoita kuorrutteen aineet keskenään tasaiseksi massaksi. Levitä piirakan päälle ja koristele heti kanervankukilla. Leikkaa haluamasi mallisiksi paloiksi. 

Lisäsin blogin raaka-aine tunnisteisiin *punajuuren, jonka alta löytyy mm. kaunis Jouni Toivasen ohjeistama punajuurijälkiruoka, punajuuriterriini vuohenjuustolla ja hyvin sipulinen punajuuri-fetagalette. 

Poltettu sipulikuppi, maa-artisokka ja kylmäsavulohi

Minulla on aina vaikeuksia miksi tällaisia pikkupaloja pitäisi kutsua. Cocktailpala on hippasen huono, sillä harvemmin meillä cocktailtilaisuuksia järjestetään. Tapas viittaa taas espanjalaisuuteen. Sormisyötävä lie kaikkein kuvaavin ja raaka-ainerajaamattomin tapa kuvata pikkusyötäviä, mutta siinä taas on suuri erehtymisen mahdollisuus vauvaruokailun kanssa. Tunnisteesta tapas tällaiset sormin napaan napsittavat herkut kuitenkin blogistamme löytyvät. Miten te olette asian ratkaisset? Miksi te kutsutte sormin syötäviä pikkupaloja? 

 

Fanni ja kaneli blogin postattua poltetut sipulin terälehdet alkoi päässäni raksuttaa miten oiva "cocktailpalapohja" ne olisivat gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota noudattavalle vieraalle. Rakastan itsekin makeaksi muhiintuneen, mutta myös palaneeksi hiiltyneen sipulin makua, joten raksutus senkun yltyi. Lopulta päädyin polttamaan sipulit Tiinan opastamana ja täyttämään sipulikupit maanläheistä makua omaavalla maa-artisokalla sekä ihanalla kylmäsavulohella. Lohella on toki kauneusarvoa myös rujonvärisen juuresseoksen peittämisessä. 

Pidimme kovasti sipulikuppien mausta! Niissä oli juurikin maanläheisyyttä ja mutkatonta pehmeyttä makeuden kaverina. Poltetut reunat säväyttivät luonteikkuudellaan. Täytetyt sipulikupit kestivät rakenteeltaan hyvin yön yli jääkaapissakin, mutta kupit kannattaa ottaa hyvissäajoin lämpiämään, jotta maut pääsevät hyvin esille. 

Meidän sipulimme olivat pieniä luomulaatuisia, joten niitä tarvittiin neljä jotta saatiin 16 jonkinmoisen kokoista kuppia. Loppusipuli toki käytettiin täytteeseen! Täytteestä tuli väriltään kauniimpi jos käytti vain maa-artisokan sisälmykset, mutta kuorineen juureksen käyttö toi enemmän makua. Happoa joku voi kaivata tasaisten makujen ja kalan kaveriksi, jolloin sitruunaturaus lie paikallaan. Me emme tätä halunneet. 

SIPULIKUPIT 
noin 16 kuppia

4 sipulia
2 rkl oliiviöljyä

täyte:
3 maa-artisokkaa
sipulien sisälmykset (ne mitä jäivät kupeista)
suolaa
mustapippuria
(sitruunamehua)
30 g kylmäsavulohta
(vihreää koristeeksi, meillä maustekirveli)

Pese maa-artisokat hyvin. Halkaise, älä kuori. Paahda maa-artisokat kypsiksi 200 asteisessa uunissa, noin puoli tuntia. 

Kuori ja halkaise sipulit, kuitenkin niin että ne pysyvät kannastaan kiinni. Kuumenna uuninkestävä paistinpannu ja lorauta sille oliiviöljyä.  Laita sipulinpuolikkaat pannulle leikkauspinta alaspäin. Vähennä lieden lämpöä. Paista sipuleita keskilämmöllä noin 20 minuuttia kunnes leikkuupinta on saanut kauniin tumman värin. Laita pannu 150 asteiseen uuniin. Kypsennä sipuleita vielä noin 10 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä. Leikkaa kanta pois ja irrota nahkistunut päällikerros. Nämä voit laittaa pois. Irroittele sitten sipulikupit irti toisistaan. Säästä minikupit ja sisäosa täytettä varten. 

Laita paahdetut maa-artisokat ja sipulien sisälmykset astiaan. Surrauta tasaiseksi seokseksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla, mustapippurilla ja halutessasi pienellä turauksella sitruunamehua. 

Laita lusikalla sipulikuppiin täytettä, asettele päälle pieni pala kylmäsavulohta ja ehkä jotain vihreää väriksi. 

Kaartin Kut6nen oli hauska ja herkullinen

yhteistyössä ravintola EMO

Kaartin Kut6nen on kuuden Kaartinkaupungissa Helsingissä sijaitsevan ravintolan yhteinen hauska tapahtuma. Illan aikana kierretään kävellen Emo, Ragu, Juuri, Spis, Pastis ja Pompier. Jokaisessa syödään ja juodaan pieni annos siirtyen taas hommaa kasassa pitävän oppaan kehotuksesta seuraavaan paikkaan. Kierros alkaa siitä ravintolasta josta olet satasen arvoisen lippusi ostanut. Viimeisessä paikassa suolaisen annoksen lisäksi saa myös pienen makean. Kaartin Kut6nen järjestettiin ensi kertaa keskiviikkona 3. helmikuuta. Minä pääsin mukaan ravintola Emon kutsumana, mistä lämmin kiitos!

Päällimmäisenä kierroksesta jäi mieleen suomalaisittain poikkeuksellinen yhteisöllisyys. Istuttiin pitkissä pöydissä vieraiden ihmisten vieressä, jotka selkeästi olivat myös ruokainnostuneita kun reissuun olivat lähteneet. Minä lähdin kierrokselle yksin, autoilevana, mutta tuo ei hidastanut menoa kuin ihan ensimmäisessä paikassa. Odotus seuraavan paikkaan siirtymiseen tuntui hiukan pitkältä, kun ympärillä olevat seurueet keskustelivat keskenään. Seuraavissa paikoissa minutkin otettiin juttuun mukaan. Juuresta lähtien kaveerasin kahden kaveripariskunnan kanssa, joista toisen rouva paljastui myös bloggaajaksi. Pastiksen ovia avatessa tuntui jo että olemme vanhoja tuttuja, sillä ajatuksia oli vaihdettu tiuhaan naurun remakankin säestyksellä. 

Mukana olevat ravintolat ovat kaikki ihan huippuja ja kuitenkin sopivan erilaisia toisiinsa nähden. Kierros olisi oivallinen tapa tutustua ravintoloihin jos ne eivät vielä olisi tuttuja. Minulle ainakin tuli hinku mennä syömään enemmänkin itselleni uuteen Espan Pompieriin. 

Minua ilahduttaa suuresti tällaisten uusien ideoiden toteuttaminen, etenkin kun ne toimivat näin jouhevasti ja maukkaasti.  Toivon todella että kuiskuteltu kesäinen kierros näkisi päivän valon, sillä ensi viikolla starttaavat tapahtuman tältä osin viimeiset illat taitavat olla loppuunmyytyjä. Tilannetta kannattaa toki tarkkailla tapahtuman facebook-sivuilta.

Kännykkäräpsyni illasta ovat ihan surkeita, joten en käy niitä latistavuuden vuoksi jakamaan. Tässä kuitenkin muutamalla sanalla parhaimpia paloja ihanan kävelyreitin varrelta:

Minä aloitin kierrokseni Emosta, jossa nautiskeltiin naudan kieltä sienivaahdon ja mustajuuren kanssa. Tykkäsin hurjasti!

Ragussa ihastutti tuttu parmesanmuffari etenkin tomaattitapenaden kanssa, joskin fritatun muikun pintakin oli oivallisen rapsakka. 

Juuressa herkuteltiin sapaksilla. Kyssäkaaliterriini yllätti kotijuustomaisella rakenteellaan. Tykkäsin. Kylillä pantu Mathilda-olut maistui. 

Spis on yksi lemppareistani Helsingin ravintoloista. Siellä saimme kirjolohta ja fenkolia. Jälkimmäisen lakritsista makua oli vahvistettu oivallisesti lakritsijuurella. 

Pastiksessa tarjottu pulpo oli monen kierroksella olleen mielestä illan parasta antia. Ja olihan se ihan hurjan hyvää!

Kierroksen osaltani päätti ainoa minulle uusi paikka Pompier. Täältä päällimmäisenä mieleen jäi riivitty ja prässätty ankankoipi hienon punaviinin kera. 

Kaikissa paikoissa (joissa kysyin) oli varauduttu alkoholittomaan versioon hienosti! Muissa ravintoloissa sain autoilijatoiveesta ihan minikaadot.

Suosittelen, lämpimästi! 

Bocuse d'Or tiimillä kylässä

 

Koko huone on täynnä savua. Nopeimmat availevat ikkunoita jotta suurin osa savusta hälvenisi. Savustuslaatikossa liekehtii -tarkoituksella- sous vide-kypsennettyjä saksanhirvipaisteja saamassa tiukempaa luonnetta. Olemme ravintolakoulu Perhon tiloissa tutustumassa Suomen kauden 2016-2017 Bocuse d'Or tiimiin. 

Bocuse d'Or on kokkien maailmanmestaruuskilpailu, joka on järjestetty vuodesta 1987 alkaen. Suomi osallistuu kilpaan nyt kolmattatoista kertaa. 

Kokkina toimii huippukeittiöissä työskennellyt 31-vuotias Eero Vottonen. Assistenttinaan hänellä on 19-vuotias Miikka Manninen, joka on valmistunut ravintolakoulu Perhosta vuonna 2015. Molemmille miehille maailman arvostetuin kokkikilpailu on tuttu. Vottonen toimi viime kaudella neljänneksi sijoittuneen Matti Jämsenin valmentajana ja Manninen työskenteli tuolloin avustajana harjoituksissa ja kisoissa. Nyt avustajana toimii Tiina Rasmussen.

Ensimmäinen etappi Bocuse d'Or kilpailussa on Euroopan osakilpailu Budapestissa kuluvan vuoden toukokuussa. Pakollisiksi raaka-aineiksi on annettu sammen sukuinen sterletti, unkarilainen saksanhirvi ja kultainen kaviaari. 

Kala on Vottoselle uusi ja haastava, joten sen kanssa pitää tehdä kovasti töitä. Saksanhirven vasan takaneljännes sen sijaan on tuttu juttu. Taitava kokki kertoo paloitelleensa ruhon jos toisenkin aikanaan tähtiravintola Chez Dominiquessa työskennellessään. 

Vottonen haluaa kilpailuannoksiinsa suomalaisen metsän ja luonnon vaikutteita niin maussa kuin esillepanossakin. Miehen instatiliä seuranneet tietävät, että herkkä esillepano on yksi miehen suuria vahvuuksia. Toukokuu on vielä melko varhaista aikaa villikasveille, mutta mahdollisuuksien mukaan myös niitä hyödynnetään. Joka tapauksessa esille nostetaan parhaita kotimaisia tuotteita. 

Vottonen on tottunut kilpailija. Hänellä on Vuoden Kokki titteli vuodelta 2012. Global Chef kilvassa kolmannen paikan myötä finaali odottaa Kreikassa syyskuun loppupuolella. Mikä sitten ajaa miehen kilpailemaan? "Itsensä haastaminen", Vottonen vastaa melkein heti. "Ja uudet kontaktit, muiden samanhenkisten kokkien tapaaminen ympäri maailmaa", hän jatkaa melkein samaan hengenvetoon. Onnistuneeseen lopputulokseen päästään miehen mukaan kovalla harjoittelulla ja toistolla, joka tuo itsevarmuutta.  Lopullisen onnistumisen ratkaisee kuitenkin se että saa viimeisen puristuksen tai silauksen tehtyä kisapaineessa. 

Bocuse d'Or kisassa tehdään etukäteen määritellyistä raaka-ainaista 14 hengelle kala-annos ja lihavati. Aikaa kaikkeen on 5 tuntia 35 minuuttia. Annoksista arvioidaan maku ja ulkonäkö. Myös keittiötyöskentely pisteytetään huomioiden esimerkiksi tekniikka, siisteys ja taloudellisuus. Itse kisapäivänä kannustus ja mökä on kuulemma melkoinen, kuin urheilutapahtumissa parhaillaan. Valmentaja pitää kisaajat vireessä ja huutelee aikatauluja, muttei saa missään nimessä koskea mihinkään. 

Perhoon rakennettu harjoittelukeittiö on samanlainen kuin se tulee olemaan kilpailupaikallakin. Tosin kalusteet voivat kääntyä peilikuvaksi. Päätoimisesti harjoitteleville miehille nurkat tulevat varmaan turhankin tutuiksi toisinaan. "Tällä hetkellä saksanhirvi ei maistu kyllä kovin hyvälle ja kalan kanssa on tuskaa", totesi Vottonen tammikuun lopulla. "Pari välipäivää täytyy pitää pääraaka-aineista lisäkkeitä harjoitellen, jotta saa taas makua hommaan", mies jatkaa. 

Kutsuiltana saimme maistella taitavasti valmisteltuja makuja vatitarjoiltuna rennon rupattelun lomassa. Välillä syöminen vaihtui onnelliseksi herkkuhuokailuksi ja astioiden putipuhtaaksi lusikoimiseksi. Keskustelu kääntyi ruokakulttuurista kilpailuhenkisyyden kautta raaka-aineiden valmistukseen ja naisten vähyyteen Bocus d'Or kilvassa. 

Illan aikana saimme maistella herkullista sampea, joka oli nyt siivutettu ohuiksi paloiksi kylmäsavustuksen jälkeen. Kalan lisäksi minuun teki vaikutuksen erityisesti savustettu valkuainen, kuivatuilla tillinkukilla maustettu kaviaariemulsio ja rapsakkareunaiset piimärieskat ruskistettua voita unohtamatta.

 
Mukulasellerifanina ihastuin korviani myöten suolakuoressa kypsennettyyn juurekseen. Kysyin ohjeen kotiinkin mutten saanut onnistumaan sitä ainakaan ensimmäisellä yrittämällä toivotulla tavalla. Nyt olen saanut lisävinkkejä ja kokeilen hommaa joskus uudestaan. 

Jälkiruuaksi briossin kanssa lusikoitu jäätelö paahdetulla hiivalla oli hauskan makuista. 

Maistelemamme ruuat eivät luonnollisestikaan ole kisa-annoksia, mutta elementtejä niistä kuulemma kilpailuun asti päässee.

Budapestin Euroopan karsinnoista kahdestakymmenestä maasta yksitoista jatkaa Lyonin loppukilpailuihin, jotka pidetään tammikuussa 2017. Luottavainen tiimi on jo matkalla sinne kunhan Budapesti ensin hoidetaan pois alta. 

Paljon tsemppiä harjoitteluun ja kisaan koko tiimille!

Linkkien takaa löydät myös muiden bloggareiden jutut illasta: 

52 weeks of deliciousness

Suusta suuhun 

Vaimomatskuu 

White Trash Disease

Mariaana Nelimarkka on kertonut Aromissa Eero Vottosen kokkitiestä tähän päivään. 

Bocuse d'Or meininkejä voit seurata nettisivuillaan, facessa ja instassa tägillä #bocusefi.