Tokion maistiaisia - "iras-shaimase" (osa 1)

Terveisiä vilisevästä, mielenkiintoisesta ja hikisen kuumasta Tokiosta. Pyörimme siellä koko perheen voimin kymmenisen päivää. Nautimme todella tuon kuhisevan, mutta toisaalta myös leppoisan kaupungin tunnelmasta, valoista, näkymistä ja tietenkin mauista.

Reissun aikana tuli maisteltua jos jonkinnäköistä ruokaa, eikä sitä ihan aina tiennytkään mitä suuhunsa pisti. Yhtä ainoaa kokemusta lukuunottamatta kaikki oli hyvää! Japanilainen keittiö on meille uusi tuttavuus, mutta hyvin miellyttävä ja yllättävän monipuolinen sellainen. Yksivuotiaan tyttäremme ykkösherkkua olivat erilaiset riisit ja neljävuotias poitsumme suorastaan kauhoi suuhunsa paneroituja mustekalarenkaita. Meille vanhemmille luonnollisesti upposi kaikki :). Erään ravintolan ruokalistalla ollut friteerattu sammakko jäi kyllä maistamatta.

Seuraavat päivät menevät täällä ruokablogissakin matkamakuja muistellessa, mutta ihan tähän kärkeen esittelemme ruoka- ja astiatuliaisemme. Niitä teimme sekä ilmastoiduista - kiitos siitä!- kauppakeskuksista, katukojuista Tsukijin kalatorin tienoilta ja Kappabashi-kadulta.

Tässä kuvassa näkyy säkillinen seitsenmaustetta (shichimi), levälevyjä(?) , mustekaloja "vakuumissa", japanilainen makea riisiviini ruuanlaittoon (mirini) ja joku tuubi. Luulin tuon purkin sisältävän jotain grillauskastiketta tms., mutta avattuani pahvikotelon sen sisällä olikin vaaleasisältöinen tuubi. Ilmeisesti onkin jokin lisäke? Auttakaahan viisaammat... Shichimiä ja miriniä osasimme kysyä ihan oikeilla nimillä kauppakeskuksesta ja katukaupasta vierailtuamme Sammakon keittiön alkupostauksessa. Että kovasti kiitoksia vaan sinne suuntaan. Jos kaupustelijat eivät ymmärtäneet sölkötystäni, näytin paperillekirjoitetun sanan ja jo löytyi tuote!

Tässä on sakea eli japanilaista riisiviiniä. Maistelimme hotellimme alakerran marketissa erilaisia sakeja -ihan vain pikkupikkulaseista ;) - ja päädyimme ostamaan nämä kaksi. Vasemmalla olevan pullon sisältö oli makeaa ja mennee seurustelu/jälkiruokaviininä. Oikeanpuoleinen kaunisetikettinen pullo taas piti sisällään hienostuneen makuista sakea ja sopii mielestämme ruokapöydässä nautittavaksi. Säilyvyydestä myyjä kertoi, että sake pysyy hyvänä avattuna kuukauden tai kaksikin - ihmeellistä! En kuitenkaan usko että tarvetta näin pitkään säilytykseen tulee - riisiviinit olivat hyviä!

Kaikki Lost in Translationin nähneet tunnistavat varmasti tämän panimon tuotteen, leffassa Bobin mainostaman Suntory Viskin. Pastapää toi tätä juomaa cd:n ostoreissultaan (?!) . Pullo ei ole sama kuin leffassa (lienee HIEMAN halvempi), mutta mielenkiinnolla odotamme miltä maistuu.

Ja sitten astioita

Tokio Disneylandista oli PAKKO ostaa nämä söpöt lusikat, joiden lusikkapesäkin on sydämenmuotoinen

Lounasboksi-tavaroita oli kaikkialla jos jonkinlaisia, myös lasten leluosastolla. HelloKitty-kananmunamuotti on vissiin samanlainen jonka Rossanakin toi Suomeen. Se oli myös ainoa laatuaan jonka löysin. Muotin vieressä on vuokia, jolla eväitä voi jakaa rasiassa. Muotin alla "tikkuja", jolla voi koristella annosta. Pikkuruiset muovipurtilot lienevät soijaa tms varten, meillä kotoisammin ehkä ketsuppia tai salaatinkastiketta varten.

Kaunein astialöytöni oli Kappabashi-kadulta bongaamani lautaset ja pikkuruiset kulhot. Täydensin settiä vielä myöhemmin japanilaisilla syömäpuikoilla ja "lepuuttajalla". Mikä tuon oikea nimi on, jolle tikut lasketaan syömättömyyden ajaksi/kattauksen aluksi?
Lisäys myöhemmin: Taas opimme uutta! "Lepuuttajat" ovat japaniksi hashioki (箸置き). Hashi tarkoittaa puikkoja ja oki pidikettä. Tokyokan puhuu kuulemma puikkoalustasta. Kiitos Sammakolle ja Karaimamelle kommentoinnista!

Tsukiji-kalatorin lähellä oli kojuja, jossa myytiin paitsi ruokaa, myös erilaisia keittiövälineitä. En voinut vastustaa kiusausta tämän kauniin, pienen reikäkauhan kohdalla.

Tokion matkaa suunnitellessamme päätimme jo hankkia reissusta kokkiveitsen. Koju, jonne kalatorilta lähtiessä päädyimme, osoittautui oikein oivaksi löydöksi. Myyjärouva puhui todella hyvää englantia ja oli hyvinkin valmis kuuntelemaan toiveitamme. Kokeiltuamme muutamia veitsiä valitsimme kuvassa olevan. Kun veistä hiottiin kymmenisen minuuttia, kiertelimme me ympäristön kojuja. Mukaan saimme vielä kirjalliset hoito- ja hioma-ohjeet. Taidamme silti teroituttaa veitsen ammattilaisella kun se aika tulee. Kääreistä selvisi veitsikaupalla olevan myös nettiosoite.

"Iras-shaimasee" tarkoittaa muuten tervetuloa ja se tulee kaikumaan korvissamme varmaan vielä monta päivää. Kaikki kaupustelijat toivottelivat näillä sanoilla tervetulleeksi liikkeeseensä ja jos myyjiä oli useita, tuli toivotuskin triplana tai vaikka viisinkertaisena :)

"sajoo-nara"