Saludos soleados de Gran Canarias! 2/2

Kanarianlomamme yhtenä päivänä näytti pahasti siltä että Inglesissä alkaa pilvittelemään. Ajattelimme käyttää päivän ajaa hurruttelemalla läpi vuoristoisen saaren vuokra-autoa kulkupelinä käyttäen.
Puerto Ricon ja muutaman muunkin rantakylän nähtyämme päädyimme odotetusti Puerto del Moganiin, jota kutsutaan myös Espanjan Venetsiaksi. No jaa, sanon minä. Kanavia kyllä oli, mutta Venetsian historiallisuutta uhkuva mystisyys puuttui täältä täysin ja juuri se minusta ON Venetsia. Kaunis paikka oli kuitenkin kukkaloistoineen, satamineen ja kanavineen.

Reissumme paras ateria syötiin myös täällä, ulkoapäin perusruokalalta näyttävässä Restaurante Varaderossa. Tilasimme suomennetulta listalta sitä sun tätä merenelävää, päätyen loistoateriaan. Tarjoilijamies oli meidän espanjantaitamattomuudesta ja hänen englanninosaamattomuudestaan huolimatta hyvin avulias ja ystävällinen! Näyttipä elekielellä miten ravuista saa parhaat palat ja mehut irti!

Cangrejos de Mogán eli Moganin rapuja edessään Lapas con salsa verde, joka meinaa maljakotiloita vihreällä kastikkeella. Ihanan makuista ja näyttävää!
Juuri passelisti grillattua mustekalaa Kanarian ryppypotuilla. Tuota mustekalaa olisi voinut syödä varmaan loputtomiin!

Lisäksi meille tuotiin taas maustekastikkeita, joista punainen Mojo Rojo oli aivan loistavaa!

JOS emme olisi napsineet jo napaa täyteen merenelukoita edellä mainitussa paikassa, Moganin vanhassa keskustassa sijaitseva La Bodequilla olisi saanut meistä varmasti asiakkaat. Vaikutuksen teki menun suuri juustovalikoima ja tapaksien kutsuminen ”slow food snackseiksi”. Menun loppuun oli huomautettu, että aterian saaminen voi kestää hieman kauemmin koska ateria valmistetaan juuri ennen tarjoilua. Bueno! Paikan sisustuskin oli ronskin houkutteleva.

Puerto del Moganista suuntasimme vuorille. Tiet olivat välillä vain hiukan pikkuautoamme leveämmät ja täytyy tunnustaa että minua monesti hirvitti. Vuorilta löytyi camping-alueita, hienoja maisemia ja pieniä kyliä. Autoillessamme pysähdyimme ostamaan tienvarressa myyvältä ystävälliseltä rouvalta hunajaa, Bueno-Bueno-viiniä ja hedelmiä. Emmepä olleetkaan ennen pakanneet kotimatkaa varten paikallisen tekemää kotiviiniä – mielenkiintoista maistaa tilaisuuden tullen.

Upea suklaamousse nautittiin ravintola Perdizissä melkeinpä saaren keskikohdassa Tejedassa. Ihanan samettista. Ruoka-annokset näyttivät myös houkuttelevilta ja paikka olikin täynnä paikallisia. Se on varma merkki hyvästä ravintolasta!
Automatkamme varrelle osuivat myös kyläjuhlat, jossa lapsemme ratsastivat Margerita-aasilla ja me aikuiset maistelimme paahdettuja pähkinöitä sekä juustoja.

Paitsi syömistä, autoilua, rantailua ja uima-altailua, lomamme sisälsi myös minigolfia, kameliratsastusta, kartingia, huvipuistoilua ja vierailua Villissä Lännessä. Lapset rakastivat erityisesti kiivetä dyyneille ja hyppiä sieltä alas pelkät uikkarit yllä pehmeään santaan. Nyt vain ihmetellään milloin kaikki se hiekka valuu ulos korvakäytävistä.

pst. Tuliaisraportti löytyy täältä