Sienet ovat täyttäneet tänä syksynä metsiä ja jääkaappiammekin. Parhaillaankin keittiössä puuhataan suppilovahverokeittoa. Tänä aamuna talsimme Jukan kanssa lapsuudenmaisemissani vielä aamukohmeesta heräävään metsään. Löysimme suppilovahveroita niin paljon ettei kaikkea millään voinut tuoda kotiin. Se on tosi turhauttavaa.
Kuvassa patseeraava vaaleaorakas on keittiömme uutuussieni. Olemme kerran aiemminkin hänenlaisiaan poimineet, mutta tänä syksynä vaaleaorakkaiden määrä on ollut huikea. Miedonmakuinen, epäsäännöllisen muotoinen sieni on helppo tunnistaa vaalean värinsä ja alapinnan piikkien vuoksi. Vaarallisia näköislajikkeita ei ole.
Vaaleaorakkaita päätyi tähänkin huippuhelppoon ja huippumaistuvaan sieni"piirakkaan" suppilovahveroiden kaveriksi, kun arki oli imenyt voimia ja jotain piti saada masuun nopeasti.
Timjami ja rosmariini tuoksuivat ja maistuivat hienosti metsäsienten kanssa. Yrtit ovat omalta pihaltamme ja olen todennut niiden maun voimakkaammaksi kaupan ruukkuvastaaviin. Maistele siis maut kohdilleen. Parmesaaniraaste ei ole pakollinen, mutta kylläkin lisämakua antava juttu. Tämä on niitä ruokia, jossa kaikki raaka-aineet ja mausteet pääsevät loistamaan paitsi erikseen, myös yhdessä. Monesti yksinkertainen on kaunista!
HUIPPUHELPPO SIENIPIIRAKKA NOPEASTI
kahdelle
voitaikinaa - 1 levy/syöjä
litra metsäsieniä pilkottuna, meillä vaaleaorakasta ja suppilovahveroita
2 pientä sipulia
voita paistamiseen
2 timjaminoksaa
1 rosmariininoksa
suolaa
mustapippuria
(2 rkl parmesaaniaraastetta)
Sulata voitaikina.
Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.
Silppua sienet ja sipulit. Sulata voi pannulla, riivi sekaan yrtit jättäen puumaiset varret pois. Lisää pannulle sipulit ja paistele hetki. Paista sitten myös sienet ja odota että ylimääräiset nesteet haihtuvat pannulta. Mausta suolalla ja pippurilla.
Lusikoi kuiva sieni-sipuliseos voitaikinalevyjen päälle ja raasta halutessasi päälle hiukan parmesaania. Lykkää uuniin ja paista kunnes voitaikinareunat ovat kauniisti kohonneet ja saaneet väriä.
Anna piirakoiden jäähtyä hetki uunista ottamisen jälkeen ja hauduttele sinä aikana hyvää teetä.
Nam! Kävisipä joku metsässä minullekin - jalka vaivaa niin, että jo korttelin kiertäminen koiran kanssa pistää irvistyttämään. :(
VastaaPoistaOi! Näyttääpä herkulliselta. Tätä on pakko kokeilla! :)
VastaaPoistaSalla: Ompa tylsä vaiva. Minä nautin tänään suuresti metsässä kävelystä. Jäähuuruinen maasto aivan höyrysi auringon lämmittäessä. Metsokin nähtiin lennossa!
VastaaPoistaArietta: Suosittelen lämpimästi! Teen joku päivä varmasti uudestaan, nyt kun noita sieniä on vaikka kuinka ja paljon!
Ihan mielettömästi on alkanut tehdä mieli sieniruokia kun lukee tätä teidän blogia :) Harmi vaan kun ei ole noita metsäsieniä.
VastaaPoistaNo joo, sieniä on tänä syksynä tullut ihan kiitettävästi. Jännä juttu teillä tuo uutuussieni, vaaleaorakas, joka on yksi meidän perheen lempparimme! Itse tykätään, jos sellaisia isoja yksilöitä orakkaista (tai lampaankäävistä) löytämään paistamalla niistä pihvit. Siis leivitetään, ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja sitten mautetussa korppujauhossa ja eikun pannulle, voi-öljyseokseen paistumaan. Maistuu paremmalta, kuin lihapihvit! Ja vielä mennään metsään, jätimme pienimmät suppikset kasvamaan, joten kohta saadaan satoa taas niistä!
VastaaPoistaTodella näyttää, hyvältä ja helpolta elikin juuri mun reseptiltä. Menee KOKKeiluun!
VastaaPoistaAgatha: Metsään vaan! Ja saa niitä kaupastakin, 20 euroa kilo näyttivät olevan suppikset. Meillä siis noin 100 euron setti eilen :).
VastaaPoistaSirkkutäti: Lampaankääpäpihviä on mekin paisteltu, hamppareidenkin väliin. Ovat kyllä tosi hyviä! Tarkoitatko että on jännää että vaaleaorakas on meille uutuus? Katsos me emme ole kovin tottuneita sienestäjiä vielä - olemme opetelleet lähinnä itse selvää ottamalla pikkuhiljaa. Kotona on opittu kantarelli ja suppilovehvero, itse on laajennettu tatteihin ja siitä nyt lampaankääpään ja orakkaaseen.
Nanna: Ja on :)!
No täällä Englannissa ei oikein auta tuo metsäänkään meneminen, tai ensin pitäisi löytää se kunnollinen sienimetsä :) Tosin viime syksynä näin muutaman kerran kanttarelleja kaupassa, muistaakseni vielä tuotakin kovempaan hintaan. Tarttis varmaan pyytää sukulaisia lähettämään kuivattuja sieniä :)
VastaaPoistaJoo, ihan tarkoitin, että kiva kun tutustutte uusiin sieniin. Itsellä lapsuudesta muistikuvat vain ja ainoastaan rouskuista ja vasta aikuisiällä opin kavereiden ja sienikirjan kanssa mm. lampaankäävät ja orakkaat, suppikset, tatit yms. herkut tunnistamaan. Sienihulluus vaivaa koko meidän perhettä, jälkikasvukin samaa sieniin hurahtanutta...! Eli tervetuloa samaan sienihullujen paratiisiin. Syksyn parasta aikaa tämä sienikausi, ja aina jotain uutta metsästä löytää!
VastaaPoistaAgatha: Sitten vain ensin metsää metsästämään :). Me löysimme oman nykyisen "kotimetsämme" google-mapsilla ja tuurilla.
VastaaPoistaSirkkutäti: Ja tänä vuonna kun on saaliit olleet komeita! Viime vuonna noukimme paljon myös haperoita. Hirvittää vain sienimäärät jotka jäävät metsään.
Hei,
VastaaPoistavarmaan onnistuu myös kuivatuista sienistä, mitä luulet?
Mä kun olen toinen ulkkarikokki :) mutta äidin lähettämiä suppiksia kuivattuna löytyy.
Terkut Baijerista :)
Heippa sinne Baijeriin! Ja miksei onnistuisi kun liottaa sienet ensin. Ompas sulla ihana äiti kun pitää sinut sienissä <3.
VastaaPoistavaaleaorakas on yksi lemppareistani. Se sopii myös hyvin munakkaaseen, koska herkästi irtoavat oraat pysyvät tallessa munakasmassassa
VastaaPoistaHyvä huomio Luka! Miten sinä säilöt orakkaat?
VastaaPoista