Parasta maatiaisruokaa-kirja kopsahti jo viime vuoden puolella arvostelukappaleena postista. Lehteilin sen heti läpi ihastuen tunnelmallisiin valokuviin, jossa nykyaika nivottiin hienosti menneeseen. Teksti toisti tätä samaa: nostalgiset, perinteiset maatiaislajimme ovat onneksi saapuneet huippukeittiöiden kautta meidän tavallisten tallaajienkin saatuville.
Maatiainen on jalostamaton tai pelkästään kotimaisten kantojen pohjalta jalostettu eläin. Maatiaiskasvi on vanha kulttuurikasvi ajalta ennen kasvinjalostuksen alkua Suomessa. Kirjan tekijät, jo pidempään maatiaisasiaa ajaneet Christer Lindgren ja Hannu Heikkinen ohjeistavat, että syömällä maatiaisiamme pystymme elvyttämään ne. Maatiaissikamme on jo kuollut, joten toivottavasti niin ei käy kyytöille taikkapa maatiaislampaillemme. Myös maatiaiskasvit perunoista kaskinauriisiin ja vaikkapa tyrniin kaipaavat käyttöä, jotta niille löytyy viljelijöitä. Itse olemme ostaneet kyyttöä lähinnä tiloilta ja Uudenkaupungin Aito.sta. Ainakin Saloniemi ja Pappilanpuisto myyvät kyytönlihaa luomulaatuisena. Kirjassa on omistettu muutama sivu myös Sitruunaomenalle. Meillä on ilo omistaa tällainen, vielä hengissä oleva puu, jonka ostimme aikanaan PMP:n kautta. Se on pihamme kallein kasvava aarre!
Parasta maatiaisruokaa-kirjan reseptit ovat keittiömestari Mikko Kautton käsialaa. Ne ovat Liisa Valosen kuvittamina hyvin inspiroivia. Kokonaisuudessa on paljon kasvisreseptejä, joka ilahduttanee monia. Raaka-aineista löytyy myös villiyrttejä. Valitettavasti ohjeiden sisältö ei ainakaan kokeilemissamme annoksissa ole toiminut mutkattomasti. Maa-artisokkaterriini ei jämäköitynyt, vaikka seurasimme ohjetta prikuulleen digitaalista lämpömittariakin käyttäen. Seuraavasta, hyvin herkullisesta ravioli-ohjeesta puuttui toisen pääraaka-aineen maininta kokonaan, joten sovitimme määrän sinne itse. Kirjan marinoitu maa-artisokka oli todella hyvää, kun vain ymmärsi ennen esillelaittoa valuttaa sen ylimääräisistä öljyistä.
Raviolien pastataikinan Jukka teki oman ohjeensa mukaan, kirjaa vähemmillä kananmunamäärillä. Jätimme tekemättä myös loppusilauksen antavan tattikerman, sillä kermaa ei ollut ja nälkäkin oli jo kova. Kokonaisuus toimi hyvin ilmankin, parmesaaniraasteen auttaessa! Kirjan ohjeen Savu-Armas-juusto olisi ollut kyytönmaidosta tehty, käytetystä Savuhilmasta en löytänyt tätä tietoa. Näin talvisaikaan liotimme kuivattuja tatteja kokkauskuntoon.
Parasta näissä ravioleissa oli oivallus tattien ja savujuuston yhteensopivuudesta. Tällä tiedolla tulemme tekemään varmasti vielä pastakastikkeita tai vaikkapa piiraita.
JUKAN RUKIINEN PASTATAIKINA
2,5 dl durumjauhoja
1 dl ruisjauhoja
2 kananmunaa
noin 1,5 dl vettä
vähän suolaa
rypsiöljyä
Yhdistä jauhot työpöydällä. Tee jauhokasan keskelle kuoppa ja lisää loput ainekset siihen. Sekoita ainekset vähän kerrallaan, kunnes saat kiinteän taikinan. Vaivaa huolellisesti jotta saat hyvän sitkon. Kääri taikina tuorekelmuun ja anna sen levätä jääkaapissa pari tuntia.
TATTI-SAVUJUUSTOTÄYTE
noin 10:lle isolle raviolille, pastaa jää
150 g tatteja (n. 2 dl tattikuutioita)
70 g Savuhilmaa tai Savu Armasta
20 g voita
1 pieni salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 oksa (½ tl) rosmariinia
1 oksa (½ tl) timjamia
(hienonnettua ruohosipulia ja lehtipersiljaa)
3 rkl ranskankermaa tai smetanaa
mustapippuria
suolaa
Kuutioi tatit. Paahda ne kuivalla pannulla. Lisää voi, hienonnetut sipulit ja yrtit. Kuullota hetki, nosta jäähtymään.
Jos haluat, lisää hienonnettua ruohosipulia ja lehtipersiljaa joukkoon. Me emme näin tehneet. Lisää ranskankerma tai smetana. Raasta juusto ja lisää sekin. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku.
Kauli pastataikina kahdeksi yhtä suureksi levyksi. Annostele tattitäyte nokareina toisen pastalevyn päälle sopivin välein. Kostuta pastataikina täytteen ympäriltä vedellä vaikka sormea apuna käyttäen. Nosta toinen pastalevy päälle. Painele saunakohdat kunnolla kiinni. leikkaa raviolit irti toisistaan.
Laita vesi kiehumaan isoon kattilaan. Kypsennä raviolit kiehuvassa vedessä pienissä erin muutaman minuutin. Raviolit nousevat pintaan kypsinä.
Tarjoa parmesan-raasteen kera.
*
Pikasilmäilin otsikon "Tattiraviolit savulimalla" ja ihmettelin, mitä se semmoinen lima on :) Tsuumasin katsetta sitten ja sain luettua lopulta oikein. Pitää kokeilla tattien ja savujuuston yhdistelmää!
VastaaPoistaAijaijai, vesi herahti heti kielelle kun luin Facebookissa sanan tattiravioli <3
VastaaPoistaSitruunaomena omalla pihalla, te onnenpekat. Tiedän siis minne suunnata omenavarkaisiin, en ole nimittäin koskaan edes päässyt maistamaan ;-) Omalla pihalla pitäisi kasvaa juuri tuollaisia lajikkeita, joita ei muualta saa.
VastaaPoistaKK: Lima...yyh! Mutta SavuHILMA on hyvää, itsekseenkin naatiskeltuna.
VastaaPoistaannemi: Oli kyllä hyvää. Ja miten ne ei edes tuntuneet kauhean työläiltä. Musitan kun joskus teimme jotain muita ravioleja, niin hommaa tuntui riittävän. Nyt ne valmistuivat sutjakkaasti. Olisiko tämä harrastuneisuus helpottanut asiaa, mene ja tiedä.
Jonna: Yhtään omenaa ei vielä ole tullut, mutta pikkarainen puu on kyllä vahvasti hengissä. Toivotaan huimaa satoa ensi syksynä.
Hei mahtava juttu! Mä olen jotenkin aina pelännyt pastan tekemistä, kun mulla ei ole sellaista pastakonetta. Mutta siis onnistuu nähtävästi ainakin raviolit ihan noin kaulitsemallakin oikein hyvin! Pitääkin heti viikonloppuna kokeilla :)
VastaaPoistaTässä juuri yksi päivä mietiskelin, että pitäisi tehdä taas joku kerta pastaa - pastakone kun on pölyttynyt hävettävän kauan kaapin perukoilla. Jotenkin ei ole vain jaksanut ryhtyä hommaan. Ravioleja olen tehnyt itse pari kertaa siinä kovin hyvin onnistumatta, niistä tulee aina ihan liian isoja :D Ehkä ensi kerralla onnistuu. Nuo teidän versionne näyttävät upeilta ja täyte kuulostaa ihanan makuiselta!
VastaaPoistaOnpas herkullisen näköistä. Pitäisikin tehdä taas itse pastaa pitkästä aikaa... tai sitten pitää odottaa että Toto 2v on vähän isompi. Voi mennä vähän totaalisäheltämiseksi hänen pyöriessään jaloissa :-)
VastaaPoistaMinä olen kyllä tosi kade tuosta sitruunaomenapuusta. Te onnekkaat!
VastaaPoistaSofia: Kaulitsemaan vaan!
VastaaPoistaSini: Mekin tehtiin aluksi liian isoja pelmenimuotilla, mutta siirryttiin sitten pienempiin.
Jauhoja kannattaa käyttää runsaasti, kun raviolit ovat keittämistä vaille valmiit. Näin eivät tartu alustaan eikä toisiinsa. Jauhon käyttö tässä vaiheessa ei maistu lopputuloksessa.
Minna: päikkäreiden aikaan?
Mari: Onnekkaita ollaan tosiaan tämänKIN asian johdosta :).