Hääpäivämatkasyömismuistelomme jatkuu Kööpenhaminen keskusta-alueen, Indre by:n, paikkojen myötä. Ihan matkan kärkeen suuntasimme laukkujenjättämisen jälkeen paljon kehuttuun kauppahalliin, Torvehallerneen.
Kiertelimme halleja ihastellen upeita liha- ja kalatiskejä,
runsasta yrttitarjontaa, suklaapuoteja, leipiä ja kaffepullia. Kaikki oli pantu esille simppelisti,
mutta houkuttelevasti.
Päädyimme lounastamaan kauppahallin Hallernes Smørrebrødiin. Tämä paljastui loistovalinnaksi! Paikallisen Mikkellerin oluen kanssa alas kulautetut leivät saivat meidät loihtimaan ylistyssanoja makumaailmasta ja suunnittelemaan vastaavia kotiinkin.
Paahtopaistismørren kanssa tarjottiin ihanaa sinappista relissiä,
johon oli upotettu suolakurkkua, porkkanaa ja pikkaraisia kukkakaalin paloja.
Päälle ripsautetut friteeratunrapeat punasipulit kruunasivat koko setin.
Toinen loistosmørre oli koottu savustetusta perunasta, smetanasta, punasipulista sekä raakana että fritattuna ja timjamista. Yrtin tuoma lisä kokonaisuuteen oli ratkaiseva makumaailman kokonaisuuden kannalta, joten sitä olisi voinut olla ehkä inan verran enemmänkin. Muhevassa kanasmørressä oli siivekkään lisäksi myös valkoparsaa, herkkusieniä ja päällä rapeita pekoniviipaleita.
Jälkiruualle
suorimme viereisen hallin Lauran leipomoon, jossa nautimme ihanat baakkelsit. Edessä oleva snitte oli kuin keksiversio aleksanterinleivoksesta. Viiksimukien kanssa sai otettua hyvin vakavahenkisiä kuvia häämatkalaispariskunnasta.
Lähellä Nyhavnia, Holbergsgadella, oli ihana
ihana kahvila-ravintola Holberg no 19.
Nautiskelimme täällä vain pari viinilasia, mutta ympärille vilkaistessa näimme herkullisenoloisia
salaatteja ja muita settejä. Hinnat näyttivät olevan hyvinkin kohtuullisia Täällä olisi aivan hyvin voinut syödä jos ei olisi
ollut muita varauksia. Parasta paikassa oli silti Almodovarilainen tunnelma,
joka sai hymyilemään väkisinkin. Kanta-asiakkaat olivat ihan loistavia hahmoja
ja koko ajan kuultu tempperamenttinen espanjan kieli oli ihan ässää.
Samalla kadulla sijaitsee myös Galleria Eros, joka tietysti passaa käyntikohteeksi varsinkin hää(päivä)matkalaisille.
Perinteikkäät nakkisämpylät hotkaisimme dop:n kojulla, joka
käyttää luomuraaka-aineita. Sämpylä oli mukavan rapsakka ja nakissakin makua,
mutta yhtäkaikki – nakkisämpylä ketsupilla ja sinapilla.
Ihan keskustassa, Strogetin varrella, sijaitsi
sisustukseltaan karkkimainen Royal Cafe. Meitä (tai rehellisemmin sanottua minua)
houkutteli paikkaan smushit, jotka ovat sushikokoisia smørreja. Palat olivat
kauniita kuin mitkä, mutta mielestämme ylihinnoiteltuja. Makua pikkaraisissa ei
ollut ollenkaan kauppahallin vastaavien vertaa.
Ihanan herkullinen hääpäivämatka teillä onkin ollut. Tuo suklaapusuvuori näyttää mahtavalta! Viime Köpis-reissusta on jo kulunut liikaa aikaa,mutta lapsena vietin siellä joskus aikaa isotädin luona ,joka asui sellaisessa ihanassa vanhassa tanskalaisessa talossa.
VastaaPoistaVoi jehna, Köpis ja sen ruoat! Ja kiitos muistutuksesta, pakkasessa on viimevuotista raparperia, jonka on pitänyt päätyä possun kaveriksi smörrebrödiin.
VastaaPoistaKööpenhamina näyttää aika varteenotettavalta kohteelta!! Ihania kuvia!
VastaaPoistaMissä muualla haluaisit syödä jos etäisyys eikä kukkaro olisi rajana:
Haaste ruokamatkailijoille: 10 ravintolan virtuaalimatka
Kaikki näyttää niin hyvälle! Etenkin nuo hodarit - nam!
VastaaPoistaJael: Ovatko ne talot sisältä yhtä sympaattisia mitä ulkoapäin näyttää?
VastaaPoistaRiitta: Teetkö raparperista jonkun hillokkeen vai mitä?
Pata: Se todella on! Olemme kovin kovin huonoja näitten haasteiden kanssa, mutta pistetään korvan taa. Kiitos haastamisesta!
Sofia: Me ei saatu muodostettua hodareihin mitään suurempaa kiintymyssuhdetta, mutta ihan hyviähän nuo olivat.
Royal Cafessa olen käynyt myös pari vuotta sitten aamiaisella ja ihastuin eniten tarjottimiin ja sisutukseen :)
VastaaPoistaLuenko rivien välistä oikein että sinuakaan maut eivät niin vakuuttaneet?
VastaaPoista