Mesiangervoa ojan pientareelta ja haukea järvestä. Kantarellit metsästä. Siinä on jo melkein kaikki kasassa tähän Jouni Toivasen loistavaan mantelikala-ohjeeseen, joka löytyy miehen inspiroivasta "Viettelevät villiyrtit" -kirjasta. Opuksesta aion turista hiukan lisää myöhemmin vinkeän sienisäilöntäohjeen kera. Tästä reseptistä piti tulla kirjoittamaan kuitenkin hetimiten, kun valikoiduilta paikoin mesiangervoa vielä saattaa löytää.
Ateria valmistui puolessa tunnissa ja oli maultaan hienompi mitä odotimme. Mesiangervon määrä oli hämmentävän suuri, mutta ohjeistusta seuraten päästiin oikein maistuvaan lopputulokseen. Mesiangervo ikäänkuin jatkoi paahdettujen mantelien makua tuomalla siihen kuitenkin oman ylevän lisänsä. Suositellut kantarellit kävivät kokonaisuuteen hienosti! Kalan rakenne pysyi pureskeltavan tiiviinä miedon uunituksen ansiosta. Kastikkeen määrän vähensin kahteen kolmasosaan ja meillä tämä määrä oli passeli. Suositeltu siika vaihtui itsekalastettuun haukeen.
Olemme aiemmin käyttäneet mesiangervoa vain muutamissa makeissa herkuissa, mutta nyt kokeiluun pääsevät varmasti suolaisetkin setit.
neljälle
2/3 dl valkoviiniä
2/3 dl mantelilastuja
2 dl kuohukermaa
2/3 dl mesiangervon kukkia
4 siika- tai haukifilettä
nokare voita voiteluun
suolaa
valkopippuria
Paahda mantelilastuja hetki kuivalla pannulla.
Keitä kattilassa valkoviini, pahhdetut mantelilastut, kerma ja mesiangervo. En tiedä keittämisen aikatarpeesta, minä annoin vain kiehahtaa hetken. Vatkaa kukat ja mantelit vispilällä rikki.
Voitele uunivuoka. Laita kalafileet vuokaa. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kaada kastike fileiden päälle. Kypsennä 60 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Huomioi, että kaikki muu ruoka on jo pöydässä odottamassa kalaa, sillä matalalla lämmöllä kypsennetty kala jäähtyykin nopeasti.
Me tarjosimme kalat höyrytettyjen, uusien perunoiden ja paistettujen kantarellien kera. Juuri niin kuin suosituskin oli. Aikuiset nauttivat, lapset nirsoilivat.
Mesiangervon kukkia löytää vielä, joskin monista paikoin ne ovat jo kuihtuneet pois. Mesiangervoa on kiitollinen kuivata vaikkapa jääkaapin ylätilassa. Joillekin mesiangervo aiheuttaa allergisia reaktioita, joten varovasti sitten ensimmäisellä kerralla.
Oi, onpas kiinnostava ohje! Nyt täytynee kyllä etsiä mesiangervoa vielä jostain kuivattavaksi. Söin muutama viikko sitten Sami Tallbegin tekemää jälkiruokaa, jossa oli vadelmia ja mesiangervokastike, se oli ensikosketukseni mesiangervoon ja pidin sen mausta, joten se jäi vähän mieleen kaihertamaan. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi etsiä ko. kasvia mistään...
VastaaPoistaTästä postauksesta tulee kova hinku metsään!
VastaaPoistaMä luulin menettäneeni tämän kesän mesiangervot, mutta pitääkin lähteä puskia nuohoamaan.
MMmm,arvaa tekeekö mieli ja etenkin noiden kantarellien vuoksi.Keräsin nyt Suomessa ollessani mesiangervoa mutta unohdin pussin ystävän luokse....Mesiangervon tuoksu on aivan ihana:)
VastaaPoistaMesiangervot ovat jo kovasti kortilla, mutta tiistaina poimin vielä sienimetsän ojanpientareelta muutaman kuivattavaksi.
VastaaPoistaMetsä ja luonto on kyllä täynnä aarteita kun niitä vain osaa hyödyntää!
Minäkin luulin, että mesiangervon kukat ovat tältä kesältä jo kuihtuneet. Pitääpi olla tarkempana ja haeskella niitä uudelleen. Keräsin mökillä ihan vähän mesiangervon kukkia ja kuvittelein ehtiväni keräämään niitä enemmänkin, mutta sieltä en löytänytkään enää lisää. Yllättävän nopeasti ne lakastuivat. Ihana tuoksu niissä kyllä on :)
VastaaPoistaTuo paikka josta itse niitä vielä löysin, oli tosi kostea ojanpiennar ja aika varjoisa. Mutta ei niitä varmaan montaa päivää enää ole.
VastaaPoista