Blogimme ensimmäinen postaus melkein 6-vuotta sitten alkaa seuraavasti: "Pääosin Pastanjauhantaa ja Liemessä-blogien innoittamana päätimme itsekin ryhtyä pitämään ruokablogia. Vielä on hiukan hakusessa mihin suuntiin tässä lähdetään, mutta rennolla otteella joka tapauksessa." Näitä molempia blogeja yhdisti silloin - ja yhdistää yhä edelleen- rento, mutta huolellinen suhtautuminen ruokaan, mokien ja tietämättömyydenkin esille tuominen sekä lämmin suhtautuminen lukijoihin. Tämä esimerkki antoi itsellekin rohkeutta perustaa oma erehtyväinen ja kokeileva blogi. Tuolla hetkellä ihmiset blogien takana tuntuivat kovin kaukaisilta, mutta ovat tulleet yllättävänkin tutuiksi tässä vuosien varrella.
Nyt Liemessä-blogin Jenni on julkaissut ensimmäisen keittokirjansa "Katukeittiö - parempaa roskaruokaa". Blogistakin huokuva huolellinen, mutta rento ote välittyy myös kirjasta.
Sanottakoon nyt heti alkuun, etten pidä lainkaan roskaruokaa sanasta. Ymmärrän toki mitä sillä tässä tarkoitetaan. Kirjasta pidin silti.
Kirjan ensiselailulla huomio kiinnittyy herkullisiin kuviin ja reseptien runsauteen. Ensikokattaviksi houkutuksiksi nousee granaattiomenaakin sisältävä libanonilainen lammaspizza, lohihampurilainen ja muffinivuoissa tehtävät lihapullakuppikakut. Popcornipizza kuulostaa kovin eksoottiselta, joten kai se on joku kerta testattava. Pidin kovasti fiilistelykuvista varsinaisten annoskuvien joukossa.
Reseptit ovat pääosin helposti kokoonsaatettavia ja sisältävät pitkälti ihan tavallisesta kaupasta saatavia aineksia.
Melkein jokaista reseptiä edeltää pieni alustus, joka sitoo reseptin hyvin Jenniin kokkaajana, bloggaajana ja ruokainnostuneena. Siitäkin pidin kovasti. Vinkkejäkin tarjotaan varsinaisen reseptin lisäksi.
Me kokeilimme ensimmäisenä kirjasta aasialaisia lihapullia tahmakastikkeella. Resepti toimi hienosti. Pullat oli helppo pitää kasassa pannullakin paistaessa. Makukin oli oikein hyvä, perinteisistä lihapullistamme hyvin poikkeava. Lasten kommentti ei ollut tosin ollut kovin yllättävä:"Minä en oikein välitä." Kirjassa tahmapullat kehotetaan tarjoamaan illanistujaisissa coctail-tikun nokasta, meillä edettiin ihan keitetyllä riisillä ja suirotetulla porkkanalla.
Jos teet hoisin-kastikkeen itse, tarkista tahmakastikkeen ainekset etukäteen jollet halua mittailla samoja aineksia uudelleen. Meillä edettiin kaapin sisällön vuoksi tummilla seesaminsiemenillä, mutta Jennin kuvasta oppien vaaleat toimivat paljon paremmin.
lihapullataikina
500 g rasvaista jauhelihaa (meillä luomupossua)
1 dl leivänmuruja tai 2 rkl korppujauhoja
1 kananmuna
1 sipuli silputtuna
1 tl suolaa
mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
ripaus jauhettua inkivääriä
1 tl seesamiöljyä
tuoretta korianteri (me laitoimme ½ dl silputtuna)
tahmakastike
1 dl hoisin-kastiketta
0,4 dl riisiviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl soijakastiketta
1 tl seesamiöljyä
1 tl jauhettua inkivääriä
koristeeksi
paahdettuja seesaminsiemeniä
kevätsipulia (meillä korianteria)
Sekoita kaikki lihapullataikinan ainekset keskenään ja anna taikinan levätä hetki.
Sekoita tahmakastikkeen ainekset keskenään.
Paahda seesaminsiemeniä muutama minuutti kuivalla pannulla.
Paista lihapullat voissa pannulla (tai uunissa 180 asteessa leivinpaperin päällä uunissa noin 10 minuuttia).
Pyörittele hieman jäähtyneet pullat tahmakastikkeessa. Koristele seesaminsiemenillä ja pienityllä kevätsipulilla (tai korianterilla).
Ollaan kyllä samoilla linjoilla - meilläkin on merkitty mm. lammaspizza ja lihapullakuppikakut. Roskaruoka särähti hiukan omaankin korvaani, mutta kaikin muun tavoin hieno kirja.
VastaaPoistaLuulen, että tästä tykätään myös monissa sellaisissa kodeissa, joissa ei kokata niin intohimolla. Reseptit olivat sopivan mutkattomia ja kuvat superherkullisia.
ah. tuo oli meilläkin menossa kokeiluun (myös se libanonilainen pizza koukuttaa jo nyt!) - heti kun tuo testiyleisö saa valittua mieleisensä. Ihana kirja. IHANA!
VastaaPoistaHeh, tahmakastikeessa pyöritetyt pullat saattavat olla lapsen suuhun vähän eksoottisempia kuin "mummon lihapullat". Ihailen teidän asennetta että lapset syövät tai ainakin maistavat samoja ruokia kuin aikuisetkin, vaikka aina kaikki ei olisikaan supersuosikkeja. Sitä kautta niistä erikoisemmistakin makumaailmoista voi löytyä yllättäviä herkkuja lasten mieleen. Meillä Minin herkkua on mm. luuydin jotka se haluaa aina imeskellä pataruokien luista :)
VastaaPoistaAjatus kirjan nimen takana oli että perinteisesti "roskaruokana" nähty ruoka on ja voi olla hyvää ruokaa. Ymmärrän myös sen että kaikki ruoka on arvokasta, eihän kaikilla ihmisillä ei ole sitä luksusta että on ylipäänsä mitään ruokaa saati että voisi valita.
Olemme onnekkaita ja pitää olla kiitollinen!
Kiva kuulla että kirja tuntuu blogin ja varmaan silloin minunkin näköiseltä :)
Jonna: Näin juuri! Mietin samaa myös että tästä voivat innostua myös ne jotka eivät ruualla hifistele, mutta näköjään myös hifistelijätkin.
VastaaPoistaAndalusiana: Niin on! Hieno kirja!
Jenni: Juu, maistaa pitää mutta pakko ei ole syödä. Nuo meidän muksut nyt ovat yleensäottaen aika kranttuja, että kommentti ei kerro mitään reseptistä vaan enemmänkin heistä. Toisaalta kyllä meidänkin muksujen repertuaariin kuuluu jotain toisille ehkä eksoottisempia juttuja kuten vaikkapa kanan sydämet grillattuna. Maitamatta ei ainakaan opi.
Minä pidin pullista kovasti, mutta Jukalla oli jo silloin päällä vatsatauti joten mies ei oikein herkistellyt makuja ;). Ihanaa vaihtelua tavallisiin lihapulliin!
Ymmärrän hyvin mitä olet hakenut nimellä, eikä se suurimmalle osalle varmaan särähdä. "Roskaruoka" on kuvaava sana samoin kuin vaikka "pikaruoka". Roska vain vie ajatuksen johonkin käyttökelvottomaan, poisheitettävään. Ymmärrät varmaan mitä minäkin ajan takaa. Luulen että ajattelemme asiasta kovasti samalla lailla, mutta minä vain tärppästikkelöin sillä.
Tosi hieno kirja kyllä ja ihailtava työ sen takan, kun olet kaiken muun työn lisäksi kuvannut ja kirjoittanut itse. Kunnioitan sitä ihan valtavasti. Toisilla sitä on tarmoa "hiukan" enemmän kuin toisilla ;).