Viime vuonna kirjoitin pop up ravintola Kipinässä vierailusta otsikolla "Kipinä hehkui". Tänä vuonna otsikoksi olisi voinut kirjoittaa "Kipinä sytytti taas". Päädyin kuitenkin korostamaan ravintolan sijaintia metsän keskellä, sillä se määrittää paikan tunnelmaa niin vahvasti.
Kipinä sijaitsee Kustavissa, soratien päässä keskellä metsää. Tänne kootaan kesäisin kova kokoelma kokkeja eri maista. Jokainen toteuttaa omalla viikollaan menun, jossa hyödynnetään Kustavia ympäröivän saariston raaka-aineita ja yhdistetään niihin oman maansa makuja. Idea on kiehtova ja toimiva!
Tänä vuonna halusin ehdottomasti miehenikin mukaan nauttimaan, sillä viime vuonna homma meni häneltä ohi suun. Aikataulusyistä meidän ei onneksi tarvinnut punnita mille viikolle yrittäisimme vierailua Kipinässä, sillä se olisi ollut todella hankalaa. Varasimme ajoissa ainoan sopivan illan Fannar Vernharssonin viikolta, sunnuntain kolmesta kattauksesta viimeiseltä. Tämän ravintola VOXin keittiöpäällikön intohimoiksi mainitaan pohjoismainen keittiö islantilaisilla huippuraaka-aineilla. Odotuksemme eivät siis olleet kovin matalalla.
Sadeuhkasyistä tällä kertaa kaikki pöydät oli katettu sisälle terassin sijasta. Meidät istutettiin kauniin valoisaan tilaan, josta aukesi joko mäntymetsäinen maisema tai peltonäkymä riippuen kummalla puolellea pöytää istuit. Lasiseinien sisällä puiden rauhoittava humina jäi kokematta, mutta tilalle saimme oikein mukavaa seuraa neljän hengen pöytäämme. Ennestään tuntemattomien, selvästikin myös ruokainnostuneiden henkilöiden kanssa vaihdoimme paljon ajatuksia paitsi eteemme lasketuista annoksista myös ruokakulttuurista yleensä. Se oli kovasti virkistävää!
Kipinässä on saatavilla aina yksi menu, joka sisältää neljä ruokalajia sekä keittiöntervehdyksen ja pre-jälkiruuan. Menun hinta on 65 euroa. Minusta hauska juttu tänä vuonna oli se, että valmiiksi suunniteltuja viinipaketteja oli kaksi, joista voi valita oman maun ja kukkaron (35/55 euroa) mukaan sopivan. Otimme eri viinipaketit -kuski kaadot puolikkaana, joten pääsimme maistelemaan kummatkin ruokien kanssa. Emme aina osanneet sanoa kumpi oli mieluisampi. Muutakin juomaa ja lasittain kaatojakin toki sai.
Illan aloitti koko pöydälle jaettavaksi tarkoitettu keittiöntervehdys, jossa pötkötteli rennosti retiisiä naatteineen, siitakkeella maustettuja perunasipsejä ja lipstikkaskyriä. Monessa pöydässä syötiin kaikki muu jättäen naatit lautaselle. Meidän pöydässämme rouskutettiin luonnollisesti kaikki. Pönötysvapaa alkusysäys oli hyvä paitsi ideana myös makuina.
Ensimmäinen varsinainen annos sisälsi Fannar Vernharssonin mukanaan tuomaa islantilaista langustiinia. Se tarjottiin selleriremouladen, omenagraniten ja kuusiöljyn kanssa. Krassinlehdet korostivat makuja hienosti. Kokonaisuus oli todella kesäinen. Merirapu oli ihanan mehevää! Erityisesti kuusiöljyn käyttö ihastutti pöydässämme. Se sopi metsäiseen ympäristöön aivan loistavasti.
Seuraavaksi saimme eteemme Brändön siikaa, retiisiä, siianmätiä, islantilaista merilevää ja tyrniä. Annoksessa oli hurjan kaunis esillepano ja loistavia makuja! Islantilainen merilevä oli lempeämmän makuista kuin moni muu vastaava. Raakojen mansikoiden käyttö hymyilytti, sillä sama idea tuli minulle ensi kertaa eteen viime vuonna samassa paikassa niinikään islantilaisen kokin, Sigurdur Haraldssonin toteuttamana. Kun kysyin onko raakojen mansikoiden käyttö Islannissa nyt trendikästä, Vernharsson kertoo että asia on täysin sattumaa. Miehet ovat kyllä kuulemma työskennelleet joskus samassa keittiössä.
Pre-jälkiruokana eteemme laskettiin kulho, jossa on tomaatinpuolikas ja herukanlehtisorbeeta. Pöydässä sekaan kaadettiin vielä tomaatticonsomméa. Kulhossa oli kesä miniatyyrikoossa.
Varsinainen jälkiruoka yllättti kompleksisella ulkomuodollaan. Kotimaisuutta uhkuva koivujäätelö oli saanut kaverikseen skyriä ja islantilaista suklaata. En osannut päättää oliko viinipakettivaihtoehtojen portviini parempaa jälkiruuan kanssa kuin moscato. Kumpikin loi jälkiruuan ihan eri luonteiseksi.
Kattaus oli Fannar Vernhardssonin viimeinen laatuaan Kipinässä, joten miehelle ja koko tiimille kohotettiin maljaa onnistuneen viikon päätteeksi.
Kehittäminen, kuvataide ja hyvä ruoka ovat Kustavin Kipinän intohimoja. Tällaisia ideoita ja toteutuksia soisi olevan ja tulevan enemmänkin. Olin kuvaillut Jukalle Kipinää parhaani mukaan, mutta silti mies yllättyi Kipinän tasokkuudesta ja ainutlaatuisesta miljööstä omanlaisella kiehtovalla tunnelmallaan. Sinunkin siis täytyy paikka kokea, ei se oikein selittämällä aukea. Huomenna on alkamassa kesän viimeinen menu, jonka koostanut Roni Toivari lupaa tarjota mm. grillattua härän sydäntä ja villiyrttejä. Jos olisin maisemissa, menisin ehdottomasti. Turustakin näyttää olevan bussikuljetukset paikanpäälle.
Yhteistyössä Kustavin Kipinä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat