Saapuessamme Shanghain hotellille entiselle Ranskan toimilupa-alueelle, näkymät eivät saaneet hihkuntaa aikaan. Hotellin alakerrassa oli ranskalainen ravintola ja Starbucksin kahvila. Tuumasimme löydämmekö lähimaastosta mitään autenttista. Onneksi tallustelu hotellin ympäristössä paljasti meille ihanan pikkukadun nimeltä Xing'an, jonka varrelta löysimme vaikka mitä kivaa. Katu on hiukan pohjoiseen Fuxing parkista ja seuraava katu etelään vilkkaasta Huaihai Middle Roadista.
Ensimmäinen paikka johon taisimme tuurilla ja hyvin nälkäisinä osua puolessavälissä Xing'ania oli tämä Shanghai Cuisinea mainostava pieni paikka. Nimen voittekin lukaista ehkä jostain kyltistä. Tahraessuinen tarjoilija nakkasi pöytään yllätykseksemme englanninkieliset ruokalistat ja palasi pian teekannun kanssa jossa oli pieniä säröjä siellä sun täällä. Meitä rupesi jo hymyilyttämään että saisimme varmaan pian jotain hyvää ja ihan kiinalaista. Niin kävikin. Palasimme paikkaan pari kertaa uudestaankin, sillä ruuat olivat maukkaita, palvelu ripeää ja riittävän ystävällistä sekä hinnat todella halpoja. Koko perhe söi ja joi täällä itsensä täyteen helposti 20 eurolla (noin 150 rmb).
Kung Pao sisälsi kanan ja mausteisuuden lisäksi hurjasti pähkinöitä.
Lastemme suosikiksi paikassa nousivat valjun näköiset paneroidut possut, joiden suolaisuus ja rapsakkuus oli aina kohdallaan. Olut todella oli noin valtava kuin kuvassa. Viikonloppuna paikalliset kävivät ostamassa viinapulloja läheisestä kaupasta ja hörpiskelivät niitä sitten ruokailun lomassa. 
Parhaiten kiinalaisesta keittiöosaamisesta jäi tällä reissulla mieleen munakoison kokkaamisen lisäksi varsisellerin käyttö. Omassa keittiössä liian pienelle jäävä kasvis oli monesti puettu Kiinassa ihan hurjan herkullisiin asuihin. Varsiselleriä kannatti tilata myös tässä Xing'an roadin paikassakin.
Illallisen jälkeen suuntasimme lasten pyynnöstä kadun toiselle puolelle vohvelikojulle. Palasimme tähänkin paikkaan monena iltana, sillä muksut ihastuivat näihin makeisiin herkkuihin. Pariskunta puhui heikosti englantia, mutta elekielellä ja hymyillä saimme ostamisen pelaamaan mainiosti. Meidän viimeisenä Shanghain iltanamme pariskunnan ystävä patsasteli kojulla puhuen loistavaa englantia. Vohvelit ovat hänen mukaansa kantonilainen herkku.
Ystävä kertoi ravintoloitsijoiden, sillä ravintolan edessä vohvelipannut olivat, olevan budhalaisia. Jaloissa pyörivät ja jakkaroilla makoilevat koirat olivat kuulemma heidän kadulta adoptoimiaan. Ystävä kertoi edelleen, että kaikki Xing'an kadulla ovat alkuperäisiä shanghailaisia.
Aamuaikaan Xing'an road on melkeinpä tyhjä. Itäisessä päässä tökötti kuitenkin huomioitaherättävä jono, jonka perukoille minäkin yhtenä aamuna onneksi asetuin. Seuratessani muiden tilauksia noudatin vain esimerkkiä ja nakkasin saman summan peltirasiaan. Sohin sormillani kippoihin täytetoiveista ja kaikki pelasi hienosti.
Sain käsiini kiinalaisen "letun", jiang ping, jonka sisään rikottiin muutama kananmuna ja sipaistiin chiliä toiveen mukaan, hoisin-kastiketta tai jotain sen tyyppistä, sipulisilppua ja rapsahteleva suolainen keksi. Kokonaisuus oli hurjan täyttävä ja eri mauillaan mielenkiintoinen joskin tasapainoinen. Kääräisty lettu ei maksanut juuri mitään. Alla olevassa videossa voit nähdä ystävällisen letunpaistajan hommissaan:
Xing'an tiellä oli myös parikin vihanneskauppaa, jotka olivat ilmeisesti saman omistajan puljuja. Heiltä ostetut hedelmät olivat niin julmetun kalliita, että niissä haisi huijaamisen maku.
Xing'an:lta eteläänpäin oli todella mielenkiintoisia pikkukujia, joilla näkyi tavallista elämää pyykkinaruineen, verkkopusseissa myytävine pulleine sammakoineen ja ulkokeittiöineen. Näistä pistämme muutamia kuvia myöhemmin, nyt täällä.
Tuonne pitää joskus käymään.
VastaaPoistaOliko Shanghaissa kuinka tulista ruokaa?
Oli ja ei. Suurin osa ruuista oli tosi sopivan mausteisia tai eivät tulisia lainkaan, siis niistä mitä tilasimme. Yhdessä kuppilassa Jukka tilasi kuvan perusteella nuudelisopan, jota syödessäkin koko kroppa ui hiessä suun kuitenkaan olematta tulessa.
VastaaPoista