Nämä kuvat Manfreds-ravintolasta kummittelevat tiedostoissa kerta toisensa jälkeen. En ole koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä kööpenhamilaisesta ravintolasta mitään, vaikka vierailukerta oli kertakaikkisen herkullinen ja mukavatunnelmainen. Jälkimmäisestä muiden pöytien ruokailijat eivät välttämättä ole ihan samaa mieltä, sillä äänekäs ruokabloggaajasakkimme taisi pitää melkoista elämää.
Koskaan en kuitenkaan ole poistanut kuvia, vaikka käynnistä on jo reilu puolitoista vuotta. Sitten ajattelin että ne kuvat haluavat tulla julkaistuksi, vaikka mitään tarkkaa en enää paikasta osaakaan sanoa.
Kun ajatukset nyt pyörivät ympyrää, mietin ettei suositukseen välttämättä tarvitakaan mitään tarkkaa selostusta ruuista tai juomista. Se, että palvelu paikassa on ollut hyvää, tunnelma kohdillaan ja maut mielenkiintoisia, riittänevät toisinaan. Toki perustelut pitäisi olla.
Ajan haalistamat tai vahvistamat - miten vaan- makumuistot puhuvat ihanista porkkanoista, hyvästä tartarista ja loistavasta, poltettukuorisesta punajuuresta. Makumuisto kuiskii myös persoonallisista alkuviineistä ja kutkuttavan kekseliäistä makuyhdistelmistä.
Lihan muistan flopanneen pahasti, sillä se ei suusta puremalla loppunut. Se olikin sitten ainoa miinus paikassa.
Rosoisuutta, ronskiutta, kekseliäisyyttä ja uusia makuelämyksiä tarjonnut Manfreds pitää lisätä blogiin suositeltujen köpisläisten ravintoloiden joukkoon.
Samalla kadulla sijaitseva viinitupa Terroiristen on ihanan seesteinen paikka. Vastapäätä Manfredsia on samojen omistajien relae, joka on meille jäänyt mieleen yhtenä parhaista ravintoloista kun puhutaan juoman ja ruuan liitosta, siitä miten toinen kohottaa toista entisestään.
Voi mä oon monesti muistellut tätä ravintolakeikkaa ja vähän myös harmitellut, etten mahani kanssa sitä tartaria tai niitä viinejä lähtenyt maistelemaan. Koska päästäis taas yhdessä reissuun! ..Vaikka kelpaisi mulle syömingit teikäläisten kanssa täällä kotomaassakin :)
VastaaPoistaJuu, kummin vaan Hanna. Ei tää mikään vinkki oo, mut teillähän on uusi koti missä me ei olla vielä käyty...:D.
VastaaPoistaHaa - totta turiset.. :D
VastaaPoistaManfeds on kyllä ihana! Pitääkin huomenna tehdä sieltä pöllityllä ohjeella lehtikaalia :).
VastaaPoistaOnko sulla resepti tuohon blogissa Merja?
VastaaPoistaTämä oli meidänkin listoilla viimeksi Köpikseen, mutta Köpiksessä on niin paljon tarjontaa mahtavista ravintoloista, ettei mahtunut päiviin. Puolentoista vuoden jälkeen on ihan mahdotonta kirjoittaa analyyttistä arvostelua, mutta kyllä ne ihanat paikat jää mieleen. Sellaiset, joihin menisi milloin vaan uudestaan. En esimerkiksi muista ensimmäistäkään ruokaa, joita söin Tampereen Berthassa, mutta muistan sen, miten onnellisina ja tyytyväisinä poistuttiin kevätyöhön aterian jälkeen.
VastaaPoistaNäin se tuppaa olemaan Jonna. Meiltä juuri viime viikolla kysyttiin mieleenpainuneinta ravintolaa, jolloin oli pakko kysyä miltä kantilta katsottuna. Paras kokonaisuus, paras yksittäinen annos, missä koko perhe viihtyi vai millä lailla? Olipa vaikea muuten vastata.
VastaaPoistaÖÖ, enpä ole minäkään ravintelista kirjoittanut, mutta tuo lounas on kyllä syöpynyt mielen perukoille niin ruuan, juoman, palvelun kuin seurankin takia. Ja korjaan ERINOMAINEN tartar. Ja se sipuli ja juusto....
VastaaPoistaOlen myös syönyt täällä erinomaisen ja JÄTTIMÄISEN lounaan. Illallisellakin taidettiin käydä saman reissun aikana. Ei kaikkia annoksia musta tarvitse ylianalysoida ravintolasuosituksissa, kokonaisuus ratkaisee. Tämä on kyllä vierailun arvoinen, tai ainakin oli. Samalla kadulla on muitakin kivoja kahviloita, putiikkeja ja "puuroravintola".
VastaaPoistaNanna: Olihan se tosi hyvä, joskin olen saanut parempiakin. Tuljakissa Tallissa esmes. Mutta tuo oli todella hauska lounas. Myös äänekäs.
VastaaPoistaJenni: Samaa mieltä että koknaisuus ratkaisee. Meiltä on tulossa juttu, jossa kaikki oli ihan hyvin, mutta jätti tyhjäksi. Vaikka lompakkokin tyhjeni aikalailla.
Joo, samalla kadulla oli myös hyvä ginikauppa :)