Serlachius-museo ja ravintola Gösta ovat upeita yhdessä

Oletteko  koskaan olleet bussireissulla, jossa poksautetaan sampanja auki heti lähtötohinoissa, pysähdytään ihastelemaan taidetta ja nautitaan maukasta ruokaa useammankin kerran päivässä. Minäpä olen ja muistelen reissua vieläkin lämmöllä. Viime keväänä pääsin nimittäin Olo Group:n kutsumana Mäntän keikaukselle, josta aikanaan kirjoittivat Campasimpukka-Sari ja Kulinaarimurulan Jaana. Minä en Serlachius-museolle suunnatusta reissusta ikinä naputellut, mutta sen verran olen paikkaa hehkuttanut että Jukka halusi sinne myös. Tämän kesän koko perheen lomareissulle saimme kohteen sovitettua hyvin Savonlinnan ja Tampereen väliin. Onneksi!

Aloitimme kokemuksen ravintola Göstasta, jonne onnekkaina mahduimme ilman varausta. En tiedä miten olimme niin ajattelemattomia että emme varausta tehneet, mutta suosittelemme sitä kaikille lämpimästi. Seurueita jouduttiin käännyttämäänkin ovelta. Tarjoilijat tuumasivat että mikäli mahduttavat meidät saliin, on meidän varauduttavat odottamaan. Hyvä että näin sanottiin, joskaan emme kokeneet ruokailun aikana minkäänmoista turhan pitkää odottelua tai kiireen tuntua. 

Lapsemme halusivat molemmat Göstan hampurilaisen, joka sisälsi muunmuassa härän kokolihapihviä, aitoa cheddaria ja sinapinsiemenmajoneesia. Vierellä oli rapsakoita, tyttäremme sipsimäisen makuisiksi kehumia maalaisranskalaisia. Meidän vanhempien mieltä lämmitti kun lapsilta itseltään kysyttiin pihvin kypsyydestä - varsinkin kun toteutus vielä onnistui toivotun mediumina. Muksut olivat valinnastaan oikein hyvillään. 4-12-vuotiaat saivat annoksensa puoleen hintaan, mitä ihmettelimme kovasti mutta olimme maksajina siihen tyytyväisiä.

Me vanhemmat otimme suurempia miettimättä neljän ruokalajin taidemenun (49 euroa). Kuski valitsi alkoholittoman juomapaketin (16 euroa) minun siemaillessa viinipaketin (34 euroa).

Menu alkoi ihanan samettisella kukkakaalikeitolla, jonka suutuntumaa ja makua mielenkiintoistivat hauenmätipallerot. Jukan seljankukkakuohuva ja minun lasissani väikkyvä riesling olivat eri luonteisia, mutta passasivat keiton kanssa molemmat mainiosti. Lusikan helpposyötävyydestä pitää antaa erityisplusmaininta. 

Hiillostettu lohi tarjottiin kauden vihanneksien ja vaahdotetun piparjuurikastikkeen kanssa. Rouskuntalisää toivat mallaskrutongit. Kala-annos oli mainion kesäinen kokonaisuus, joka osui hyvin ravintolan sesonkiseen ajatteluun. 

Pääruoka tarjoiltiin kahdesta astiasta: varhaisperunat minipadoista ja karitsa kahdella tapaa lautaselta. Karitsanlapa oli kypsennetty ihanan roseeksi ja niska taas ylikypsäksi. Lisäksi lautaselta löytyi pinaatti-parsakaalimuhennosta ja valkosipulilastuja. Suolaa oli makuumme juuri sopivasti, kuten läpi koko menun. 

Tässä kohtaa taisin kiitellä ravintolan hienosti kiikkuvia selkänojia, jotka mahdollistivat etäisemmän kuvakulman kameralle. 

Sesonkisen menun päätti juuri sopivanlainen annos, joka sisälsi mehustettuja mansikoita, rosmariini-valkosuklaanamelakaa, pistaasijäätelöä, marenkia ja ruusunterälehtiä. Rosmariini-mansikka-ruusuyhdistelmä pitää muistaa kotikokkailuissakin!

Sanomattakin lie selvää että ruokahetkemme oli erittäin nautinnollinen!

Serlachius Gösta-museon annista koko perhettä kiinnosti erityisesti belgialaisen Koen Vanmechelenin näyttely "Kyse on ajasta". Jokainen nimesi eri taideteoksen näyttelyn hienoimmaksi. 

Medusa-hahmojen esittelyssä kerrottiin seuraavaa: 

"Medusan merkitys on kaksitahoinen. Myyttisen medusan katse voi muuttaa ihmisen kiveksi, vaikka sen veri samalla pelastaa ihmiskunnan ja herättää kuolleet. Nykyaikainen lääketiede käyttää kananmunaa monien lääkkeiden ja rokotteiden ainesosana, ja kana taas on naisellisen voiman symboli. Käärmeet voivat tappaa, mutta kanojen ylijalostuksesta on seurannut uusia tappavia tauteja ihmiskunnalle. Tiedossa piilee aina vaara. Ihminen on kaikkein vaarallisin eläin".

Koen Vanmechelsen: Kesytetty jättiläinen. "Rusennammeko elämän vai hellimmekö sitä?"

Kaksi teosta museon "vanhalta puolelta" jäivät viime vuodelta erityisesti mieleen ja ne olivat siellä onneksi nytkin ripustettuina. Kyse oli Akseli Gallen-Kallelan maaluksesta "Elämä ja kuolema" sekä saman taiteilijan luonnoksesta "Salasynnyttäjä".  

Viime vuonna minuun teki todella syvän vaikutuksen Riiko Sakkisen pakolaisuuteen liittyvä näyttely "Rajat kiinni". Vieritin näyttelyssä muutaman kyyneleenkin, sillä asia kosketti omaa elämäänikin aika läheltä. 

Niin ikään viime kesänä Antti Oikarisen "Maalauksia" ilahduttivat ja ihastuttivat minua (kunhan ensin tajusin niihin sisältyvän idean "laudan" kääntöpuolelle kurkkaamalla). 

Serlachiukseen pääsee sisään Museokortilla tai maksamalla 10 euroa. Alle 18-vuotiaille museo on ilmainen. Lippuun kuuluu sisäänpääsy niin tässä kerrottuun taidemuseo Göstaan kuin Mäntän keskustassa sijaitsevaan Gustaf-museoon. 

Monipuolinen ja mielenkiintoinen tarjonta niin ruuan kuin taiteenkin suhteen saa meidät hyvin todennäköisesti palaamaan museoon uudestaankin. Reissu olisi helppo tehdä esimerkiksi Tampereelta käsin Serlachius-bussilla.