sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Vuosi käynnistyi vaarallisella pettymyksellä: possunkorvasalaatti

Possunkorvasalaatti on odotuttanut tekemistään meillä jo pitkän tovin. 

Maistoimme moista Jukan kanssa Spotted Pig-ravintolassa New Yorkissa kesällä 2017 ihastuen hurjasti. 
Bloggaajakollegakamullamme Kulinaarimurulan Jaanalla on kyseisen ravintolan omistajan April Bloomfieldin kirja "a girl and her pig", josta ohje kyseiselle salaatille löytyy. Viestittelyjen jälkeen olimme melko varmoja että mekin hommaan pystyisimme, vaikutti suoraviivaiselta ja helpolta. 

Korvien hankinnan jälkeen projekti siasta salaatiksi alkoi polttamalla korvakarvat tohottimella. Haju ei ollut miellyttävä, joten olimme tyytyväisiä että teimme sen ulkona. Tämän jälkeen siirsimme korvat pakastimeen odottamaan sopivaa kokkailuintoa ja sitä että saisimme hankittua ankanrasvaa. 
 Kuluneen vuoden alussa viimein toimeennuin tunteja ottavan reseptin kanssa lomapäivänä.
Leikkasin korvat esimerkkisalaatin mukaisesti ja upotin ne ankanrasvaan. Neljään korvaan riitti kapeassa astiassa kaksi tölkkiä ankanrasvaa. Viivytin korvia neljä tuntia uunissa miedolla lämmöllä, jolloin korvien rustoinen (tms. valkoinen) osuus pehmeni mukavasti tehden korvista ihan lötköt. Annoin korvien jäähtyä rasvassa reilun tunnin.
Korvien jäähtyessä sekoitin salaatin. Ohjeistettuja endiivejä ei meidän kaupassamme ollut, joten revin joukkoon Cosmopolitania. Leikkasin sitruunan kalvottomaksi, mikä osoittautui muistikuvaani nautinnollisemmaksi toimeksi. Jäljellejääneet roippeet pusersin nyrkissä salaatinkastikkeen sekaan, josta tuli tarkalla mittailullakin liian sinappinen ja kirpsakka. Korjailin makuja hiukan, mutta mietin josko korvien rasvaisuus kaipasi sitten niin kipakan kastikkeen. 
Korvien jäähdyttyä nostin ne rasvasta, valutin hetken ja kuivasin varovasti. Korvan pinta irtosi ensimmäisen kohdalla helposti, enkä usko sen olleen tarkoitus. Muiden kolmen kohdalla osasin olla vielä varovaisempi. 

Korvat upotettiin 180 asteiseen öljyyn frittaantumaan. Onneksi olin lukenut ohjeen huolellisesti loppuun. Siinä meinaten varoitettiin öljyn roiskuvan poikkeuksellisen paljon. En uskaltanut sulkea kattilaa kannella, koska pelkäsin öljyn lämpötilan nousevan liikaa. Varasin vierelle foliota, jonka laitoin heti korvan upottamisen jälkeen kattilan ylle. Öljyn alkaessa poksua ja roiskua hyvin voimallisesti kiitin varautuneisuuttani. Ilman peittävää foliokantta olisin todennäköisesti saanut päälleni komean pamauksen säestyksellä polttavan kuumaa öljyä. Ja minä sentään olen fritannut useamman kerran ja vaikka mitä. Onneksi pahin poksuna laantui loppua kohden ja valmis korva oli melko turvallista nostaa öljystä, laittaa valumaan ylimääräiset öljyt pois ja maustaa saman tien suolakiteillä. 
Lopputuloksena lautasellamme oli liian kovaksi friteerattu possunkorva turhan kirpeällä salaattipedillä. Annos ei päässyt lähellekään sitä makuelämystä jonka koimme Spotted Pig-ravintolassa. Toisaalta on hyvä että ravintolassa tehtyä ruokaa ei pysty toisintamaan kotona, mutta toisaalta tuntien tuhraantuminen mitäänsanomattomaan ruokaan on turhauttavaa. Varsinkin kun altisti itsensä vielä sille poksuöljylle. En tiedä missä meni vikaan, sillä teimme mielestämme kaiken kirjan ohjeen mukaan. 

Mieleen hiipi aiempi vastaava projektimme sianpäästä Michelin-ruokaa. Onnistuminen ei tuolloinkaan ollut läsnä lopputuloksessa. 

Parasta mitä tästä kokemuksesta jäi käteen on ankanrasvat, jotka ovat jo kahdella aterialla jatkojalostuneet Hawksmoorin perunoiksi

Plääh. 


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Koettua: Japan Airlinesin Business- ja Economy-luokka

Japan Airlines (JAL) on vuonna 1951 perustettu lentoyhtiö, joka kuuluu nykyisin Finnairin tavoin OneWorld allianssiin. JAL kävi konkurssin partaalla vuonna 2010, jonka jälkeen se on palannut yhdeksi kannattavimmista lentoyhtiöistä. Nykyisin JAL:n laivastossa on 165 lentokonetta ja koneiden keski-ikä on hiukan yli 15 vuotta. Vertailun vuoksi Finnairin vastaavat luvut: tätä kirjoittaessa laivastossa on 69 lentokonetta, joiden keski-ikä on 9,9 vuotta.  

 JAL laivasto koostuu  nykyisin Boeingin valmistamista koneista, ja eniten lukumääräisesti on B737 mallia.
JAL:n laivaston vanhimpia koneita ovat B777 mallit, jotka JAL tulee korvaamaan tulevina vuosina Airbusin A350 koneilla. Myös Finnairin uuden laajarunkokoneet ovat Airbusin A350 mallia.

Myös B767 mallit poistuvat A350 koneiden myötä kalustosta.

JAL:n uusinta kalustoa ovat Boeing B787 Dreamlinerit, joita on käytössä jo 40 kappaletta. Olen viime vuosina matkustanut JAL:n siivin muutamaan kertaan ja päässyt kokeilemaan sekä Business- että Economy-luokan palvelutasot. Niinpä tässä jutussa esitellään ja arvioidaan matkustuskokemuksia JAL:n kyydissä.

OneWorld allianssin kulta- ja platinatasokorteilla on pääsy loungeen matkustusluokasta riippumatta ja businessluokan lipulla tietenkin myös. Yllä olevassa kuvassa on esimerkki Tokio Naritan lentoaseman JAL Business Loungen tarjonnasta. Saatavilla on aasialaisia ja länsimaisia makuja. Erikoisuutena on sushibaari, jossa kaksi kokkia kokoaa pyynnöstä sushiannoksia. Juomapuolelta löytyi kaikkea tarpeellista alkoholittomista väkeviin viinoihin, sakeja unohtamatta. Pidin kovasti JAL loungesta. Latauspistokkeita ei tosin ollut kaikilla penkeillä, mutta vapaita pistokkeellisia paikkoja oli saatavilla käyntini aikana. Sitten matkaan.

JAL:n lyhyillä reiteillä käytössä olevissa Boeing B737 koneissa ei ole henkilökohtaista IFE (in-flight entertainment) tai PTV (personal-tv) järjestelmiä. Istuin konfiguraatio on 3-3, kuten usein tämän kokoluokan koneissa (kuten Airbusin A320 kokoluokka).
JAL:n B787:n Economy-luokka on 2-4-2 istuinjaolla per rivi. Useimmilla lentoyhtiöillä B787 koneet on varustettu 3-3-3 jaolla, ja tästä johtuen JAL onkin voittanut kolmena vuonna parhaiden istuimen kategorian Skytrax Awardseissa. Kaikilla matkustajilla on käytössään iso näyttöruutu ja runsas viihdetarjonta.  
JAL:n RED U-35 ohjelma antaa nuorten kokkien valmistaa Economy luokan menukokonaisuuden. Matkallani Tokiosta Helsinkiin valitsin lounaskattauksen pääruuaksi kahdesta vaihtoehdosta kanaa ja menukokonaisuus oli täten seuraava:

Pääruoka:
Bekko (Tortoise Shell) Colored Simmered Chicken
Casserole with Seasonal Winter Vegetables By Kenya Sakai

Lisäkkeet:
Japanese Style Potato Salad with “Tsukemono” Pickles By Kenya Sakai
Marinated Cod & Grapefruit Carpione By Midori Nozaki
Fresh Salad with Dressing

Jälkiruoka:
Raspberry & Cream Cheese Mousse, served with Rice Flour Tarte By Midori Nozaki
Halutessaan olisi saanut lisäksi Häagen-Dazs jäätelöä. 

Pidin kovasti näistä annoksista, raikkaita makuja ja mukavan tuhti setti turistiluokan menuksi.

Samalla lennolla tarjoiltiin ennen laskeutumista vielä kevyt ateria sisältäen:

AIR Soup Stock Tokyo
Cannellini Bean &a Bacon Minestrone
Turmeric Short Pasta
Stone-baked Bread
Yogurt Jelly & Mango Pudding

Olen ollut todella tyytyväinen JAL:n economy luokan tarjontaan. Seuraavaksi katsellaan mitä Business-luokassa on tarjolla. 

JAL:n B787 koneessa Business istuimet ovat 2-2-2 jaolla, ainakin jos kyseessä on Sky Suite istuimet. JAL:lla on nimittäin kuutta erilaista istuinvaihtoehtoa Business luokassa, riippuen konemallista.  Ensinnäkin istuimet ovat valtavat, kuten Business luokassa kuuluukin. TV-ruutu on myös todella suuri.
Tämä esiteltävä ateriakokonaisuus on koettu kymmenen tunnin päivälennolla Tokiosta Melbourneen joulukuussa 2017. Lento lähti Tokiosta klo 11 ja laskeutui 23:05 Melbourneen. Menun on luonut Chef Jun Kurogi.

Alkuun Amuse Bouche:
Sesame Tofu and Wasabi created by Chef Jun Kurogi

Winter Calm niminen kokonaisuus toimi alkupaloina. Menukortissa oli ruuat esitelty samassa järjestyksessä kuin ne löytyi tarjottimelta.
Simmered Chicken & Vegetables (vas. ylärivi)
-
Crabmeat with Soy Starch sauce (ylh. keskellä)
-
Poached Potherb Mustard, Garland Chrysanthemum & Mushroom in Japanese Broth with Herring Roe & Abalone (ylh. oikealla)
-
Seared Yellowtail with Grated Radish (vas. alhaalla)
-
Soy-simmered beef ginger flavor, Burdock seasoned with sesame, broiled sardine sweet soy sauce flavor, slow cooked egg, vinegared turnip wrapped with smoked salmon, "namafu" (alhaalla oikealla)

Tämä oli melkoista makujen tulitusta. Todella paljon komponentteja ja hienoja makuja. Harvoin näkee tällaista määrää eri ruoka-aineita lentokoneaterialla.

 Pääruuaksi

Japanese style stewed beef tongue
Broiled eel sweet soy sauce flavor
Steamed rice
Miso Soup
Japanese Pickles

Ai ai, aloin olla aikalailla kylläinen, mutta jälkiruualle on aina tilaa. 

 Jälkiruuaksi: 

Japanese sponge cake "Castella" with Citrus Hyuganatsu jam

Oli mahtava kokonaisuus, ollakseen lentokoneruokaa. Tämän jälkeen hiukan lepoa, leffoja ja musiikin kuuntelua. Kuusi tuntia myöhemmin oli toisen aterian aika. Tämän aterian oli luonut Chef Fumiko Kono.

Annoksen nimi oli FUMIKO's Japanese Set Plate.

Roasted Duck
Lotus root & Green onion miso
Half boiled egg, simmered japanese pepper
 Poached Garland Chrysanthemum, crysanthemum flower
Steamed rice
Japanese pickles

Otin vielä jälkiruuaksi juustoja.

Lisäksi tarjolla olisi ollut leipiä, nuudeliannoksia ja muuta pientä naposteltavaa, mutta niille ei todellakaan ollut tarvetta. Yksi parhaista lentomatkoista oli takana.

Paluumatka Melbournesta Tokioon sujui myös B787 koneella, mutta tällä kertaa yön yli lentona. Lento lähti klo 00:45 ja laskeutui 08:35.

 Late night snack tarjoiltiin heti koneen noustua ilmaan.

Vinegared "Wakame" seaweed, cucumber & Octopus
Chinese style jellyfish salad
Chicken & Beef Japanese Yakitori style

Tämän lennon aamupalan jätin väliin, kun nukutti niin makeasti makuuasennossa. Edessä oli vielä kolmen tunnin vaihtoajan jälkeen päivälento Helsinkiin. 

Hypätäänpä klo 11:30 Tokion Naritasta lähtevälle lennolle kohti Helsinkiä. Tarjolla oli sama menuluettelo kuin mennessä kohti Melbournea, niinpä valitsin länsimaisen menukokonaisuuden, jonka oli koonnut Chef Chikara Yamada, joka on ollut töissä muun muassa Chef Ferran Adriànin isännöimässä El Bulli:ssa.

 Alkuun aiemmin tuttu Amuse Bouche:
Sesame Tofu and Wasabi created by Chef Jun Kurogi

 Varsinaisena alkupalana:
Brandade Mille-feuille
Raikas ja kaunis annos. 

 Pääruoka
"Wagyu" Beef Sirloin Steak
Green pepper sauce
Rice

Pihvi on aina hiukan haastava lentokoneruoka, kun se on niin hankala saada tarjottua mediumina. Tämä ei jättänyt mitään erikoista muistijälkeä. 

Jälkiruoka.
"Hojicha" tea pudding

Otin kahvin ja konjakin kyytipojaksi. Kiva lopetus aterialle. 

 Muutaman tunnin levon ja ajanvietteen jälkeen pyysin vielä ennen laskeutumista pienen aterian.

Miyazaki-Wagyu beef curry
Juustolajitelma
Jäätelö

Kaikelleen JAL:n Business luokka on varsin laadukas palvelultaan ja erittäin suositeltava vaihtoehto. 

En ole päässyt kokeilemaan JAL:n Premium Economy luokkaa, mutta näytti varsin tasokkaalta ja on nettisivujen mukaan houkutteleva matkustusluokka. B787 koneessa Premium Economy on 2-3-2 jaolla, joten yksi paikka vähemmän per rivi verrattuna Economyyn, mikä luonnollisesti lisää matkustusmukavuutta. Istuin on myös erilainen kuin turistissa. Vertailun vuoksi nykyinen Finnairin Premium Economy tarjoaa vain pidemmän istuinvälin kuin Economyssä, ja vastamelukuulokkeet pienen virkistyspussin kera. Finnair on tosin uudistamassa Premium Economyään tulevaisuudessa. 


Japan Airlines on moderni ja luotettava lentoyhtiö. Laivastouudistuksen myötä taso todennäköisesti paranee entisestään. JAL lentää päivittäin Helsingin ja Tokio Naritan väliä, lähes saman aikataulun mukaisesti kuin Finnair. Finnairilla ja JAL:lla on code share yhteistyötä, jolloin kummankin koodilla voi lentää kummankin yhtiön kyydissä. Omilla matkoillani JAL koodilla lennot ovat olleet aika usein edullisempia kuin Finnairin lennot. En tiedä johtuuko Finnairilla lennettyjen lentojen määrästä, mutta itselleni JAL oli todella kivaa vaihtelua palveluiden, ruokien ja kokonaisuuden suhteen. Ei silti, tähän asti parhaan lentokoneaterian olen syönyt Finnairin lennolla ja siitä löytyy jo tarinaa blogista. Blogissamme löytyy Finnair kokemus myös vuodelta 2008, Finnairin business luokka matkalla Bangkokista Helsinkiin.  

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Bunyong homestay ja Angkorin temppelit on loistoyhdistelmä

Kambodžan reissustamme on nyt tasan vuosi. Se oli ihana reissu perheen kesken aurinkoon, historiaan, ystävällisyyteen ja hyvin erilaiseen ympäristöön. Parhaiten reissukohteista nousee mieleen kolme paikkaa: Koh Rongin saari, Angkorin yli tuhannen temppelin alue ja temppeleihin liittyen Bunyong Homestay. Kahdesta viimeisimmästä en ole kertonut vielä lainkaan, mikä on suorastaan vääryys. Korjataan se nyt. 
Olimme varanneet lennot Kambodžan Sihanoukvillestä Siem Reapiin (ja sieltä edelleen Phnom Penhiin) yhden yön pysäykselle aikomuksena tutustua Angkorin temppeleihin. Majoitusvaraus vain odotutti ja onneksi teki niin, sillä yhtenä iltana työkaverini vinkkasi Adalmina's adventures-blogin kotimajoitusjuttuun. Innostuimme asiasta heti ja teimme varauksen. Se olikin ihan paras majapaikka tuolla reissulla! 
Varaus ja etukäteissopimiset sujuivat hienosti sähköpostin välityksellä. Kesken reissumme majapaikan isäntä James Bun laittoi sitten viestiä ettei ole itse paikalla, mutta muut huolehtivat kyllä meistä. Pieni pelko alkoi hiipiä meihin - osaavatko muut englantia, miten hoituu meidän ja tavaroidemme haku kentältä, entä muut sovitut asiat. Huoli oli aivan turha ja jälkikäteen ajateltuna naurettava, sillä kaikki sujui todella hienosti. 
Meitä oli vastassa lentokentällä kaksi tuk tukia, joihin mahduimme hyvin koko perheen ja laukkujen kanssa. Kärryyttelimme hymy korvissa kuoppaisia teitä pitkin hökkelimäisen kylän läpi. Perillä meitä odotti valmiiksilaitettuna kaksi kivaa huonetta hyttysverkkoineen perheen kodin yläkerrassa.
Tyttäremme iloksi pihapiirissä oli paljon eläimiä : koiria, kanoja, tipuja ja kukko. Kylän lapsilla loppui juuri kouluhetki majoituspaikassamme kun istahdimme pöydän ääreen jutustellen neljän muun majoittujan kanssa. Muut matkalaiset sattuivat kaikki olemaan Amerikasta, kahdesta eri seurueesta.
Ehdimme illalla oppaan ja tuk tuk-kuskin kanssa käydä ostamassa vuorokauden liput temppeleille ja myös katsomassa auringonlaskun.
Tosin hassusti niin että katsoimme auringon laskevan puiden taa meidän seisoessa temppelin päällä, kun auringonlasku jonkun temppelin taa olisi voinut olla kiintoisampaa.

Söimme illallista perheen ja heidän ystäviensä kanssa nauttien mm. kalaa, riisiä ja kasviksia. Oli hauska jutustella porukalla pimeässä illassa monen moisista asioista. Toimme tuliaisina Suomesta mm. salmiakki, joka sai melkein kaikkien naamat vääntymään oudolla maullaan. 

Aamulla heräsimme ennen kukonlaulua, sillä oppaamme tuli tuk tukilla hakemaan meidät Angkorin temppeleille. Minun piti korjata pukeutumistani oppaan neuvojen mukaan: olkapäät ja polvet on ehdottomasti laitettava piiloon eikä liian avoimia kaula-aukkoja saanut olla. Vietimme monta tuntia temppeleillä selkeästi englantia puhuvan oppaan kanssa.
Aloitimme auringon noususta Ankgor Watin temppeliltä jatkaen toivomaamme viidakon valtaamaan, ruokkoamattomaan Ta Prohm temppeliin.
Siellä käyntimme oli aivan maaginen, sillä saimme tutustua temppeliin hetken ihan keskenämme neuvokkaan oppaan kanssa ennen kuin muut turistit jylistäen rynnivät paikalle. Ympärillämme oli vain heräilevä viidakko linnun liverryksineen ja lempeine auringonsäteineen.
Kävimme vielä kivassa ruokapaikassa ja parissa muussakin temppelissä ennen kuin pyysimme uupuneina paluuta majapaikkaan. Ehdimme ottaa pikku tirsat ennen kentälle suuntaamista.

Lapset toivoivat että olisimme viettäneet kotimajoituksessa useammankin yön ja totta puhuen me vanhemmat olimme aivan samaa mieltä. Vaan minkäs teet kun lennot ja jatkomajoitukset oli jo varattu. 

Kuljetukset, oppaan ja ruokailut hoiti pyynnöstämme kotimajoituksen isäntä James Bun. Tarkastellessani nyt majapaikan muuta tarjontaa sieltä löytyy myös ruoanlaittokurssia ja pyöränvuokrausmahdollisuutta. Paketti oli todella helppo ja mikä parasta, hyödytti koko yhteisöä. Työntekijät James Bun palkkaa omasta kylästään. James on myös adoptoinut kylän lapsia joko niin että hän auttaa taloudellisesti heitä sijaiskodeissaan tai on ottanut luokseen asumaan. Kylän koulua James Bun perheineen tukee myös, sillä hän uskoo koulutuksen voimaan köyhyyden voittamisessa. Tästä(kin) kannattaa lukea lisää Anna-Katrin blogista.
Angkorin temppeleistä voit lukea enemmän esimerkiksi Meriharakka-blogista , Travelloverilta ja Muuttolintu-blogista. Meidän kuviamme temppeleiltä voit katsella vielä lisää alla.

Tässä linkit muihin juttuihimme Kambodžasta. MATKAT-välilehdeltä löytyykin sitten juttuja muistakin maista.
Parissa viikossa neljä kohdetta
Koh Rong - paratiisisaari
Kambodzalainen kokkauskurssi ja kala amok
Phsar Leu market täynnä tohinaa, Sihanoukville
Sihanoukvillen ravintolasuositukset + katuruokalisät

Angkor Wat-temppelillä auringonnousua ei tarvinnut seurata yksin. 

Kukkuu!

Ta Prohmin ympärille ja päälle kasvanut viidakko osin myös kannattelee sortumassa olevia rakenteita. Siksikään niitä ei ole mielekästä raivata pois.




Tai Ne temppelillä ei ollut kuin muutama seurue meidän lisäksemme. Paikka oli todella viehättävä! Sortuneiden kivien joukosta paljastui kauniita yksityiskohtia - ja suuria hämähäkkejä.




Blog Widget by LinkWithin