maanantai 15. huhtikuuta 2019

Hitaat ribsit Jouni Toivasen tapaan

Kevään ensimmäisen grillauksen raaka-aineena toimivat possun ribsit. Resepti löytyi Soppa365 sivustolta ja on alunperin huippukokki Jouni Toivasen käsialaa.

Ribseistä tuli koko perheen mielestä niin hyviä, että niitä on eri lisukkeilla tehty jo parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla lautaselta löytyi grillattuja perunoita ja kasviksia. Toisella kertaa ribsien kanssa tarjottiin colaporkkanoita, joiden maku ei kyllä riemastuttanut meistä ketään. 
Ribsien maustaminen ja valmistus vievät aikaa, joskin ennemminkin odottelun omaisesti  kuin aktiivista kokkailua vaatien. Lämmin suositus näille ribseille! 

RIBSIT KEITTÄMÄLLÄ JA GRILLAAMALLA

1 kg possun ribsejä

mausteseos
 2 valkosipulinkynttä
 1 rkl suolaa
 1 rkl ruokosokeria
 hiukan chilijauhetta
 1 tl savupaprikajauhetta
 1/4 tl mustapippuria myllystä

haudutus-/grillauskastike
3 dl kolajuomaa
5 dl omenamehua

Aloita tekemällä mausteseos. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet mortteliin. Lisää muut aineet. Leikkaa ribsit kattilaan mahtuviksi paloiksi, vaikka kolmen-neljän luun mittaisiksi. Hiero mausteseos ribsien päälle. Laita maustetut lihat kattilaan ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia, voivat olla myös pidempään vaikka yön yli. 
Marinoinnin jälkeen, kaada kola ja omenamehu kattilaan. Hauduta ribsejä miedolla lämmöllä 2-3 tuntia kannen alla. Anna ribsien vetäytyä liemessä 20 minuuttia. Nosta lihat pois kattilasta ja keittele lientä kokoon, kunnes sitä on jäljellä noin 1 dl. Sivele kastiketta ribseille ja grillaa maksimissaan 5 minuuttia molemmilta puolilta välillä käännellen. Sivele ribsit kastikkeella vielä grillauksen lopuksi.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Kukikkaat spelttinäkkärit ja kokkailun iloa

bloggaajien illan tarjosi 
Kotipellon puutarha ja yhteistyökumppanit

Olen sen sanonut muutaman kerran ennenkin ja tuskin tuumaan nytkään viimeistä kertaa: bloggaamisen parasta antia ovat sen kautta tutuksi tulleet ihmiset. Joistakin on tullut niin rakkaita, että he kokkailutilaisuuteen tullessa juoksevat luoksesi avoimin käsin valmiina halaamaan kunnolla. Näin teki kuvassakin koko olemuksellaan iloitseva Nanna kun tuli Mimisin eli Kotipellon puutarhan koolle kutsumaan bloggaajien iltaan Kokkikoulu Espaan. Tuli siellä halattua tuttu jos toinenkin ja turistua vielä useamman kanssa. 

Olimme vastaavassa tilaisuudessa viime vuonnakin ja ilahduimme hurjasti kun saimme kutsun tänäkin keväänä. Kokkimaajoukkueen kapteenin Kristian Vuojärven resepteillä ja ohjeistuksella on hyvä kokata. Viime vuoden tapaan nytkin mukaan oli koottu hienoja Varsinais-Suomalaisia tuottajia ja tuotteita, joiden raaka-aineilla oli helppo onnistua. Tällä kertaa mukana olivat Mimis, Pieni Kalatila, Lihapaja, Sorri, Vakka-Suomen  Panimo Osakeyhtiö ja Vihannespörssi
Meidän porukkamme oli vastuussa raikkaista alkupaloista ja niiden keralla tarjottavista näkkäreistä. Koristimme viimeksimainittuja Mimisin kuivatuilla kukilla (alkuperäisestä reseptistä poiketen) ja mielestämme rouskutettavista tuli näin hurjan kauniita. Näihin helposti leivottaviin näkkäreihin löytyy ohjetta jutun lopussa. 
Rennon ja hauskan kokkailun jälkeen oli mukava istahtaa pitkän pöydän ääreen syömään ja juomaan. Tarjolla oli viinejä ja Vakka Suomen Panimon oluita, joista pidin erityisesti Prykmestarin Hunajabockista

Menu oli keväisen maukas ja täynnä hienoja makuja, vai mitä tuumaat:
Alkuun nautimme Sorrin salaatteja ja yrttejä kahdella tapaa. Lasista kumosimme kylmää keittoa, joka oli surrautettu salaattimixistä, vihreistä tomaateista ja kurkuista maustaen oivallisesti salvialla ja mintulla. Lautaselta haarukoimme salaattia, josta löytyi salaatinlehtien lisäksi retikkaa ja makurakkauttani kyssäkaalia. 
Seuraavana herkkuna tarjottiin minttusuolattua Pienen Kalatilan siikaa, suolaheinällä maustettua voi-valkoviinikastiketta, hiillostettua kurkkua ja kukkakaalia kolmella tapaa: friteerattuna, pyreenä ja pikkelöitynä. 
Pääruokana herkuttelimme Lihapajan karitsalla, joka oli maustettu islantilaisella Nordic Wasabilla. Annoksessa oli myös valkosipulista mukulaselleripyrettä ja paahdettua mukulaselleriä, sekä kiinansipulia ja wasabinkukkaista kastiketta.
Jälkiruuassa keikoili sitruunaverbena niin valkosuklaamoussen kuin graniten ja kinuskinkin seassa. Sitruuna-valkosuklaacrumble mielenkiintoisti hyvin pehmeää suutuntumaa.

Torstaiseen iltaan poistui hyvin tyytyväinen ja iloinen ruokainnostuneiden joukko monta makuelämystä rikkaampana.

Tässä vielä lupaamani Kristian Vuojärven näkkäriresepti, jota on muokattu vain kukkalisällä.

KUKIKKAAT SPELTTINÄKKILEIVÄT 

20 g hiivaa
2 dl vettä
6 dl spelttijauhoja
5 g suolaa


Mittaa aineet kulhoon ja sekoita hyvin.
(Jätä taikina huoneenlämpöön 10 tunniksi.)
Jos taikina on löysää lisää jauhoja.
Kauli taikinasta pastakoneella ohutta levyä.
Ota muotilla taikinalevystä pyöreitä muotoja.
Siirrä leivinpaperin päälle uunipellille.
Sirottele päälle Mimisin kuivattuja kukkia ja painele niitä kevyesti kiinni näkkileivän pintaan.
Paista uunissa 180 astetta 8 minuuttia. Vahdi tarkasti etteivät ohuet näkkileivät pala.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Ravintolasuosituksia Berliiniin x 6, hintaluokissa 1- 700 euroa

Pidennetty viikonloppu Berliinissä kahdestaan oli hääpäiväviettoon aivan loistava idea. Päiviin sai mahtumaan paljon monenlaista ilman kiireen tuntua, kun suunnitteli asioita etukäteen, varasi pari ravintolaa ajoissa ja suhasi ympäriinsä toimivan julkisen liikenteen avulla.
Meille ruokainnostuneille Berliini tarjosi monenlaista herkkua turkkilaisesta lahmacunista fiiniin 34 ruokalajin illalliseen. Saimme hyviä vinkkejä herkutteluun paitsi tutuilta myös Berlin Foodstories-sivustolta. Tässä parhaimmat palat halvimmasta alkaen:

ÖRNEK 
Prinzenallee 80-82
Wedding
Örnek on muovisin terassisuojin huputettu turkkilainen ruokakioski, jonne matkasimme varta vasten metrolla. Perillä saimme todella hyvin maustettua ruokaa oivallisesti kypsennettynä. Ruoka oli myös erittäin halpaa. Englantia täällä ei osannut kukaan, mutta pärjäsimme hyvin minun muutaman saksan sanalla, hymyllä ja sohottamalla haluamaamme.
Adana-annokseen kuului littanaa juuri tehtyä leipää, mehukas lammasvarras ja hyvin maustettua salaattia sekä chilistä tahnaa.
Maistoimme myös hyvää euron lahmacunia, jonka kokit asettivat eteemme nimeten sen pizzaksi.
Jukan extrana tilaama maksa-varras ei ollut kummoinenkaan elämys.
Oli hauska seurata kokkien puuhaa tiskin takana: leipätaikinapallot muotoiltiin käsin ja ne saivat lopullisen muotonsa sormin painelemalla. Lahmacun-taikinaa puristettiin rullan läpi ja päällystettiin ohuelti vadista lusikoidulla jauhelihaseoksella. Istuimme paikassa hiukan pidempään ja kokit alkoivat viittoilla meille hymysuin että tule nyt ottamaan kuvaa kun laitan leivät paistumaan tai koristelen houkuttelevan tiskin vielä kosteana kimaltavilla yrttinipuilla.

Lounaamme mainituilla kahdella annoksella, maksavartaalla ja vedellä maksoi 12 euroa. 

MARKTHALLE NEUN, KATURUOKATORSTAI
Kreutzberg
Tostaina viideltä kelloa kilkatettaessa alkoivat katuruokamarkkinat Neun kauppahallissa. Näin tapahtuu joka torstai. Tarjolla oli kaikenmoista herkkua eri puolilta maailmaa, niin suolaista kuin makeaakin juomia unohtamatta. Viideltä paikassa oli vielä ihan tilavaa, mutta jo puoli tuntia myöhemmin halli alkoi täyttyä puheensorinasta ja matelevasti liikkuvista ihmisistä viinilaseineen ja olutpulloineen.
Erityisen hyvänä ruokaelämyksenä jäi mieleen Kässpätzle, jossa käsintehdyt späzlet yhdistyivät hienon makuiseen luomujuustoon ja fritattuihin sipuleihin. Currywursti hallissa ei ollut mikään erityinen elämys vaikka niin odotimmekin. Küchenliebe-kojulta ostimme hienot piparkakkumuotit tuliaisiksi.

HOUSE OF SMALL WONDER
Mitte
House of Small Wonderia suositeltiin meille erityisesti brunssipaikkana. Kaikki annokset ympärillämme näyttivät todella herkullisilta ja yllättävän suurilta. Brunssilistalta löytyy esimerkiksi Croque Madam-leipiä ja uppomunia, mutta meille kiinnostavimmiksi nousivat japanilaisvaikutteiset annokset lounaslistalta. Jos olisi pientäkään krapulan poikasta, täällä se olisi helppo selättää! Ai mistäkö tiedämme?
Oma annokseni - Okinawan taco riisi - näytti eteenlaskettuna hiukan tylsältä, mutta olikin lopulta todella hyvä! Loistavasti paistettu kananmuna valutti keltuaisensa oivallisesti maustetun lihan, riisin ja salaatin sekaan. Annoskoko oli valtava!
Jukan tilaama kakuni-possu oli hirmuisen hyvää läskeineen ja mausteineen. Annokseen kuului myös herkullinen keitto ja salaattia. 

House of Small Wonder ei ota brunssiaikaan lainkaan varauksia. Nimi pitää laittaa varauslistaan yläkerrassa ja sitten pompotella takaisin alakertaan odottamaan pöytäänkutsuhuutoa. Meidän vierailuaikanamme baari ei ollut tässä kerroksessa lainkaan auki, mikä teki odottamisesta hiukan tylsää. 


Me emme tajunneet ottaa kuvaa ravintolan portaista vaikka ravintolan instatilin perusteella olisi pitänyt. Ole sinä viisaampi kun menet. Ja tähän sellainen silmää iskevä hymiö.

Lounaamme House of Small Wonderissa maksoi 50 euroa, josta ruokien osuus oli 25 euroa. 

Ihan ravintolan vieressä oli valtava, kiinnostava työmaa. Lähellä oli (ulkoa tarkasteltuna) todella upea synagoga


ANJOY - VIETNAMILAINEN RAVINTOLA
Prenzlauer Berg
Ravintola Anjoyn keittiössä ruokia valmisti perheen äiti Do pohjois-Vietnamilaisella meiningillä. Ruuissa maistui raikkaus ja käsin tekeminen. Esillepano oli runsas ja monipuolinen. Buffet oli siisti ja tarjoiluastioita täytettiin jatkuvasti. Ihmisiä ravintolassa oli paljon, mutta kiireen tai häsläyksen tunnetta ei ollut lainkaan. Erityisesti mieleen jäivät mehukkaaksi kypsennetyt katkaravut, kevätrullat useammalla kastikevaihtoehdolla, hienosti maustetut simpukat ja tahmaiset, pikkuruiset lihavartaat. 
Anjoyhun ja sen joka sunnuntaiseen brunssiin osuimme vahingossa, mutta onneksi saimme pöydän ilman varausta. Ruoka maksoi 13,90 per nenu, mitä pidimme todella halpana laatuun nähden. Syödä sai niin paljon kuin jaksoi. 
Erikseen tilaten sai cocktailejakin, mikä sopi meille vallan mainiosti. 
Jälkiruokapöydässä oli kauniisti aseteltuja hedelmiä ja kylmäkaapista sopi ottaa kakkuja ja vanukkaita. 

Ravintoloitsijaperheen poika Minh kertoi, että ravintolan nimi Anjoy viittaa ruokanautiskeluun, sillä An tarkoittaa vietnamiksi ruokaa. 

Vastapäätä Anjoyta oli ihana herkkukauppa l' épicerie ja vieressä myös kehuttu brunssipaikka ABC - Allans Breakfast Club.


ORA
Kreutzberg
Ilta Orassa oli leppoisan soljuva, ihanan rento ja täynnä hymyjä. Ruoat oli valmistettu huolella sesonkisesta ja eettisestä lähiruuasta. Makuparit olivat mielenkiintoisia mukavalla, eivät haastavalla tavalla. Mieleen jäi erityisesti riistarillette luumuhillolla ja briossilla. 
Pidimme vanhan apteekin miljööstä lepattavine kynttilöineen ja tarjoilijan tavasta huomioida meitä juhlapäivänämme ilmaisella jälkiruualla.

Iltamme Orassa maksoi 131 euroa, josta ruokien osuus oli 57 euroa. Valitsimme listalta kuusi erilaista annosta jaettavaksi. 

ERNST
Wedding
Juhlaillallisen nautimme ravintola Ernstissä. Itse asiassa koko reissun suunnittelu ja kaupunkikohteen valinta alkoi siitä että halusimme tänne nautiskelemaan.
Ernstissä fiini syöminen oli tehty rennoksi ja nopeasti vaihtuvaksi. Kokit leikkasivat ja kypsensivät loistavia raaka-aineita meidän kahdentoista asiakkaan edessä, toisella puolen tiskiä. Välillä miehet kävivät rupattelemassa vieraaksi tituleerattujen asiakkaiden kanssa ja harppasivat sitten taas lusikoimaan kastikkeita, asettelemaan annoksia ja jakamaan lautasia neniemme alle. 34 pientä, tarkoin harkittua ruokalajia myöhemmin poistumme Berliinin iltaan ylen tyytyväisinä. Erityisesti mieleen jäivät pikkaraiset ruusukaalit, uskomattoman pehmeä kala ja raa'at katkaravut jotka upotettiin ensin kuumaan liemeen ja sitten maustekastikkeeseen. Menu vaihtuu päivittäin tuottajien parhaan tarjonnan mukaan.
Kukkaroa tämä illallinen köyhdytti viinipaketin, alkusampanjoiden ja loppuviinan kanssa meiltä kahdelta yhteensä reippaan 700 euroa. Ruokien osuus tästä oli 370 euroa ja etukäteen laskun yhteydessä maksettavaksi tullut tippi 80 euroa. 
Nyt en pahemmin räpsinyt kuvia enkä varsinkaan tehnyt muistiinpanoja. Jukka on käynyt paikassa aiemmin yksin, siitä voit lukea täältä. Ernst sai ensimmäisen Michelin-tähtensä juuri vierailuviikkomme alussa.

Jukan aiempia hyviä ravintolakokemuksia Berliinistä:
Herz & Niere - ravintola sisäelinfaneille (Kreuzberg)
Tim Raue - ex-jengiläisen kahden tähden paikka (Kreuzberg)
Mogg & Melzer - pastramia Berliinissä (Mitte)

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Maukas ja mutkaton Melbourne

Melbourne on Australian toiseksi suurin kaupunki 4,4 miljoonan asukkaan voimin ja Victorian osavaltion pääkaupunki. Melbournen ehkä tunnetuimmat ja maailmanlaajuisesti seuratuimmat urheilutapahtumat ovat Australian avoin tennisturnaus tammikuussa ja Formula 1 -osakilpailu maaliskuussa. Kävin kaupungissa joulun alla 2017 ja tuolloin tämä miljoonakaupunki valmistautui jouluun ilman suuria tapahtumia. Melbournessa riittää silti koettavaa ja nähtävää, ilman tunnettuja tapahtumiakin. 

 Lähdin tutustumaan kaupunkiin Flinders Street juna-asemalta.

Juna-aseman kanssa samasta risteyksestä näkyy turisti-info ja taidegalleria The Ian Potter Centre NGV Australia. En vieraillut Ian Potterin keskuksessa, vaan...

...kuuma kesäpäivä verotti kulkijaa jo muutaman korttelin jälkeen siinä määrin, että oli pakko istahtaa drinkille. Southbank Promenaden varrella on lukuisia ravintoloita ja baareja terasseineen. 

Drinkin jälkeen matka jatkui kohti National Gallery of Victoria (NGV) taidemuseota. Aiemmin mainittu NGV Australia siis keskittyy Australiaan ja 180 St Kilda Rd, Melbourne VIC 3006 ositteessa sijaitseva NGV esittelee kansainvälistä taidetta. Sunnuntaisin museon edustalla on ruokakojuja ja taiteilijoita myymässä taidettaan.

En ollut ennen maistanut Toyotan moottorin päällä tehtyä ruokaa, joten nyt oli tilaisuuden tullen pakko kokeilla. 

 Kaveri teki maittavan hodarin.

 National Gallery of Victoria on ilmainen museo ja esittää pysyvien näyttelyiden lisäksi vaihtuvia erikoisnäyttelyitä.

Pääaulassa avautuu ensimmäisenä Xu Zhenin teos joka kantaa aika pitkää nimeä: "Eternity-Buddha in Nirvana, the Dying Gaul, Farnese Hercules, Night, Day, Sartyr and Bacchante, Funerary Genius, Achilles, Persian Soldier Fighting, Dancing Faun, Crouching Aphrodite, Narcisse Couché, Othryades the Spartan Dying, the Fall of Icarus, A River, Milo of Croton".

Pysyvästä näyttelystä löytyy kansainvälistä maalaustaidetta. Martti Servon kappaleessa Kuka siellä? lauletaan NGV:ssä esiintyvistä taiteilijoista Matisse, Picasso, Rembrandt.

Taidepläjäyksen jälkeen on kiva mennä katuvilinään. Katutaiteilijat esittivät akrobatiaa ja muuta viihdettä kesäjuhlijoiden iloksi.

Kohdalle osui sopivasti Pure South Dining ravintola, jonka terassilla nautin paahtoleipäsetin, jossa kahta eri lihaa, pikkelsiä, juustoa ja hilloketta.

Lounaan jälkeen on kiva seikkailla kaupungilla. AC/DC Lane on kunnianosoitus tunnetulle Australialaiselle rock-bändille. Katu löytyy täältä.

Täysin erilaista katukuvaa löytyy Chinatown Melbournesta.

Chinatownin jälkeen on lyhyt kävelymatka Vintage Cellars Melbourne viini- ja viinakauppaan. Heillä on myynnissä muun muassa Australialaisia ginejä. Maistelin matkan aikana muutamia paikallisia ja Australialaisia ginejä, joista toin kotiinkin pari. Seuraavaksi pari ravintolavinkkiä.

Embla 

Mikko Takalan artikkelissa Kauppalehti Optiossa 20/2017 mainittiin Embla yhtenä varmana valintana Melbournessa. Embla esittelee Takalan mukaan itsensä viinibaarina, jonka Australialainen Good Food Guide ruokaopas luokitteli vuoden 2016 tulokkaaksi. Tämän innoittamana menin illalliselle Emblaan. Paikan erikoisuus on puu-uuni, jossa maittavia ruokia valmistetaan.

Alkuun Tartar. Esillepano oli erilainen kun olin nähnyt. Mukana vesikrassia, piparjuurta ja salottisipulia.

Pääruuaksi possua. Berkshiren possun ulkofilettä, sinappia, basilikaa, salattia. Puu-uuni toi possuun rapsakan pinnan. Nams.

 Ruuan kanssa lasi viiniä ja päälle GT. Kokonaisuus maksoi 70 AUD (n. 43 eur).

Embla (www)
122 Russell St, Melbourne VIC 3000, Australia (kartta)


 Cumulus Inc.


 Mentiin työkavereiden kanssa illalliselle Cumulus Inc. ravintolaan, joka oli listattuna muutamissa lähteissä hyvänä paikkana. Paikassa jaetaan annokset, joten saatiin testailtua useita ruokalajeja. Tässä halloumia, fenkolia ja poltettua hunajaa. Loistava yhdistelmä. (12 AUD)

 Grillattua mustekalaa, kikherneitä ja vihreää tomaattia (12 AUD). Tosi maukas setti.

 Keittiön lihalajitelma (29 AUD). Tylsä valinta ja kallis.

Hapuku (kalaa), kesäkurpitsaa, grillattuja simpukoita, sahramia (38 AUD, n. 23 eur). Pääruoka alkaa olla jo kallis kokoonsa nähden.

 Grillattua parsaa, valkosipulia, basilikaa (16 AUD).

Hitaasti kypsennetty lampaan lapa, paprikaa, mantelia (38 AUD). Kallis, mutta suhteessa ei niin paha kuin kala.
Ryppyperunoita (9 AUD). 

Kokonaisuutena Cumulus Inc. oli seurueelle kiva paikka. Sisään mahtui helposti ja paikka tarjoili hyviä makuja jaettavaksi. Lasku viineineen oli lopulta 279 AUD (n. 170 eur), joten reilu 40 eur per nenä meidän neljän hengen seurueelta.  

Cumulus Inc. (www)
45 Flinders Ln, Melbourne VIC 3000, Australia (kartta)


Gin Palace

Jos paikkakunnalla on Gin Palace niminen bari, en voi jättää käymättä. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen ja sanoisin olevan sen Melbournen paras ginibaari. Gin Palace on viihtyisä ja rauhallinen baari jossa nauttia gineistä. 

Tarjolla on satoja ginejä, ja vaihtoehtojen luettelo on paksu. GT maksaa noin 20 AUD, eli n. 12 euroa. Kannattaa maistaa useampaakin!

Gin Palace (www)
10 Russell Place, Melbourne 3000, Victoria, Australia (kartta)


Melbournen halkovan Yarra joen rannalla on näyttävä tulishow iltaisin. Kaikelleen Melbourne on viihtyisä ja monipuolinen kaupunki. Melbourneen pääsee useiden lentoyhtiöiden kyydissä, mutta suoria lentoja ei Suomesta ole.

Aiemmin julkaistu juttumme Australiasta käsittelee Brisbanea. Katso tästä
Blog Widget by LinkWithin