sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Pakopeli lahjaksi

Tein perheelle kotiin pakopelin isänpäiväksi ajatellen isän kiinnostuksia, harrastuksia ja intohimon kohteita. Niitä ovat mm. matkustaminen, ralli, Canasta-korttipelin pelaaminen, ginit, ruoka ja musiikki. Perheemme muksut ovat 17- ja 14-vuotiaita. Olemme pelanneet perheenä viitisen peliä niitä järjestävien firmojen tiloissa, muutaman pelin aikuisten kesken ja kotona olen tehnyt aiemmin kaksi peliä.  

Peli alkoi heti sänkyaamupalan jälkeen. Annoin kolmikolle mukaan kassin, jossa oli lyijykynä, alleviivaustussi, tavallinen tussi ja paperi, johon oli luetteloitu tekstinä rallin maailmanmesterit, heidän mestaruusvuotensa ja voittojen määrä. Paperin kulmassa oli myös käsin kirjoitettu B4 ja A24. Ohjeistukseksi perhe sai, että tarkoitus on kerätä kuusi pyykkipoikaa, joiden avulla isänpäivämysteeri ratkeaa. Pyykkipojan löydettyä tietää ratkaisseensa yhden tehtävän. Löytöpaikassa on johdatus seuraavan tehtävän äärelle. Kassi tulee olla koko ajan mukana. Seurasin peliä koko ajan vierestä ja annoin pieniä vihjeitä jotta homma ei lähtisi ihan hakoteille tai ettei turhautumista tulisi. Todella pienillä vihjeillä perhe kyllä selvisi!

Ensimmäiseksi tehtäväksi annoin kirjaimia täynnä olevan lapun ilman ohjeistusta. Pelaajat löysivät heti isään liittyviä sanoja, joita ympyröivät kuten kuvasta näkyy. Jäljelle jääneet kirjaimet paljastivat viestin. Huomiona itselle seuraavia pelejä varten: tarkista ettei muita sanoja synny vahingossa. Nyt sellainen, KASATA, oli tullut vahingossa keskelle pystyyn. Se sekoitti hiukan peliä alkuun. 

Rallipelissä käytettävän ratin takaa löytyi ensimmäinen pyykkipoika ja vihje mennä seuraavaksi alakerran vessaan. 

Sieltä löytyi tunnustelemalla peilikaapin päältä pelikortteja, jotka tajuttiin katsoa peilin avulla sillä muuten sinne ei ylettänyt. Olin laittanut tilaan myös löylykauhan johon oli teipattu peili, mutta tätä perhe ei edes huomannut kun jo itse tajusivat idean ja ottivat toisen peilin kaapista. Pelikorttien numeroista muodostuneella koodilla saatiin auki vessassa ollut matkalaukku, jonka sisältä löytyi uusi pyykkipoika ja kirjekuori. 
 
Kuori sisälsi feikki boardareita eli koneeseennousukortteja. Päivämäärän mukaan neljä ensimmäistä kuului isälle, kaksi poitsulle ja kaksi tytsylle. Mukana oli myös viivain, maailmankartta ja kartta Afrikasta, johon oli ympyröity Hararen kaupunki. Lisävinkkikuorta perheen ei tarvinnut avata. Sanoin että tässä kohtaa saa käyttää nettiä tiedonhakuun. 
Hetken pähkittyään tyypit alkoivat ottaa selvää mitä lentokenttää ja kaupunkia koodit boardareissa tarkoittavat, esim. LGA on LaGuardian kenttä New Yorkissa ja YWG löytyy Winnipegistä. Kun jokaisen lennot piirsi kartalle viivoittimen avulla, syntyivät kartalle numerot 4, 1 ja 7. Numeroiden keskinäinen järjestys syntyi boardarien aikajärjestyksestä. 
Boardarit tein helposti täällä

Numerokoodilla perhe sai auki lukon, joka avasi olohuoneen arkkupöydän kannen. Sieltä alta löytyi kolmas pyykkipoika ja c-kasetti. 
                                                
Kun c-kasetin nauhaa ymmärsi pyörittää hiukan kynän avulla (tietäjät tietää!), esille tuli nauhan ympärille maalarinteippiin kirjoitettu sana "cocina". Teippiä näkyi vihjeeksi hieman nauhan reunassa. Cocina-sanasta perhe osasi suunnata keittiöön. 

Keittiön tasolla oli isän oma excel-taulukko pizzataikinasta. Nyt piti hoksata ottaa esille kassista lappu ja verrata sen B4 ja A24 "koordinaatteja" exceliin. Näissä soluissa oli sanat hiiva ja hunaja. Kaappiin katsoessa tuotteissa oli kiinni maalarinteippipalat. Hunajan teippiin oli kirjoitettu O ja hiivan 1. Ne viittasivat samaisen excelin soluun O1, jossa luki Ooni. Niinpä perhe kurkkasi sisälle Ooniin ja löysi taas yhden pyykkipojan, sekä rivin miesten kuvia alapuolellaan teksti VOITTOISAA PORUKKAA: 
Kuvasarjaa piti verrata kassista löytyvään listaan. Mestarien voittamat MM kullat muodostivat seuraavan nelinumeroisen koodin, joka tuli pyörittää vaijerilukkoon. Lukon auettua sai auki matkalaukun, jonka sisällä oli pyykkipoika ja käsin piirretty kuva WhatsAppin logosta. 

Tyypit tajusivat katsoa heti perheen WA-ryhmään, jonne lähetin viestin (johon liittyy perheen sisäisiä vitsejä, mutta myös) vinkki mennä ginihyllylle.  Viestin tein valmiiksi palvelussa ifaketextmessage

Ginihyllyltä löytyi canvassa muotoiltu runomainen teksti:


Hetken sitä tavattuaan Jukka löysi tekstiin "piilotettuna" ginien nimiä. Kun kyseessäolevat pullot otti esille, löytyi niiden pohjasta kirjainyhdistelmiä. Kun ne laittoi peräkkäin runossa esiintymisjärjestykseen, tuli sanat "Poitsus photos", joka johdatti jätkänpätkän valokuva-albumin luo. 

Albumista löytyi  paperi, jossa oli ristikko ja vihjeet sen täyttämistä varten. Vastaukset löytyivät selaamalla valokuva-albumia. Ratkaisusanaksi tuli "Siskoltasama" eli samanlainen tehtävä piti tehdä myös tytön albumista. 

Ajattelin että tämä on kiva tehtävä myös sen vuoksi, että vanhojen kuvien myötä voi matkustaa lasten vauva-aikaan ja katsoa kivoja vanhoja kuvia yhdessä vietetystä perhe-elämästä. 

Tytsyn ristikon ratkaisu vei piilon luo, josta löytyi viimeinen pyykkipoika ja tuo alla olevassa kuvassa näkyvä pahvi. Kun pyykkipojat ymmärsi yhdistää pahvin merkkeihin oikein, löytyi pyykkipoikien kääntöpuolelta kirjoitettuna viimeinen vihje. Erikokoiset kirjaimet on tehty hämäyksen vuoksi. 


Kitaran luota löytyi sitten iskän lempikarkkeja Geishaa ja Guinness-joulukalenteri. Karkit kolmikko jakoi keskenään. 

Perhe kommentit pakopeliä erittäin henkilökohtaiseksi, kekseliääksi, monipuoliseksi ja hauskaksi. Että se on just hyvä isänpäiväksi. 

Minä olin tosi tyytyväinen siitä miten peli onnistui. Sen läpimenoon kului noin 1,5 tuntia kaikkinensa. Pientä tarkkuutta pitää minulla pelinpitäjänä olla esimerkiksi ristikon ruutujen kohdistuksen suhteen, samoin kuin vuosilukujen suhteen. Ristikon koetäyttäminen olisi tuonut esiin virheet. Vaan ei tuo ole niin nöpönuukaa oman perheen kesken kun on kuitenkin selvittämässä asiaa vieressä. 

Kuten huomasitte, vain pari lukkoa oli ostettu pelaamista varten. Muuten lukkoina toimivat matkalaukut, jotka oli koodattu uudestaan peliä varten. Muukin materiaali löytyi kotoa tai tulostettiin tätä varten. En välitä kauheasti krääsän ostamisesta yhtä settiä varten, joskin monia härpättimiä pystyy tietysti käyttämään monta kertaakin. 

Tässä pelissä tärkeintä oli henkilökohtaisuus, yhdessä vietetty aika ja vaivannäkö rakasta sankaria varten. 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Munakoisoviuhka artisokalla

                                     

Mikä löytö! 

Uusimmassa Glorian ruoka & viinissä oli Anu Braskin ohjeistamana ihana munakoisoviuhka, joka oli täytetty sitruunaisella artisokkatahnalla. Munakoison tarjoaminen tällaisessa muodossa oli minulle ihan uutta, samoin sen yhdistäminen latva-artisokkaan. Odotin sopivaa tilaisuutta kokata tätä kasvisruokaa ja sellainen ilmaantui kun ystäväni Saara tuli meille tekemään lauantaina yhteistä opiskelutehtävää. Tosin nyt kun tekemisen myötä huomasin miten helppo ruoka se on, taidan tehdä uuden version heti ensi viikolla minulle ja Jukalle arkilounaaksi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee niin, että munakoiso viilletään viuhkamaiseksi, välitahna surrautetaan kokoon sauvasekoittimella, tahna levitetään munakoison pintoihin ja lykätään uuniin. Herkulliset tuoksut leijailevat uunista ottamisen jälkeen niin että on vaikea antaa munakoison jäähtyä hieman ettei kitalaki pala. 

Lehdessä tämä annostus oli tarkoitettu neljälle, me vedimme setin tyytyväisenä kaksin. Tosin munakoisot olivat aika pieniä. 

ARTISOKALLA TÄYTETYT MUNAKOISOT
kahdelle

2 pienehköä munakoisoa
½ tl suolaa

TAHNA:
1 tlk (190/115 g) marinoituja artisokansydämiä 
2 valkosipulinkynttä 
1 luomusitruunankuori ja puolikkaan mehu
1 ps rucolaa
1 dl manteleita, pähkinöitä tai siemeniä
2 tl oreganoa
1 tl suolaa

LISÄKSI:
½ maustamatonta jogurttia
½ dl manteleita, pähkinöitä tai siemeniä

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. 
Huuhdo munakoisot. Viillä ne noin sentin levyisiksi viipaleiksi niin että kaikki viipaleet ovat vielä kannassa kiinni. Laita leikkuupinnoille suolaa ja anna munakoison itkettyä muutama minuutti. Pyyhi sitten pisarat leikkuupinnoilta. 
Kuori valkosipulinkynnet. Raasta luomusitruunankuori. Laita kaikki tahnan aineet purkkiin, artisokat öljyineen. Surrauta tahnaksi sauvasekoittimella. 
Laita munakoisoviuhkat leivinpaperoidulle pellille ja levitä tahna leikkuupinnoille. 
Lykkää munakoisot uuniin noin 40-45 minuutiksi. 

Paahda manteleita tai pähkinöitä hetki kuumalla pannulla. 
Laita lautaselle loput rucolat ja nosta päälle uunitetut munakoisoviuhkat. Liruta päälle jogurttia ja (paahdettuja) manteleita tai pähkinöitä. 

torstai 5. elokuuta 2021

Raikas fenkoli-omenasalaatti

Tässäpä loistavan raikas salaatti vaikkapa kalan kanssa herkuteltavaksi. Minusta salaatti on hurjan kauniskin jalokivimäisenä kimmentävien granaatinomenansiemenien johdosta. Nyt loppukesästä siemenien tilalle voisi laittaa vaikkapa punaherukoita, jotka kimmeltävät yhtä kauniisti ollen toki vähän kirpsakampia. 

Ohje on Sabrina Ghayourin kirjasta Persiana. Kirja on saatu vuosia sitten arvostelukappaleena. 

FENKOLI-OMENASALAATTI TILLILLÄ 

6 annosta lisukkeena

3 isoa fenkolia 
oliiviöljyä
2 sitruunan mehu
2 isoa omenaa
20 g tuoretta tilliä
100 g granaattiomenan siemeniä
merisuolaa
mustapippuria

Huuhtele fenkolit. Poista kovat varrentyngät. Höylää mandoliinilla tai leikkaa fenkolit ohuiksi viipaleiksi. Laita isoon kulhoon. Valuta päälle reilusti oliiviöljyä ja puolet sitruunamehusta. Sekoita hyvin. Näin fenkolit eivät tummu. 

Huuhtele omenat, poista siemenkota ja leikkaa nekin ohuiksi lohkoiksi. Lisää kulhoon fenkolien kanssa. Silppua tilli ja erottele granaatinomenan siemenet irti hedelmästä. Lisää nämäkin kulhoon yhdessä lopun sitruunamehun kanssa. Sekoita hyvin ja mausta suolalla sekä pippurilla. 


lauantai 31. heinäkuuta 2021

Föglö ja romanttinen kestikievari Enigheten, Ahvenanmaa

Ahvenanmaa on meille tuttu jo useamman reissun ajalta, mutta oikeastaan vain pääsaaren osalta. Tänä kesänä suhasimme autolla myös parille muulle saarelle, lauttamatkan taaksekin. Onneksi teimme niin, sillä se toi ihan uudenlaista mielenkiintoa matkaan. 



Yksi vierailluista saarista oli Manner-Ahvenanmaan eteläpuolella sijaitseva Föglö. Pienuudesta kertonee se, että ehdimme vuorokaudessa syödä sen kaikissa (kolmessa) ravintolassa. Ihanuudesta kielinee se, että osa porukasta kertoi sen olleen vajaan viikon reissumme kohokohta. Ajelimme autolla eri puolille Föglön saaria maisemia ihaillen, mutta muuten pysyimme Degerbyssä jossa kaikki on kävelymatkan päässä lauttasatamasta. 

Majoituimme yhden yön Föglön Degerbyssä tunnelmallisessa, romanttisessakin Gästhem Enighetenissä. Se oli suomennettu kestikievariksi, mikä lämmitti tällaista "Veljeni Leijonamieli"-fania. 
Etualalla entinen käräjätalo jossa mekin yövyimme.

Teinit nukkuivat kolmen hengen huoneessa ja me aikuiset vanhassa keittiössä erillissängyissä. Olimme aluksi pettyneitä ettei meille oltu varattu toivomaamme parisängyllistä huonetta, mutta lopulta olimme  tyytyväisiä persoonalliseen huoneeseen, jonka avoinna olevasta ikkunasta merituuli henkäili vilvoittaen yöllä. Vaihto olisi onnistunut myös parisängylliseen huoneeseen toisessa talossa, mutta majoittaja oli ihan viisaasti ajatellut meidän haluavan yöpyä lähellä muksuja. 

Enigheten melkeinpä kuiskii menneistä ajoista. Rakennukset on pystytetty 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolle edellisten palaneiden tilalle, joten ne ovat historiallisestikin arvokkaita. Paikalla on toiminut 1700-luvun alusta käräjät murhasyytteitäkin puiden. 


Enighetenin laituri oli otollinen paikka pelata Canastaa, kun ilta oli aivan tyyni. 
Enighetenin grillikota
Aamupala Enighetenissä oli muilta osin peruskiva, mutta mannapuuro teki siihen erityisvivahteen.
Puuroa keitetään aamupalalle reilusti ja ylijäänyt puuro hyödynnetään Ahvenanmaan pannukakkua leipoessa.  


Degerbyssä on pieni Föglö-museo, luotsimuseo ja ihania pieniä kirpputoreja, josta teimme löytöjäkin. 

Degerbyn kirjasto on todella tunnelmallinen ja kodikas. Kirjastossa on tänä kesänä hieno Haddon & Warnerin näyttely

Ikonisen Coca-Cola mainoksissa käytetyn joulupukin piirtäjän, Haddon Sundblomin isä on kotoisin juurikin Föglön saarelta. Warner Sallman taas on maalannut maailman kopioiduimman Jeesus-kuvan ja hänenkin isänsä on kotoisin Ahvenanmaalla. 

Paras ruokailukokemuksemme oli tyylikkään Carlsron hotellin terassilla nautittu smørrebrød- eli tanskalaisten voileipien lounas. Jukka piti eniten ahvenleivästä tartar-kastikkeella ja minä katkarapuisesta versiosta. Lapset ottivat kaikki perunaleivän. 


Illallisen nautimme meren äärellä Seagramissa, joka oli vallan hyvä sekin. 

Pohtiessamme porukalla Föglön kokemuksiamme tuumasimme ettei mikään asia yksinään olisi käymisen arvoinen meille, mutta yhdessä ne muodostivat sympaattisen, houkuttelevan ja ehdottomasti suositeltavan kokonaisuuden. Ravintolat yllättivät laadullaan. Teinit kiittelivät minigolfia, isoa shakkipeliä ja uimista (ehkä hieman yllättäen koska eivät menneet uimaan). Hienot maisemat ja tunnelmallinen majoitus mainittiin keskustelussa erikseen, kuten myös mannapuuro aamupalalla. 

Kaikki tässä mainitut kohteet ovat saavutettavissa kävellen Svinöstä lähtevän lautan Degerbyn rannasta, joskin kivaan Sintingin uimarantaan on vajaa kaksi kilometriä. 

Sittingenin uimarannalla oli todella kirkas vesi ja kivat hyppytornitkin.

Ihana Ahvenanmaani-blogista löydät kompaktisti tietoa miten helposti Föglöön pääsee ja mitä muuta siellä voi tehdä. 

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Sympaattinen Iniö herkullisella thaimaalaisella ravintolalla



Kuumana kesäpäivänä Iniö muistutti minua lapsuuden kesistä mamman kanssa Kustavin Kalliorannassa. Siihen lie syynä suolaisen raikas meri, kallioiset rannat ja se sama, lapsenakin haistettu tuoksu, joka kuivakassa ilmassa kiiri nenään tienvarren villikukista. Niitä samaisia kukkia poimittiin rönsyilevä kimpullinen terassin vaasiin. Siihen terassille, jossa syötiin vastapaistettuja lettuja, pelattiin Bogglea ja josta lähdettiin aamuöisille uinneille. 

Mutta nyt minä meinaan eksyä aiheesta. 

Minun piti kertoa teille, että Iniö on ihanan sympaattinen paikka. 


Me ajoimme Iniön kahden saaren läpi, joiden tie oli yhdistetty Vikare-lautalla. Iniö koostuu kuitenkin useammasta saaresta, joissa rantaa on yhteensä 700 kilometriä. 

Meidät houkutteli Iniöön se tosiasia, että kolme vuotta sitten Saariston rengastiellä se jäi kokematta lauttavian vuoksi, sekä se että Björklund Båtslipin vierasvenesataman thaimaalaista ravintolaa on kehuttu monella suulla. 

varo potkulautalevia mummoja

Emme käyneet sisällä kirkossa emmekä edes plokimuseossa. Ajelimme autolla siellä täällä poiketen ja ihastelimme maisemia. 

Thaimaalainen ravintola oli kehujensa arvoinen! Maut olivat puhtaita ja raikkaita. Niitä ei oltu peitetty liiallisella tulisuudella, ainakaan niitä ottamiamme yhden chili-merkinnän annoksia. 

Kastikkeet olivat erityisen hyviä ja esillepano kaunista. Palvelu oli mukavaa. Terassiltakin löytyi paikkoja sekä auringosta että varjosta, mikä tänä hikisenä kesänä mainittakoon. 


Merellisiä, liikkuvia pääskysenpesiä lautan suojissa.

Iniöön pääsee tavallamme helposti ja ilmaiseksi Kustavista Heponiemen satamasta. Houtskärin Mossalasta Iniön Daleniin liikennöivä m/s Antonia on maksullinen.

Iniön reissu oli kiva puolen päivän kesäretki Kustavista, jota halutessaan olisi yöpymisellä voinut helposti venyttää nauttimalla luonnon kauneudesta kesän tuoksuineen. 

Blog Widget by LinkWithin