sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Riisipeltojen keskellä vaeltaen - Sapa Sisters, Vietnam

Tämä oli jotain mitä emme ikinä tee: lähteä nyt vaeltamaan pitkin mutaisia ja jyrkkiäkin vuorenrinteitä kun lomalla voisi loikoilla altaalla tai hengailla kaupungilla. Silti olemme ylen tyytyväisiä että venytimme kokemusmaailmaamme Sapassa vaeltamisen verran, sillä ne olivat unohtumattomat kolme päivää. 
Keksin tehdä piston Vietnamin pohjoisrajalle, kahden kilometrin päähän Kiinasta, kun työkaverini näytti riisipeltokuvia Sapasta ja vielä Seikkailijattaret facebook-ryhmässä joku vaellusta suositteli. Kehitin keikauksesta viimein pakkomielteen osana Vietnamin pohjoista reissuamme, varsinkin kun siihen sai yhdistettyä yöjunalla matkustamista. Sekin oli meille perheenä uutta.
Vaellusensikertalaisia kun olimme, otin tietysti heti kolmen päivän keikan. Ilman opasta vuorille ei suositeltu lähtemään, enkä ole varma onnistuuko se edes. Valitsimme vaellusoppaiksemme Sapa Sistersit, jolloin tuimme paikallisten naisten omistamaa ja pyörittämää yritystä. Jälkikäteen olimme enemmän kuin tyytyväisiä valintaamme. 

Varasimme ja maksoimme jo etukäteen Sapa Sisterseiltä trekkauksen, junamenomatkan, pikkubussikuljetuksen juna-asemalta Lao Caista Sapaan, lounaat paikallisissa kodeissa ja kotimajoituksen Zaon perheen kotona. Paluujunamatkan varasimme itse Sapassa ollessamme. Kaikki sujui mutkattomasti ja varmasti sähköpostiviestittelyin.

Viikkoa ja vielä paria päivää ennen Sapaan saapumista laitoin jännittyneenä viestiä ja varmistusta siitä, että haluamme ehdottomasti helpoimman mahdollisimman reitin. Että olemme kokemattomia vaeltajia ja uuden edessä. Perhettä jännitti kokemus vielä enemmän kuin minua, mutta minun harteillani painoi vastuu siitä että olin raahaamassa poppoon huhkimaan vuorille kesken leppoisaa lomaamme. 
Mutkitellessamme pikkubussilla aamuvarhaisella junassa pätkänukutun yön jälkeen sade tihutti ikkunoihin sumuttaen vuorinäkymät harmaiksi. "Tosi tyypillistä täällä" tiesi joku kanssamatkaaja kertoa. Mahtavaa, sadekin vielä hankaloittamaan settiä. Samalla tajusin miten vähän olimme ottaneet Sapaa koskevista asioista etukäteen selvää. 

Sapaan saapuessa aurinko repäisi pilviverhon edestään ja Sapa Sistersien toimistolla aamupalaa nauttiessa ilma alkoi näyttää jo ihan mukavalta kävelyyn. 
 
Oppaaksemme oli valittu black hmong heimoon kuuluva Sy, joka lempeän aurinkoisella tyylillä luotsasi meitä kärsivällisesti toiveitamme kuunnellen. Heti alussa teimme selväksi että helpoin reitti se sitten on, jolloin hän kertoi sen olevan 10 kilometriä. Kun toistimme että helpoin, hän tuumasi että niin, varaamaamme kotimajoitukseen on matkaa lyhintä reittiä 10 kilometriä. Lapset katsoivat tässä kohtaa minua ehkä hiukan syyttävästi, suht helppoahan tästä oli luvattu tuleman. 

Kävimme edellispäivien sateiden vuoksi ostamassa itsellemme parilla eurolla pilipalisaappaat paikallisesta marketista, joskaan Jukan kokoisia ei löytynyt. Sitten lähdimme tallustamaan kohti tuntematonta. 
Helpot reitit olivat pääosin mopojen ja autojenkin mentäviä pomppuisia hiekkateitä, mutta välillä poikkesimme (pyynnöstämmekin) pienille poluille ja mutaisen liukkaille reiteille. Bambukeppi auttoi vaelluksessa paljon, samoin oppaamme Syn hyvät vinkit ja tukeva käsi. 
Kun kysyin lapsilta ennen tämän jutun kirjoittamista mikä jäi Sapan vaelluksesta parhaiten mieleen, mainitsivat molemmat maisemat. Ne olivatkin upeita pengerrettyine riisipeltoineen, korkeuseroineen, jokineen ja vesiputouksineen sekä pienine kylineen. 
Minulle silti parhaana osana reissua jäivät mieleen lounaat paikallisissa kodeissa. Tämä oli palvelu josta maksoimme muutaman euron lisää. Kolmen päivän reissulla ehdimme lounastaa sekä Txhin perheen luona Lao Chain kylässä että Maon perheen luona Giang Ta Chaissa.
Txhin perheessä keittiön virkaa teki nuotiokuoppa tiukkaan tallatussa maalattiassa. Keittiön sähkövalon lisäksi pirttiä valaisi vain oviaukosta sisään loistanut aurinko. 

Herkullista ruokaa oli tehty meille aivan liikaa, joten perheelle riitti niistä varmasti evästä pitkäksi aikaa. Palan painikkeeksi perheen isä halusi tarjota meille kotitekoista riisiviiniä - happy wateria, joka väkevyydessään menisi meillä paremminkin viinana. Lapsillekin moista tarjottiin, mutta kieltäydyimme tottakai. 

 
Maon perheen koti oli hieman modernimpi laitteineen, mutta ikkunoita ei tässäkään kodissa ollut. 


Saimme täälläkin hyvää ruokaa syödäksemme yllin kyllin: liha oli muistaakseni possua ja melko tulisesti maustettua. Vihreä ruoka on raakaa kurpitsaa ja vaalea bambua. Maustetahna keskellä oli hurjan tulista. 
Opas söi aina kanssamme kertoen ruuista ja ruokatavoista, perheet halusivat syödä keskenään. Txhin perhe kertoi syövänsä turistien vierailupäivinä aina nuudelia, sillä se on heille harvinaista herkkua ainaisen riisin sijaan. 
Kotimajoitus Zaon ja Zen luona oli melkoisen ammattimainen versio lämpimine suihkuineen ja sänkyineen. Se oli ihana keidas hikisen vaelluksen jälkeen, joskin rankka kiipeäminen Zaon perheen kotiin vei viimeisetkin mehut meikävaeltajista. Paikassa olisi ollut kaksi yksityishuonettakin, mutta perheellemme riitti hyvin sängyt yhteismakuusalissa. Alaslasketut hyttysverkot toivat yllättävän paljon yksityisyyden tunnetta. 
Illallisilla ja aamupaloilla istuimme muiden vaeltajien kanssa pitkään pöytään paikallisten herkkujen äärelle. 
Norjalainen lääkäriopiskelija, ranskalainen perhe, saksalainen mies, australiasta tulleet äiti ja tytär sekä belgialaiset vaihtoivat kanssamme matkakuulumisia niin Vietnamista kuin muualtakin.
Opettelin myös paikallista kieltä Zaon tyttären kanssa sanakirjaa lukien - hän lausui minulle sanat omalla kielellään ja minä hänelle englanniksi. 
Maailman upeamaisemisin kuivaus"kaappi"?

Reissun aikana oppaamme Sy osasi kertoa meille kysymättäkin paikallisten heimojen tavoista ja kulttuureista. 
Opimme paljon kasveista, eläimistä, elinkeinoista ja vaikkapa bambun hyödyntämisestä uskomattoman monella tavalla. Toiset tavat ihastuttivat, mutta esimerkiksi pulunkakan syöttäminen raa'an munan kanssa aneemisten lapsien vahvistamiseksi lähinnä yökötti. 


Teimme reissumme kesällä 2019, jolloin neljän hengen kolmen päivän trekkaus kahdella kotimajoitusyöpymisellä, kahdella kotilounaalla ja bussikuljetuksilla junalta sekä junalle teki 465 euroa. Sy oli siis vain meidän perheen oppaana kaikki nuo kolme päivää. 

Menomatkan yöjuna Hanoista Lao Caihin Sapa Sisterien kautta ostettuna fiinissä luokassa oli koko perheeltä 160 euroa, takaisin matkasimme saman reitin myös yöllä halvemmassa mutta täysin ok-vaunussa 66 eurolla. 
Sapan vaellusreissu oli meille rankka, sitä ei käy kieltäminen, mutta oli se kyllä voittajaoloakin aikaansaava. Oli tullut perheenä tehtyä jotain meille uudenmoista ja kahmittua uusia kokemuksia roppakaupalla. Minusta on tervettä tuoda lapset ja itsensäkin lähelle uusia kulttuureja samalla näitä suoraan tukien. Ha Giang niinikään pohjois-Vietnamissa olisi mahtavaa nähdä Sapa Sistersien opastamana.

Minä sanon painokkaasti että tällaisia juttuja lisää muun perheen mutistessa pienellä varauksella.

***
Blogimme MATKAT-välilehdeltä löydät linkit muihin reissujuttuihimme. Vietnamistakin löytyy useampi juttu.

maanantai 30. joulukuuta 2019

Negronisorbetti

Juuri ennen joulua kävimme syömässä Gastro Cafe Kalliossa, jossa sain jälkiruuaksi Camparisorbettia. Siitä lähti idea kehitellä joulupöydän jälkiruuaksi raikas Negronisorbetti, sillä olen kyseisen juoman ystävä. Sorbetista tuli todella hyvää, ihan kuin jäistä negronia.

Omat sorbettini noudattavat aina samaa peruskaavaa: vesi-sokeriliemi, siihen joku makuliemi (aiemmin esim. gini ja lonkero) ja lopuksi valkuaisvaahto. Teen sorbettini aina ilman jäätelökonetta, niin tälläkin kertaa. Tein aika pienen erän, josta riittää shottilasilliset usealle henkilölle tai hiukan isommat annokset kahdelle. Kokonaisuutena tästä tulee pari desiä.

NEGRONISORBETTI
n. 2 dl

50 g vettä
50 g sokeria
4 cl giniä (meillä Kyrö-giniä)
4 cl Camparia
4 cl Vermuttia (meillä Antica Formula)
1 tl limemehua
1 munanvalkuainen

Liuota kattilassa sokeri veteen. Jos kuumennat seosta, anna sen jäähtyä ettei alkoholi keity pois. Lisää viileään sokeriliemeen haluamaasi giniä, Camparia ja vermuttia. Lirauta joukkoon hiukan limemehua. Vatkaa joukkoon munanvalkuainen. Jäähdytä jääkaapissa seos jääkaappikylmäksi. Vatkaa hiukan ja usein. Valkuainen jää pinnalle vaahdoksi.
Laita astia pakkaseen. Hiljalleen seos alkaa jäätyä ja on tärkeää aina rikkoa jäähileen rakenne vatkaamalla noin 30 min - tunnin välein. Toista samaa kaavaa kunnes seos on kunnolla jäätynyt, mutta kuitenkin se on edelleen irrallista hilettä. Tässä on sen verran alkoholia, että seos ei kunnolla kovetu jääkalikaksi.
Nauti hyvässä seurassa. 

lauantai 28. joulukuuta 2019

Juurisellerirullat juustoisella sienitäytteellä

Tämä ohje on ollut hiirenkorvamerkattuna jo pitkään Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena & pääruokana". Jotenkin se on tuntunut nopealla silmäilyllä haastavalta reseptiltä, mutta ajatuksen kanssa luettuna ei lainkaan. Käytännössä ohuet juurisellerikiekot täytetään sienimuhjulla ja lämmitetään uunissa, siinä se. 

Rullat päätyivät meillä joulun alkupalojen joukkoon, mutta ne toimisivat loistavasti myös alkupalana. Kokki itse suosittaa niitä naudan, riistan tai rouheiden kalaruokien lisukkeeksi. 

Meillä sienimuhju eteni hiukan erimoisesti kuin Myllymäellä, mutta hyvin samaan tyyliin kuitenkin. Aineita en mitannut, eikä siihen lie tarvekaan vaan jokainen muhjuunnuttakoon oman makunsa mukaan. Jos täytemuhjua jää, sen voi syödä sellaisenaan sienisalaattina, uuniperunan täytteenä tai vaikkapa leivän päällä. 

JUURISELLERIRULLAT JUUSTOISELLA SIENITÄYTTEELLÄ

juuriselleriä eli mukulaselleriä isona palana
suolaa

metsäsieniä (meillä kehnäsieniä
salottisipuleita
valkosipulinkynsi
voita tai öljyä paistamiseen
silopersiljaa silputtuna
tuorejuustoa 
parmesan-juustoa
suolaa
mustapippuria

Kuori juuriselleri. Viipaloi se mahdollisimman ohuiksi siivuiksi esimerkiksi mandoliinilla*. Laita vettä kiehumaan kattilaan, lisää sinne suolaa. Ryöppää eli kiehauta muutama minuutti sellerisiivuja vedessä niin että ne hiukan notkistuvat. Nosta pois, anna kuivua ja jäähtyä. 
Puhdista ja pilko sienet. Silppua sipulit. Paista kaikkia pannulla voissa tai öljyssä. Anna jäähtyä. Lisää silputtua silolehtipersiljaa. Lisää myös tuorejuustoa ja hienoksi raastettua parmesania niin että saat tiiviin sienimuhjun. Mausta suolalla ja mustapippurilla. (Parin desin sienimäärään meillä meni kolme ruokalusikallista tuorejuustoa ja saman verran juustoraastetta).
Aseta juuriselleriviipaleet leikkuulaudalle. Jos haluat rullista viimeistellyn näköiset, leikkaa päät suoriksi. Laita viipaleiden päälle sienimuhjua ja kääri sellerit rullaksi. 
Lämmitä rullia uunivuuassa noin 15 minuuttia. Ripota päälle parmesanilastuja ja silolehtipersiljaa. 

*Loput juurisellerit kannattaa käyttää vaikkapa sosekeittoon tai inspiroitua vaikkapa blogimme lukuisista mukulasellerijutuista

perjantai 27. joulukuuta 2019

Joulumenu 2019

Joulumenun julkistaminen on ollut blogimme perinne niin kauan kuin meillä ruokakuulumisia on nettiin naputeltu eli vuodesta 2008. Vaikka tänä vuonna juttuja on tullut tehtyä aikaisempia vuosia huomattavasti vähemmän, ei jouluperinnettä sentään voi jättää väliin.

Meidän jouluistamme tuntuu vuosi vuodelta tulevan enemmän alkupalapainotteinen. Samalla ehkä hieman epäloogisestikin syötävät määrät vähenevät. Tämä selittyy sillä, että pyrimme tekemään tai ostamaan kaikkea niin vähän, että niitä syödään korkeintaan jouluaattona ja -päivänä. Tämä tavoite onnistui tänäkin vuonna loistavasti.

Jouluaaton vietimme perheen ja mummun kanssa, joulupäivänä saimme iloksemme vielä poikamme tyttöystävän. 
Joulumenun kirjoitti ja koristeli tänä vuonna tyttäremme. 

alkuun
pannulla paistetut ryynimakkarapalat puolukkaomenahillolla
lämminsavulohi
kylmäsavulohi ja graavikeltuainen
matjessillikaviaari
himosilakka
lasimestarinhauki
ankkarillette ja marinoitu punasipuli
höyrytetty parsakaali
paistettu ruusukaali
haaparouskusalaatti
piimälimppu ja paesano

pääruuaksi
peuran kulmapaisti, lihaliemikastike ja katajanmarjahyytelö
kinkkusiivut
lanttulaatikko
perunalaatikko
maksalaatikko

jälkiruuaksi
negronisorbet, lapsille glögisorbet
konvehdit
piparit

Poitsu piti eniten kinkusta ja lämminsavulohesta, tytsy tykkäsi eniten toivomistaan parsakaaleista ja lämminsavulohesta. Me vanhemmat ihastuimme tänä vuonna eniten sellerirulliin sienitäytteellä. Mummun suosikkia ei tullut kysyttyä, mutta veikkaisimpa että se oli ryynimakkara tai sillikaviaari.

Kokonaisuutena joulumenu oli meille sopiva kattaus uutta ja perinteistä, itsetehtyä ja vaivattomasti valmiina ostettua. Lastemme kaikki (vähäiset) toiveet toteutettiin, samoin aikuisten. Kaikki saivat nautiskella vatsansa täyteen!
Kalat ostimme pääosin Nummelan torin kala-autosta, laatikot, kinkkusiivut ja leivät kaupasta. Sienet poimimme pakastimestamme. Peura oli saatu vapaata riistaa välittävältä Viltgårdenilta. Lasimestarin hauen ja ankkarilleten ostimme Gastro Cafe Kalliosta ja katajanmarjahyytelön aikoinaan Tertin kartanosta. Mummu toi tullessaan itsemaustamiaan himosilakoita.
Sellerirulliin ja negronisorbettiin on tulossa ohjeet myöhemmin, sillä ihastuimme niiden makuihin kovasti. Kumpikin sopii hyvin muuallekin kuin joulupöytään, mikä jottei vaikkapa uuden vuoden vastaanottajaisiinkin.

Edellisten vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa: 

tiistai 10. joulukuuta 2019

Nopea arkiruoka: koftat tomaattikastikkeessa

 
Tämä on ruoka jonka avulla tulee aina testattua palovaroittimien toimivuus. Joka ainoa kerta naan-leipiä paistaessa käry alkaa luikerrella huoneistoon liesituulettimen imemisyrityksistä huolimatta. Ja joka ainoa kerta minulla soivat kellot liian myöhään. Kämppä ehtii täyttyä kimakasta piipityksestä ennen kuin muistan avata ovet läpivetoa varten ja aloittaa rivakan huitomisen palovaroittimen edessä.

Varsinainen ruokahan tässä on kyllä jauhelihaiset koftat, mutta niisen kanssa meillä aina syödään naan-leipiä. Koftaan ja kastikkeeseen Soppa 365 sivulta löytynyt Outi Väisäsen ohje oli todella nopea ja helppo tehdä. Kastike vain sekoitettiin kokoon ja loppu oli lihapullien paistoa. Lapsetkin ovat pitäneet ruuasta. Jo se että sitä on tehty useammin kuin kerran kertoo meidän taloudessa oivasti ruuan helppoudesta ja maukkaudesta.
Meillä koftat tarjottiin naan-leipien kanssa, jotka paistoin kastikkeen hautuessa. Alkuperäinen ohje suosittaa syömäkaveriksi kardemummalla maustettua riisiä ja korianteria.

KOFTAT TOMAATTIKASTIKKEESSA
neljälle

400 g naudan jauhelihaa
1 tl garam masala - mausteseosta
½ tl suolaa
1 rkl öljyä

kastike
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
2 valkosipulinkynttä kuorittuna
2 dl kookosmaitoa
½ ruukkua tuoretta korianteria
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl garam masalaa
1 tl kurkumaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
(päälle korianterinlehtiä koristeeksi)

Laita kastikeaineet kulhoon ja survo sauvasekoittimella tasaiseksi.
Sekoita jauhelihan joukkoon garam masala ja suola. Puristele sekaisin.
Laita pannulle öljyä kuumenemaan.
Muotoile jauhelihasta noin kahden lihapullan kokoisia pötkylöitä. Muoto ei ole niin tarkka.
Ruskista pötkylöitten pinta pannulla. Lisää joukkoon kastike. Hauduta ilman kantta noin kymmenen minuuttia.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Friteeratut munakoisot yllättivät

Selailin taas keittokirjoja kun mietin tarjoiluja viikonloppuvieraille. Silmäni nauliutuivat uppopaistettuihin munakoisoihin, joiden päälle oli friteeraamisen jälkeen liruteltu ruokohunajaa houkuttelevan kimmeltäviksi noroiksi. En millään osannut ajatella miltä nämä riisijauhokuorrutteiset herkut maistuisivat, joten ajattelin että niitähän on sitten tehtävä ja maistettava. 

Lopputuloksena oli helposti kokoonsaatettavat herkut, joiden maku yllätti. Se oli lähellä tusinakiinalaisten fritattuja jälkiruokabanaaneja. Kuori oli rapea, mutta sisus pehmeä. Oli vaikea hahmottaa syövänsä munakoisoa. Pidin näistä yllättävistä munakoisopaloista kovasti ja niin taisi pitää joku muukin sillä kaikki palat hävisivät lautaselta. 

Ohje on Andalusian auringossa-kirjasta, josta olen tehnyt jo vaikka mitä herkkua aina onnistuen. Seurasin ohjetta tarkasti, joskin meillä paloiteltiin munakoisot itkettämättä. Silloin minusta oli paikallaan lisätä rippunen suolaa paloille, joskin suolan voisi laittaa varmaan frittitaikinankin joukkoon. Tarjoiluun käytättävä ruokohunaja vaihtui meillä vaahterasiirappiin, mutta tumma siirappikin kuulemma sopisi. Riisijauhon voi myös vaihtaa halutessaan vehnäjauhoon. Munakoisopaloja kannattaa upotuttaa kuumassa öljyssä reilun aikaa jotta ne pehmenevät sisältä, sillä muutama pala kypsyi meillä turhan niukasti eikä sitkeähkö makuelämys ollut kummempi. 

UPPOPAISTETUT ANDALUSIALAISET MUNAKOISOT 
1 iso munakoiso (400 g)

frittitaikina
2 3/4 dl riisijauhoja
2 ½ dl vettä

öljyä uppopaistamiseen

tarjoiluun
suolaa
miel de caña-ruokohunajaa tai vaahterasiirappia tai tummaa siirappia

Leikkaa munakoiso pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet edelleen poikittain saman paksuisiksi tangoiksi. 
Sekoita riisijauhot ja vesi keskenään. 
Kuumenna öljy 180 asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. 
Upota munakoisotangot pienissä erin frittitaikinaan ja tästä edelleen kuumaan öljyyn. Anna tankojen olla öljyssä kunnes pinta on rapeutunut ja alkaa saada vähän väriä. Nosta munakoisotangot reikäkauhalla tai haarukalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Toista seuraavalla munakoisoerällä. 
Nosta valutetut munakoisopalat tarjoiluastiaan, ripsi päälle hiukan suolaa ja tarjoile ruokohunajan tai siirapin kanssa. 

perjantai 8. marraskuuta 2019

Loistava kotimajoitus: Ha My Beach Homestay, Hoi An

Ha My Beach Homestay on loistava kotimajoitus, jossa ystävällinen palvelu kohtaa loistavasti viilennetyn huoneen, hienon lähirannan ja rauhallisen sijainnin. Siinä eväitä loistavaan loman alkuun Vietnamissa.  
Teimme viime kesänä koko perheen voimin kolmen viikon reissun tuttuun ja aina ihanaan Vietnamiin, mutta nyt pohjoisiin paikkoihin. Tosin matkamme alkoi keski-Vietnamista, Hoi Annin liepeiltä. Päätimme startata lomamme sieltä, sillä kaipasimme löffäilyä hiekkarannalla ilman mitään sen kummempaa aktiviteettia. Tätä kesti autuaasti viikon. Loppuloma olikin sitten touhukkaampaa useine siirtymineen ja jopa vaelluksineen. Siitä ehkä lisää myöhemmin. 
Koemme majapaikkavalinnan monesti hankalaksi, sillä väärä sijainti, puhtaus tai kehno palvelu voivat heikentää kokemusta olennaisesti. Hoi Annin liepeillä sijaitseva kotimajoitus, Ha My Beach Homestay, osui kohdaltamme kuitenkin ihan nappiin! Homestay eli kotimajoitus meinasi nyt sitä, että perhe asui itse samassa talossa josta oli laittanut vuokralle neljä huonetta viidennen ollessa rakenteilla entiseen puutarhaan. (Toisinaan kotimajoitukset ainakin Vietnamissa voivat olla melko hotellimaisiakin). 
Tilavassa huoneistossamme oli kaksi erillistä huonetta ja välissä ovi. Molemmissa toimi ilmastointi nopeasti ja hyvin viilentäen. Siivousta olisi tarvittaessa ollut joka päivä, mutta me koimme sen turhaksi. Rantapyyhkeet sai paikasta erikseen. Hyttysverkot kuuluivat kauppaan, mutta niitä emme lopulta käyttäneet juuri lainkaan.

Jos tyttäreltämme kysytään, hän rakastui paikkaan heti kun näki koiranpentujen tepsuttavan rapsutettavaksi. Koirien hellittely olikin viimeinen asia illalla ja ensimmäinen juttu aamulla mitä eläinrakas lapsukaisemme teki lomapäivinämme.  
Yhtenä yönä ruskea koiranpentu ulvoi surkeasti ja me luulimme sen joutuneen mopon töytäisemäksi. Aamulla kuulimme sen juuttuneen seinän ja aitamuurin väliin niin että sitä oli mahdotonta auttaa katoltakaan. Murhemielin lähdimme päiväretkelle, mutta palatessamme kuulimme pennun pelastuneen. Perhe oli porannut kolme reikää kotinsa kiviseinään ja saanut ujutettua koiran turvaan. 
Homestay oli ihan lähellä rantaa, mutta kadultakaan paikan edestä merta ei pystynyt näkemään. Sen sijaan kaksi minuuttia käveltyäsi tulit rannalle, joka heinäkuussa oli todella rauhallinen. Sitä kansoittivat päiväsaikaan me neljä ja kymmenisen reppuretkeilijää viereisestä majapaikasta. Auringonlaskun aikaan paikalliset tulivat lillumaan rannalle pelastusliiveissään. 
Ruoka majapaikassamme ja neljässä rantaravintolassa oli hyvää. Ei mitään erinomaisen mahtavaa, mutta hyvää. Tosin Ha My Beach Homestayn oma kalakastike oli kalakastikefani Jukan makuun loistavaa. Rouva tekee kalakastikkeen itse, sillä hän ei luota ostettujen puhtauteen.
 
Majapaikkamme isäntä ja emäntä olivat todella ystävällisiä. Jo ensimmäisistä viestittelyistä asti kaikki sujui hienosti! He hoitivat meille näppärästi kuljetuksia ja opastivat erilaisssa asioissa.

Matkaa Hoi Annin vanhaan kaupunkiin oli seitsemän kilometriä, joka taittui Grabin (paikallinen Über) kyydillä 5-8 euron hintaan per suunta 10-15 minuutissa. Kävimmekin Hoi Annissa usein illallisella ja drinkeillä. Aina palattuamme huokailimme että meidän perheelle oli hyvä että yövyimme rauhallisessa paikassa aivan uimakelpoisen rannan lähellä. 
Teimme varauksen Ha My Beach Homestayhin facebook-viestittelyn kautta. Viikon majoituksemme neljältä hengeltä maksoi 150 euroa. Toinen samanmoinen summa meni kun söimme aina aamupalat ja joskus lounaatkin majapaikassamme, tilasimme koko päivän autokuskin vierailuumme Golden Bridgellä ja lentokenttäkuljetukset mennen tullen. Pesetimme myös tähän hintaan pyykkiä kahdesti majapaikassamme ja tilasimme muutaman oluenkin. 
 
Kaiken kaikkiaan Ha My Beach Homestay on erittäin hyvä majoitusvaihtoehto Hoi Annin liepeillä. 
Lämmin suositus koko perheeltä!

Blog Widget by LinkWithin