sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Loistava alkupala tai suupala: kuorrutetut paistetut sinisimpukat

Kun minulla ei ole ajatustakaan mitä kokkailisin, selaan keittokirjoja. Joihinkin olen jo valmiiksi merkinnyt kiinnostavia juttuja, mutta ne tuntuvat muuttuvan  vuosien myötä välillä erilaisiksi. Lomaviikon lopuksi istahdin nojatuoliin ja nostin viereen kasan italialaiseen ruokaan liittyviä keittokirjoja. Hetken niitä selailtuani huomioni kiinnittyi "Makuja Toscanasta"-keittokirjassa ilta-auringon täplittämään kuvaan, jossa valkoviinin ja rapeakuorisen leivän eteen terassipöydälle oli nostettu lautasellinen kuorrutettuja sinisimpukoita. Tunnelma kuvassa vei heti ajatukset ystävien täyttämään illallispöytään, jossa istutaan pitkään ja napostellaan keskustelun lomassa sitä sun tätä. Tuli kova halu kokata näitä simpukoita. 

Kuorrutetut sinisimpukat oli helppo tehdä, mutta ne vaativat hiukan askartelua. Maku kyllä palkitsi! Ihastuimme ihan hurjasti rapsakkapintaisen kuorrutteen ja pehmeän simpukan yhdistelmään, jota salami mukavasti suolaisti ja sitruunaöljy terävöitti.  

Simpukat höyrytettiin kypsäksi, ladottiin puolikkaina pellille ja päälle ripsittiin paistettu leivänmuru-salamikuorrute ennen uunissa kypsennystä. Hommaa voi kevittää hyvin pesemällä simpukat etukäteen ja tekemällä leivänmurukuorrutteen valmiiksi. Me käytimme viimeistelyyn sitruunaöljyä, mutta aivan hyvin loppusilaukseksi käy myös sitruunamehu ja öljy erikseen valutettuna. Resepti alla on melkein sama kuin kirjassa. 

Vielä knoppitieto joka tuli meille uutena: oranssit simpukat ovat naaraita, vaalean hailakat uroksia. Molemmat toki hyviä syötäviä!
Me olemme tarjonneet näitä simpukoita nyt suupaloina drinkkien kanssa ja osana alkupalaa italialaisella illallisella. Tulevaisuudessa nämä löytynevät myös tapaskattauksista ehkäpä espanjalaisella salamilla ja brunssipöydistä.

KUORRUTETUT PAISTETUT SINISIMPUKAT
muscoli ripienti
neljälle alkupalaksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita
1 dl valkoviiniä
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
hyppysellinen kuivattua chiliä

sitruunaista oliiviöljyä simpukoiden päälle

leipäkuorrute:
1 sipuli hyvin hienoksi silputtuna
3 rkl oliiviöljyä
150 g kuivahtanutta leipää murennettuna / korppujauhoa
4 rkl tuoretta lehtipersiljaa
85 g mausteista salamia pieninä kuutioina
merisuolaa
mustapippuria

Harjaa simpukat puhtaiksi ja poista mahdollinen parta vetämällä haivenia simpukan sarapuolta vasten poikki. Kopauta simpukoita työtasoa vasten. Poista simpukat jotka eivät sulkeudu sillä ne ovat kuolleet. Poista myös simpukat joiden kuori on vaurioitunut. Pane simpukat kulhoon jossa on kylmää vettä. Anna niiden olla siinä kypsennykseen asti. 

Tee leipäkuorrute valmiiksi. Paista sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää leipämurut ja persilja. Sekoita hyvin. Anna paistua viitisen minuuttia kunnes leipämurut alkavat ruskistua. Sekoita joukkoon salamipalat. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Pane isoon kattilaan viini, valkosipulit ja chili. Peitä kannella ja kuumenna. Lisää simpukat. Peitä jälleen kannella ja anna kiehua kovalla lämmöllä muutama minuutti kunnes simpukat ovat auenneet. Älä keitä liian kauaa, sillä silloin simpukan liha sitkistyy. Heitä pois simpukat jotka eivät avaudu. Siivilöi simpukat. 

Asettele simpukankuoren puolikkaat uunipellin päälle. Irrota simpukat jo valmiiksi kuoristaan niin ne on helpompi syödä ja palauta takaisin kuoren päälle. Valuta simpukan päälle hiukan sitruunaista oliiviöljyä. Lusikoi päälle leipäkuorrute. Kypsennä 225 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

torstai 23. huhtikuuta 2020

Villikasvit puskevat kohti lautasia

Villiyrtit ovat puskeneet jo läpi keväisen maan. Ainakin vuohenputkia, nokkosia sekä isomaksaruohoa on havaittu metsäretkillämme. Vielä en ole toimeentunut niiden kokkailuun, mutta näin käy varmasti viimeistään viikonloppuna. 

Koostin tähän juttuun blogista jo löytyviä villiyrttijuttuja kevään ensimmäisistä kasvilöydöistä. Loput jutut löytyvät villikasvit tunnisteen alta. Sieltä löytyvät myös ne myöhemmin kesällä hyödynnettävät kasvit, joskin kurtturuusureseptit on laitettu erilleen. 

Haluaisin lisävinkkejä villiyrttikokkailuihini. Haastankin mukaan Hannan Sopan Hannan ja Appelsiineja ja Hunajaa Jaelin jakamaan villiyrttiarkistojaan. 











sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Firenze - Taidetta ja katuruokaa

Kesäkuussa 2019 kävin muutaman päivän matkan Firenzeen. Kuten Italiassa aina, ajan saa kulumaan hienosti nähtävyyksiä ja ennen kaikkea hyvää ruokaa nauttien. Aloituskuva on otettu kaupunkia halkovan Arno joen eteläpuolelta Piazzale Michelangelolta, josta avautuu ehkä kaupungin hienoimman yleisnäkymät. 

Kesällä Firenze on varsin vilkas kaupunki ja turisteja on yleensä katujen täydeltä.

Keskusta-alueen tunnetuin aukio on Piazza della Signoria, jonka laitamilla on lukuisia patsaita, kahviloita terasseineen ja Neptunuksen suihkulähde Fontana del Nettuno.

Piazza della Signorian tunnetuin patsas on Michelangelon David patsaan kopio. Kopiokin on varsin näyttävä yli viiden metrin korkeudellaan. Alkuperäinen David-patsas on nähtävillä myös Firenzessä, Galleria dell'Accademiassa. Museoon oli aina niin pitkät jonot, että minulla ei ollut mahdollisuutta vierailla siellä.

Aivan David patsaan välittömässä läheisyydessä on avoin kaariholvihalli Loggia dei Lanzi, josta löytyy muutamia hienoja patsaita: Benvenuto Cellinin teos "Perseus Medusan pään kanssa" (Perseo con la testa di Medusa) ja oikealla Jean de Boulognen patsas "Sabinen kidnappaus".

Ponte Veccio on Firenzen pakollinen nähtävyys, jonka ympäristöstä löytyy monenölaisia myymälöitä, ja esimerkiksi kultasepänliikkeet ovat sijoittuneet näille kulmille jo 1600-luvulla. 

Firenzen kaduilla on paljon patsastaidetta, mutta malaustaiteen pariin on parempi suunnata Uffizin taidegalleriaan. Uffiziin oli myös aika pitkät jonot, sisäänpääsyä voi joutua jonottamaan jopa tunnin tai kaksikin. Minulla kävi tuuri kun kohdalleni osui lippukauppias, joka tarjosi jäljelle jäänyttä paikkaa opastetulle kierrokselle. Näin pääsin suoraan jonon ohi ja kierrokselle. Suosittelen ehdottomasti opastettua kierrosta, sillä sen turvin saa paljon nopeammin käytyä pääteokset läpi ja vielä mielenkiintoisten tarinoiden siivittämänä.

Artemisia Gentileschin "Judith surmaa Holoferneen" oli minulle yksi museon kohokohdista. Olen aiemmin nähnyt samasta aiheesta Gentileschin toisenkin version Napolin Museo di Capodimontessa.

 Caravaccion teos "Baccus" sisältää monia viittauksia uskomuksiin tai uskontoon.

 Gerard van Honthorstin teos "Lapsen syntymä" (Adorazione del Bambino).

Kaiken taiteen rinnalle on saatava ruokakulttuuria. Firenzen tunnetuin leipäkauppias on All'antico Vinaio, josta saa viidellä eurolla erittain maistuvia täytettyjä leipiä. Samalla kujalla on kaksi heidän myyntipistettään ja kumpaankin on pahimmillaan noin kolmen vartin jono.

 Leivät tuodaan isoissa pinoissa, niistä leikataan sopiva pala per asiakas.
 Täytevaihtoehtoja on paljon, mutta valintaa helpottaa suosituimpien leipien listaukset.

Minulla maistui! Iltapäivällä ei ollut kuin alle kymmenen minuutin jonotus ja odotus palkittiin. 

Italiassa kun ollaan niin pizzerioita on moneen lähtöön. Kun en heti päässyt leipää ostamaan niin poikkesin Pizza Napoliin. 
 Kyllä tämä suoritus toi mieleen taannoisen Napolin matkan.

Italiasta pitää aina tuoda tuliaisina matkalaukullinen parmesaania. Löysin Mercato Centralesta eli kauppahallista myymälän, jolla oli tarjolla monen ikäisiä parmesaaneja myös luomuna. Kannattaa varmistaa kauppahallin aukioloajat, sillä liikkeet ei ole kovin myöhään auki ja osa liikkeistä oli päivälläkin jonkun tunnin suljettuna. En oikein saanut selvää paikan toiminta-ajoista, kun googlen mukaan kauppahallin piti olla auki klo 8-24. 

Matkustin Firenzeen lentämällä Helsingistä Roomaan ja sieltä junalla Firenzeen. Rooman Fiumicinon lentoasemalta on hyvät junayhteydet ennen kaikkea Roomaan, mutta Roomassa vaihtamalla pääsee parin tunnin kokonaismatka-ajassa Firenzeen. Junalipun voi ostaa etukäteen tai vasta asemalta.

Firenze on ehdottoman suositeltava kohde, mikäli Rooman olet jo valloittanut.

***
Blogimme muut matka-jutut löytyvät linkkeinä MATKAT-välilehdeltä klikkauksen takaa.

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Pilvimunat - höttöisen hyvä aamupala

Nyt löytyi kiva uusi juttu viikonlopun hitaammille aamupaloille: pilvimunat. Ne ovat hyppineet silmilleni viime viikon aikana useammastakin paikasta, joten koin melkein pakkoa kokeilla niiden tekemistä. Ja onneksi koin, sillä nehän olivat hyviä! 

Pilvimunat oli myös helppo tehdä: valkuaisvaahtoa kypsennettiin muutama minuutti uunissa, minkä jälkeen päälle lumpsautettiin keltuainen ja kypsennettiin lisää. Maustamisen jälkeen homma oli valmis! Pelkäsin, että valkuainen maistuisi marenkimaiselle, mutta eihän se sitä tehnyt ilman sokeria (tietysti, jälkikäteen viisastellessa). Höttöinen rakenne oli hauskan tuntuinen ja makuinen. Lisäsin joukkoon hiukan parmesaania, koska miksipäs ei. Keltuaisen halusin jättää valuvaksi, sillä sellaisena me siitä pidämme. 

Näitä tehdään taatusti toistekin! Yövieraillekin, sitten kun heitä taas saa kutsua. 
PILVIMUNAT
varaa 1 per syöjä

kananmunia
suolaa
mustapippuria
mauksi jos haluat: parmesaaniraastetta, pekonimurua, yrttejä jne.

Erota valkuaiset ja keltuaiset toisistaan niin että valkuaiset menevät vatkauskulhoon ja keltuaiset jäävät munankuoreen odottamaan.
Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Voit maustaa vaahtoa halutessasi parmesaaniraasteella. Nostele leivinpapaeroidulle pellille yhtä moneksi kasaksi kuin on keltuaisia. Tee keskelle kolo. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 4 minuuttia kunnes valkuainen ottaa hiukan väriä.
Ota pelti uunista, kippaa valkuaispilven koloihin keltuaiset ja jatka kypsennystä uunissa kunnes keltuainen on haluamassasi kypsyydessä. Me pidimme vielä 3 minuuttia jonka jälkeen keltuainen oli mukavan valuva.
Mausta suolalla ja mustapippurilla, halutessasi vielä vaikkapa timjamilla ja parmesaaniraasteella kuten me tai vaikka pekonimurulla.

torstai 2. huhtikuuta 2020

Lihapullat jallukastikkeessa - kouluruokaa parhaimmilaan

Kotimme on monien muiden kotien tavoin muuttunut sekä työtilaksi että kouluksi koronan takia. Keittiömme on sitä myöden koulu- ja työpaikkaruokala lounasaikaan. Männä viikolla meidän aikuisten ollessa vielä lomalla meillä oli aikaa tehdä ruokaa myös lounaaksi erotuksena lämmitettäviin annoksiin. Silloin otimme käsittelyyn arvostelukappaleena saadun Stiina Kuisman "Ronskisti ja rakkaudella" opuksesta Jallupullat. Oikeammin Jaloviina löytyy lihapullien sijaan kastikkeesta, mutta yhtäkaikki löytyy. 

Ruuasta tuli todella hyvä. Pullissa lapset maistoivat mummulan, luullaksemme maustepippurin ansiosta. Kastikkeessa oli kiva väri tomaattipyreen ansiosta ja kokonaisuutena se maistui hurjan hyvälle. Riisiviietikka perunamuhennoksessa oli meille uusi idea. Se toi pienen etikkaisen syrjän muussiin, mutta sen verran miedon että maistui tarkoille muksuillekin. 

LIHAPULLAT JALLUKASTIKKEELLA
4-6 annosta

LIHAPULLAT
600 g sika-nautajauhelihaa
2 dl kermaviiliä
1 tl maustepippuria
1 tl suolaa
1 tl kuivattua rosmariinia
1 sipuli
voita

Kuori ja pilko sipuli. Kuullota voissa pehmeäksi. Jäähdytä.
Yhdistä kaikki aineet kulhossa. Pyöritä lihapulliksi.
Paista lihapullat pannulla tai uunissa kypsiksi. (180 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia).
Laita kypsät lihapullat hautumaan hetkeksi jallukastikkeeseen.

JALLUKASTIKE
60 g voita
60 g vehnäjauhoja
4 dl lihalientä
2 cl Jaloviinaa (eli Jallua)
1 rkl tomaattipyrettä
1-2 dl kermaa
1 tl jauhettua mustapippuria

Ruskista jauhot voisulassa. Lisää kuuma lihaliemi ja sekoita. Mausta kastike tomaattipyreellä, maustepippurilla ja Jallulla. Lisää lopuksi kerma. Keitä miedolla lämmöllä hetki kasaan.

PERUNAMUHENNOS

10 perunaa
1 rkl suolaa
2 dl täysmaitoa TAI 1 dl kermaa + 1 dl maitoa
2 rkl voita
½ dl riisiviinietikkaa
(2 rkl sokeritonta chilikastiketta, esim srirachaa)

Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi vedessä. Muussaa survimella. Lämmitä maito tai maito-kermaseos. Lisää siihen voi, suola ja riisiviinietikka. Kaada seos perunoiden joukkoon, sekoita hyvin.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Maa-artisokkaa rakuunakermassa muhitettuna

Meillä oli Jukan kanssa varattuna Albanian matka viime viikolle. Meidän piti juhlistaa kahdestaan 17-vuotiasta avioliittoamme syöden, juoden ja nautiskellen. Niin kuin nyt kaikki tiedämme, kirosana korona romutti tämän(kin) suunnitelman. Vara-suunnitelmaksi varasimme pöydät kahteen ihanaan suomalaisravintolaan, mutta luonnollisesti nämäkin suunnitelmat lahosivat omaan mahdottomuuteensa. Lopulta päätimme koostaa kotona herkullisista raaka-aineista kolmen ruokalajin illallisia ja nauttia ne yhdessä rakkauden hedelmiemme kanssa. Hyvä oli tämäkin vaihtoehto, joskin kohdassa tiskaaminen rupesi sapettamaan. Ja siinä kohtaa kun tajusi kuinka pikkumaisista asioista itse voi ärsyyntyä kun tuolla jossain oman kodin seinien ulkopuolella asiat ovat monella aika hurjastikin. 

Yksi illalliskokonaisuuksista sisälsi pääruokana grillattua peuraa, grillattua parsaa ja paistettua sieni-sipuliseosta sekä kermassa muhitettuja maa-artisokkia. Kokonaisuus oli ihan älyttömän hyvä! Juurevia, muhevia makuja yhdessä puugrillimme tuoman savuisuuden kanssa. Riista, metsäsienet ja rakuunalla maustetut maa-artisokkapalat täydensivät upeasti toisiaan ollen kukin itsessäänkin herkullisia. 

Muhitettujen maa-artisokkien ohje on todella suositeltavasta Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena ja pääruokana". Olemme tehneet kirjasta monia ruokia sekä itsekseen tarjottavaksi että lisukkeiksi ja aina on onnistuttu. Blogiin asti ovat toistaiseksi päätyneet juurisellerirullathunajainen salvia-kurpitsa ja muhevan tyylikäs juuriselleri

Seurasimme kirjan ohjetta muuten tarkasti, mutta mantelit jätimme kauppaan. Nämä vesisyöpöt saavat jäädä sinne jatkossakin, koetamme pärjätä esimerkiksi siemenillä. Nyt käyttämämme pistaasipähkinät eivät liene manteleita parempi vaihtoehto, mutta vanhat pussinpohjat on käytettävä loppuun. Jotain pureskeltavaa kokonaisuus kyllä kaipaa. Rakuuna oli meillä kuivattua. Me emme Myllymäen kehotuksesta huolimatta kuorineet maa-artisokkia (eikä hänkään kuvan perusteella niin ole tehnyt). Muunnelmaksi ruotsalaiskokki suosittelee sitä, että vaihtaa maa-artisokat palsternakaksi, porkkanaksi tai juuriselleriksi. 

Tommy Myllymäki kehottaa syömään näitä maa-artisokkia punaisen lihan, kalan tai broilerin kanssa. Me suosittelemme erityisesti peuraa ja miksei tulevana pääsiäisenä myös lammasta.

KERMAMUHITETTUA MAA-ARTISOKKAA RAKUUNALLA
lisukkeeksi neljälle 

8-10 maa-artisokkaa (noin 500 g)
2 dl kermaa
50 g parmesaania
1 dl riivittyä rakuunaa tuoreena, hiukan vähemmän kuivattuna
3 rkl siemeniä tai pähkinöitä
rypsiöljyä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pese maa-artisokat hyvin. Leikkaa ne koosta riippuen puoliksi tai viipaleiksi. Ruskista paloja kummaltakin puolelta uunin kestävässä pannussa rypsiöljyssä kunnes maa-artisokat ovat saaneet hieman väriä. 
Laita pannu uunin keskitasolle ja kypsennä viipaleita ensin 10 minuuttia. Kaada sitten joukkoon kerma. Jatka kypsennystä toiset 10 minuutia, kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä. 
Ota pannu uunista, raasta päälle parmesaani, ripota joukkoon rakuuna ja siemenet. 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Ilmailumuseoita Hanoissa

Useissa Vietnamin kaupungeissa on sota-aikaan liittyviä museoita, luonnollisesti, ovathan sodan järkyttävät muistot vielä tänäkin päivänä läsnä. Minulle sotamuseoissa kiinnostavinta on ilmailuun liittyvät asiat. Tässä jutussa on kooste Hanoin sotamuseoiden ilmailuannista.

Vietnamin ilmavoimien ja ilmapuolustuksen museo


Ensimmäisenä esittelyssä on Hanoin paras ilmailuun liittyvä museo, Vietnamin kansan ilmavoimien ja ilmapuolustuksen museo, joka sijaitsee entisen Bach Mai lentoaseman alueella. Edellisessä kuvassa on museon pääportti. Nykyisin alue on jo rakennettu täyteen, mutta Bach Mai -lentokenttää käytettiin vielä toisen Indokiinan sodan aikana ilmapuolustusjohto- ja ohjauskeskuksena. Museo kertoo Vietnamin ilmavoimien historiaa perustamisestaan nykypäivään. Päärakennuksesta löytyy ilmavoimien henkilöjen elämäkertoja, virkapukuja ja lentoasuja. Lisäksi esillä on muutamia lentokoneiden moottoreita ja aseita.




Museon ulkonäyttelyssä on lukuisia hävittäjiä, helikoptereita, lentäjien harjoittelussa käytettyjä potkurikoneita sekä tutkalaitteita.

Mikoyan-Gurevich MiG-21 Fishbed (rekisterinumero 5020).

 Varsin näyttävä kuljetushelikopteri Mil Mi-6 Hook.


Yhdessä kulmauksessa esitellään alasammuttuja amerikkalaiskoneita, joihin kuuluu tämä Phamtom hävittäjä.

Viereisen kauppakeskuksen ikkunosta avautuu hieno yleisnäkymä ilmailumuseolle ja entiselle lentoaseman alueelle.

Vietnamin ilmavoimien ja ilmapuolustuksen museo
(englanniksi Air Force and Air Defence Museum)
Osoite: 73C Trường Chinh, Khương Mai, Thanh Xuân, Hà Nội, Vietnam (kartta)


Vietnamin sotahistorian museo


Toisena suosituskohteena on Vietnamin sotahistorian museo, joka esittelee Vietnamin eri sotien historiaa ja vaiheita. Museon suurin kone on Vietnamin kansallisen lentoyhtiön Ilyushin Il-14.

 Amerikkalaisten kuljetushelikopteri Bell UH-1H Iroquois, joita on Vietnamissa useassa museossa esillä.
US Navy väreissä oleva Douglas A-1E Skyraider (rekisteri 132436).  

Pääportilla näytillä oleva Mig-21 hävittäjän (rekisterinumero 4324) kerrotaan ampuneen alas 14 vihollista Vietnamin sodan aikana. 

Museon yksi keskeisimmistä nähtävyyksistä on Vietnamin sodan Operation Linebacker II aikana alasammutun amerikkaisen B-52 pommikoneen jäännöksistä tehty monumentti. Lentokoneiden lisäksi museossa on esillä lukuisia panssarivaunuja, valokuvia ja tarinoita. 

Vietnamin sotahistorian museo (englanniksi Vietnam Military History Museum)
Osoite: 28A Điện Biên Phủ, Điện Bàn, Ba Đình, Hà Nội, Vietnam (kartta)
Pääsylippu oli kesällä 2019 40000 VND ja lisäksi 30000 VND maksu jos käyttää kameraa


B-52 Voiton Museo

Amerikkalaisten B-52 pommikoneet kylvivät tuhoa Vietnamissa ja siten niiden alas ampuminen on vietnamilaisille iso asia. Asialle on pyhitetty yksi museo Hanoissa. 

Museon pihalla on tuhoutuneen B-52 pommittajan jäänteet.


Sisätiloissa esitellään kansan taisteluja ja muuta sotahistoriaa. 

Ulkona katoksessa on esillä yksi Vietnamin ilmavoimien menestyksen pilareista, eli Mig-21 hävittäjä. 
Ulkonäyttelyssä on lisäksi ilmatorjuntatykkejä sekä tutkalaitteistoja. 

B52 Voiton museo (engl. B52 Victory Museum, vietnamiksi Bảo tàng Chiến thắng B-52)
osoite: 157 Đội Cấn, Ngọc Hồ, Ba Đình, Hà Nội, Vietnam (kartta)
Museo on ilmainen.

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Riisipeltojen keskellä vaeltaen - Sapa Sisters, Vietnam

Tämä oli jotain mitä emme ikinä tee: lähteä nyt vaeltamaan pitkin mutaisia ja jyrkkiäkin vuorenrinteitä kun lomalla voisi loikoilla altaalla tai hengailla kaupungilla. Silti olemme ylen tyytyväisiä että venytimme kokemusmaailmaamme Sapassa vaeltamisen verran, sillä ne olivat unohtumattomat kolme päivää. 
Keksin tehdä piston Vietnamin pohjoisrajalle, kahden kilometrin päähän Kiinasta, kun työkaverini näytti riisipeltokuvia Sapasta ja vielä Seikkailijattaret facebook-ryhmässä joku vaellusta suositteli. Kehitin keikauksesta viimein pakkomielteen osana Vietnamin pohjoista reissuamme, varsinkin kun siihen sai yhdistettyä yöjunalla matkustamista. Sekin oli meille perheenä uutta.
Vaellusensikertalaisia kun olimme, otin tietysti heti kolmen päivän keikan. Ilman opasta vuorille ei suositeltu lähtemään, enkä ole varma onnistuuko se edes. Valitsimme vaellusoppaiksemme Sapa Sistersit, jolloin tuimme paikallisten naisten omistamaa ja pyörittämää yritystä. Jälkikäteen olimme enemmän kuin tyytyväisiä valintaamme. 

Varasimme ja maksoimme jo etukäteen Sapa Sisterseiltä trekkauksen, junamenomatkan, pikkubussikuljetuksen juna-asemalta Lao Caista Sapaan, lounaat paikallisissa kodeissa ja kotimajoituksen Zaon perheen kotona. Paluujunamatkan varasimme itse Sapassa ollessamme. Kaikki sujui mutkattomasti ja varmasti sähköpostiviestittelyin.

Viikkoa ja vielä paria päivää ennen Sapaan saapumista laitoin jännittyneenä viestiä ja varmistusta siitä, että haluamme ehdottomasti helpoimman mahdollisimman reitin. Että olemme kokemattomia vaeltajia ja uuden edessä. Perhettä jännitti kokemus vielä enemmän kuin minua, mutta minun harteillani painoi vastuu siitä että olin raahaamassa poppoon huhkimaan vuorille kesken leppoisaa lomaamme. 
Mutkitellessamme pikkubussilla aamuvarhaisella junassa pätkänukutun yön jälkeen sade tihutti ikkunoihin sumuttaen vuorinäkymät harmaiksi. "Tosi tyypillistä täällä" tiesi joku kanssamatkaaja kertoa. Mahtavaa, sadekin vielä hankaloittamaan settiä. Samalla tajusin miten vähän olimme ottaneet Sapaa koskevista asioista etukäteen selvää. 

Sapaan saapuessa aurinko repäisi pilviverhon edestään ja Sapa Sistersien toimistolla aamupalaa nauttiessa ilma alkoi näyttää jo ihan mukavalta kävelyyn. 
 
Oppaaksemme oli valittu black hmong heimoon kuuluva Sy, joka lempeän aurinkoisella tyylillä luotsasi meitä kärsivällisesti toiveitamme kuunnellen. Heti alussa teimme selväksi että helpoin reitti se sitten on, jolloin hän kertoi sen olevan 10 kilometriä. Kun toistimme että helpoin, hän tuumasi että niin, varaamaamme kotimajoitukseen on matkaa lyhintä reittiä 10 kilometriä. Lapset katsoivat tässä kohtaa minua ehkä hiukan syyttävästi, suht helppoahan tästä oli luvattu tuleman. 

Kävimme edellispäivien sateiden vuoksi ostamassa itsellemme parilla eurolla pilipalisaappaat paikallisesta marketista, joskaan Jukan kokoisia ei löytynyt. Sitten lähdimme tallustamaan kohti tuntematonta. 
Helpot reitit olivat pääosin mopojen ja autojenkin mentäviä pomppuisia hiekkateitä, mutta välillä poikkesimme (pyynnöstämmekin) pienille poluille ja mutaisen liukkaille reiteille. Bambukeppi auttoi vaelluksessa paljon, samoin oppaamme Syn hyvät vinkit ja tukeva käsi. 
Kun kysyin lapsilta ennen tämän jutun kirjoittamista mikä jäi Sapan vaelluksesta parhaiten mieleen, mainitsivat molemmat maisemat. Ne olivatkin upeita pengerrettyine riisipeltoineen, korkeuseroineen, jokineen ja vesiputouksineen sekä pienine kylineen. 
Minulle silti parhaana osana reissua jäivät mieleen lounaat paikallisissa kodeissa. Tämä oli palvelu josta maksoimme muutaman euron lisää. Kolmen päivän reissulla ehdimme lounastaa sekä Txhin perheen luona Lao Chain kylässä että Maon perheen luona Giang Ta Chaissa.
Txhin perheessä keittiön virkaa teki nuotiokuoppa tiukkaan tallatussa maalattiassa. Keittiön sähkövalon lisäksi pirttiä valaisi vain oviaukosta sisään loistanut aurinko. 

Herkullista ruokaa oli tehty meille aivan liikaa, joten perheelle riitti niistä varmasti evästä pitkäksi aikaa. Palan painikkeeksi perheen isä halusi tarjota meille kotitekoista riisiviiniä - happy wateria, joka väkevyydessään menisi meillä paremminkin viinana. Lapsillekin moista tarjottiin, mutta kieltäydyimme tottakai. 

 
Maon perheen koti oli hieman modernimpi laitteineen, mutta ikkunoita ei tässäkään kodissa ollut. 


Saimme täälläkin hyvää ruokaa syödäksemme yllin kyllin: liha oli muistaakseni possua ja melko tulisesti maustettua. Vihreä ruoka on raakaa kurpitsaa ja vaalea bambua. Maustetahna keskellä oli hurjan tulista. 
Opas söi aina kanssamme kertoen ruuista ja ruokatavoista, perheet halusivat syödä keskenään. Txhin perhe kertoi syövänsä turistien vierailupäivinä aina nuudelia, sillä se on heille harvinaista herkkua ainaisen riisin sijaan. 
Kotimajoitus Zaon ja Zen luona oli melkoisen ammattimainen versio lämpimine suihkuineen ja sänkyineen. Se oli ihana keidas hikisen vaelluksen jälkeen, joskin rankka kiipeäminen Zaon perheen kotiin vei viimeisetkin mehut meikävaeltajista. Paikassa olisi ollut kaksi yksityishuonettakin, mutta perheellemme riitti hyvin sängyt yhteismakuusalissa. Alaslasketut hyttysverkot toivat yllättävän paljon yksityisyyden tunnetta. 
Illallisilla ja aamupaloilla istuimme muiden vaeltajien kanssa pitkään pöytään paikallisten herkkujen äärelle. 
Norjalainen lääkäriopiskelija, ranskalainen perhe, saksalainen mies, australiasta tulleet äiti ja tytär sekä belgialaiset vaihtoivat kanssamme matkakuulumisia niin Vietnamista kuin muualtakin.
Opettelin myös paikallista kieltä Zaon tyttären kanssa sanakirjaa lukien - hän lausui minulle sanat omalla kielellään ja minä hänelle englanniksi. 
Maailman upeamaisemisin kuivaus"kaappi"?

Reissun aikana oppaamme Sy osasi kertoa meille kysymättäkin paikallisten heimojen tavoista ja kulttuureista. 
Opimme paljon kasveista, eläimistä, elinkeinoista ja vaikkapa bambun hyödyntämisestä uskomattoman monella tavalla. Toiset tavat ihastuttivat, mutta esimerkiksi pulunkakan syöttäminen raa'an munan kanssa aneemisten lapsien vahvistamiseksi lähinnä yökötti. 


Teimme reissumme kesällä 2019, jolloin neljän hengen kolmen päivän trekkaus kahdella kotimajoitusyöpymisellä, kahdella kotilounaalla ja bussikuljetuksilla junalta sekä junalle teki 465 euroa. Sy oli siis vain meidän perheen oppaana kaikki nuo kolme päivää. 

Menomatkan yöjuna Hanoista Lao Caihin Sapa Sisterien kautta ostettuna fiinissä luokassa oli koko perheeltä 160 euroa, takaisin matkasimme saman reitin myös yöllä halvemmassa mutta täysin ok-vaunussa 66 eurolla. 
Sapan vaellusreissu oli meille rankka, sitä ei käy kieltäminen, mutta oli se kyllä voittajaoloakin aikaansaava. Oli tullut perheenä tehtyä jotain meille uudenmoista ja kahmittua uusia kokemuksia roppakaupalla. Minusta on tervettä tuoda lapset ja itsensäkin lähelle uusia kulttuureja samalla näitä suoraan tukien. Ha Giang niinikään pohjois-Vietnamissa olisi mahtavaa nähdä Sapa Sistersien opastamana.

Minä sanon painokkaasti että tällaisia juttuja lisää muun perheen mutistessa pienellä varauksella.

***
Blogimme MATKAT-välilehdeltä löydät linkit muihin reissujuttuihimme. Vietnamistakin löytyy useampi juttu.

Blog Widget by LinkWithin