perjantai 16. elokuuta 2019

Savusärkikeitto - yksinkertaisesti hurjan maistuvaa



Tässä särkikeitossa yhdistyy syvä, hieno maku, helppo ja nopea tekeminen sekä yksinkertaiset raaka-aineet. Myös ekologisuus ja aina suositeltava kalaruokien syöminen sisältyy tähän soppaan. 

Savusärkisopan keittely sai inspiraationsa järvenpääläisestä Härmän Ratista, sillä siellä tarjotulla luomulounaalla toinen keittovaihtoehto oli juurikin savusärkikeitto. Otimme molemmat sitä kaksi kulhollista, sillä se oli ihan huokailuttavan hyvää! Jukka päätti siltä istumalta keitellä soppaa myös kotona. Ohjetta emme Härmän Ratista kysyneet, vaan Jukka teki sopan oman mielensä ja makunsa mukaan saaden aikaan loistavan keiton!

Jos haet lisäinspiraatiota särjelle, voin ilokseni ilmoittaa että Järki Särkeä on aiemmin laitettu onnistuneesti kirkkaaseen perunasalaattiinSärkisiin suupaloihin hyödynsimme myös purkin öljyn. Myös särkileipiä leipäjuustolla ja muhevaa särki-perunalaatikkoa on natustettu hyvällä ruokahalulla.  Liemessä Jenni on upottanut Järki Särkeä pastaan ja pizzaan. Myös Järki Särjen omilta sivuilta löytyy ideoita särjellä kokkailuun. Meillä kokeillaan seuraavaksi Satu Koiviston särkitahnaa

Tämä keitto passaa hyvin lounaaksi tai alkupalaksi.

SAVUSÄRKIKEITTO
noin neljälle

700 g varhaisperunaa (kiinteää)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
öljyä
1 dl valkoviiniä
n. 1 l kalalientä
2 dl kermaa
1 prk Järki Särki savustettu & luomuvalkosipuli
tuoretilliä

Silppua sipulit ja laita ne kattilaan muhimaan kattilaan voi-öljyseokseen. Älä ruskista. Pese perunat ja halkaise suupaloiksi mikäli ne ovat isoja. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää kattilaan valkoviini ja kiehauta. Lisää edelleen kalaliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja keitä ne napakan kypsiksi. Lisää kerma ja kiehauta. Kaada Järki Särki-purkista öljy pois ja kaada kalat kattilaan. Kalat kuumenevat riittävästi hetkessä, ja keitto on valmis nautittavaksi. Koristele annokset tai keitto kattilassa tuoretillillä.

perjantai 2. elokuuta 2019

Kylässä Tuusulanjärven taiteilijoilla - loistava kesäpäivä!

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kodit ovat olleet meille useampana kesänä kiva käyntikohde. Kultakauden taiteilijoiden työt ovat tulleet tutuksi useimpien näyttelyiden ja kirjojen kautta. On mielenkiintoista kerta toisensa jälkeen vierailla joidenkin niiden synnyinsijoilla ja kuulla tarinoita liittyen taiteilijoiden ja heidän perheidensä elämään tuolloin, 1900-luvun alussa. Meiningin on täytynyt olla yhteisöllistä ja hauskaa, kun Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin jalanjäljissä järven ympäristöön ovat muuttaneet mm. Haloset ja Sibeliukset. Vaihtuvat näyttelyt taiteilijakodeissa auttavat osaltaan mielenkiinnon säilymisessä.
Olemme laventaneet vierailuja myös liki oleviin museoihin ja ravintoloihin Järvenpäässä. Kaikkia kohteita ei ajatuksella kerkeä päivässä kiertämään, mutta hyvällä suunnittelulla olemme saaneet mahdutettua viisi kohdetta samalle päivälle, joista kolmessa oli opastuskin. Aukiolo- ja opastusaikoihin kannattaa tutustua etukäteen, jos haluaa porrastaa vierailut tehokkaasti. Opastuksilla kaikista kodeista saa tietysti enemmän irti ja ne kuuluvat sisäänpääsymaksuun Aholaa lukuunottamatta. Autolla liikkuessa taiteilijakodit ovat ajallisesti hyvin lähellä toisiaan. Kohteita pääsee kiertämään myös hop on-hop off-bussilla vitosen päivämaksulla tai Museokortilla ilmaiseksi. Kaikkiin tässä jutussa mainittuihin kohteisiin käy Museokortti, poislukien Suviranta. Hyvä koonti kohteista ja linkit niihin löytyvät Visit Tuusulanjärvi-sivustolta. Ennen vierailua kannattaa lukea ainakin esite Suomalaisuuden lähteillä
Kuvat tähän juttuun olemme ottaneet kesinä 2018 ja 2019. 

Lempipaikkamme Tuusulanjärven rannalla on taiteilija Pekka Halosen perheen Halosenniemi. Jyhkeä talo kallioisessa niemennokassa huokuu kodikasta tunnelmaa. Talossa on ihanan avara ateljee-oleskelutila ja mainioita pikku soppia sänkyineen. Olen varma, että täällä on vietetty monia tunnepitoisia hetkiä niin perheen kuin vieraidenkin kanssa. Pari hauskaa juttua on jäänyt mieleen Haloseenniemeen liittyen: Juhani Aho on kuulemma aikoinaan lähtenyt soutelemaan kotoaan järvelle. Jos Halosenniemen saunan valot ovat olleet päällä, hän on tiennyt jatkaa soutelua kohti saunailtaa. Toinen tarina kertoo miten Halosenniemen saunan rapuilta on lähetetty kuva muistaakseni Pariisissa matkalla olleelle yhteisön jäsenelle. Tämä on lähtenyt heti kirjeen saatuaan kotimatkalle mielessään saunailta. Huvittavaa on, että kuvanottohetken ja rapuille saapumisen välillä täytyy olla kulunut viikkoja 1900-luvun alussa.
Tänä kesänä 2019 Halosenniemessä on kiinnostavasti koottu näyttely "Naisia tupa täynnä". Se tarkastelee naisia taiteilijoina ja taiteessa. Naistaiteilijoita ei oikein viime vuosituhannen alussa vielä otettu tosissaan. Heidän käyttämiään aiheita arvosteltiin sopimattomiksi, rumiksi tai tylsiksi, mutta toisaalta naisten keskinäinen kannustus puski eteenpäin. 

Sibeliuksen perheen koti Ainola on pakollinen kohde musiikin ja puutarhojen ystäville. Ensimmäisestä vastaa luonnollisesti kansallissäveltäjämme Jean Sibelius, jälkimmäisestä hänen vaimonsa Aino. Ainola on rakennettu hiljaiseksi, sillä kaupungissa säveltäjämestaria häiritsivät liikenteen ja rakennusten putkistojen äänet.

Opastus sisältyy täällä pääsymaksuun, mutta se tulee varata viimeistään päivää ennen vierailua. Ainolassa on mahdollisuus myös puutarhaopastukseen. 

Ahola on kirjailija Juhani Ahon ja vaimonsa taidemaalari ja taidekasvattaja Venny Soldan-Brofeldtin entinen koti vastapäätä Sibeliuksen Ainolaa. Aholasta jäi mieleen perheen sisäinen kolmiodraama, jonka seurauksena Juhani Aholla oli lapsi(a) sekä vaimonsa että tämän siskon kanssa. Kalastusintoisen Juhani Ahon kuivatessa kaloja pihallaan Sibelius hajuherkkänä kiersi kuulemma tontin kaukaa. 

Olemme pitäneet Aleksis Kiven kuolinmökkiä tutustumatta kuivakkana kohteena, mutta onneksi Museokortin myötä tutustuimme tähänkin paikkaan. Varsinaista opastusta mökissä ei viime vuonna ollut, mutta kysyessämme paikanpäällä olleelta lipunmyyjältä asioita huomasimme hänen olevan oikein asiantunteva sekä Aleksis Kiven että hänen veljensä mökin ja siellä eletyn elämän suhteen. Vietimme pienessä mökissä lopulta puolitoista tuntia jutustellen ja oppien. 
Tähän kohteeseen liittyen suosittelemme lukemaan historioitsija Teemu Keskisarjan Saapasnahka-tornin, joka kertoo Aleksis Kiven elämästä.

SUVIRANTA
Järnefeltien entiseen kotiin pääsee vain maksullisen opastuksen kera, sillä rakennus on edelleen myös yksityiskoti. Tämä kodin ja museon yhdistelmä tuokin mielenkiintoisen sävyn vierailuun, kun opastajan kertoessa kultakauden taiteilijasta katse etsiytyy ruokahuoneen pöydälle jossa on kaukosäädin ja uusin ristikko, parvekkeella pyykit kuivumassa. Aikoja opastuksiin kannattaa katsoa Suvirannan nettisivuilta ja ilmoittautua ajoissa ennakkoon. 


Runoilja J.H.Erkon taiteilijakoti on komea pirtti poikamiehen asunnoksi. Jos tuntuu ettei Erkko ja tuotantonsa ole tuttu, pitää kysyä tunnetko laulut "No onkos tullut kesä" tai "Olet maamme armahin Suomenmaa"? Ne ovat tekstiltään juurikin Erkon käsialaa. Omiin lempirunoihini mieheltä kuuluu "Muistellessa / Maailman pauhinassa sinutko unhoitan". 

Lottamuseossa vierailimme ensimmäistä kertaa viime kesänä. Se ei kohonnut millään tavalla suosikiksi, vaikka etukäteen niin ajattelinkin. Lounastimme terassille hyvien baakkelsien verran ja kiersimme aika nopeasti näyttelyt. Opastus oli toteutettu kuivakkaasti tuoleilla istuen, heijastettuja kuvia katsellen oppaan lukiessa tekstiä. Seuraavaksi tähtäisin draama- tai puutarhaopastukseen. Mielenkiintoisimpana näyttelyistä jäi mieleen taulu, johon oli kuvattu maasta- ja maahanmuuttoa Suomeen viimeisimmän sadan vuoden aikana. 

ILMATORJUNTAMUSEO
Asiasta mitään ymmärtämättömänä kiertelimme museota melko ylimalkaisesti, mutta saimme yllättäen kuulla hauskoja ja opettavaisia tarinoita kanssavierailijoilta. Erikoisuutena museon ulkoalueella voi rapsutella lampaita, jotka laiduntavat ohjuslavettien ja tutkalaitteiden joukossa.

JÄRVENPÄÄN  TAIDEMUSEO 
Järvenpään taidemuseon vaihtuvissa näyttelyissä on tullut vierailtua useasti. Etenkin draamaopastukset ovat jääneet mieleen. Niitä kannattaakin kuikuilla taidemuseon sivuilta.
Tänä vuonna Järvenpään taidemuseossa on meteorologi Seija Paasosen kokoama näyttely Sadejuovia ja pilvisäteitä, joka oivaltavasti kääntää katseen tuttujenkin teosten sääilmiöihin.

Sitten syömään:

HÄRMÄN RATI
 Härmän Rati on loistava lounaspaikka, jonka buffet-pöytä on 98 prosenttisesti luomua ja lähiruokaa.
Meihin teki erityisesti vaikutuksen savusärkikeitto, vaalea leipä ja rapsakkapintaiset kikhernepihvit. Kaikki oli kyllä hyvää! Salaattipöydästä löytyi hauskoja makuja kurkku-tomaatti-settien lisäksi, esimerkiksi omena-fenkoli-perunasalaattia ja sitruunaista kaalia. Vegaanitkin on huomioitu täällä hyvin.
Härmän Ratin sisustuksessa oli hauskoja yksityiskohtia. 

Härmän Ratin pihapiiristä löytyy luomukauppa, jossa ruokien lisäksi kaupataan mm. hienoja hopea- ja luukoruja

GASTRO BAR SESONKI 

Järvenpään Citymarketin yhteydessä sijaitseva Gastro Bar Sesonki oli meille viime kesänä oikein herkullinen tapa päättää Tuusulanjärven kierroksemme. Otimme tuolloin maistelumenun ja olimme oikein tyytyväisiä makuihin, esillepanoon ja palveluun. Sesongin ravintoloitsija on Bocuse d'Or-kilpailussakin ansioitunut Matti Jämsen ja keittiömestarina paikassa toimii monissa Suomen huippukeittiöissäkin kokannut Lasse Lindström.

SUSHIA CITTARISTA

Vaihtoehtona on myös hakea paljon kehutut sushit Järvenpään Citymarketista vaikkapa piknikille.

Lisää ruokapaikkoja ja kahviloita löytyy Visit Tuusulanjärvi-sivustolta.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Haukipullat haukijauhelihasta - helppoa ja herkkua

Tänään urakoitiin pappan kanssa pakkasesta kuusi kiloa haukifileitä jauhelihaksi. Osan saimme meille kotiin mukaan, osa paistettiin haukipulliksi papalle pakkaseen valmiina annospusseina. Siinä paistellessa maistoimme toki muutaman pullan pitäen kovasti mehukkaasta rakenteesta ja mausta. Poitsu pyysi että tehtäisiin samoja joskus kotonakin, joten naputtelen ohjeen tähän nyt hyvään talteen. 

Blogimme edellinen haukijauhelihapullaohje on sekin vallan hyvä, mutta enemmän raaka-aineita kaipaava. Aiemmin haukijauhelihasta on tehty myös aasialaisviritteisiä haukipullia ja hampurilaispihvejä tuplastikin, sekä haukimurekepihvejä Stömsö-Mikaelin ohjeella. Haukijauheliha on uponnut myös haukipiirakkaan, jolle keittelimme riesling-kastikkeen


HELPOT JA HERKUT HAUKIJAUHELIHAPULLAT 


1 kg haukifileitä
2 isoa sipulia
2 valkosipulinkynttä

mausteseos
noin 1/4 tl valkopippuria
noin 1/4 tl currya
3 tl suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
1 kananmuna

paistamiseen voita

Kuori ja pilko sipulit. 
Jauha sipulit yhdessä haukifileiden kanssa. 
Sekoita mausteet, kerma ja kananmuna yhteen mausteseokseksi. 
Jauha haukijauheliha toiseen kertaan koneen läpi yhdessä mausteseoksen kanssa. 
TAI
Jos sinulla on valmista haukijauhelihaa, sekoita kaikki ainekset hyvin yhteen sipulit tietysti kuorittuna ja pilkottuna. 

Muodosta taikinasta lihapullan kokoisia palloja. Kostuta kädet välillä kylmään veteen (astiassa), jolloin haukipullien muotoilu on helpompaa kun taikina ei tartu käsiin.
Paista voissa pannulla keskilämmöllä kaksin puolin, kunnes haukijauhelihapullien pinta on kauniin ruskea ja pullat kauttaaltaan kypsiä. 



maanantai 29. heinäkuuta 2019

Mikkelin tori, herkuttelua muikuilla ja kuplavohveleilla

Me aikuiset toimeennuimme vih-doin-kin lounaalle Tertin kartanoon matkatessamme Jukan isän luo Savonlinnaan. Ihana noutopöytälounas maksoi 43 euroa ollen meille aikuisille aivan loistojuttu, mutta epäilimme krantuhkojen lastemme maistamisintoa ainakaan kyseisen euromäärän vertaa. Esittelimmekin heille vaihtoehtoisena lounaspaikkana Mikkelin torin. Emme tuossa vaiheessa vielä tienneet kuin jälkiruokavaihtoehdon, Soppa Hannan instasta hoksatut kuplavohvelit, mutta se riitti lasten päätöksen tekoon torin hyväksi.
Tallustellessamme Mikkelin torilla lasten katseet nauliintuivat KalaValkosen muikkukojuun, josta kiiri herkulliset kalan tuoksut. Tästä kojusta lapset halusivatkin ottaa muikkuannoksen puoliksi. Mainoskuvassa ne tarjottiin perunamuussin kanssa, mutta näin kesällä muussi oli vaihdettu oivallisen sesonkisesti keitettyihin uusiin perunoihin. 

Jututin paistajaherraa lasten herkutellessa Puruveden muikuilla. Hän kertoi että ruisjauhoissa ja suolassa pyöritellyt muikut paistetaan kirkastetussa voissa, johon on lisätty viidesosa öljyä. Kirkastettu voi ei pala kuumalla levyllä ja ruisjauhotus takaa sen että muikkuihin tulee kaunis pinta kun ne eivät ole ihan kiinni paistolevyssä. Paistamiseen mies on tehnyt itse komean lastan, jolla kääntää kuulemma puolisen kiloa kalaa kerralla. Ne muikut jotka eivät suostuneet lastalla kiepahtamaan ympäri, käännettiin pihdeillä erikseen. Lopputuloksena olivat tasaisen rapsakat, kauniisti koossa pysyneet herkulliset muikut. 

Siinä jutustellessa saimme vielä makupalat kojun savumuikuistakin, jotka olivat ylen herkullisia nekin. 
Jälkiruuaksi muksut suuntasivat Hellen vohvelikojulle. Sieltä lapset ostivat supermakeat kuplavohvelit haluamillaan täytteillä ollen oikein tyytyväisiä. Täytevaihtoehdoissa riitti valinnanvaraa mm. Oreosta, vaahtokarkeista, marjoista ja popcornista erilaisiin jäätelöihin ja kastikkeisiin asti. Vegaanisenakin vohvelien pyöräytys kuulemma onnistuu, mutta ei gluteenittomana. 
Tästä me aikuiset sitten suuntasimme Tertin kartanoon lounastamaan ja lapset istahtivat kartanon nurmelle varjoon kännyköittensä kanssa odottamaan. Tämä oli niitä kuuluisia "kaikki voittaa"-tilanteita.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Hurmaava Tertin kartano ja 50 makuelämyksen kesäpöytä

Tertin kartano ja sen ravintola Mikkelissä on kauneudessaan ja herkullisuudessaan aivan loistava pysähdyspaikka lounastajille. Osasimme odottaa hyvää, mutta yllätyimme silti laadusta todella positiivisesti.  
Jo pöytävarausta tehdessä meitä ilahdutti poikkeuksellinen asiakaspalvelu. En saanut ketään kiinni puhelimitse, joten minulle päin soitettiin kartanosta piakkoin. Pöytävaraus myös vahvistettiin nopeasti uudella soitolla. Vierailuaikanamme syömään olisi tosin päässyt ilman varaustakin. Viime vuonna emme mahtuneet syömään ohikulkiessa pöytää kysellessä, joten suosittelemme tekemään varauksen. 
Tertin kartanon yli viidenkymmenen makuelämyksen Kesäpöytä oli todella harkittu kokonaisuus ihania makuja. Raaka-aineita saadaan paljon kartanon omilta mailta.
Ruokanautiskelu on mahdollista kartanon edustalla pöydissä, takaterassilla tai eri tavalla sisustetuissa saleissa. Meidän ruokaillessa paikanpäällä oli vain muutamia pöytäseurueita, jolloin tunnelma oli maltillisen musiikin soidessa lumoavan kaunis ja seesteinen. 

Noutopöydästä tarjoiltu Kesäpöytä teki vaikutuksen erityisesti kylmillä "alkupaloilla". Pääruoat ja jälkiruuat eivät niinkään jättäneet hehkutettavaa, vaikka hyviä toki olivat nekin.

Noutopöytä oli koottu houkuttelevan värikkäästi. Oli vaikea ottaa maisteltavaksi ihan vain pieniä paloja, sillä silmät olisivat syöneet enemmän mitä napa vetää.

Jokaisen ruuan kohdalla oli hyvin opastava kyltti, joka kertoi minkä kastikkeen, hyytelön tai hillon kanssa se oli ajateltu nautiskeltavan. Esimerkiksi fasaani oli jo itsekseen hyvää, mutta metsävadelmavinegretin kanssa makunautinto kohosi huomattavasti.

Ehdottomaksi suosikiksi kohosi kokonaisuus "sampi, ruusu ja sampanja", jonka makumuistoa hellin vielä pitkään. Samoin pidimme kovasti pateesta savusinapilla ja mustaherukkahyytelöllä. Katajanmarjahyytelöstä ginisyydessään tykkäsimme niin paljon että ostimme sitä puodista kotiinkin. Kristallisalaatti oli meille uusi tuttavuus ja oikein mieluinen sellainen.


Tertin kartanon Kesäpöytä maksaa aikuisilta 43 euroa. Alle 12-vuotiaat maksavat tästä puolet. Menun yhteydessä esitellyt viinit maksoivat 9-15 euroa per 12 cl, Karu Arki luomuolut kustansi 7 euroa. Jukka kuskina otti alkoholitonta olutta, joka täällä meinasi moista Becksin tyyliin. Tämä sattuu olemaan alkoholittomista oluista Jukan lemppari. 

Olimme todella iloisia ja tyytyväisiä että vihdoin poikkesimme Tertin kartanoon herkulliselle lounaalle. Suosittelemme lämpimästi muillekin kulinaarisia nautintoja kaipaaville!

Seuraavassa kirjoituksessa vinkki siihen, miten krantuhkot lapset kannattaa ruokkia jos ei halua maksaa heidän perunansyönnistään 43 euroa. Nyt juttu täällä.


Mariaana Nelimarkan kirjoituksesta voi lukea lisää Tertin kartanosta ja sen tarjoamista muistakin palveluista.
Liemessä blogin Jenni oli vastikään yöpynyt Tertissä, siitä lisää täällä.

Blog Widget by LinkWithin