lauantai 4. huhtikuuta 2020

Pilvimunat - höttöisen hyvä aamupala

Nyt löytyi kiva uusi juttu viikonlopun hitaammille aamupaloille: pilvimunat. Ne ovat hyppineet silmilleni viime viikon aikana useammastakin paikasta, joten koin melkein pakkoa kokeilla niiden tekemistä. Ja onneksi koin, sillä nehän olivat hyviä! 

Pilvimunat oli myös helppo tehdä: valkuaisvaahtoa kypsennettiin muutama minuutti uunissa, minkä jälkeen päälle lumpsautettiin keltuainen ja kypsennettiin lisää. Maustamisen jälkeen homma oli valmis! Pelkäsin, että valkuainen maistuisi marenkimaiselle, mutta eihän se sitä tehnyt ilman sokeria (tietysti, jälkikäteen viisastellessa). Höttöinen rakenne oli hauskan tuntuinen ja makuinen. Lisäsin joukkoon hiukan parmesaania, koska miksipäs ei. Keltuaisen halusin jättää valuvaksi, sillä sellaisena me siitä pidämme. 

Näitä tehdään taatusti toistekin! Yövieraillekin, sitten kun heitä taas saa kutsua. 
PILVIMUNAT
varaa 1 per syöjä

kananmunia
suolaa
mustapippuria
mauksi jos haluat: parmesaaniraastetta, pekonimurua, yrttejä jne.

Erota valkuaiset ja keltuaiset toisistaan niin että valkuaiset menevät vatkauskulhoon ja keltuaiset jäävät munankuoreen odottamaan.
Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Voit maustaa vaahtoa halutessasi parmesaaniraasteella. Nostele leivinpapaeroidulle pellille yhtä moneksi kasaksi kuin on keltuaisia. Tee keskelle kolo. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 4 minuuttia kunnes valkuainen ottaa hiukan väriä.
Ota pelti uunista, kippaa valkuaispilven koloihin keltuaiset ja jatka kypsennystä uunissa kunnes keltuainen on haluamassasi kypsyydessä. Me pidimme vielä 3 minuuttia jonka jälkeen keltuainen oli mukavan valuva.
Mausta suolalla ja mustapippurilla, halutessasi vielä vaikkapa timjamilla ja parmesaaniraasteella kuten me tai vaikka pekonimurulla.

torstai 2. huhtikuuta 2020

Lihapullat jallukastikkeessa - kouluruokaa parhaimmilaan

Kotimme on monien muiden kotien tavoin muuttunut sekä työtilaksi että kouluksi koronan takia. Keittiömme on sitä myöden koulu- ja työpaikkaruokala lounasaikaan. Männä viikolla meidän aikuisten ollessa vielä lomalla meillä oli aikaa tehdä ruokaa myös lounaaksi erotuksena lämmitettäviin annoksiin. Silloin otimme käsittelyyn arvostelukappaleena saadun Stiina Kuisman "Ronskisti ja rakkaudella" opuksesta Jallupullat. Oikeammin Jaloviina löytyy lihapullien sijaan kastikkeesta, mutta yhtäkaikki löytyy. 

Ruuasta tuli todella hyvä. Pullissa lapset maistoivat mummulan, luullaksemme maustepippurin ansiosta. Kastikkeessa oli kiva väri tomaattipyreen ansiosta ja kokonaisuutena se maistui hurjan hyvälle. Riisiviietikka perunamuhennoksessa oli meille uusi idea. Se toi pienen etikkaisen syrjän muussiin, mutta sen verran miedon että maistui tarkoille muksuillekin. 

LIHAPULLAT JALLUKASTIKKEELLA
4-6 annosta

LIHAPULLAT
600 g sika-nautajauhelihaa
2 dl kermaviiliä
1 tl maustepippuria
1 tl suolaa
1 tl kuivattua rosmariinia
1 sipuli
voita

Kuori ja pilko sipuli. Kuullota voissa pehmeäksi. Jäähdytä.
Yhdistä kaikki aineet kulhossa. Pyöritä lihapulliksi.
Paista lihapullat pannulla tai uunissa kypsiksi. (180 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia).
Laita kypsät lihapullat hautumaan hetkeksi jallukastikkeeseen.

JALLUKASTIKE
60 g voita
60 g vehnäjauhoja
4 dl lihalientä
2 cl Jaloviinaa (eli Jallua)
1 rkl tomaattipyrettä
1-2 dl kermaa
1 tl jauhettua mustapippuria

Ruskista jauhot voisulassa. Lisää kuuma lihaliemi ja sekoita. Mausta kastike tomaattipyreellä, maustepippurilla ja Jallulla. Lisää lopuksi kerma. Keitä miedolla lämmöllä hetki kasaan.

PERUNAMUHENNOS

10 perunaa
1 rkl suolaa
2 dl täysmaitoa TAI 1 dl kermaa + 1 dl maitoa
2 rkl voita
½ dl riisiviinietikkaa
(2 rkl sokeritonta chilikastiketta, esim srirachaa)

Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi vedessä. Muussaa survimella. Lämmitä maito tai maito-kermaseos. Lisää siihen voi, suola ja riisiviinietikka. Kaada seos perunoiden joukkoon, sekoita hyvin.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Maa-artisokkaa rakuunakermassa muhitettuna

Meillä oli Jukan kanssa varattuna Albanian matka viime viikolle. Meidän piti juhlistaa kahdestaan 17-vuotiasta avioliittoamme syöden, juoden ja nautiskellen. Niin kuin nyt kaikki tiedämme, kirosana korona romutti tämän(kin) suunnitelman. Vara-suunnitelmaksi varasimme pöydät kahteen ihanaan suomalaisravintolaan, mutta luonnollisesti nämäkin suunnitelmat lahosivat omaan mahdottomuuteensa. Lopulta päätimme koostaa kotona herkullisista raaka-aineista kolmen ruokalajin illallisia ja nauttia ne yhdessä rakkauden hedelmiemme kanssa. Hyvä oli tämäkin vaihtoehto, joskin kohdassa tiskaaminen rupesi sapettamaan. Ja siinä kohtaa kun tajusi kuinka pikkumaisista asioista itse voi ärsyyntyä kun tuolla jossain oman kodin seinien ulkopuolella asiat ovat monella aika hurjastikin. 

Yksi illalliskokonaisuuksista sisälsi pääruokana grillattua peuraa, grillattua parsaa ja paistettua sieni-sipuliseosta sekä kermassa muhitettuja maa-artisokkia. Kokonaisuus oli ihan älyttömän hyvä! Juurevia, muhevia makuja yhdessä puugrillimme tuoman savuisuuden kanssa. Riista, metsäsienet ja rakuunalla maustetut maa-artisokkapalat täydensivät upeasti toisiaan ollen kukin itsessäänkin herkullisia. 

Muhitettujen maa-artisokkien ohje on todella suositeltavasta Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena ja pääruokana". Olemme tehneet kirjasta monia ruokia sekä itsekseen tarjottavaksi että lisukkeiksi ja aina on onnistuttu. Blogiin asti ovat toistaiseksi päätyneet juurisellerirullathunajainen salvia-kurpitsa ja muhevan tyylikäs juuriselleri

Seurasimme kirjan ohjetta muuten tarkasti, mutta mantelit jätimme kauppaan. Nämä vesisyöpöt saavat jäädä sinne jatkossakin, koetamme pärjätä esimerkiksi siemenillä. Nyt käyttämämme pistaasipähkinät eivät liene manteleita parempi vaihtoehto, mutta vanhat pussinpohjat on käytettävä loppuun. Jotain pureskeltavaa kokonaisuus kyllä kaipaa. Rakuuna oli meillä kuivattua. Me emme Myllymäen kehotuksesta huolimatta kuorineet maa-artisokkia (eikä hänkään kuvan perusteella niin ole tehnyt). Muunnelmaksi ruotsalaiskokki suosittelee sitä, että vaihtaa maa-artisokat palsternakaksi, porkkanaksi tai juuriselleriksi. 

Tommy Myllymäki kehottaa syömään näitä maa-artisokkia punaisen lihan, kalan tai broilerin kanssa. Me suosittelemme erityisesti peuraa ja miksei tulevana pääsiäisenä myös lammasta.

KERMAMUHITETTUA MAA-ARTISOKKAA RAKUUNALLA
lisukkeeksi neljälle 

8-10 maa-artisokkaa (noin 500 g)
2 dl kermaa
50 g parmesaania
1 dl riivittyä rakuunaa tuoreena, hiukan vähemmän kuivattuna
3 rkl siemeniä tai pähkinöitä
rypsiöljyä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pese maa-artisokat hyvin. Leikkaa ne koosta riippuen puoliksi tai viipaleiksi. Ruskista paloja kummaltakin puolelta uunin kestävässä pannussa rypsiöljyssä kunnes maa-artisokat ovat saaneet hieman väriä. 
Laita pannu uunin keskitasolle ja kypsennä viipaleita ensin 10 minuuttia. Kaada sitten joukkoon kerma. Jatka kypsennystä toiset 10 minuutia, kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä. 
Ota pannu uunista, raasta päälle parmesaani, ripota joukkoon rakuuna ja siemenet. 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Ilmailumuseoita Hanoissa

Useissa Vietnamin kaupungeissa on sota-aikaan liittyviä museoita, luonnollisesti, ovathan sodan järkyttävät muistot vielä tänäkin päivänä läsnä. Minulle sotamuseoissa kiinnostavinta on ilmailuun liittyvät asiat. Tässä jutussa on kooste Hanoin sotamuseoiden ilmailuannista.

Vietnamin ilmavoimien ja ilmapuolustuksen museo


Ensimmäisenä esittelyssä on Hanoin paras ilmailuun liittyvä museo, Vietnamin kansan ilmavoimien ja ilmapuolustuksen museo, joka sijaitsee entisen Bach Mai lentoaseman alueella. Edellisessä kuvassa on museon pääportti. Nykyisin alue on jo rakennettu täyteen, mutta Bach Mai -lentokenttää käytettiin vielä toisen Indokiinan sodan aikana ilmapuolustusjohto- ja ohjauskeskuksena. Museo kertoo Vietnamin ilmavoimien historiaa perustamisestaan nykypäivään. Päärakennuksesta löytyy ilmavoimien henkilöjen elämäkertoja, virkapukuja ja lentoasuja. Lisäksi esillä on muutamia lentokoneiden moottoreita ja aseita.


Museon ulkonäyttelyssä on lukuisia hävittäjiä, helikoptereita, lentäjien harjoittelussa käytettyjä potkurikoneita sekä tutkalaitteita.

Mikoyan-Gurevich MiG-21 Fishbed (rekisterinumero 5020).

 Varsin näyttävä kuljetushelikopteri Mil Mi-6 Hook.

Yhdessä kulmauksessa esitellään alasammuttuja amerikkalaiskoneita, joihin kuuluu tämä Phamtom hävittäjä.

Viereisen kauppakeskuksen ikkunosta avautuu hieno yleisnäkymä ilmailumuseolle ja entiselle lentoaseman alueelle.

Vietnamin ilmavoimien ja ilmapuolustuksen museo
(englanniksi Air Force and Air Defence Museum)
Osoite: 73C Trường Chinh, Khương Mai, Thanh Xuân, Hà Nội, Vietnam (kartta)


Vietnamin sotahistorian museo


Toisena suosituskohteena on Vietnamin sotahistorian museo, joka esittelee Vietnamin eri sotien historiaa ja vaiheita. Museon suurin kone on Vietnamin kansallisen lentoyhtiön Ilyushin Il-14.

 Amerikkalaisten kuljetushelikopteri Bell UH-1H Iroquois, joita on Vietnamissa useassa museossa esillä.
US Navy väreissä oleva Douglas A-1E Skyraider (rekisteri 132436).  

Pääportilla näytillä oleva Mig-21 hävittäjän (rekisterinumero 4324) kerrotaan ampuneen alas 14 vihollista Vietnamin sodan aikana. 

Museon yksi keskeisimmistä nähtävyyksistä on Vietnamin sodan Operation Linebacker II aikana alasammutun amerikkaisen B-52 pommikoneen jäännöksistä tehty monumentti. Lentokoneiden lisäksi museossa on esillä lukuisia panssarivaunuja, valokuvia ja tarinoita. 

Vietnamin sotahistorian museo (englanniksi Vietnam Military History Museum)
Osoite: 28A Điện Biên Phủ, Điện Bàn, Ba Đình, Hà Nội, Vietnam (kartta)
Pääsylippu oli kesällä 2019 40000 VND ja lisäksi 30000 VND maksu jos käyttää kameraa


B-52 Voiton Museo

Amerikkalaisten B-52 pommikoneet kylvivät tuhoa Vietnamissa ja siten niiden alas ampuminen on vietnamilaisille iso asia. Asialle on pyhitetty yksi museo Hanoissa. 

Museon pihalla on tuhoutuneen B-52 pommittajan jäänteet.

Sisätiloissa esitellään kansan taisteluja ja muuta sotahistoriaa. 

Ulkona katoksessa on esillä yksi Vietnamin ilmavoimien menestyksen pilareista, eli Mig-21 hävittäjä. Ulkonäyttelyssä on lisäksi ilmatorjuntatykkejä sekä tutkalaitteistoja. 

B52 Voiton museo (engl. B52 Victory Museum, vietnamiksi Bảo tàng Chiến thắng B-52)
osoite: 157 Đội Cấn, Ngọc Hồ, Ba Đình, Hà Nội, Vietnam (kartta)
Museo on ilmainen.

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Riisipeltojen keskellä vaeltaen - Sapa Sisters, Vietnam

Tämä oli jotain mitä emme ikinä tee: lähteä nyt vaeltamaan pitkin mutaisia ja jyrkkiäkin vuorenrinteitä kun lomalla voisi loikoilla altaalla tai hengailla kaupungilla. Silti olemme ylen tyytyväisiä että venytimme kokemusmaailmaamme Sapassa vaeltamisen verran, sillä ne olivat unohtumattomat kolme päivää. 
Keksin tehdä piston Vietnamin pohjoisrajalle, kahden kilometrin päähän Kiinasta, kun työkaverini näytti riisipeltokuvia Sapasta ja vielä Seikkailijattaret facebook-ryhmässä joku vaellusta suositteli. Kehitin keikauksesta viimein pakkomielteen osana Vietnamin pohjoista reissuamme, varsinkin kun siihen sai yhdistettyä yöjunalla matkustamista. Sekin oli meille perheenä uutta.
Vaellusensikertalaisia kun olimme, otin tietysti heti kolmen päivän keikan. Ilman opasta vuorille ei suositeltu lähtemään, enkä ole varma onnistuuko se edes. Valitsimme vaellusoppaiksemme Sapa Sistersit, jolloin tuimme paikallisten naisten omistamaa ja pyörittämää yritystä. Jälkikäteen olimme enemmän kuin tyytyväisiä valintaamme. 

Varasimme ja maksoimme jo etukäteen Sapa Sisterseiltä trekkauksen, junamenomatkan, pikkubussikuljetuksen juna-asemalta Lao Caista Sapaan, lounaat paikallisissa kodeissa ja kotimajoituksen Zaon perheen kotona. Paluujunamatkan varasimme itse Sapassa ollessamme. Kaikki sujui mutkattomasti ja varmasti sähköpostiviestittelyin.

Viikkoa ja vielä paria päivää ennen Sapaan saapumista laitoin jännittyneenä viestiä ja varmistusta siitä, että haluamme ehdottomasti helpoimman mahdollisimman reitin. Että olemme kokemattomia vaeltajia ja uuden edessä. Perhettä jännitti kokemus vielä enemmän kuin minua, mutta minun harteillani painoi vastuu siitä että olin raahaamassa poppoon huhkimaan vuorille kesken leppoisaa lomaamme. 
Mutkitellessamme pikkubussilla aamuvarhaisella junassa pätkänukutun yön jälkeen sade tihutti ikkunoihin sumuttaen vuorinäkymät harmaiksi. "Tosi tyypillistä täällä" tiesi joku kanssamatkaaja kertoa. Mahtavaa, sadekin vielä hankaloittamaan settiä. Samalla tajusin miten vähän olimme ottaneet Sapaa koskevista asioista etukäteen selvää. 

Sapaan saapuessa aurinko repäisi pilviverhon edestään ja Sapa Sistersien toimistolla aamupalaa nauttiessa ilma alkoi näyttää jo ihan mukavalta kävelyyn. 
 
Oppaaksemme oli valittu black hmong heimoon kuuluva Sy, joka lempeän aurinkoisella tyylillä luotsasi meitä kärsivällisesti toiveitamme kuunnellen. Heti alussa teimme selväksi että helpoin reitti se sitten on, jolloin hän kertoi sen olevan 10 kilometriä. Kun toistimme että helpoin, hän tuumasi että niin, varaamaamme kotimajoitukseen on matkaa lyhintä reittiä 10 kilometriä. Lapset katsoivat tässä kohtaa minua ehkä hiukan syyttävästi, suht helppoahan tästä oli luvattu tuleman. 

Kävimme edellispäivien sateiden vuoksi ostamassa itsellemme parilla eurolla pilipalisaappaat paikallisesta marketista, joskaan Jukan kokoisia ei löytynyt. Sitten lähdimme tallustamaan kohti tuntematonta. 
Helpot reitit olivat pääosin mopojen ja autojenkin mentäviä pomppuisia hiekkateitä, mutta välillä poikkesimme (pyynnöstämmekin) pienille poluille ja mutaisen liukkaille reiteille. Bambukeppi auttoi vaelluksessa paljon, samoin oppaamme Syn hyvät vinkit ja tukeva käsi. 
Kun kysyin lapsilta ennen tämän jutun kirjoittamista mikä jäi Sapan vaelluksesta parhaiten mieleen, mainitsivat molemmat maisemat. Ne olivatkin upeita pengerrettyine riisipeltoineen, korkeuseroineen, jokineen ja vesiputouksineen sekä pienine kylineen. 
Minulle silti parhaana osana reissua jäivät mieleen lounaat paikallisissa kodeissa. Tämä oli palvelu josta maksoimme muutaman euron lisää. Kolmen päivän reissulla ehdimme lounastaa sekä Txhin perheen luona Lao Chain kylässä että Maon perheen luona Giang Ta Chaissa.
Txhin perheessä keittiön virkaa teki nuotiokuoppa tiukkaan tallatussa maalattiassa. Keittiön sähkövalon lisäksi pirttiä valaisi vain oviaukosta sisään loistanut aurinko. 

Herkullista ruokaa oli tehty meille aivan liikaa, joten perheelle riitti niistä varmasti evästä pitkäksi aikaa. Palan painikkeeksi perheen isä halusi tarjota meille kotitekoista riisiviiniä - happy wateria, joka väkevyydessään menisi meillä paremminkin viinana. Lapsillekin moista tarjottiin, mutta kieltäydyimme tottakai. 

 
Maon perheen koti oli hieman modernimpi laitteineen, mutta ikkunoita ei tässäkään kodissa ollut. 


Saimme täälläkin hyvää ruokaa syödäksemme yllin kyllin: liha oli muistaakseni possua ja melko tulisesti maustettua. Vihreä ruoka on raakaa kurpitsaa ja vaalea bambua. Maustetahna keskellä oli hurjan tulista. 
Opas söi aina kanssamme kertoen ruuista ja ruokatavoista, perheet halusivat syödä keskenään. Txhin perhe kertoi syövänsä turistien vierailupäivinä aina nuudelia, sillä se on heille harvinaista herkkua ainaisen riisin sijaan. 
Kotimajoitus Zaon ja Zen luona oli melkoisen ammattimainen versio lämpimine suihkuineen ja sänkyineen. Se oli ihana keidas hikisen vaelluksen jälkeen, joskin rankka kiipeäminen Zaon perheen kotiin vei viimeisetkin mehut meikävaeltajista. Paikassa olisi ollut kaksi yksityishuonettakin, mutta perheellemme riitti hyvin sängyt yhteismakuusalissa. Alaslasketut hyttysverkot toivat yllättävän paljon yksityisyyden tunnetta. 
Illallisilla ja aamupaloilla istuimme muiden vaeltajien kanssa pitkään pöytään paikallisten herkkujen äärelle. 
Norjalainen lääkäriopiskelija, ranskalainen perhe, saksalainen mies, australiasta tulleet äiti ja tytär sekä belgialaiset vaihtoivat kanssamme matkakuulumisia niin Vietnamista kuin muualtakin.
Opettelin myös paikallista kieltä Zaon tyttären kanssa sanakirjaa lukien - hän lausui minulle sanat omalla kielellään ja minä hänelle englanniksi. 
Maailman upeamaisemisin kuivaus"kaappi"?

Reissun aikana oppaamme Sy osasi kertoa meille kysymättäkin paikallisten heimojen tavoista ja kulttuureista. 
Opimme paljon kasveista, eläimistä, elinkeinoista ja vaikkapa bambun hyödyntämisestä uskomattoman monella tavalla. Toiset tavat ihastuttivat, mutta esimerkiksi pulunkakan syöttäminen raa'an munan kanssa aneemisten lapsien vahvistamiseksi lähinnä yökötti. 


Teimme reissumme kesällä 2019, jolloin neljän hengen kolmen päivän trekkaus kahdella kotimajoitusyöpymisellä, kahdella kotilounaalla ja bussikuljetuksilla junalta sekä junalle teki 465 euroa. Sy oli siis vain meidän perheen oppaana kaikki nuo kolme päivää. 

Menomatkan yöjuna Hanoista Lao Caihin Sapa Sisterien kautta ostettuna fiinissä luokassa oli koko perheeltä 160 euroa, takaisin matkasimme saman reitin myös yöllä halvemmassa mutta täysin ok-vaunussa 66 eurolla. 
Sapan vaellusreissu oli meille rankka, sitä ei käy kieltäminen, mutta oli se kyllä voittajaoloakin aikaansaava. Oli tullut perheenä tehtyä jotain meille uudenmoista ja kahmittua uusia kokemuksia roppakaupalla. Minusta on tervettä tuoda lapset ja itsensäkin lähelle uusia kulttuureja samalla näitä suoraan tukien. Ha Giang niinikään pohjois-Vietnamissa olisi mahtavaa nähdä Sapa Sistersien opastamana.

Minä sanon painokkaasti että tällaisia juttuja lisää muun perheen mutistessa pienellä varauksella.

***
Blogimme MATKAT-välilehdeltä löydät linkit muihin reissujuttuihimme. Vietnamistakin löytyy useampi juttu.

maanantai 30. joulukuuta 2019

Negronisorbetti

Juuri ennen joulua kävimme syömässä Gastro Cafe Kalliossa, jossa sain jälkiruuaksi Camparisorbettia. Siitä lähti idea kehitellä joulupöydän jälkiruuaksi raikas Negronisorbetti, sillä olen kyseisen juoman ystävä. Sorbetista tuli todella hyvää, ihan kuin jäistä negronia.

Omat sorbettini noudattavat aina samaa peruskaavaa: vesi-sokeriliemi, siihen joku makuliemi (aiemmin esim. gini ja lonkero) ja lopuksi valkuaisvaahto. Teen sorbettini aina ilman jäätelökonetta, niin tälläkin kertaa. Tein aika pienen erän, josta riittää shottilasilliset usealle henkilölle tai hiukan isommat annokset kahdelle. Kokonaisuutena tästä tulee pari desiä.

NEGRONISORBETTI
n. 2 dl

50 g vettä
50 g sokeria
4 cl giniä (meillä Kyrö-giniä)
4 cl Camparia
4 cl Vermuttia (meillä Antica Formula)
1 tl limemehua
1 munanvalkuainen

Liuota kattilassa sokeri veteen. Jos kuumennat seosta, anna sen jäähtyä ettei alkoholi keity pois. Lisää viileään sokeriliemeen haluamaasi giniä, Camparia ja vermuttia. Lirauta joukkoon hiukan limemehua. Vatkaa joukkoon munanvalkuainen. Jäähdytä jääkaapissa seos jääkaappikylmäksi. Vatkaa hiukan ja usein. Valkuainen jää pinnalle vaahdoksi.
Laita astia pakkaseen. Hiljalleen seos alkaa jäätyä ja on tärkeää aina rikkoa jäähileen rakenne vatkaamalla noin 30 min - tunnin välein. Toista samaa kaavaa kunnes seos on kunnolla jäätynyt, mutta kuitenkin se on edelleen irrallista hilettä. Tässä on sen verran alkoholia, että seos ei kunnolla kovetu jääkalikaksi.
Nauti hyvässä seurassa. 

lauantai 28. joulukuuta 2019

Juurisellerirullat juustoisella sienitäytteellä

Tämä ohje on ollut hiirenkorvamerkattuna jo pitkään Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena & pääruokana". Jotenkin se on tuntunut nopealla silmäilyllä haastavalta reseptiltä, mutta ajatuksen kanssa luettuna ei lainkaan. Käytännössä ohuet juurisellerikiekot täytetään sienimuhjulla ja lämmitetään uunissa, siinä se. 

Rullat päätyivät meillä joulun alkupalojen joukkoon, mutta ne toimisivat loistavasti myös alkupalana. Kokki itse suosittaa niitä naudan, riistan tai rouheiden kalaruokien lisukkeeksi. 

Meillä sienimuhju eteni hiukan erimoisesti kuin Myllymäellä, mutta hyvin samaan tyyliin kuitenkin. Aineita en mitannut, eikä siihen lie tarvekaan vaan jokainen muhjuunnuttakoon oman makunsa mukaan. Jos täytemuhjua jää, sen voi syödä sellaisenaan sienisalaattina, uuniperunan täytteenä tai vaikkapa leivän päällä. 

JUURISELLERIRULLAT JUUSTOISELLA SIENITÄYTTEELLÄ

juuriselleriä eli mukulaselleriä isona palana
suolaa

metsäsieniä (meillä kehnäsieniä
salottisipuleita
valkosipulinkynsi
voita tai öljyä paistamiseen
silopersiljaa silputtuna
tuorejuustoa 
parmesan-juustoa
suolaa
mustapippuria

Kuori juuriselleri. Viipaloi se mahdollisimman ohuiksi siivuiksi esimerkiksi mandoliinilla*. Laita vettä kiehumaan kattilaan, lisää sinne suolaa. Ryöppää eli kiehauta muutama minuutti sellerisiivuja vedessä niin että ne hiukan notkistuvat. Nosta pois, anna kuivua ja jäähtyä. 
Puhdista ja pilko sienet. Silppua sipulit. Paista kaikkia pannulla voissa tai öljyssä. Anna jäähtyä. Lisää silputtua silolehtipersiljaa. Lisää myös tuorejuustoa ja hienoksi raastettua parmesania niin että saat tiiviin sienimuhjun. Mausta suolalla ja mustapippurilla. (Parin desin sienimäärään meillä meni kolme ruokalusikallista tuorejuustoa ja saman verran juustoraastetta).
Aseta juuriselleriviipaleet leikkuulaudalle. Jos haluat rullista viimeistellyn näköiset, leikkaa päät suoriksi. Laita viipaleiden päälle sienimuhjua ja kääri sellerit rullaksi. 
Lämmitä rullia uunivuuassa noin 15 minuuttia. Ripota päälle parmesanilastuja ja silolehtipersiljaa. 

*Loput juurisellerit kannattaa käyttää vaikkapa sosekeittoon tai inspiroitua vaikkapa blogimme lukuisista mukulasellerijutuista

perjantai 27. joulukuuta 2019

Joulumenu 2019

Joulumenun julkistaminen on ollut blogimme perinne niin kauan kuin meillä ruokakuulumisia on nettiin naputeltu eli vuodesta 2008. Vaikka tänä vuonna juttuja on tullut tehtyä aikaisempia vuosia huomattavasti vähemmän, ei jouluperinnettä sentään voi jättää väliin.

Meidän jouluistamme tuntuu vuosi vuodelta tulevan enemmän alkupalapainotteinen. Samalla ehkä hieman epäloogisestikin syötävät määrät vähenevät. Tämä selittyy sillä, että pyrimme tekemään tai ostamaan kaikkea niin vähän, että niitä syödään korkeintaan jouluaattona ja -päivänä. Tämä tavoite onnistui tänäkin vuonna loistavasti.

Jouluaaton vietimme perheen ja mummun kanssa, joulupäivänä saimme iloksemme vielä poikamme tyttöystävän. 
Joulumenun kirjoitti ja koristeli tänä vuonna tyttäremme. 

alkuun
pannulla paistetut ryynimakkarapalat puolukkaomenahillolla
lämminsavulohi
kylmäsavulohi ja graavikeltuainen
matjessillikaviaari
himosilakka
lasimestarinhauki
ankkarillette ja marinoitu punasipuli
höyrytetty parsakaali
paistettu ruusukaali
haaparouskusalaatti
piimälimppu ja paesano

pääruuaksi
peuran kulmapaisti, lihaliemikastike ja katajanmarjahyytelö
kinkkusiivut
lanttulaatikko
perunalaatikko
maksalaatikko

jälkiruuaksi
negronisorbet, lapsille glögisorbet
konvehdit
piparit

Poitsu piti eniten kinkusta ja lämminsavulohesta, tytsy tykkäsi eniten toivomistaan parsakaaleista ja lämminsavulohesta. Me vanhemmat ihastuimme tänä vuonna eniten sellerirulliin sienitäytteellä. Mummun suosikkia ei tullut kysyttyä, mutta veikkaisimpa että se oli ryynimakkara tai sillikaviaari.

Kokonaisuutena joulumenu oli meille sopiva kattaus uutta ja perinteistä, itsetehtyä ja vaivattomasti valmiina ostettua. Lastemme kaikki (vähäiset) toiveet toteutettiin, samoin aikuisten. Kaikki saivat nautiskella vatsansa täyteen!
Kalat ostimme pääosin Nummelan torin kala-autosta, laatikot, kinkkusiivut ja leivät kaupasta. Sienet poimimme pakastimestamme. Peura oli saatu vapaata riistaa välittävältä Viltgårdenilta. Lasimestarin hauen ja ankkarilleten ostimme Gastro Cafe Kalliosta ja katajanmarjahyytelön aikoinaan Tertin kartanosta. Mummu toi tullessaan itsemaustamiaan himosilakoita.
Sellerirulliin ja negronisorbettiin on tulossa ohjeet myöhemmin, sillä ihastuimme niiden makuihin kovasti. Kumpikin sopii hyvin muuallekin kuin joulupöytään, mikä jottei vaikkapa uuden vuoden vastaanottajaisiinkin.

Edellisten vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa: 

tiistai 10. joulukuuta 2019

Nopea arkiruoka: koftat tomaattikastikkeessa

 
Tämä on ruoka jonka avulla tulee aina testattua palovaroittimien toimivuus. Joka ainoa kerta naan-leipiä paistaessa käry alkaa luikerrella huoneistoon liesituulettimen imemisyrityksistä huolimatta. Ja joka ainoa kerta minulla soivat kellot liian myöhään. Kämppä ehtii täyttyä kimakasta piipityksestä ennen kuin muistan avata ovet läpivetoa varten ja aloittaa rivakan huitomisen palovaroittimen edessä.

Varsinainen ruokahan tässä on kyllä jauhelihaiset koftat, mutta niisen kanssa meillä aina syödään naan-leipiä. Koftaan ja kastikkeeseen Soppa 365 sivulta löytynyt Outi Väisäsen ohje oli todella nopea ja helppo tehdä. Kastike vain sekoitettiin kokoon ja loppu oli lihapullien paistoa. Lapsetkin ovat pitäneet ruuasta. Jo se että sitä on tehty useammin kuin kerran kertoo meidän taloudessa oivasti ruuan helppoudesta ja maukkaudesta.
Meillä koftat tarjottiin naan-leipien kanssa, jotka paistoin kastikkeen hautuessa. Alkuperäinen ohje suosittaa syömäkaveriksi kardemummalla maustettua riisiä ja korianteria.

KOFTAT TOMAATTIKASTIKKEESSA
neljälle

400 g naudan jauhelihaa
1 tl garam masala - mausteseosta
½ tl suolaa
1 rkl öljyä

kastike
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
2 valkosipulinkynttä kuorittuna
2 dl kookosmaitoa
½ ruukkua tuoretta korianteria
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl garam masalaa
1 tl kurkumaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
(päälle korianterinlehtiä koristeeksi)

Laita kastikeaineet kulhoon ja survo sauvasekoittimella tasaiseksi.
Sekoita jauhelihan joukkoon garam masala ja suola. Puristele sekaisin.
Laita pannulle öljyä kuumenemaan.
Muotoile jauhelihasta noin kahden lihapullan kokoisia pötkylöitä. Muoto ei ole niin tarkka.
Ruskista pötkylöitten pinta pannulla. Lisää joukkoon kastike. Hauduta ilman kantta noin kymmenen minuuttia.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Friteeratut munakoisot yllättivät

Selailin taas keittokirjoja kun mietin tarjoiluja viikonloppuvieraille. Silmäni nauliutuivat uppopaistettuihin munakoisoihin, joiden päälle oli friteeraamisen jälkeen liruteltu ruokohunajaa houkuttelevan kimmeltäviksi noroiksi. En millään osannut ajatella miltä nämä riisijauhokuorrutteiset herkut maistuisivat, joten ajattelin että niitähän on sitten tehtävä ja maistettava. 

Lopputuloksena oli helposti kokoonsaatettavat herkut, joiden maku yllätti. Se oli lähellä tusinakiinalaisten fritattuja jälkiruokabanaaneja. Kuori oli rapea, mutta sisus pehmeä. Oli vaikea hahmottaa syövänsä munakoisoa. Pidin näistä yllättävistä munakoisopaloista kovasti ja niin taisi pitää joku muukin sillä kaikki palat hävisivät lautaselta. 

Ohje on Andalusian auringossa-kirjasta, josta olen tehnyt jo vaikka mitä herkkua aina onnistuen. Seurasin ohjetta tarkasti, joskin meillä paloiteltiin munakoisot itkettämättä. Silloin minusta oli paikallaan lisätä rippunen suolaa paloille, joskin suolan voisi laittaa varmaan frittitaikinankin joukkoon. Tarjoiluun käytättävä ruokohunaja vaihtui meillä vaahterasiirappiin, mutta tumma siirappikin kuulemma sopisi. Riisijauhon voi myös vaihtaa halutessaan vehnäjauhoon. Munakoisopaloja kannattaa upotuttaa kuumassa öljyssä reilun aikaa jotta ne pehmenevät sisältä, sillä muutama pala kypsyi meillä turhan niukasti eikä sitkeähkö makuelämys ollut kummempi. 

UPPOPAISTETUT ANDALUSIALAISET MUNAKOISOT 
1 iso munakoiso (400 g)

frittitaikina
2 3/4 dl riisijauhoja
2 ½ dl vettä

öljyä uppopaistamiseen

tarjoiluun
suolaa
miel de caña-ruokohunajaa tai vaahterasiirappia tai tummaa siirappia

Leikkaa munakoiso pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet edelleen poikittain saman paksuisiksi tangoiksi. 
Sekoita riisijauhot ja vesi keskenään. 
Kuumenna öljy 180 asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. 
Upota munakoisotangot pienissä erin frittitaikinaan ja tästä edelleen kuumaan öljyyn. Anna tankojen olla öljyssä kunnes pinta on rapeutunut ja alkaa saada vähän väriä. Nosta munakoisotangot reikäkauhalla tai haarukalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Toista seuraavalla munakoisoerällä. 
Nosta valutetut munakoisopalat tarjoiluastiaan, ripsi päälle hiukan suolaa ja tarjoile ruokohunajan tai siirapin kanssa. 

Blog Widget by LinkWithin