Lauantain nautiskelumenu II

Saimme naapureilta taas uusimman Gourmet- lehden - iso kiitos heille inspiroittamisesta. Lehden innoittamana lähdimme kokoamaan herkkumenuta lauantaille, kun aikaa tekemiseen on arkea enemmän. Päädyimme seuraavaan:

Mintulla maustettuja herneitä parmankinkkkuun käärittynä

*
Jamien kolmen juuston risotto
Kala-äyriäisvartaat

*
Marenkikakku raparperi-mansikkahillokeella

Lopputuloksena oli tolkuttoman hyvä, helposti ajoitettava, kesäinen kokonaisuus. Vai mitäs olette mieltä?

Mintulla maustettuja herneitä parmankinkkuun käärittynä

Tämä on loistavan makuinen alkupala, täytyy sanoa että ihan parhaita maistamiani. Eikä ulkonäössäkään mielestäni ole moittimista. Kaksi kääröä oli mielestämme sopiva satsi ruokahalunherättäjäksi. Sikäli mikäli sitä nyt tarvitsee herätellä ;)

En ole (vielä) kokeillut, mutta pyree saattaisi olla maistuvaa pastankin kera. Siihen päälle vielä vaikkapa paahdettuja manteleita... ehkä menee kokeiluun...

Resepti ei ole niin työläs kuin ensivilkaisulta voi vaikuttaa. Ohje on Gourmet-lehdestä 2/08.

ohuita parmankinkkuviipaleita kääröjen määrän verran (10)

hernepyree:
3 kuorittua salottisipulia hienonnettuna
1 timjamin oksa
2 rkl oliiviöljyä
100 g pakasteherneitä
2 dl kanalientä
1 rkl nypittyjä, tuoreita mintun lehtiä

Freesaa sipulit ja timjami öljyssä. lisää herneet ja kanaliemi. Keitä 5 minuttia. Lisää mintun lehdet. Soseuta teho - tai sauvasekoittimella. Jäähdytä nopeasti jotta väri säilyy kirkkaana.

herneet:
(150-) 200 g tuoreita herneenpalkoja
suolaa, sokeria ja pippuria
viinietikkakastiketta (vinaigrette)
hienonnettua minttua
herneenversoja

Silvo tuoreet herneet, ryöppää niitä sokerilla ja suolalla maustetussa vedessä 5 minuuttia. aseta lävikköön ja päästä läpi kylmää vettä jäähdyttämiseksi. Valuta hyvin. mausta suolalla, sokerilla, pippurilla ja viinietikkakastikkeella sekä hienonnetulla mintulla.
Pese ja kuivaa herneenversot.

Levitä kinkkuviipaleet laudalle tai valmiiksi tarjoilulautasille. Nosta niille pyrettä, herneitä ja versoja. Rullaa. Tarjoile huoneenlämpöisinä.

Reseptin kehittelijä Sami Tallberg vinkkaa reseptin lopussa, että parmankinkun haastaa koillis-Italian Alpeilta tuleva san Danielin kinkku. En ole ikuna kuullutkaan, mutta parmankinkun suurena ystävänä sellaistakin olisi mukava maistaa.

Kolmen juuston risotto Jamie Oliverin tapaan

Alastomanakin tunnetun Jamie Oliverin sivuilta löytyi kehuttu ja herkullisenoloinen risotto-ohje. Se sisälsi valtavasti juustoa, paljon rasvaa ja varsiselleriä. Jos nuo edelläolevat ainekset eivät saa sinua kiinnostumaan, niin mikä sitten?! :)

risotto kuudelle

litra kuumaa kanalientä
1 rkl oliiviöljyä
2 sipulia kuorittuna ja pilputtuna
2 valkosipulinkynttä pilputtuna
3 lehti- eli varsisellerin vartta pilputtuna nekin
400 g risottoriisiä
2 lasillista kuivaa valkoviiniä
merisuolaa (Maldon)
mustapippuria myllystä
100 g Appenzeller tai Gruyere-juustoa ronskisti pilkottuna
100 g taleggio- tai pecorino fresco toscana- juustoa * ronskisti pilkottuna
75 g voita
50 g vastaraastettua parmesaania

Valmistustapa on ihan normaalirisoton valmistus - kuinkas muutenkaan :) Mutta tässä niille jotka kokeilevat tätä huttua ehkä ensimmäistä kertaa. Kuumenna oliiviöljy. Freesaa siinä sipulia, valkosipulia ja selleriä noin 5 minuuttia kunnes ovat pehmeitä. Lisää riisi ja nosta lämpötilaa. "Paista" riisiä minuutti tai kaksi koko ajan sekoittaen, kunnes riisit näyttävät hiukan läpinäkyviltä. Lisää viini ja anna alkoholin höyrystyä pois.

Laske levyn lämpötilaa. Aloita kuuman kanaliemen lisääminen vähän kerrallaan, kunnes riisi on kypsää. Suutuntuma pitää jäädä, eli riisiä ei saa keittää ihan pehmeäksi. Jamie kehoittaa sekoittamaan koko ajan, mutta itse olen samoilla linjoilla Prinsessakeittiön Veeran kanssa ylempalttisesta hämmentämisestä. Eihän tässä mitään puuroa tehdä! Siitä pitää huolehtia, ettei risotto pääse kuivumaan, siis että riisit ovat kosteita kun taas lisäät kanalientä. Tähän kanaliemivaiheeseen menee noin 15 minuuttia. Jos lientä jää, älä ole moksiskaan. Niin vain joskus käy. Kun riisit ovat tarpeeksi kypsät, siirrä pannu pois levyltä.

Lisää juustot ja voi. Sekoita. Mausta makusi mukaan Maldonilla ja pippurilla. Laita pannusi/kattilasi päälle kansi ja anna vetäytyä 2-3 minuuttia. Nauti heti.

*Stockalla ei ollut taleggio-juustoa, mutta he suosittelivat tilalle Brie-tyyppistä valkohomejuustoa. Koska tämä ei hyppyselliselle uppoa, tarvittiin toinen suositus. Se oli siis reseptissä mainitsemamme toinen juusto Pecorino fresco

Kala-katkarapuvartaat ja grillausöljy

Vartaat on mukavaa grillattavaa ja ennen kaikkea syötävää, kun niihin saa upotettua jokaiselle jotakin. Olemme saaneet häälahjaksi aikoinaan kätevän varras-setin, jossa on kuusi emali/teflon päällysteistä varrastikkua ja teline. Telineessä vartaan pysyvät mukavasti irti kuumasta grillitasosta ja vartaan säilyvät näin ehjempänä, kun eivät tartu kuumaan grilliritilään. Lisäksi näistä vartaista on todella helppo irrottaa ruoka ja kaiken lisäksi ne on helppo pitää puhtaana. No toki perinteiset puutikutkin ajaa samaa asiaa ja pääasiahan on ruoka eikä välineet.

Tämän kesän ensimmäiset grillivartaat tehtiin kalasta ja jättiläiskatkaravuista, sekä kasviksista. Laitoimme tällä kertaa vartaisiin:
puna-ahventa (pakasteesta)
jättiläiskatkarapuja (pakasteesta)
kesäkurpitsaa
retiisiä
sipulia
tuoreita herkkusieniä

Ei muuta kuin aineet sopiviksi palasiksi ja töki ne vartaaseen haluamaasi järjestykseen. Sitten grillausöljyä pintaan ennen paistamista. Grillausöljyn ohje seuraavaksi.

Grillausöljy
Kätevä grillausöljyhän sekoitetaan vaan aineksista ja on heti valmista käyttöön. Olemme käyttäneet aika paljon Grillaa – Lihaa, kalaa, kasviksia, hedelmiä –kirjan simppeliä grillausöljyohjetta, jota olemme hiukan loiventaneet. Tarvitaan:
½ dl soijakastiketta
½ - 1 dl viinietikkaa (me käytämme punaviinietikkaa)
1 rkl ketsuppia
mustapippuria
vajaa 1 dl ruokaöljyä

Sekoita muut aineet paitsi öljy. Sekoita vielä öljy seokseen ja sekoita tehokkaasti. Grillausöljy on valmis käyttöön. Tämä öljy muuten säilyy useita viikkoja käyttökelpoisen pullossa tai tölkissä jääkaapissa.

Lisäkkeenä tarjosimme Jamie Oliverin kolmen juuston risottoa.

Marenkikakku raparperi-mansikkahillokkeella

Ensin ilmestyi Muulin emännöimään Apinakeittiöön vähintäänkin mielenkiintoinen Pavlova eli marenkikakku turkinpippuritoppingilla. Sitten Polkkapossu loihti sivulleen raparperisen ja mansikkaisen version marenkikakusta. En ole koskaan enkä ikinä koettanut tehdä marenkia, mutta nyt päätin tarttua toimeen. Niin hyvältä molempien ohjeet tuntuivat. Koska jääkaapistamme löytyi raparperia ja pakkasestamme mansikoita - molemmista kiitos kaunis äidilleni- päädyin Polkkaavan kokin kakkuun.

Ja kyllä oli herkullista!!! En osaa tehdä tavallista muna-sokerikakkupohjaa. Aina tapahtuu jotain lässähdystä tai turhaa tummumista tai jopa jotain ennalta-arvaamatonta. Mutta tämän minä taisin! Koko perhe hamstrasi kakkua pariin otteeseenkin, vaikka pohjalla oli jo melkoinen määrä suolaisia herkkuja.

Kopioin tähän Possun ohjeen pieniä muutoksia tehden. Minä kokosin kakun niin, että jäähtyneen marengin päälle tuli hilloke, jonka päälle taas kermavaahto (itselleni jätin kylläkin vaahto-kolon sillä se ei kuulu ruokavaliooni tykkäämättömyyssyistä). Näin kakusta tuli mielestäni tosi kauniin ja entistäkin ilmavamman näköinen. Kuin kesäinen poutapilvi, jonka päällä on pari jäätymiskuoleman kokenutta mansikkaa :)

Raparperi-mansikkakakku marenkipohjalla

kakkupohja Nigella Lawsonin reseptillä:

4 valkuaista
200 g sokeria
2 tl maizenaa
muutama tippa (valkoviini)etikkaa
2-3 tippaa vaniljauutetta (tai vanilliini- tai vaniljasokeria tai vaniljaa)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri hiljalleen koko ajan vatkaten ja vatkaa sokeri sileäksi. Lisää jauhot, viinietikka ja vanilja kevyesti nostellen. Levitä massa leivinpaperoidulle uunipellille halkaisijaltaan n. 20 cm tasaiseksi ympyräksi. Paista 150 asteessa uunin keskitasolla n. 50 minuuttia. Älä pelästy: marenki paisuu kauniisti. Rakenne saa jäädä sisältä löysähköksi. Tai siis sen pitää jäädä.

"Ylijääneiden" kananmunankeltuaisten käyttöä voi miettiä vaikkapa Polkkapossulassa tai voit harkita tekeväsi siitä vaikkapa Susan Creme Anglaisea.

hilloke:
5 vartta raparperia
litra mansikoita
reilusti sokeria
loraus vettä

Pilko raparperit. Heitä ainekset kattilaan ja keitä lähes mössöksi. Laita mössöhilloke siivilään ja anna nesteiden valua kippoon. Tässä vaiheessa kannattaa muuten sekoita nesteet kirkkaaseen viinaan (1/3 viinaa, 2/3 raparperi-mansikkamehua) ja laittaa odottelemaan pakastimeen parempia aikoja. Levitä jäljelle jäänyt jäähtynyt hilloke marengin päälle.

vaahto
2 dl kermaa

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen sopivasti vaniljasokeria ja levitä raparperimansikkahillokkeen päälle.

Koristele kakku mansikoilla ja nauti vaikkapa silmät kiinni... paitsi jos olet pöydässä lasten kera kuten me, älä vain ummista silmiäsi, koska silloin tapahtuu varmasti jotain. Eikä se jotain välttämättä ole kauhean miellyttävää tai helposti siivottavaa ;)

Aurajuustokinkkupastaa

Opiskeluaikoina ultimateherkkua oli upottaa pasta aurajuusto-kinkku-ruokakerma-sipulisekoitukseen. Nyt tyylimme on hiukan muuttunut eikä kastike enää ole pääosassa, vaan antamassa vain makua pastan seuralaisena. Aurajuusto (tai mikä vaan sinihomejuusto) se vaan osaa antaa hienon säväyksen pastalle. Tällä kertaa sovellettiin aurajuusto-kinkkukastikkeesta lapsille sipuliton vaihtoehto seuraavista aineista:
pala kinkkua
aurajuustoa
kermaa
pastaa
mustapippuria

Laita pastaa kiehumaan. Samaan aikaan valmista kastike. Paloittele kinkku kuutioiksi ja paista kattilassa tai paistinpannussa (Suosittelemme myös sipulia tähän väliin). Kaada sekaan kermaa maun mukaan. Kun kerma ja kinkku seos on hiukan lämmennyt, muserra aurajuusto sekaan. Lämmitä kunnes aurajuusto on sulanut kastikkeeseen ja mausta mustapippurilla. Sekoita kastike pastaan ja tarjoile. Todella nopeata toimintaa ja oivallista mättöä!

Piimäherkkuja - raparperipiirakkaa, puolukkamuffineja, ohukaisleivoksia ja juustosarvia

Olen jo kauan etsiskellyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti raparperipiirakan ohjetta, jonka pohjaan tulee piimää. Äitini ja minä teimme sitä yhdessä vaiheessa usein lapsuudenkodissani ja voi kuinka hyvää se olikaan. Tammikuun blogista löytämäni ohje oli todella hyvä ja helpoista helpoin. Ihan makumuistoni tasolle piirakka ei kuitenkaan yltänyt, mutta kauas ei nyt jääty. Kiitokset vain Ninalle!
Äidin upeita raparperipuskia on siis rokotettu raskaalla kädellä. Kiitokset rakkaalle äidille!

pellilliseen raparperipiirakkaa tarvitset
4 ½ dl piimää
4½ dl sokeria
7½ dl vehnäjauhoja
1½ tl soodaa
150 g voita sulatettuna
raparpereja ainakin 4 vartta ja lapsukaisen pilkkomaan ne
(fariini)sokeria päälle ripoteltavaksi

Sekoita pohjan aineet yhteen. Levitä leivinpaperin päälle pellille. Lisää pilkotut raparperit ja ripottele päälle (fariini)sokeria. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.
Nauttimiseen riittää pelkkä piirakka, mutta jätskipallo kyljessäkin maistuu...;)

Piimää tietysti jäi, joten muutakin käyttöä sille piti löytää. Meillä ei nimittäin ruokaa pois heitetä, mutta piimää pelkästäänkään kukaan ei nauti.

Lettupannulaisilta bongasin kiinnostavan puolukkamuffiniohjeen, joka sisälsi inkivääriäkin. Meillä inkivääri lisättiin tahnan muodossa ja (kaura) maito korvattiin siis piimällä. Lapset olivat mukana leipomassa. Maistuvaa ja terveellisempää muffinia! Suosittelen!

Vieläkin jäi piimää. Kolmantena päivänä turvauduttiin Makuhaku- sivuihin. Siellä nimittäin on loistava palvelu, jonka hakuun sanan syöttämällä saa sitä koskevia reseptejä kootusti suomalaisista blogeista. Naputtamalla kirjaimet p i i m ä hakutulokseksi tuli 84 reseptiä. Ja siitä ei kun vain valitsemaan! Välipalalla päätimme kokeilla Kokeilevan keittiön aivan loistavia ohukaisleivoksia. Kertakaikkiaan namia! Muistutukseksi vielä, että reseptissä lukee paista MIEDOLLA LÄMMÖLLÄ. Ettet sitten vain mene paistamaan liian kuumalla ja ettei sinun sitten vain ole vaikea kääntää niitä ja ettei sitten vain käy niin että ne tummuvat liikaa...;)

Ja aina vain piimää jäi. Loput sujahtivat Herkkukirpun juustosarvireseptiin, johon täytteeksi käytimme Aurajuustoa ja Gruyereä. Teimme sarvia puolitoistakertaisen satsin ja nyt saimme piimän loppumaan. Lapset leipoivat sarvet, joten upeita siis tuli. Kyllä maistui välipalalla!

Upeaa taidetta!
(leivinpaperi lasten voitelun ja uunin jäljiltä)

Luokkatapaaminen

Viime viikonloppuna kävin kotiseudulla, pienessä, ihanassa 1000 asukkaan kylässä. Olen aloittanut koulu-urani vuonna 85 (kauan on aikaa siis, siitä kun viimeksi...;) ) ja nyt pari luokkamme tyttöä oli koonnut koko sakin koolle tutulle rantasaunalle. Melkein kaikki vanhat kaverit pääsivät mukaan juhlimaan. Meillä oli ihan mielettömän hauska ilta, joka sisälsi pääosin naurua, juomista, vanhojen hyvien aikojen muistelua ja saunomista.

Syömistäkään ei tietysti unohdettu! Kokoonkutsujat olivat keksineet aivan loistavan menun luokkakokoontumiselle: jokajannun kouluaikojen suosikkia eli pinaattilettuja ja nakkeja! Kun ne oli tilattu vielä paikallisesta Tepen pitopalvelusta, jota emännöi entinen koulukeittäjämme, oli ruokailu täydellinen! Ja kyllä maistui!!! En ollut muistanutkaan, että lisäke pinaattiletuille sisälsi punaista viinimarjaa ja omenaraastetta.

Kiitosta vielä kokoonkutsujille ja kaikille paikalle saapuneille. Oli todella hauskaa nähdä teitä kaikkia!

Ei voi muuta sanoa kuin "nii zää" ;)!

Munakoiso-tomaatti-mozzarellatornit Likivihreitten malliin

Antti Vahteran ja Visa Nurmen mainiosta kokkailukirjasta "Likivihreät" toteutimme mozzarellaisen munakoisotornin. Mozzarellana meni pehmeän täyteläisen makuinen bufala-mozzarella. Juustoa oli kyllä liian vähän, suositeltu 2 palloa olisi ollut parempi. Meillä tornit tekivät seuraa entrecote-pihveille, mutta nämä sopisivat kyllä alkupalaksikin. Hirmuisen hyviä!

1 pieni munakoiso

2 tomaattia

2 bufala-mozzarellaa

mustapippuria myllystä

Maldon- suolaa
tuoretta basilikaa

oliiviöljyä

Itketä munakoisot eli leikkaa pyöreiksi siivuiksi, ripottele päälle suolaa ja anna "itkeä" vartin verran. Kuivaa talouspaperilla. Pyörittele mustapippurissa. Kokoa päällekkäin siivutettuja tomaatteja, koisoja ja mozzarellaa. Aseta voideltuun uunivuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Pyörittele basilikalehdet Maldonsuolassa ja öljyssä. Aseta lehdet tornin päälle. Meillä oli hiukan lehtivajausta kun basilikantaimet olivat palelleet ulkona :(

Samalla testasimme muuten Sammakko teidän vinkkaamaanne dijon-sinappia grillatun munakoison kaverina, mutta meille ei oikein uponnut. Joka tapauksessa olemme taas yhtä erilaista makuelämystä rikkaampia ja se on hienoa se!

Susan haastevastauksen testaaminen

Annoimme Kulttuureja sekoitellen-blogin Susalle salamahaasteeksi kehitellä jotain tryffeliöljystä. Reseptin tulisi olla valmistus- ja/tai nauttimisvaiheessa tunnelmaltaan sopiva Norah Jonesin musiikkiin. Ja millaisen vastineen saimmekaan!

Susa oli päätynyt fondueen, jossa tryffeliöljyä oli peräti ½ desiä. Susan kuvaama video fondue-kattauksella, musiikilla ja elävällä liekillä oli todella tunnelmallinen. Teimme fonduen muuten Susan ohjeen mukaan, paitsi Kirchiä emme käyneet ostamaan. Lisäsimme notkeuden vuoksi myös hiukan enemmän valkkaria. Valmistimme Susan ohjeen puoliksi kahdelle, mikä oli ihan passeli määrä. Toki enemmänkin olisi voinut syödä... :)

Olemme nautiskelleet erilaisia fondue-settejä aiemminkin, mutta Susan käyttämistä upotettavista vain leipä oli tuttu. Kaikki sopivat oikein hienosti tryffelisen juustoseoksen makuun! Henkilökohtainen suosikkini oli parsa, Pastapää piti eniten päärynästä.

Viikonloppumme alkoi siis perjantaina loistavasti, kun fondueta nautiskellessamme taustalla soi Norah Jonesin live dvd vuodelta 2004 Handsome Bandin kanssa. Kiitos kaunis Susalle! Tämä tryffeliöljyfondue ei varmasti jää viimeiseksemme.

"What did you say?
I know what you were singing
But my ears won't stop ringing
Long enough to hear
Those sweet words
And your simple melody
I just have to hear
Those sweet words
Spoken like a melody
I just want to hear
Those sweet words"