Hääpäivä Helsingissä

Ensi viikolla tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä, kun sanoimme toisillemme "tahdon" papin ja sekalaisen seurakunnan läsnäollessa. Hääjuhlistamme mainittakoon näin ruokablogissa, että tarjolla oli mm. huippuherkullinen, kokonaisena palvattu possu. Illan kuvatuin aihe, muuten.

Kuten aikaisempinakin hääpäivinä, tänäkin vuonna toinen meistä suunnitteli salaisen ohjelman. Nyt oli minun vuoroni. Koska Helkan reseptikilpailu tuotti meille hotelliyön heillä, kaupunki oli sinetöity Helsingiksi. Liemessä-blogin After Eight-reseptikilpailun voittoarpa lankesi meille ravintolalahjakortin muodossa. Kohteeksi valitsimme Postresin ja nautiskelupäiväksi varasin eilisen. Teemana hääpäivässämme oli siis römänttisesti edullisuus, laadusta tinkimättä ;).

Päivä alkoi tutustumisella Arjen Sankarit-näyttelyyn Ateneumissa, jossa kyynelehdin kerran jos toisenkin. Edullisuus-teema kärsi tässä kohtaa, sillä ilmaisliput oli jo jaettu meidän saapuessa paikalle.

Lounaan haimme Anton & Antonista, joka oli muuten kaunis ja mielenkiintoinen puoti.

Nuo eväät söimme sitten hotellihuoneen sängyllä. Tämä onnistui hienosti kun Jukka tajusi pyytää leivän ja juuston siivutettuna. Kylmäsavuhevosleikkeet, picanten ja saunapalvin sekä comten nautimme viikuna-pähkinäleivän kera. Herkut kulautimme alas Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tölkkikuoharilla. Jälkkäriksi Jukka valitsi laskiaispullan ja minä brownies-tyyppisiä keksejä, jotka epämiellyttäväksi yllätyksekseni sisälsivät kookoslatuja.

Keväinen Helsinki suorastaan kylpi auringonvalossa ja estoeläimetkin ottivat afaa ihanan nautiskelevasti. 

Paitsi tietysti ne yksilöt jotka olivat virantoimituksessa. Keväinen ilma toi kyllä ihanaa tunnelmaa juhlapäiväämme!

Kahvilla kävimme Kampin Kaakaopuussa, jossa ostimme sitruunaiset "I Love You"-konvehdit. Tietysti. Katso aloituskuva.

Illalla kävimme sitten Nautiskelemassa Postresissa, mutta se onkin toinen tarina se.

Matkalla hotelli Helkaan ikäänkuin törmäsimme kahteen mukavaan istuskelupaikkaan, jossa musiikkimakumme kohtasi kivasti tarjonnan kanssa.

Hääpäivän vietto ihan kahdestaan teki kyllä yltiöhyvää. Parisuhdettakin täytyy toisinaan ruokkia, tavalla tai toisella.

Kevättä rinnoissa ja kuhassa

Meillä oli kokanainen kuha jääkaapissa, mutta resepti uupui. Myös inspiraatio oli kadoksissa. Ajattelin totutusti paistaa kuhan suomustettuine nahkoineen pannulla. Vaihtoehto ei olisi ollut huono, mutta vain niin kovin moneen kertaan käytetty.

Ennen ruuanlaittoa selailin juuri postilaatikkoon pätkähtänyttä Kotivinkkiä ja sieltä se inspiraatio sekä resepti sitten löytyivätkin: kesäkurpitsa-pekoni-kalarullat. Kaikkea löytyi vielä sopivasti jääkaapista.

Kokkaillessa keittiöön levisi ihana sitruunan tuoksu. Se yhdistettynä kauniin vihreään kesäkurpitsaan ja lämmittäviin, kirkkaisiin auringonsäteisiin antoi lupauksen kevään saapumisesta. 

Ruoka oli makuumme oikein hyvä, hieman erilainen kala-annos. Höyläsin kurpitsat kuorimaveitsellä, joka teki ohuen ohutta jälkeä. Rullaaminen oli näin helppoa, mutta luulempa että makua olisi saanut enemmän hiukan paksummilla suikaleilla. Valkosipulin unohtuminen setistä ei haitannut. Timjamia pistimme marinadiin paljon reippaammin kuin ohjeessa.

Resepti on Marja Samulin käsialaa. Meillä rullat tarjottiin fenkolisalaatin kanssa.

KEVÄISET KUHA-PEKONIRULLAT

400-600 g siika- tai kuhafilettä
½ pientä kesäkurpitsaa
pekonisiivuja ½ per rulla
merisuolaa
valkopippuria
öljyä paistamiseen
coctail-tikkuja

MARINADI
2 ½ rkl oliiviöljyä
1½ rkl sitruunamehua
(1 murskattu valkosipulinkynsi)
1-3 rkl tuoretta timjamia

Sekoita marinadin ainekset laakeassa astiassa. Laita kalafileet sekaan. Kalafileet tulee olla ainakin suomustettu. Peitä astia ja anna marinoitua tunti.

Pese kesäkurpitsa ja höylää siitä siivuja. Paista siivut nopeasti öljytilkassa ja pistä talouspaperin päälle valumaan.

Levitä marinoituneet, valutetut kalafileet leivinlaudan päälle. Säästä marinadi. Leikkaa fileet sopivankokoisiksi paloiksi. Mausta kevyesti suolalla ja valkopippurilla. Jaa paistetut kesäkurpitsasiivut kalojen päälle, joihinkin pistin kesäkurpitsaa molemmin puolin. Kierrä setti rullalle. Kääri rullan ympärille pekonia, meillä riitti puolikas pekonisiivu per rulla. Sulje rulla hammastikulla niin että paketti pysyy kasassa.

Paista pekonipitoisiin rulliin nopeasti väriä pannulla.

Nosta rullat uunivuokaan ja kaada päälle loppu marinadi. Kypsennä rullia uunin keskiosassa 200 asteessa noin 10-15 minuuttia. Tarjoa heti.

Fenkolista ja kuhasta on puhuttu just sillään myös Tsajut-blogissa. 

Häränhäntää piilotettuna

Hotelli ja ravintola Helka järjesti kaikille ruokabloggaajille reseptikilpailun, jonka aiheena oli suomalainen moderni perinneruoka.

Meillä toteutus sujui tähän malliin:

Pyörittelimme mielessämme ajatusta ”lihapitoisesta kalakukosta”. Päädyimme sitten kääräisemään ruistaikinaan tuntitolkulla haudutettuja häränhäntäpaloista perattua lihaa. Ajatukset menivät myös karjanpiirakan suuntaan, kun valelimme nyytit uunista tulon jälkeen vesi-voiseoksella. Kaveriksi lihanyytille teimme uunijuureksia, joista itseoikeutetusti tällaiseen kotimaiseen settiin pääsi kaskinauris. Tykkäämme itse hurjasti myös palsternakasta ja punajuuri tuo taas kaivattua väriä annokseen. Kastikkeena toimi häntien haudutusliemi siivilöitynä ja kokoonkeitettynä.

Häntien resepti on mukaeltu tästä postauksesta, joka on saanut inspiraationsa Siskot Kokkaa- blogista. Muuten reseptit ovat omaa sovellusta.

Häränhännät

• 1,5 kg häränhäntiä
• 4 sipulia
• 3 porkkanaa
• 140g paketti pekonikuutioita
• 4 dl punaviiniä
• 0,5dl portviiniä
• 0,25dl punaista balsamicoa
• 0,75 dl punaviinietikkaa
• 1 valkosipulinkynttä rikottuna
• reilu nippu timjamia
• 2 rkl vasikanfondia
• 7 dl vettä

Suolaa ja pippuroi huoneenlämpöiset häränhännät. Laita pataan öljyä ja kuumenna se. Ruskista sitten häränhäntiä joka puolelta kauniin värisiksi padassa. Nosta hännät syrjään odottamaan.

Lisää pataan sen jälkeen suurehkoiksi paloiksi pilkotut porkkanat, sipulilohkot ja pekonikuutiot. Paista n. 1-2 minuuttia, kunnes sipuli kuullottuu ja pekoni antaa rasvaansa kasviksille. Laita sitten häränhännät takaisin pataan vihannesten päälle ja kaada sekaan viinit, punaviinietikka ja balsamico. Kiehuta pataa n. 2 min kovalla tulella.

Madalla sitten lämpöä ja lisää yrtit, valkosipuli, fondi ja vettä.

Laita uuniin 175 asteeseen ja kypsennä häränhäntiä n. 3 tuntia, kunnes liha irtoaa luusta melkein itsestään.

Perkaa hännät luista ja paloittele lihaa vielä hiukan, niin että ne ovat suupaloja. Tarkista maku tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

RUISTAIKINA

12:lle nyytille

• 2, 5 dl vettä
• 20 g voita sulatettuna
• 5-6 dl ruisjauhoja
• 1 tl suolaa

+ ruisjauhoja kaulitsemisvaiheeseen

+ vettä ja sulatettua voita seoksena voiteluun kun nyytit otetaan uunista

Sekoita taikinan aineet keskenään.

Jaa taikina palluroiksi ja kaulitse niistä ympyränmuotoiset ”letut”.

Laita letun keskelle häntälihasilppua ja taita reunat keskelle niin että saat aikaan nyytin.

Ripottele uunipellille ruisjauhoja. Laita valmiit nyytit pellille jauhojen päälle. Paista 225 asteisessa uunissa noin vartin tai kunnes ruistaikina on kypsä.

Valele uunituoreet nyytit vesi-voiseoksella. Tarjoa.

UUNIJUUREKSET

• palsternakkaa
• kaskinaurista
• punajuuria
• sormisuolaa
• timjamia tuoreena

Kuori ja pilko palsternakka ja kaskinauris ronskeiksi paloiksi. Tarkista kaskinauriin maku, ettei se ole kovin kitkerä. Laita höyrystymään kunnes pehmenevät vähän.

Keitä punajuuria vedessä kunnes pehmenevät vähän. Kuori ohuesti. Pilko.

Laita esivalmistellut juurespalat pellille ja ripottele päälle öljyä. Kypsennä 200 asteisessa uunissa kypsiksi. Ripottele päälle sormisuolaa ja tuoretta timjamia.

PORTVIINIKASTIKE

Siivilöi häränhäntien kypsennyksessä käytetty liemi. Keitä kokoon. Meillä meni noin 1/3 alkuperäisestä, jolloin kastike oli ihanan tumman ja paksun makuista.

Helka äänestyttää parhaillaan reseptejä teillä, arvon lukijat. Itselle mieluisinta reseptiä voi äänestää täällä. Samassa lähteessä näkyvät myös muut upeat kilpailuehdokkaat. Palkintona äänestäneiden kesken arvotaan illallis- tai yöpymislahjakortteja Helkaan.

Heurekan näyttelystä saa enemmän irti viinin voimalla

Juhlimme eilen Vantaan Heurekassa päättymässä olevaa Suomalaisen Ruokakulttuurin Edistämisohjelmaa. Meidät oli kutsuttu paikalle monien muiden ruokabloggaajien tavoin siksi, että meidät oli valittu Kuukauden ruokablogiksi.  Paikalle oli toki paljon muitakin ihmisiä ohjelman matkan varrelta.

Iltapäivän aikana kuultiin monta puhetta, mm. maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan ja Suomen maabrändivaltuuskunnan puheenjohtajan Jorma Ollilan suulla. Kuvassa SRE:n pääsihteeri Marja Innanen puhuu parhaillaan ruokablogeista, jotka tavoittavat yhteensä satoja tuhansia ihmisiä viikossa.

Esiintyjinä nähtiin myös Fintelligens.

Seinälle läväytettiin puheenvuorojen aikana myös tämä yltiösympaattinen kuva, joka sai allekirjoittaneen melkein liikuttuneeksi. Ja huomaamaan tässä kirjoittaessa miten kokonaisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin sitä onkaan tullut tartuttua.

Illan menu oli aikamoisen komea.

Kauneutta menussa edustivat nämä puolukkavispit...

...ja parasta makua nämä Pohjois-Karjalan paisteista tehdyt rilletet.

Illan sykähdyttävin hetki oli tavata Jaakko Kolmonen. Pääsin Raunan ja Hannan kanssa jopa miehen kainaloon valokuvaa varten! Päät pyörryksissä puhuimme sitten mm. kyyn grillaamisesta, joka on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Jukkaan ja minuun. Vinkiksi sanottakoon, ettei kyyn nahkaa kannata syödä, sillä sen suomustaminen on mahdotonta eläväisen pinnan vuoksi.

Kaiken herkuttelun ja muutaman viinilasin jälkeen siirryimme bloggaajaporukalla Heurekan "Syödään yhdessä"-näyttelyyn. Nauru raikui taas kun porukkamme eteni visailujen ja makujen maailmoissa välillä ehkä hiukan tanssienkin.

Kiitos SRE:n väelle että saimme olla mukana porukassa!

Siskot Kokkaa Nellen hieman asiallisempi raportti aiheesta: Kulttuuria se on ruokakulttuurikin eli SRE:n päätöstilaisuus
Jokapäiväistä leipää Ruokakulttuuri edistyi kohti lanteitani
Pastanjauhantaa Syödään yhdessä
Kulinaarimuruja Eläköön suomalainen ruokakulttuuri

Roppani kaipaa romantiikkaa, sieluni suklaata...

...vai miten se nyt meni?

Pääsin vihdoin viime viikolla käymään ensi kertaa Chjokon putiikissa Liisankadulla Helsingissä. Olen maistellut kyllä Chjokon kakkuja ja suklaaherkkuja ennenkin erinäisissä tilaisuuksissa, mutta nyt ensi kertaa itseostamana.

Valitsimme tyttäreni kanssa vitriinistä mustikka-kardemummapraliineita ja suklaa"patukoita". Itse asiassa nuo uutuusmalliset patukat olivat käteviä, kun halusimme koko perhe jälkiruuaksi maistella kaikkea. Niistä oli helppo jakaa paloja. Makuvoittajan titteliä ei voitu jakaa mielipiteiden jakautuessa melkein täysin perheen kesken, mutta limenmakua sisältävästä pitivät ihan kaikki. Itse tykkäsin hurjasti kardemummaisista praliineista (ja täytyy tunnustaa että kaikista muistakin)!

mansikkakoristeissa oli hauska rakenne,
joka aivan kuin hajosi suuhun

Aloituskuvan macarons-leivokset ovat myös Chjokosta. Emme oikein kukaan ihastuneet ruskeisiin, suklaisiin leivoksiin, mutta muihin sitten sitäkin enemmän!

Herkkuostoksia tehdessä siemailimme oikein suklaisaa kaakaota ja juttelimme Mika Gröndahlin kanssa. Jälleen kerran tuli fiilis ammattilaisesta, joka on innostunut työstään ja ammatistaan olematta turhan tärkeä. Mies opasti ja palveli meitä leppoisan mukavasti. Kovasti onnea huomenna starttaaviin World Chocolate Masters-kilvan Scandinavian osakilpailuun!

Samaisella Helsinginreissulla poikkesimme myös Juureen ja sen puodista hankimme Suklaatäplän konvehteja, joissa oli käytetty ruusun terälehtiä. Ajatus on minusta viehättävä! Maku vastasi mielikuvaa, ollen ihanan pehmeä ja selkeän ruusuinen. Pinta on minusta väritykseltään kaunis ja muotoilu tyylikäs!

Tänään kävimme siskon kanssa shoppailemassa Sellossa. se itsessään on jo harvinaista herkkua, mutta pisteenä iin päälle löysin Cittarin hyllyltä levyllisen Lindt:n Cherry & Chili-suklaata. Pahvikääritty herkku ei tietystikään yllä samoihin sfääreihin käsintehtyjen konvehtien kanssa, mutta oli kyllä oikein mukava uusi tuttavuus. 70 prosenttinen suklaa kätkee sisäänsä geelimäisen täytteen, joka maistuu hennosti kirsikalle ja antaa lopussa chilin makua vienona "poltteena".

Kaikkia näitä suosittelemme lämpimästi suklaan ystäville! Nautiskellen.

Filotaikinakupit

Piti tehdä pasteija, vaan tulikin kuppi.

Vai olisiko se lumpeenkukka pinaatinlehdellä?

Tai sitten se meni niin, että filotaikinaleivonnaisia kolmionmuotoon "leipoessa" muutamasta suirosta jäi päätyä jäljelle, jonka tungin silikonisiin minimuffinssivuokiin. Meillä ei todella heitetä mitään (melkein koskaan) hukkaan. Perään vielä sinihomejuustoa ja etanoita - herkku oli valmis!

Oli kyllä tekstuureiltaan hieno sormisyötävä ja maultaan tuhdin maistuva. Suosittelemme vaikka kuohuvaa tai hyvää olutta seuraksi!

ETANAISET FILOTAIKINAKUPIT

sulatettua filotaikinaa

purkkietanoita hyvin huuhdeltuna ja kuivaksi taputeltuna

sinihomejuustoa murennettuna

Asettele filotaikinaa silikonisiin minimuffinssimuotteihin lomittain. Maksimissaan kolme kerrosta on hyvä, kaksikin riittää. Sivele taikinaa asettaessasi kerrosten väliin hiukan öljyä, niin taikinalevyt tarttuvat toisiinsa kiinni.

Täytä jokainen kuppi etanalla ja sinihomejuusomuruilla.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia eli kunnes juusto kuplii ja taikinan reunat ovat saaneet kauniin värin.

Ei ihan perustiistai eli Vasikanpaisti kapriksilla

Viikonlopun kauppahallikeikalla lihat jo ostettuamme hoksasin Hakkaraisen tiskissä vasikkaa. Tuo liha on sen verran harvinaista näkyä omiin silmiini, ettei sitä voinut ohittaa. Pienen pähkäilyn ja lihakauppiaan reseptisuositusten jälkeen päädyimme paistiin.

Saamamme resepti suositteli vasikanleike piccataa (ulkofileestä tehtynä), mutta me jätimme paistin kokonaiseksi ja vehnäjauhottamatta. Kastikkeen ohjeita seurasimme melko tarkasti. Lopputulos oli ihanan pehmeä, mehukas liha. Kastike pääsi turhan suolaiseksi, mutta se lienee turhan ronskin fondiholautuksen, ei reseptin vika. Persiljaa meillä ei ollut. Kastikkeen kanaliemi korvattiin meillä fondista tehdyllä vasikanliemellä.

Vasikan sopivaa sisälämpöä opiskellessamme opimme, että liha on syytä laittaa tuplasti sen lämpöiseen uuniin, jonka toivoo lopputuloksen olevan. Eli suomeksi sanottuna: jos haluaa lihan saavuttavan 55 asteen sisälämpötilan, kannattaa se laittaa 110 asteiseen uuniin.

Meillä vasikanpaisti tarjottiin punaviinirisoton ja karamellisoitujen sipulien kera, tiistaina. Toisinaan arki kaipaa luksusta.

VASIKANPAISTI KAPRISKASTIKKEELLA

vasikanpaisti
mustapippuria
suolaa
voita ja öljyä paistamiseen

Mausta paisti kauttaaltaan vastarouhitulla mustapippurilla ja suolalla. Paista kuumalla valurautapannulla voi-öljyseoksessa (tee kastike tässä pannussa, joten älä laita heti pesuun). Lykkää 110 asteiseen uuniin, kunnes sisälämpö on 55 astetta. Meillä paistiin tökättiin digitaalinen paistilämpömittari, jolla kypsymistä on helppo seurata. Uunista ottamisen jälkeen paisti kiedottiin folioon ja annettiin vetäytyä kymmenisen minuuttia. Sisälämpö nousee vielä muutaman, viisikin astetta uunista ottamisen jälkeen ollen juuri sopiva meille. Sitten vasikka leikattiin ja asetettiin tarjolle kaiken muun kanssa.

KAPRISKASTIKE

2 dl vasikkalientä (meillä fondista tehtynä)
1,2 dl valkoviiniä
3 rkl kapriksia
reilu 1 rkl sitruunamehua
(1 rkl silputtua persiljaa)
1 rkl voita

Kaada vasikanpaistopannulle liemi ja valkoviini. Keitä kovalla lämmöllä kunnes liemi on hiukan keittynyt kokoon. Sekoita joukkoon kaprikset ja sitruunamehu (sekä persilja). Lisää voi. Nosta pannu liedeltä ja lusikoi kastiketta lautaselle, johon annos on jo koottu valmiiksi. Tarjoile heti.

Paistihaarukka ja -veitsi näyttävät vasikaspaistin kanssa kovin jytyiltä.

Ihastuimme tähän eva solon setin selkeään  muotoiluun ja kun äkkäsimme ne vuosi sitten (?) puoleen hintaan Lumilivingin muuttomyynnissä, raskimme ostaakin. Näillä kelpaa leikata paistia vaikka ruokavieraiden nähden pöydässäkin.

Sydän lautasella

Meillä meni viime lauantai ruokashoppaillessa Helsingissä, kuten naamakirjaseuraajamme jo tietävätkin. Kaikenmoista herkkua ja vielä herkumpaa tuli ostettua jääkaappiin, pakastimeen ja kuivakaappiin. Kyllä meidän nyt kelpaa!

Kaiken tämän hamstraamisen päälle kävimme vielä koko perheen voimin nautiskelemassa Ravintola Juuressa. Minä olen tuolla syönyt ennenkin, mutta muulle perheelle kerta oli ensimmäinen.  Meille tarjottiin oikein hyviä, selkeitä makuja ja miellyttävää palvelua. Inspiroiduimme ravintolakäynnistä kotikokkaamiseenkin asti, mutta siitä lisää postauksen lopussa.

Ennen alkupaloja saimme pöytäämme leipäsiivulajitelman, josta ehdottomana kunkkuna esiin nousi Good Pie Bakeryn Tyrni-mallasleipä. Kävimme hakemassa sitä Puodista kotiinkin ruokailun päätyttyä.

Alkuun maistelimme uteliaisuudesta tuoremakkaraa votkasinapilla, sekä pintasavustettua villiporon sydäntä ja pihlajanmarjahyytelöä. Molemmat keräsivät kiitosta aikuisilta!

Pääruuaksi me vanhemmat otimme Revittyä luomukaritsan lapaa, kurpitsapannukakkua ja luuydinkastiketta. Kummastelimme ideaa yhdistää pannukakku pääruokaan, mutta se toimi kurpitsaisena hienosti! Kokonaisuutena ruoka oli oikein maistuva, joskin lammaspala ehkä pikkuisen tylsä pidemmän päälle. Pienempikin lammaspala olisi riittänyt.

Lapset puolittivat annoksen, joka sisälsi Viskilän kukonpoikaa ja persiljapyrettä, palttukrutonkeja sekä savuolutkastiketta. Ottaisin ehkä tämän seuraavaksi itsellekin. Kukon pinta oli ihanan rapea kaikessa ohuudessaan ja persiljapyre hienon makuista. Ja mikä upea vihreä väri! Palttukrutonkeja kokeilemme taatusti jonain päivänä kotonakin.

Lapset olivat alkuun pettyneitä kun listalla ei ollutkaan appelsiinimehua, mutta kuultuaan mansikkamehusta heidän silmänsä suurenivat innostuksesta. Mehu on lisäaineetonta.  

Minä nautin lounaalla kokonaisuuteen oikein hienosti osuvaa Uusi-Seelantilaista, Pinot Noir-rypäleestä tehtyä punaviiniä. Mietin  miksi viini on nettisivuilla luokiteltu otsakkeen "Finnish Wine Maker" alle, kunnes Alkon sivuilta luin helsinkiläisen Outi Jakovirran työskentelevän ko viinitilalla. Jukka siemaili Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savua, joka matsasi kuulemma todella hyvin savuisen poron kanssa.

Inspiroiduimme ravintolakäynnistä niin paljon, että päätimme sulattaa pakastimen uumenista karitsan sydämen ja kokeilla Nelosen Master Chef-sivuilta löytyvää Juuren sydänreseptiä kotona. Lopputulos oli makuumme oikein hyvä! Liha on ihanan pehmeää ja savunmaku selkeä. Jukan mielestä sydän jäi hiukan liian punaiseksi, minä taas tykkäsin siitä juuri tällaisena. Me tarjoilimme sydänpalat ruuan alkuun  mustaherukkasiirapin kanssa. Tuo siirappi on myös Juuren keittiöpäällikön Antti Ahokkaan resepti.

PINTASAVUSTETTU KARITSANSYDÄN

1 karitsansydän
leppäpuruja ja sokeria foliossa savustuspöntön pohjalla,
jääkylmää 10% suolalientä jossa on jääpaloja (laitoimme sen verran että sydän peittyi)

Ota sydämeen kevyt väri parilalla tai paistinpannulla. Laita savustuspönttö/savustuslaatikko tulille ilman ylintä ritilää. Asettele sydän ritilälle. Kun pöntössä on savua, laita sydän pönttöön muutamaksi minuutiksi kunnes savu näkyy pinnassa. Meillä sydän viipyi grilliin asetetussa savustuslaatikossa viisi minuuttia. Ota sydän heti pois ja upota välittömästi kylmään suolaliemeen. Anna sydänten maustua liemessä yön yli jääkaapin kylmyydessä.

Karpalotaidetta lautasella

Jokiksen Hanna kuulutti hetki sitten ilmoille kilpailun, jossa kaivattiin taiteen inspiroimia annoksia.

Halusin kovasti osallistua kilpaan, sillä idea on loistava. En vain keksinyt sopivan simppeliä taideteosta. Ajatukseni palautuivat kerta toisensa jälkeen kultakauden taiteilijoihin ja erityisesti Edelfeltin ehkä upeimpaan teokseen Lapsen ruumissaatto. Koska en nyt halunnut lähteä tälle linjalle, tuijottelin seiniämme kunnes homma kirkastui.

Silmäni nauliutuivat meinaten Tokiosta ostamaamme, skotlantilaisen katutaiteilijan ja kuulemma myös tatuointien tekijän, kukkateokseen. Aihe tuntui tarpeeksi helpolta toteuttaa esittävän oloisesti, sillä näköjään taitoni ja inspiraationi eivät nyt riitä muuhun.

Minun "taideteokseeni" tuli runkoon 70 prosenttista suklaata sulatettuna ja kermalla notkistettuna. Karpalot kierittelin ensin valkuaisessa ja sen jälkeen tomusokerissa taittaakseni marjojen pahimman kirpeyden. Toteutukseen en ole ulkonäöllisesti lainkaan tyytyväinen. Siitä puuttuu taulun herkkyys ja hentoisuus. Parhaani silti tein ja mikä tärkeintä - hyvältä maistui!

Fenkoli on kalan kaveri

Mitäs siihen runoilemaan sen enempiä. Fenkoli on kalan kaveri. Ja me sekä fenkolin että kalan.

Ohje on Maarit Enkovaara-Astraldin "Intohimona Italia"-kirjasta.

HAUDUTETUT FENKOLIT

Finocchi brasati

4 annosta

8 pientä/ 6 suurehkoa fenkolia (noin 1,5 kg)

4 rkl oliiviöljyä

5 dl kanalientä

1 rkl fenkolinsiemeniä

suolaa

(hiukan) parmesaanilastuja

1 tomaatti

Puhdista fenkolit, poista varsiosat ja uloimmat kovat suojuslehdet. Kirjassa vinkataan, että fenkoleita on hyvä liottaa kymmenisen minuuttia kylmässä vedessä; näin kasvin sisään mahdollisesti jäänyt multa lähtee pois. Leikkaa isot fenkolit kuuteen, pienet neljään osaan.

Lämmitä oliiviöljy pannussa ja ruskista fenkolinlohkoja 3-4 minuuttia molemmilta puolilta. Kun lohkot ovat hiukan ruskistuneet, kaada kanaliemi niiden päälle. Ripottele fenkolinsiemenet joukkoon, mausta kevyesti suolalla ja hauduta noin 30 minuuttia erittäin miedolla lämmöllä. Peitä pannu aluksi kannella.

Fenkolinlohkojen tulee olla kypsiä, mutta pysyä silti koossa. Keitinnesteen on tarkoitus muodostaa kastike, vihannesten ei kuulu uida liemessä. Haihduta liika neste lopuksi ennen ilman kantta.

Suikaloi tomaatti ja kypsennä se nopeasti kuumalla pannulla. Lisää tomaattisuikaleet fenkolien sekaan. Tarkista suola.

Tässä vaiheessa me siirsimme fenkolit juuri uunista tulleen täytetyn nieriän viereen. Vuole päälle parmesaanilastuja. Meillä myös lisävärinä lastemme herkkuja, keitettyjä porkkanoita. Lisäsin sekaan mauksi ja koristukseksi myös fenkolin "huituvat".