Grillatut vaahtokarkit

Tänään on saatu nauttia ihanasta pakkaspäivästä. Grillimme lämpeni lumimaiseman keskellä lounasta varten, joten alkuruuaksi päätimme grillata vaahtokarkkeja. Kyllä, alkuruuaksi. Joskus voi tehdä asioita vähän epäsopivassakin järjestyksessä. Varsinkin sunnuntaisin.

Oikeastaan vaahtokarkin grillausidea lähti jo Nummelan K-supermarketissa haahuillessani. Kävin vasta nyt remontin jälkeen uudelleenavatussa kaupassa vilkuilemassa valikoimaa. Ilokseni löysin luomua, makuja italiasta, palvelevan lihatiskin ja myös hyllynpääädyllisen "Ameriikan herkkuja". Viimeksimainitusta mukaan lähti minulle harvinaista "root beer"-limsaa ja sitten näitä paahtamiskelpoisia vaahtokarkkeja.

Grillipuiden rätistellessä kohti hiillostumista lapset paahtoivat karkkinsa pitkien varrastikkujen päässä.

Noin 5 sekuntia tulessa käännellen tuntui olevan passeli aika karkeille ruskistua. Sitten vain piti odotella hetki että varrastikut jäähtyivät sen verran että karkit voi napata suuhunsa. Yksi höttöinen karkki per nassu tuntui olevan sopiva määrä, niin makeaksi vaahtokarkit paahtuessaan kävivät.

Vaahtokarkit olivat grillattuina ihanan rapeita pinnalta ja venyväisen pehmeitä sisältä.

Poitsumme tuumasi että vaahtokarkit maistuivat hattaralta ja että niitä oli kiva tehdä. Tyttäremme tykkäsi myös. Naapurin poikakin oli mukana paahtohommissa ja grillattu karkki tuntui maistuvan hänellekin.

Meidät Motitettiin!

Vietin loppiaista edeltävän viikon yksin kotona muun perheen riekkuessa Savossa. Olivat kuulemma napakelkkailleet, tehneet papan kanssa lisäosia kuularataan ja lounastaneet nuotiomakkaralla pihalla. Minä sen sijaan kävin ahkerasti töissä. Torstaina päätin repäistä ja lähteä ihan Helssinkiin asti syömään ja ehkä hiukan juomaankin. Mukaani sain hyvin helposti houkuteltua kaksi ruokabloggaajakolleegaa, joista Jaana ehdotti syömäpaikaksi Mottia.

Motti on pitkät perinteet omaava töölöläisravintola, joka on avannut ovensa uudestaan remontin jälkeen  männäsyksynä. Olin odottanut ravintolalta ronskimpaa otetta, mutta annokset olivatkin hyvällä tavalla siloteltuja ja tarkkaan harkittuja.

Päädyimme ottamaan listalta omavalintaisesti neljä suolaista annosta ja yhdet jälkiruuat. Valinta oli itse asiassa tosi vaikea, sillä kiinnostavia annoksia oli hurjan paljon.  Juomaksi siemailimme kolmeen naiseen sekä valko- että punaviinipullot ja jälkiruokaviinejä. Viimeksimainittuja sentään vain laseissa. Valkoviininämme toimi Trimbach Gewürztraminer Alsacesta ja punaviininä vuoden 2009 Pomares Tinto.

Omissa ruokavalinnoissani ei ollut mitään moitteen sijaa, päinvastoin. Rapujäätelö oli eri testuureiltaan hienoa, revitty ankka kävi hienosti suppilovahveron kanssa ja kateenkorva-annos oli kokonaisuudessa aivan loistava!

Ensimmäistä kertaa elämässäni pidin nahkiaisesta. Kaikki annokset olivat maultaan oikein hienoja. Kiittelimme erityisesti hyvää suolankäyttöä, joskin possuannokseen Hanna rouskautti hiukan lisää suolaa.

Maistelimme ahkerasti toistemme annoksia, jolloin saimme aika kattavan kuvan ravintolan makumaailmasta. Jaanan nauttima suklaakakku Quinta do Crasto Vintage-portviinin kera kirvoitti eniten ylistystä. Tirauttiko joku pienen kyyneleenkin yhdistelmän hyvyydestä? Toisten annoksista parhaiten mieleen jäivät pikkelöity kyssäkaali ja lanttucappuccino.   

karpalovaahto oli hyvin vispipuuromainen

Motissa meille tarjoili Karolina, tyttäremme sanoin "mattö töppistä" tuttu kilpailija vuodelta 2011. Hänen suosituksensa olivat oikein hyviä ja palvelu lämmintä ja aitoa. Tarjoilussa hassua oli se, että tilaamamme liha-annokset tuotiin samaan aikaan. Siis jokainen sai eteensä kaksi lautasta kerralla. Seuraavalla visiitillä tietää pyytää sitten annoksia eri aikaan. Kävimme Karolinan kanssa illallistamisemme aikana monta mielenkiintoista keskustelua liittyen Mottiin ja ruokaan. Tämä kohotti ravintolakokemusta ainakin omalta kohdaltani entisestään.

tarte tatiniin en Motissa enää sijoittaisi

Onnistunein valinta illalle oli silti ruokaseura. Kiitos Kulinaarimurulan Jaana ja Hannan Sopan Hanna!

Ruokavuosi 2011 Sipulassa

Ruokavuosi 2011 oli kohdallamme todella hieno. Opimme paljon uutta raaka-aineista ja valmistamisesta.

Kävimme poikkeuksellisen paljon ulkona syömässä, joskin vielä enempi olisi tietysti parempi. Vierailimme ensimmäistä  kertaa Suomen tähtiravintoloissa, jopa siinä kahden tähden Dompassa. Parhaana ravintolaelämyksenä jäi mieleen Postresin Tarte Tatin, joka todentotta oli pieni pala taivasta.

Uusina raaka-aineina vuosi toi pöytäämme villisian, jota ostimme - ja ostamme vastakin- suoraan rantasalmelalaiselta Koivikkonotkon-tilalta. Myös kyssäkaali on ollut hieno uusi tuttavuus.

Parhaita paloja muista blogeista ovat olleet tänä vuonna Kädenvääntöä-blogin ylettömän helppo artisokkatahna ja Siskot kokkaa Nellen marenkirulla.

Ykkösblogitapahtuma oli ehdottomasti samppanjatasting- ja kokkauspäivä Helkassa.

Mokana mainittakoon legopalikkakakun pylpyrämäärä, jota sietää hävetä kyllä kauan.

Vuoden aika maailman makuja maisteltiin Riikassa, Tanskassa, Tallinnassa ja Teneriffalla.

Seuraavassa omavalintaiset parhaat palat kuukausittain blogissamme:

Tammikuussa hauskin askartelemus ruuasta olivat juustopylpyrät lasten kanssa.

Helmikuussa ihastutti itsetehty, makea chilikastike.

Maaliskuussa saimme paellan onnistumaan erityisen hyvin.

Huhtikuussa muhitettiin saunatonttua kiukaalla.

Toukokuussa ihastutti koivugraavattu lohi.

Kesäkuussa maistettiin ruusukuohuviinirisottoa, joka oli aivan ihanaa.

Heinäkuussa grillattiin kanaa sujauttaen siivekkään lihaa myös leipiin.

Elokuussa makunystyröitä hellittiin peruna-herkkutattipaistoksella.

Syyskuussa paistettiin pannulla niin ikään sieniä mahtisienisadosta, nimittäin kantarelleja tuoreen maissin kera.

Lokakuun maistuvinta antia oli punajuurijälkiruoka.

Marraskuussa yksi tylsä maanantai selätettiin loistavalla tortillasipsisetillä.

Joulukuun parhautta edusti possunlapa appelsiiniperunoineen.

Mielenkiinnolla odotamme mitä vuosi 2012 tuo tullessaan syömisen ja ruokakulttuurin saralla.

Basta!

Italialaiseen ruokakulttuuriin liittyviä keittokirjoja alkaa talodessamme olla jo aika paljon. Silti kiinnostukseni heräsi selaillessani Saku Tuomisen "Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc"-kirjaa. Reseptien lisäksi kirjassa vetivät puoleensa tunnelmalliset kuvat ja miellyttävän paksu paperi sekä sujuva tarinointi.

Kirjan kuvaileva osuus on hyvin Locatellin "Made in Italy"-tyylinen. Raaka-aineita ja paikallisuutta ylistetään, eikä tietysti suotta. Italialainen, monesti hyvin yksinkertainen kokkaaminen vaatii laadukkaita raaka-aineita. Basta! eli Riittää! viittaa myös vahvasti simppeliin kokkaamiseen mausta tinkimättä.

Reseptit ovat suoraan kotikeittiöstä, joten voit unohtaa pipertämisen ja tarkat mittasuhteet. Usein resepteissä onkin mainittu vain raaka-aineet ja määrät täytyy päätellä itse.

Seuraavat reseptit ovat onnistuneita kokeiluita vapaakappaleena saamastamme kirjasta.

PORKKANOITA VOISSA JA BALSAMIVIINIETIKASSA
carotte con burro, aceto balsamico e parmigiano

porkkanoita
voita
balsamiviinietikkaa
(lehti)persiljaa
oliiviöljyä
suolaa

Kuori porkkanat ja pilko ne kolikoiksi. Paista paloja voissa kunnes ne hiukan ruskistuvat. Lisää sitten pannuun sen verran vettä, että porkkanat peittyvät. Kun vesi on haihtunut ja porkkanat alkavat pehmetä, siirrä ne tarjoiluastiaan. Lisää päälle tilkka balsamiviinietikkaa ja persiljaa. Anna marinoitua hetki. Lisää lopuksi vielä hieman oliiviöljyä ja tarvittaessa suolaa.

Italiankielinen nimi vinkannee parmesaanin raastamiseen päälle, joka ei varmaan tekisi lainkaan huonoa.

Porkkanoiden kerrotaan passaavan hyvin antipastopöydän osana tai ilman balsamiviinietikkaa pääruuan lisäkkeenä. Jukan kanssa tuumasimme että porkkanat menisivät mainiosti juurikin salamileikkelelautasen kanssa.

KATKARAPU-RUCOLABRUSCHETTA

Tuominen määrittelee bruschettaa näin:

Bruscetta on paahdettu maalaisleipä, täytteellä tai ei. Se on maailman yksinkertaisin asia, alunperin laziolainen antipasto. Tiivis maalaisleipä paahdetaan uunissa molemmin puolin grillivastuksen alla ehdottomasti ilman öljyä. Näin se ei ole turhan rasvainen. Hieman reunoiltaan palaneen leivän päälle pirskotetaan uunin jälkeen oliiviöljyä ja sormisuolaa. Halutessa laitetaan vielä täytettä. Täytettä ei saa olla liikaa, eikä täyte saa olla liian nestemäistä koska tämä vetisyttää leivän. Bruschetta pitää tarjota heti, rapeana. Tuominen opastaa vielä lausumaan leivän brusketta, ei brusssccchhetta.

maalaisleipää
valkosipulia
hyvälaatuisia kuorittuja katkarapuja
rucolaa
sitruunaa
parmesaania
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Grillaa maalaisleipäviipale molemmin puolin uunissa grillivastuksen alla. Pirskota ylle oliiviöljyä ja sormisuolaa. Pilko valkosipuli ja freesaa pannulla. Lisää katkaravut pannulle pieneksi hetkeksi - puoli minuuttia riittää. Lisää rucola. Sekoita. Lusikoi leivän päälle. Mausta ja purista halutessasi päälle sitruunaa ja lisää muutama parmesaanilastu.

Ylevän hieno maa-artisokkarisotto

Minulle tulee maa-artisokan mausta mieleen aina sana ylevä. Möykkyisen mukulan maussa on jotain kartanomaista, mutta rustiikilla tavalla. Olenko makumielikuvani kanssa yksin?

Jääkaapissa hyvin säilyneet mummun maa-artisokat kaipasivat hyvää reseptiä. Risottosellainen löytyi Pieni Vispilänkauppa-blogista. Heille ohje oli kulkeutunut Glorian ruoka ja viinistä. Perusrisoton sekaan laitetaan loppuvaiheessa paahdettua maa-artisokkapyrettä. Meillä mukuloita oli jäljellä vain 130 g, josta tuli valmista pyrettä 1,5 desiä. Tämä oli vain puolet alkuperäisen ohjeen määrästä, mutta  riitti onneksi saamaan aikaan hyvin selkeän maa-artisokan maun risottoon. Kasvisliemenä käytin pyreen siivilöinnistä syntynytty lientä, johon lisäsin vettä ja suolaa.  Viininä toimi punaviini, siitä väri. Tyttäremme kommentoi heti ettei syö liilaa risottoa. Perusrisottomme ohje poikkeaa hieman Vispilänkaupan vastaavasta.

Meillä maa-artisokkia ei valitettavasti riittänyt sipsien tekoon asti, niin ihana kuin rouskuva lisä olisi ollutkin. Laitan ohjeistuksen kuitenkin perään.

PAAHDETTU MAA-ARTISOKKAPYRE
(noin 1,5 dl - riittää yhteen risottoon)

1 iso keltasipuli
130 g maa-artisokkaa
1 rkl ruokaöljyä
1 rkl voita
2 rkl vettä
2-3 dl vettä

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja kuutioi maa-artisokat. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja paahda maa-artisokkia, kunnes ne ovat kauniin tummanruskeita. Lisää voi ja sipuli ja jatka paahtamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät ja hauduta kypsiksi. Tähän menee noin 10 minuuttia. Siivilöi kasvikset vedestä. Säilytä siivilöity vesi. Soseuta kasvikset tehosekoittimella tasaiseksi pyreeksi.

MAA-ARTISOKKARISOTTO

Perusrisotto
50 g voita

1 sipuli
3-4 dl risottoriisiä
1 dl viiniä
noin 1 l kasvislientä (meillä maa-artisokkien keitinliemi + vettä + suolaa)

Lisäksi
1,5 dl maa-artisokkapyreetä
1 dl raastettua parmesaania
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä

1 rkl balsamiviinietikkaa

Laita kasvisliemi kiehumaan kattilaan. Kuori ja hienonna sipuli.
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa tai kasarissa. Lisää sipulit ja kuullota. Lisää riisit ja kuullota edelleen muutama minuutti. Lisää viini ja sekoittele muutama minuutti. Lisää sitten kauhallinen kerrallaan kasvislientä. Anna liemen imeytyä riisiin ja lisää seuraava kauhallinen. Anna risoton kiehua hiljalleen näin noin 15 minuuttia.  Kun riisi on napakan kypsää, lisää artisokkapyree, parmesaani ja balsamiviinietikka. Sekoita hyvin ja viivytä kattilassa muutama minuutti jotta lämpiää kauttaaltaan.  Tarkista maku suolalla ja mustapippurilla. Raasta päälle parmesaania ja koristele maa-artisokkasopseillä.

MAA-ARTISOKKASIPSIT

1 maa-artisokka per ruokailija
½ dl öljyä friteeraukseen

Kuori maa-artisokka kuoritaan ja höylää ohuiksi siivuiksi mandoliinilla, kuorimaveitsellä tai raastimen sivulla. Kuumenna öljy pienessä kasarissa tai pannussa 160-asteiseksi. Nosta maa-artisokkasiivut öljyyn ja paahdetaan ruskeiksi. Nosta sipsit talouspaperin päälle kuivumaan ja mausta merisuolalla.

Vuosi vaihtui maukkaasti

Vuosi vaihtui tyttäremme kummien perheen kera Porissa. Nautimme kauniin kattauksen äärellä...

...oikein maistuvaa poronkäristystä perunamuussin, puolukka- ja suppilovahverohillon kera. Perhe oli hankkinut pakastimeen puolikkaan poron, jota valmistetaan nyt tavalla jos toisellakin. Käristysliha oli muhitettu pannulla oluen kera. Ruoka maistui krantulle pojallemmekin kolmen lautasellisen verran.

Jälkiruuaksi oli ihanaa suklaakakkua vadelmilla.

Iltapalaksi lapset väkästivät itselleen mieluisia coctail-tikkuja.

Me aikuiset nautimme monenmoisia pikkupaloja: erilaisia tahnaleipäsiä, hunajamelonia ja ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaleipiä ja tuulihattuja.

Näiden eväiden voimin jaksoi pelata pari erää Dixit-peliä, joka on muuten tosi hauskaa ajanvietettä.

Toivottavasti teidänkin vuodenvaihteenne sujui herkullisissa merkeissä.

Oikein onnekasta ja maukasta vuotta 2012!

Kylässä Concha Y Torolla

Jalkapallomiehet Keke ja Pasi Rautiainen sekä me ruokabloggaajat kokoonnuimme jouluisen mukavissa merkeissä Concha Y Torolle yhtenä hyvin sateisena ja tuulisena joulukuun päivänä. Päämääränämme oli maistella mitkä viinit ja jouluruuat käyvät yhteen tai toisaalta, mitkä eivät ollenkaan. Muistiinpanojen puutteessa tämä osuus raportista nyt kuitenkin puuttuu.

Joulupöytä oli minulle tuolloin ensimmäinen laatuaan tänä vuonna ja oikein maistuva sellainen. Lanttulaatikon kitkeryydestä kävimme kyllä keskustelua pöytäseurueessamme.

Rosollin joukkoon oli nakattu paahdettuja perunalohkoja, mitä pidin aika outona. Maku ja suutuntuma olikin yllättäen hyvä. Sienisalaatti oli myös onnistunutta.

Oma ehdoton suosikkini maistelluista viineistä oli jo entuudestaan tuttu Adobe Reserva Gewürztraminer Chilen Emilianasta. Luomuviinissä eniten viehättää pehmeä sitruksisuus. Rypäleensä ansiosta viini käynee hyvin maustettujen ruokien kanssa.

Kaikessa rentoudessaan Keke ja Pasi olivat mukavaa maisteluseuraa, kuten myös Concha y Toron väki ja tutut bloggaajat. Kiitos kaikille, erityisesti karttana ja seurana toimineelle Hannalle. Kun lahjaksi saatu, Manskulle pudonnut viinipullokaan ei mennyt rikki, voi iltaa pitää oikein onnistuneena.

Tilaisuuden jälkeen tutustuin kotona jalkapallomiesten Pirunkellariin, jossa ilahdutti erityisesti ensimmäinen viininmaisteluvideo (Sauvignon Blanc).

Illasta on aiemmin kirjoitettu ainakin Pieni Vispilänkauppa-ja Viva Ciapatta-blogeissa.

Jallusilakat

Ei kovin näyttävää, tiedän.

Jukka kokeili tänä vuonna tehdä silakoita kolmessa eri viinaseoksessa. Hunajarommi ja GT eivät oikein toimineet. Niissä maistui "väkevä" kyllä, muttei toivotut maut kuitenkaan. Jallusilakat sen sijaan maistuivat vienosti jallulta ja näistä pidimme.

SILAKOIDEN GRAAVAUS NOPEASTI

300g silakkafileitä

2 ½ dl vettä

¼ dl etikkaa

½ tl suolaa

ripaus sokeria

Nylje silakkafileet. Pane silakat etikkaliemeen (vettä, etikkaa, suolaa ja ripaus sokeria). Anna olla viileässä väh. 3 tuntia. Valuta huolella.

JALLUSILAKAT

50 g graavattuja silakoita

1 cl jallua

½ dl vettä

2 tl sokeria

½ tl suolaa

pari tippaa valkoviinietikkaa

½ valkosipulinkynttä

¼ sipulia

1tl öljyä

Valuta silakat ja kuivaa ne talouspaperilla. Laita silakat lasipurkkiin. Sekoita reseptin muut aineet keskenään ja lorauta silakoiden päälle. Anna maustua jääkaapin viileydessä vuorokauden.

Onkos täällä kilttejä lapsia?

Tänä jouluna lahjojen suhteen määrä pysyi kohtuudessa, mistä olen tosi iloinen. Tämä ei tarkoita, että olisimme saaneet  lahjoja vähän, päinvastoin. Yritän vain sanoa että niitä ei tullut röykkiöttäin.

Olen tuttuun tapaan kuvannut saamamme ruokaan tai ruokailuun liittyvät lahjat. Ensimmäisessä kuvassa lasten saamat jutut. Mukit ovat taitelija Raija Nokkalan käsialaa, taiteilijan itsensä lahjoittamia.

Lasinalusten mukana kulki lappu, jossa luki niiden tuoton menneen Pirkanmaan pienille sydänlapsille.

Suklaata on tullut paljon enemmän kuin kuva antaa ymmärtää. Domino-keksiltä näyttävä ymmyrkäinen on rintakoru. Samiscupcakesormukset ovat minun ja tyttäreni.

Sain myös tarjoilulusikan, joka on alunperin kuulunut isoäitini isälle. Siinä on hänelle tarkoitettu kaiverrus vuodelta 1923. Lusikka on siirtynyt isoäidilleni, mammalle, vuonna 1970 hänen syntymäpäivänään ja äidilleni samanmoisena juhlapäivänä 27 vuotta sitten. Nyt lusikkaa koristaa vielä minunkin nimikirjaimeni vuosiluvulla 2011. Ompa hieno lahja!

Vadelmabalsamietikka ja jääkoriste osana joulun jälkiruokaa

Jouluna meille on perinteiseti mahtunut yltiöhuonosti jälkiruokaa täpötäysiin mahoihin. Niinpä en halunnut nähdä kummaakaan vaivaa jälkiruuan kokoonsaattamisessa, mutta jotain makeaa toki kaipasin päivällisen lopetukseen.

Kokeilin sekoittaa vadelmabalsamietikkaa ja hunajaa. Tykkäsimme Jukan kanssa molemmat näin syntyneestä kirpsakasta kastikkeesta. Kastikkeen ohelle mietimme sopivaa jälkiruokaa, jolloin päädyimme viikunoihin, jäätelöön ja marenkiin. Kokonaisuudessa kastikkeen terävin kärki taittui jolloin jälkiruoka oli oikein miellyttävä, ei liian makea kokemus. Suosittelemmme.

Jäätelö on kaupan pakastealtaasta, marenki U:gin Marenki Oy:n käsialaa. Aneeminen viikuna oli ainokainen jäljellä, joten kaikessa valjuudessaan hän yrittää esittää herkullista siinä hyvin huonosti onnistuen.

VADELMABALSAMICOKASTIKE

kahteen annokseen

1 tl vadelmaviinietikkaa

½ tl hunajaa

pieni humpsaus kanelia

Sekoita aineet hyvin keskenään, niin että seos on tasaista.

JÄÄKORISTE

tästä tulee mooooonta

(alkuperäinen idea täällä)

125 g sokeria

½ dl vettä

Laita valmiiksi leivinpaperia keittiön tasolla ja ota esille haarukka. Laita aineet pieneen kattilaan ja sekoita hyvin. Keitä, kunnes seos on 145-asteista. Hyvänä apuna lämpötilan mittaamisessa on digitaalinen paistolämpömittari. 145 asteisena seos kuplii voimakkaasti, vähän samaan tapaan kuin muksuna kun puhallettiin pillillä mehuun. Nyt sinun täytyy olla nopea: ota kattila heti liedeltä, kumoa sokeri-vesiseos leivinpaperille ja haarukoi sitä jotta saat reunat röpelöiseksi. Anna jäähtyä. Sitten voit taittaa sopivankokoisia paloja isti sokerilevystä ja tökätä niitä koristeeksi

Koriste kannattaa tehdä lähellä tarjoamishetkeä. Seuraavana päivänä pöydälle jääneet loput koristeet olivat meinaten valkoistuneet kokonaan ja läpinäkyvähkö jäämäisyys oli näin kadonnut.

KOKOAMINEN

Laita alle marenkirinkula ja pyöräytä päälle pallo hyvää jätskiä. Laita sivuille viikunalohkot. Liruttele sitten päälle vadelmabalsamicokastike ja vasta sitten jääkoristeet. Näin jääkoristeet pysyvät kauniina. Lapset halusivat ja saivat jälkiruokansa ilman kastiketta.