Barcelona, Barceloneta

Oikein raikkaan iloiset terveiset kuumasta Barcelonasta. Palasimme tänään päivällä juhannusSuomeen monta kokemusta, makua ja näkyä rikkaampana. Rakastuimme kaupunkiin koko perhe, sillä se tarjosi jokaiselle paljon monipuolisuudessaan. Barcelona oli koko ajan täynnä elämää, muttei tukahduttavalla vaan rennolla tavalla!

Kaupungin ranta-alue, Barceloneta, oli jokapäiväinen käyntikohde. Mikä sen ihanampaa kuin pulahtaa raikkaaseen veteen kun aurinko porottaa! Port Olimpicin päässä voi ihailla komeita jahteja ja purjeveneitä matalan, pikkulapsille sopivan rannan tuntumasta. 

 Barcelonetan rantakadun itäisessä päässä lapset taas nauttivat komeissa aalloissa leikkimisestä. 

 

Emmekä me olleet yksin. Ranta oli täynnä, muttei ahtaasti. Esillä oli paljon hienojakin tatuointeja, komeita rintalihaksia ja paljaita tissejä. 

Rannalla oli hauska seurata paitsi lasten leikkejä, myös juoma- ja huivikauppiaiden touhuja. Miehet kiersivät pitkin rantaa huudellen "Sangriaa, mojito, cerveza, bier!" ja kun tilaus tuli, juoma kaivettiin muovikassista oikein kylmänä, sillä joukossa oli myös jääkimpale. Kun kassi sitten tyhjeni, miehet kaivoivat jonkin meille aukeamattoman merkkaustavan perusteella hiekan seasta uuden pussin, jossa niin ikään oli kylmiä juomia. Välillä poliisin yllättäessä kassit jäivät niille sijoilleen kunnes joku taas tuli ne noutamaan. Mojiton joukkoon sai mistä-lie-pullosta halutessaan lisälurautuksen rommia. 

Vedessä puljaaminen sai nälkäiseksi, mutta kuriseva vatsa oli helppo kesyttää useissa rantaravintoloissa. Ensimmäisenä alkuiltana osuimme heti loistopaikkaan, Opium Mar Barcelonaan. Paikan paella oli hurjan maukas! Jukan "paella" oli tehty aivan kuin spagetin pätkistä. Hyvää oli sekin. Tarjoilu oli koko perheellemme ystävällistä ja ripeää. 

Opium Mar:ssa oli ihanan oleileva tunnelma. Ihmiset löhöilivät leveillä sohvilla, nauttivat drinksuja tai istuivat pitkissä pöydissä ystäviensä kanssa. Vielä kun DJ alkoi soittaa levyjään tumman miehen tanssiessa rytmikkään taitavasti, oli lomafiilis viimeistään valmis!

 

Barcelonetan alueella on hyvin kunnioitettava määrä jäätelöpaikkoja, myös artesaanitavaralle. Tässä nautitaan ICE BOX:in loistavaa mansikkajäätelöä.
   

Tyttäremme innostui eniten MonsterHigh-jäätelöstä.

Passeig Joan de Borbó eli Barcelonaten rantatie hiekalta takaisin kaupunkiin on täynnä paella-paikkoja. Homma näyttää kovasti turistirysältä, mutta me olimme oikein tyytyväisiä kahteen kokeilemaamme paikkaan. 

 

Hyvin perinteikkäässä Nou Can Tipassa maistoimme sekä tavallista merenelävien paellaa että mustekalan musteella värjättyä merenelävien paellaa, jonka nimesin goottiversioksi. Oikein maistuvia molemmat!

El Rey De La Gambas- ravintola sai meiltä - ylläri pylläri- paellatilauksen, johon olimme taas tyytyväisiä.

Nyt mukana oli myös razor clameja eli huotrasimpukoita, sekä suuria valkoisia papuja. 

Alkuun tilatut juustot olivat ok, joskin alkuun ihan kylmiä.

Tällaiselle suomitallaajalle on aina eksoottista, kun lasivitriinissä lymyilee komealonkeroisia mustekaloja.

Tai kun ravintolan katto on täytetty ilmakuivatuilla kinkuilla. 

Passeig Joan Borbolta löytyi myös herkku- ja suklaapuoti Vioko, jossa kaikki oli laitettu esille modernin houkuttelevasti. Kuumuus sai aikaan sen, että tuotteet jäivät nyt maistamatta. Ehkä ensi kerralla.

Tutun suosituksesta päädyimme yhden rantavisiitin jälkeen Bar Jaicaan Carrer de Ginebran ja Carrer de Pizarron kulmaan. Mainiosta neliöpullosta tarjottu talon valkoviini oli melko hurjan makuista, joskin ruokien kanssa ihan ok. Tapakset olivat perushyviä ja halpoja. Koko perheen lasku juomineen oli 39 euroa.

Suosittelemme Jaicaa ehdottomasti, sillä se oli täynnä paikallisia ihmisiä ja mukavaa, mutkatonta tunnelmaa. Paikan henkilökuntakaan ei oikein puhunut englantia, joten tilaus toimitettiin viittelöimällä. Tarjoilijatyttö lauleli mennessään ja kantikset nauraa höröttivät tiskillä. Hieno fiilis!

Näihinkin kavereihin törmäsimme iloa pursuavassa meiningissä Barcelonataa dallaillessa. Tässä juutuupista poimitussa videossa Buenas Costumbres jammaa kuitenkin Park Güelissä. Puistosta ja paljosta muustakin lähipäivinä, sillä meillä on vielä paljon kerrottavaa Barcelonasta. 

Lemon posset limoncello-mansikoilla

Lemon posset eli brittiläinen sitruunavanukas tuntuu olevan tämän kesän hitti, sillä se pompsahtaa esiin joka puolelta ja monen monituisesta tutusta blogista. Ihastuin jälkiruokaan ravintolakierroksella saariravintola Boathousissa. Kun huomasin sen helppouden ja raaka-aineniukkuuden, päätin että ystävien kanssa nautittu grillaussetti saa tästä makean lopetuksen. 

Mielestäni lemon posset kaipaa jotain keralleen, on se sitten suklaamuruja tai hedelmiä, kuten arvon bloggajakolleegat ovat esitelleet. Minä halusin jatkaa kokonaisuutta edelleen sitruunaisella maulla ja saada siihen lisää väriä. Niinpä päädyin keittelemään limoncelloa ja tekemällä siitä "marinadin" mansikoille. 

Kokonaisuus oli oikein hyvä ja sopi kesäiltaan hienosti! 

 LEMON POSSET
8 annosta

6 dl kermaa
2, 25 dl sokeria
1,5 dl sitruunamehua (käsinpuristamalla 3,5 luomusitruunaa)

Kuumenna kerma ja sokeri tilavassa kattilassa, koska kuumetessaan kerma vaatii kuohumistilaa. Keitä kolmisen minuuttia pohjia myöten sekoittamalla. Ota kattila pois levyltä ja lisää sitruunamehu. Sekoita hyvin. Kaada sopiviin astioihin ja laita jääkaapin kylmyyteen jähmettymään. Meillä sitruunaiset jälkiruuat olivat kylmässä yön yli, mutta viiden tunnin jähmetyskin kuulemma riittää. 

 

LIMONCELLOMANSIKAT

kahdeksalle annokselle

12 cl limoncelloa

3 rkl sokeria

3 dl pilkottuja mansikoita

Kiehauta limoncello ja sokeri, niin että sokeri sulaa ja limoncellosta haihtuu alkoholia. Jäähdytä. Kaada pilkottujen mansikoiden päälle ja anna marinoitua muutama tunti välillä marjoja sekoittaen, niin että kaikki saavat osakseen limoncelloa. Lusikoi lemon possetin päälle juuri ennen tarjoilua. 

Taste of Helsinki maistui yltiöhyvältä!

Eilen starttasi sunnuntaille asti kestävä, kovasti odottamani Taste of Helsinki, jossa huippukeittiöt maistattavat herkkujaan, pientuottajat esittelevät tuotteitaan ja viini sekä olut virtaavat. Piipahdimme tapahtumassa  eilen koko perhe, mutta siitä ei sen enempää (kuin että jos olit paikalla, todennäköisesti näit minut sihisemässä ja rähisemässä kahdelle huonosti käyttäytyvälle lapselle. En ollut ylpeä itsestäni enkä lapsistamme). 

Tänään, lomani alettua (LOMANI ALETTUA!) menin paikalle yksin. Nautin suuresti ihan omaan tahtiin maistelusta ja tuntemattomien kanssa höpöttelystä. Miten tuollainen kesäinen ilma, hyvä ruoka ja erinomaiset juomat saavatkin jopa suomalaiset avautumaan ihan vieraille ihmisille? Tapahtumaa on kehuttu ainakin Prinsessakeittiössä, Hannan sopassa ja Soul Kitchenissä, eikä turhaan. 

 

Saavuimme alueelle eilen tapahtumassa jo käyneen Jaanan opastamana, joten osasimme mennä heti lunastamaan lasit ja vaihtamaan eurot tapahtumassa käyväksi Markka-valuutaksi. Sitten vain pohtimaan mitä haluisimme syödä ja mitä juoda. 

Poikamme valitsi Farangin karkkipossu, joka ei kuulemma ollutkaan sellaista kuin kotona tehty. Me vanhemmat "uhrauduimme" syömään loput. Tyttömme nautti Smörin hevosfilettä, joka oli hurjan mureaa. Lisäkkeenä ollut ohra jäi kaikilta syömättä, se oli kylmää ja niljakasta. 

 Oma aloitukseni, Aiton koivunsilmuilla savustettu lohipastrami oli ihanaa, sekä maultaan että rakenteeltaan. Ja kauniskin!

Ravintoloiden luo löysi helposti katosten ylle laitettujen viirien opastamana. Murun kojusta löytynyt punaviinirisotto oli mennyt yli niin että riisi oli turhan pehmeää, mutta iberico-porsaan bavette keräsi kehuja. 

 Demon vasikanposki kateenkorvaragout:lla oli oikein maistuvaa!

 Lapset valitsivat jälkiruuaksi onnistuneesti pallot HerrgårdsGlass:n jäätelöä. Minä otin Aiton mallasvanukasta ja karpaloita - tämä oli ihan illan parhaimpia juttuja ja suurin yllättäjä.

 Jukka lusikoi nautinnollisesti Petris Chocolate Room:sta suklaajälkkärin ja oli tyytyväinen mies.

Väliruuaksi voi seurata julkkiskokkien opastussessioita. Onkohan Henrillä Muru-kalsarit jalassa? 

 

Väliruuaksi voi myös tutustua loistavaan Luontoporttiin ja Sami Tallbergin kirjoihin, tai osallistua vaikkapa samppanja- ja oluttastingiin. 

Yksin tapahtumassa tallustellessani aloitin setin oikein raikkaalla, kevyen kesäisellä Smör:n kuha-chevicellä, jossa oli myös parsaa, tomaattia ja verbenaa. Viiniksi minulle suositeltiin Chateau Carsin:n valkoviiniä, joka passasikin oikein hyvin.

Seuraavaksi maistoin minulle kehuttuja kampasimpukoita hasselpähkinävoilla - ihana suolaisuus! Juomaksi Careliasta suositeltiin FunkyWine:n valikoimista rosekuoharia. Kokonaisuus oli jännittävän raikas ja yllätyksellinen. En olisi ikinä osannut itse valita moista. 

Juuresta ostin Markoillani maistuvaa, grillattua luomukaritsan kylkeä. Se tarjoiltiin lämpimän varhaiskaalisalaatin ja savuomenavoin kanssa. Juomaksi hain suositusta mukaillen juuri maailmanensi-iltansa saanutta Sukuloitten Baroloa. Toimi!

Toscaninin keittiö tarjosi odotellessa parmesaania. Odotus palkittiin oikein maistuvien, sitruunaisella voikastikkeella silattujen parsaraviolien muodossa. 

Taste of Helsinkini päättyi Demon mustaherukkateellä maustettuun maitosuklaamouseen ja raparperiin, joka oli kyllä pettymys. Ehdottomasti parasta tässä jälkiruuassa oli napakka, muttei kova raparperipala. 

Ihmiset nauttivat tapahtumasta erilaisten pöytien, tuolirykelmien ja piknikpeittojen äärellä. Kaikesta paistoi hyvä mieli ja leppoisuus.

Minulle tapahtumasta jäi paitsi hyvä fiilis ja paljon uusia makumuistoja, myös halu mennä tutustumaan laajemmin ainakin Toscaninin ja Aiton ravintoloihin. 

Toivon todella että samainen tapahtuma järjestetään ensi vuonna, sillä pidin kokonaisuudesta ihan valtavasti!

Lipstikkasuola

Kuulumme niihin onnekkaisiin ihmisiin, joilla kasvaa pihassa lipstikka. Pidän sen mausta kovasti etenkin kaaliruokien ja keittojen mausteena. Lapsemme rakastavat mummun lipstikalla maustettuja lihapullia. 

Lipstikka elikkäs liperi on erittäin tuottoisa puska. Olen jo kevään mittaan kuivannut sitä jääkaapin ylätilassa ritilän päällä. Suvin blogista innostuneena päätin pyöräyttää listikkasuolaa. 

Lykkäsin lipstikan lehtiä mortteliin yhdessä merisuolan kanssa ja mötkin ja pyörittelin hetken. Tuoksu oli  ihanan raikas ja kesäinen! (Varsia laitoin liedellä kiehuvan kalaliemen joukkoon mausteeksi). Sitten laitoin seoksen ohuena kerroksena leivinpaperin päälle ja nostin kuivumaan jääkaapin ylätilaan. Unohdin yrttisuolan sinne viikoksi ja kuivunuthan se oli. Mötkin kuivuneet kokkareet vielä morttelissa hienoksi.

Suolaa on tullut käytettyä jo pannulla paistettujen ahveneiden päälle -yltiöhyvää!, sekä haukimurekepihvien mausteena -ihan priimaa! Kaaliruuat tulevat saamaan myös lipstikkasuolaa osakseen, samoin keitot. Mökkituliaisena lipstikkasuola on aika oivallista kun sen pakkaa kauniisti. 

Mitä ruokabloggaaja väijyi blogipiknikillä?

Tänä vuonna ruokabloggaajien piknik vietettiin Kädenvääntöä-blogin Pitkän kauniissa, uudessa kodissa. Piknikin piti tapahtua ulkona viltillä, mutta säänsäätäjät romuttivat suunnitelmamme. Tiesin, ettei ilta voi mennä kauhean huonosti, sillä eka ensimmäinen ihminen jonka metrotunnelista noustessani näin oli Miika Nousiainen. Hän ei valitettavasti tullut kanssa piknikoimaan, mutta paikalla olivat edustavasti  Sorsanpaistajat, MonkeyFood, Liemessä, Hannan Soppa , Hayley's Cuisine, Kokit ja Potit, Peruspöperöä, Herkun ja Koukun Jytis ja tietysti Pitkä. 

Meidän piti mennä paikalle koko perhe, mutta vatsatautipöpönpirulaiset päättivät toisin. Vein sitten itsekseni  tarjolle mesiangervolla ylevöitettyä raparperipiirakkaa ja kevään parsahittipiirakkaa. Herkkuja notkuvalta pöydältä löytyi myös pari muuta raparperi-ihanuutta Jennin ja Sorsanpaistajien tapaan, villiyrttikeittoa Hannan tyyliin sekä hodareita Pitkän malliin. Oli Itävallasta roudattua rosepippurisuklaata, ihan älyttömän hyviä espanjalaisia mustikoita, mansikoita, Merin pekonikeksejä ja Jytiksen coleslawta. Oli juustoja, leipiä ja porkkanoita. Ainakin.

Tämän vuoden piknikiä sponssasivat Koff, Pirkka ja Vataja, joten kiitokset noihin suuntiin juomista, suklaalevyistä ja näteistä kertiksistä sekä nakeista ja possunuijista. Jutustelun ja mussuttelun lisäksi saimme nauttia myös eläväisestä musiikista Anggi B.n porukan muodossa. Kyllä meidän kelpasi. 

Olipa ilo nähdä taas tuttuja ja muutamia uusiakin kasvoja! Isot kiitokset tapaamista järkänneille Hannalle ja Pitkälle! 

 Kuvassa soittajapoikia, valokuvaaja/bloggaaja ja väijyvä ruokabloggaaja...

...joka todistettavasti maistoi leipomaani piirakkaa. Tai kumminskin aikoi.