Bistro Vilee Mikkelissä hurmasi

Kotimatkalla Savonlinnasta Nummelaan pistäydyimme lounaalla Mikkelissä Bistro Vileessä. Kauppalehden Optiosta olimme saaneet lukea bistron keskittyvän lähiruokaan sesonkitietoisesti. Enempää meidän ei visiittipäätöstä varten tarvinnutkaan tietää. 

Paikka on pääosin auki vain lounasaikaan. Keittiössä kokataan kello 11-16 ja lauantaisin serviisi alkaa tuntia myöhempään. Tiskille asteltuamme saimme kuulla päivän suppean, mutta sitäkin houkuttelevamman listan. Onneksemme sen voi lukea myös liitutaululta, sillä olen ihan surkea päättämään ja muistamaan asioita pelkän kuullun perusteella. Tarjolla olisi ollut mm. luomusalaattia maalaisrilleten kera ja ahvenfileitä kesäkasviksilla. Pääruokien hinnat olivat hyvinkin kohtuullisesti 13-15 euroa. Kolmen ruokalajin menu olisi ollut maltilliset 20 euroa, sisältäen kesäkeittoa, häränrintaa ja jäätelöä. 

Saimme annokset eteemme todella nopeasti, mikä on hyvä asia ajatellen vaikkapa työpäivän kesken lounastavia. Koko ravintolassa oli silti keittiötyöskentelyä ja tarjoilua myöden leppoisan kiireetön tunnelma.

Kantarellirisotto oli ehkä parasta ikinä ravintolassa syömääni. Se näytti ensin makuuni turhan löysältä, mutta ei sitä maistaessa ollutkaan. Mietin ihan tosissani ottaisinko toisen annoksen risottoa ikäänkuin jälkkäriksi,  mutta vatsan vetävyys olisi tuskin riittänyt. Lasissa maistui kuiva, vaan ei ratiseva ranskalainen alkuviini Miss Terre 2010. 

Muu perhe sijoitti Pienikankaan tilan häränrintaan uusilla perunoilla, kaalilla ja herneillä. Härkää oli muhitettu yön yli ja se oli upean hajoavaista. Härkäannos oli tuhdista lihapläjäyksestä huolimatta raikas ja kesäinen. Jukka kiitteli kotimaisen uuden perunan sopivuutta tässä annoksessa, vaikka kotona sitä tulee yhdistettyä tuhtiin lihaan keitettynä ihan liian harvoin. Lapset saivat annoksesta passelin kokoisen puolikkaan, josta sitten veloitettiinkin vain puolikas hinta. 

Leivät, joita saimme ennen ruokaa korissa pöytäämme sekä tummana että vaaleana, oli leivottu samana aamuna paikan päällä. Tummassa leivässä oli käytetty luomulaatuista kaskiruista. Ostimme yhden vaalean leivän kotiinkin.

Jälkiruuaksi me aikuiset otimme Vileen jäätelöä, joka tarjottiin marinoitujen mustikoiden ja mansikoiden kanssa. Annoksessa mielenkiintoa ja rakennetta toivat rouskuvat keksipalat. Kokonaisuus oli raikas ja toimiva, marinoitujen marjojen ja itsetehdyn jäätelön ansiosta tavallisuudesta poikkeava. (Lapset vinkuivat - kehtaako tätä sanoakaan- jätskialtaan tuutteja, jotka he myös viereiseltä kioskilta saivat). 

Lapsille oli tehty ravintolaan todella viihtyisä sohvanurkkaus leluineen ja kirjoineen. 

Bistron lisäksi samoissa tiloissa on puoti, josta saa esimerkiksi tuontijuustoja, lähiseudun tuotteita ja leivonnaisia. 

Vileen omistajan ja keittiömestarin Ilkka Arvolan ajatuksena on tarjota mahdollisimman yksinkertaisia ruokia, joissa raaka-aineiden omat maut pääsevät oikeuksiinsa. Tämä todella näkyy ja maistuu Vileessä, hienostelematta, mutta paneutumisella. 

Mökkihommia ja kesäkaalilisäke

Terveisiä Savonlinnan liepeiltä! Vietimme siellä oikein leppoisaa aikaa järven liplatusta kuunnellen. Tällä kertaa visiittimme sisälsi turhan paljon sadepisaroita, mutta eipä tuokaan tunnelmaa pilannut. Sisällä oli aika ihana kuunnella kasetilta Louis Armstrongia, lukea lehtiä ja napostella juustoa viiniä siemaillen. Ja saunoa ja kuunnella sadepisaroiden tanssia järven pinnassa. Ja jutella asiasta jos toisestakin. Pappa ja Jukka tekivät myös lapsille hienot puulelut, poikamme piirustusten mukaan. 

Yksi aamupala saatiin nautittua ulkonakin. 

Mustikkapiirakka ja vedessä puljaaminen maistui!

Tot maar myös muikkuja paistettiin. Tällä kertaa pappan toiveesta ilman ruisjauhoja, mutta tietysti voissa. 

Naapurimökin emäntä oli tehnyt aivan loistavaa savumuikkusäilykettä. Se maistui loistokkaalta kesäyössä    ruisleivän päällä, kuplivaisen tai oluen kanssa. 

Papan luona syödään aina paljon kalaa, sitä kun nousee pienellä ponnistuksella järvestä (sanoo se joka ei ikinä ongi tai koe verkkoja). Me viemme usein tuliaisiksi pakkasestamme luomulihaa yhdelle tai kahdelle aterialle. Tällä kertaa luomunaudan sisukat paistettiin pannulla. Keralle paisteltiin myös pikkaraisia, metsästä löytyneitä kantarelleja ja kesäkaalilisäkettä.

Kaalilisäke oli aika miedon makuinen ja sopi oikein hienosti vahvan lihan kanssa. Valmistus oli suht nopeaa ja ylihelppoa.

KAALILISÄKE

noin neljälle

1 varhaiskaali

25 g voita 

1½ dl valkoviiniä

3 tl tuoretta rakuunaa silputtuna

2 tl hunajaa

suolaa

mustapippuria

Puolita kaali ja puolita edelleen puolikkaat. Siivuta nämä palat nyt ohuiksi. 

Sulata voi kattilassa tai kasarissa. Lisää kaalipalat. Freesaa hetki. 

Lisää viini ja mausteet. Hauduta vähintään 15 minuuttia. Enempikään ei ole huono. 

Panimoravintola Huvila oli loistokokemus

"Miten te ette ole täällä ennen käyneet?", kysyi Panimoravintola Huvilan pyörittäjä Jussi Hukkanen. Emme oikein osanneet vastata. Ihmettelemme tuota itsekin, sillä olemme jo useampana kesänä viettäneet pitkän pätkän kesälomaa Savonlinnan liepeillä Jukan isän luona. Nyt olemme viisaampia ja palaamme  nautiskelupaikalle toistekin, sillä kokemus oli upeita makuja, kaunista esillepanoa ja rentoa tarjoilua myöten aivan loistava.   

Paikan menu oli täynnä houkuttelevia herkkuja. Maistettavat oli helpompi valita, kun vaihdoimme lautaset pöydän yli puolessa välissä syömistä. Huvilan rennosta ilmapiiristä kertoo jo menussa hymyilyttävästi mainittu jälkiruoka kotimaiset juustot ja "tarvittavat tilpehöörit".  

Olutvalinnoissa luotimme omistajan suosituksiin. Kallistelimme tietysti panimon omia tuotteita. Erityisen mieleenpainuvana makuparina jäi vahnäolut Terrasse Blanche nieriän kanssa. Tuossa oluessa oli mukavaa sitruunaisuutta, joka kävi hienosti yhteen kalan kanssa. Paikallisuutta olueeseen tuo savolaisen Rapion Myllyn raakavehnä. Portter oli myös makuumme, sillä se ei ollut monien kaltaistensa tapaan yltiöpaksua. 

Yllätyimme positiivisesti ravintolan tasokkuudesta niin esillepanossa kuin mauissakin. Jukka otti alkupalaksi nieriää kolmella tavalla - tai oikeammin neljällä, sillä 35-asteiseksi kypsennetyn, tartarin ja moussen lisäksi lautasella oli myös kalan rapsakkaa nahkaa. Jukan suosikki oli mousse, itse pidin eniten tartarista. 35-asteiseksi kypsennetty, kerroksittain koottu pala olisi jäänyt mauttomaksi, jollei sen keralla olisi tarjottu aivan hurmaavaa savumajoneesia. Savun maku majoon oli saatu jääpaloja savustamalla.  

Oma härkäpastramini oli hieno kokonaisuus sipulipyreineen.

Kuusi tuntia 80-asteessa oluthaudutetun vasikanposken seurana tarjottiin varhaiskaalia ja timjamilla maustettua pyrettä. Porterkastike oli hienon makuista, mutta nestemäisyydessään hiukan hankalaa syötävää. Annos olisi kaivannut inan verran suolaa, mutta muuten se oli upea. Poski hajosi osiin melkein ajatuksen voimalla. 

Huvilan villisika tarjottiin kolmessa muodossa. Potkaa oli haudutettu pitkään raguksi, filettä oli paistettu juuri sopivan roseeksi ja villisikaa oli puserrettu myös paikanpäällä tehtyyn, yrttiseen salsiccia-makkaraan. Kauden kasvikset ja pyree komppasivat lihaa hienosti, samoin syvänmakuinen balsamico-kastike. Villisika tulee Koivikkonotkosta, josta itsekin olemme muutaman kerran hakeneet villisikalihaa kotipakkaseen.

Huvilan annokset olivat oikein passelin kokoisia, joten jälkiruuan tilaaminen ei tuntunut väkinäiseltä. Mallasvanukas kirvoitti meiltä muistoja Taste of Helsingin Aiton vastaavasta, johon tarjoilija hymyssäsuin tokaisi että yksi Aiton kokeista on heillä työssä nyt kesällä, juurikin alkupala- ja jälkiruokavastaavana. Parasta annoksessa tällä kertaa oli kuitenkin sitruunajugurttisorbetti ja mustikkaiset kastiketipat. 

Oma jälkiruokani, portterkakku Huvilan omalla vaniljajäätelöllä ja marjoilla veti paremman jälkiruuan korren erilaisilla tekstuureillaan ja hienolla kakulla. Molemmat jälkiruuat olivat hurjan kauniita!

Visiittimme aikana keli vaihteli melkoisesti auringonpaisteesta rankkasateeseen. Terassilla oli silti lämmin istua ja omaa tunnelmaansa toivat satamaan saapuvat, tuuttailevat laivat. Bändi-iltoina terassipöydiltä on mahtinäkymät ulkolavalle. 

Sisällä Huvilassa oli myös mukavan tunnelmallisen näköistä.

Sivumakua-blogin pariskuntakin on käynyt lähiaikoina Huvilassa. Heidän tarinointiaan täällä.

Loistavan ruokailun jälkeen tallustelimme Olavinlinnaan kuuntelemaan Taikahuilun säveliä. Monipuolisuus niin ruumiin- kuin sielunravitsemisessa on oikein aiheellista!

Teehuone kartanomaisemissa - Teahouse of Wehmais

Kesäinen Suomi jaksaa yllättää kulkijaa! Astuessamme sisään Teahouse of Wehmais:n ovista sisään, emme osanneet odottaa ihan näin englantilaista, ruusuista meininkiä. Juvalla. Paikka sijaitsee Juvan liittymän isosta liikenneympyrästä vain kaksi kilometriä Pieksämäelle päin. Eli jos vaihtoehtona on kurvata ABC:n pihalle tai ajaa toiseen suuntaan vaivaiset kaksi kilometriä ja päätyä tällaiseen miljööseen kartanon pihamailla, kumman valitset? Ja jos ympäristö ei vielä jostain syystä vakuuta, sanottakoon että kaikki tuotteet valmistetaan paikanpäällä mahdollisuuksien mukaan lähi- ja luomutuotteista. 

Paikka hurmasi paitsi puitteillaan, myös huomioivalla ja asiantuntevalla, lapsiystävällisellä palvelullaan.

Istahdimme salin puolelle ruusutuoleille ja saimme eteemme teelistan sekä menuvaihtoehdot. Jukka valitsi makeanhammaskolotukseen Cream Tea-kokonaisuuden, johon kuului kaksi skonssia mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Itse otin SummerTean, joka sisälsi suolaisen piirakan salaattipedillä ja makean leivonnaisen. Vierailupäivänämme se meinasi kinkkuquicheta pinjansiemenisellä ja kirsikkatomaattisella salaatilla sekä mustaherukkakakkupalaa. Kaikki oli todella hyvää! Skonsseissa oli juuri sopiva, vieno vaniljainen maku ja kinkkupiiras oli juustoisen maukasta. 

Jokainen menuvaihtoehto sisältää pienen kannullisen teetä, josta riittää hyvinkin kaksi kuppia haudutettua teetä. Valittavana oli 59 erilaista teetä, joten kahvinjuojina tuudittauduimme heti tarjoilijan apuun. Hänen suosituksestaan halusimme maistaa kumpikin valkoista teetä. Sitä on käsitelty vähiten ja on täten teelaatujen aatelia. 

Itse maistoin Spirulinaa, joka mainittiin terveelliseksi monien hyväätekevien ainesosiensa vuoksi. Spirulina sisältää guanabaa, spirulinaa ja noni-levää. Maku oli aika hentoinen, mutta kaunis.  

Jukan teevalinta oli Lust & Fägling. Se on maustettu sitruunalla, mansikalla, shampanjalla ja kermalla. Tee on koristeltu ruusunlehdillä ja safflor- sekä kehäkukilla. Tee oli lievästi makea ja ruusuinen sopien erinomaisesti makeiden skonssien kanssa.  Tee oli luonteikkaampi ja vahvempimakuinen kuin oma valintani ja pidimme siitä molemmat enemmän. 

 

Lapset halusivat tuuttijäätelöt ja valitsivat mauksi lakritsin. Mehuna oli tarjota "vain" mansikkamehua, joka sattuu olemaan lastemme lempparia. Sitä sai pöytään kannussa, mistä annoimme suuret plussat.

Kakussa oli paksu, suklainen pohja ja kaksi kerrosta mustaherukkaa moussena ja survoksena. Mustaherukka maistui kakussa kirpsakkana. Tämä oli iloinen yllätys, sillä monesti mustaherukka-asioihin ajetaan niin hurjasti sokeria ettei upea marja pääse oikeuksiinsa. 

Seuraavalla kerralla, joka varmasti tulee, aiomme saapua paikalle nälkäisempinä ja satsata Afternoon Tea-kokonaisuuteen, joka tarjoillaan näyttävästi kerroslautasilta. 

Kaikkia teehuoneella juotavia teelaatuja voi ostaa myös kotiinsa. Ostettavana on myös kauniita teekannuja ja kuppeja sekä muuta teehen liittyvää välineistöä ja kauneutta. Arvatenkin shopautimme pari pussillista teetä.

Jos kiinnostuit teelaaduista etkä kulmille osu, Teahouse:lla on myös verkkokauppa. 

Marengilla kuorrutettu mansikka-ruusupiirakka mascarponevaahdolla

Silloin on leivottava kun ruusu on puskissa. Näinhän se vanha sanonta sanoo. Siksi kävin muokkaamaan GoodFoodista löytynyttä reseptiä ruusuiseen suuntaan. 

Double creamin korvasin viisaampien opastuksella yhteenvatkatulla kuohukermalla ja mascarponella, joita ilokseni saa jo molempia luomuna. Tämä oli hyvä veto siksikin, että purkin loput vaahdotettiin piirakan keralla nautittavaksi. Mascarpone-kermavaahto maustettiin ruusulla ja tomusokerilla, kuinkas muuten.  

Kaloreita setistä ei ainakaan puutu. Piirakka ja vaahto kiikutettiin työkavereiden mussutettavaksi, kun viimeinen lomapätkä räpsähti alkamaan. Piirakkaa kehuttiin hyväksi ja suussasulavaksi. Itse tykkäsin kovasti ruusulisästä ja pehmeistä mansikoista. Ulkonäöllisesti satsaisin seuraavaksi valkoisiin, itsetehtyihin marenkeihin, mutta yksi Hello Kitty-fanityökaverini piti kyllä tästä ärtsyn vaaleanpunaisestakin marengista. 


Uunissaoloajan kanssa pitää olla tarkkana, jopa yli tunti voi olla hyväksi. Oma piirakkani jäi paksuudessaan inan verran raa'aksi keskeltä.

MANSIKKA-RUUSUPIIRAKKA
piirakkavuuallinen

450 g mansikkaa
2 dl pilkottuja ruusun terälehtiä
175 g (suolatonta) voita
½ dl kermaa
½ dl mascarponea
¼ tl vaniljaa

225 g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

5 kananmunaa

200 g ruokosokeria

4-5 marenkia isoina paloina

(tomusokeria)

Sulata voi ja anna jäähtyä.

Siivuta mansikat.  

Nyppäise ruusun terälehdistä valkoinen osa pois, jotta kitkeryys poistuu. Revi tai pilko lehdet. 

Vatkaa kerma ja mascarpone yhteen. Lisää vanilja. Lisää kerma-mascarponeseos jäähtyneeseen, sulatettuun voihin. 

Yhdistä omassa kulhossaan vehnäjauho ja leivinjauhe. 

Vatkaa huoneenlämpiset munat ja ruokosokeri paksuksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon jauhot  nostellen. Lisää myös voi-kermaseos. Lisää vielä osa mansikkapaloista ja ruususilppu. Sekoita hyvin. 

Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla peitettyyn piirakkavuokaan. Asettele päälle loput mansikat ja marenkipalat. 

Paista 160 asteisessa (kiertoilmalla 140 asteisessa) uunissa noin tunti.  

Jäähtyneen piirakan voit nauttia vaikkapa ruusuisen mascarponevaahdon kanssa.

Tässä kuvassa framille pääsee uusin kirppislöytöni, vitosella ostettu hopeinen kakkulapio. Hopeanpuhdistuaineeseen sukellettuaan se muuttui tummalaikkuisen rumasta kauniin hohtavaksi!

Social Boulevard ei yllättänyt

Lasten ollessa kesälomanvietossa mummulassa me paukasimme Jukan kanssa parinakin iltana aterioimaan Helsinkiin. Mahdollisuudet on käytettävä hyväksi silloin kun niitä tielle sattuu! Toinen illoista sisälsi kesäkuun alussa avatun Boulevard Socialin. Ravintola on Farangista ja Gaijinista tuttujen Tomi Björckin ja Matti Wikbergin uusin paikka. Ravintola tarjoaa välimerellistä ruokaa, mutta ei sitä totuttua Italia-tyyppistä settiä, vaan makuja Marokosta, Kreikasta, Libanonista ja Tunisiasta. 

Valitsimme Jukan kanssa Social Tasting Menun, joka kohosi kahdesta valittavasta maistelumenusta suosikiksi ankan ansiosta. Viinipakettia emme raskineet ottaa, vaan siemailimme tarjoilijan suosittelemia    vaihtoehtoja alkuun ja pääruualle. Alkuruokien kanssa toimi hienosti luonteikas kreikkalainen valkoviini, Gaian Assyrtiko. Pääruuan punaviiniä en harmikseni enää muista. 

Menu lähti käyntiin oikein maistuvilla vihersimpukoilla. Chorizosalsa toi erityisen hienoa, meille uutta makua kokonaisuuteen. Varrastus oli meille uusi tapa tarjota simpukat. 

Mini lammas-pita kebabit olivat suloisia ja maistuvia.

Ankanmaksapatee rokkasi hienosti yhteen dukkah-mausteseoksen ja makean membrillon kanssa. Focaccia-leipä oli paahdettu korppuisen kovaksi. Tämä kokonaisuus oli vihersimpukoiden ohella illan parasta antia. Leipiä olisi tosin voinut olla vaikka tuplasti enemmän, jotta koko patee olisi saatu nautittua. 

Grillattu mustekala oli pehmoista ja hyvää.

Possunkylki "Ottoman" oli maukas. Ihmettelimme kärvähtäneen näköistä mustaa pintaa, joka ei maistunut kuitenkaan lainkaan palaneelle. 

Pääruuaksi nautittu ankka parillakin tapaa oli oikein maistuvaa, mutta tabbouleh ja cous cous olivat mitäänsanomattomia. 

Jälkiruuassa parasta antia oli suolakaramelli. Sen lisäksi annoksesta löytyi sitruunarahkaa, marenkia ja sablekakkunen. Paikan oma softis oli kiva lisä, mutta pahvimukista tarjoilu hiukan ihmetytti. 

Boulevard Social toimi tarjoilun puolesta hienosti ja ruuatkin olivat oikein maistuvia, paikoin jopa erinomaisia.  Meidän on pakko silti olla samaa mieltä Glorian ruoka & viinissä julkaistun Tuomas Tantun arvion kanssa siitä, että "vau-kokemusta ei syntynyt". Koimme vahvan sellaisen samojen miesten Farangissa ja odotimme kai liikaa. 

Omasta visiitistään Boulevard Socialissa ovat kertoneet blogeissaan ainakin Kulinaarimurulan Jaana ja Soul Kitchenin anna. Brunssi on testattu toimittaja Mariaana Nelimarkan toimesta. 

Ruusuinen raparperikiisseli

Oma rarperipuskamme pukkaa varsia vielä melko maltillisesti. Äidin pihassa asiat ovat onneksi toisin ja raparperia riittää meillekin. Halusin yhdistää raparperin kokeenomaisesti kiisselissä kurtturuusun terälehtiin. Lopputuloksena oli ihanan viehkeä, kesältä maistuva jälkiruoka. Hunaja tuo kiisselliin hienostunutta  makeutta. Kokonaisuuden kruunasi ruusukermavaahto. 

Kiisseli tällä ohjeella jää hyvin löysäksi, sillä me pidämme kiisselistä sellaisena. Makeutta voi säädellä itse lisäämällä hunajaa. Jukka esimerkiksi olisi kaivannut makeutta enemmän.

RUUSUINEN RAPARPERIKIISSELI 
4-6 annosta

250 g raparperia pilkottuna
5 dl vettä
2,5 dl ruusun terälehtiä pilkottuna
3 rkl hunajaa
½ dl vettä
1 rkl perunajauhoja

Perkaa ruusunlehdet eli ota lehtien valkoinen, kitkerä osa pois. Pilko lehdet repien tai veitsellä.

Laita kattilaan raparperipalat ja 5 dl vettä. Kiehuta kunnes raparperit hajoavat. Sekoita joukkoon ruusun terälehdet ja hunaja.

Sekoita kylmään veteen perunajauho. Ota kattila liedeltä. Lisää perunajauho-vesi kattilaan koko ajan sekoittaen. Laita kattila takaisin kuumalle levylle ja anna seoksen pulpahtaa. Ota sitten pois levyltä.

Tarjoa kiisseli kylmänä ruusun terälehdillä ja tomusokerilla maustetun kermavaahtonokareen kanssa.

Blogin muut ruusureseptit löytyvät ruusu-tunnisteen alta.