Panimoravintola Huvila oli loistokokemus

"Miten te ette ole täällä ennen käyneet?", kysyi Panimoravintola Huvilan pyörittäjä Jussi Hukkanen. Emme oikein osanneet vastata. Ihmettelemme tuota itsekin, sillä olemme jo useampana kesänä viettäneet pitkän pätkän kesälomaa Savonlinnan liepeillä Jukan isän luona. Nyt olemme viisaampia ja palaamme  nautiskelupaikalle toistekin, sillä kokemus oli upeita makuja, kaunista esillepanoa ja rentoa tarjoilua myöten aivan loistava.   

Paikan menu oli täynnä houkuttelevia herkkuja. Maistettavat oli helpompi valita, kun vaihdoimme lautaset pöydän yli puolessa välissä syömistä. Huvilan rennosta ilmapiiristä kertoo jo menussa hymyilyttävästi mainittu jälkiruoka kotimaiset juustot ja "tarvittavat tilpehöörit".  

Olutvalinnoissa luotimme omistajan suosituksiin. Kallistelimme tietysti panimon omia tuotteita. Erityisen mieleenpainuvana makuparina jäi vahnäolut Terrasse Blanche nieriän kanssa. Tuossa oluessa oli mukavaa sitruunaisuutta, joka kävi hienosti yhteen kalan kanssa. Paikallisuutta olueeseen tuo savolaisen Rapion Myllyn raakavehnä. Portter oli myös makuumme, sillä se ei ollut monien kaltaistensa tapaan yltiöpaksua. 

Yllätyimme positiivisesti ravintolan tasokkuudesta niin esillepanossa kuin mauissakin. Jukka otti alkupalaksi nieriää kolmella tavalla - tai oikeammin neljällä, sillä 35-asteiseksi kypsennetyn, tartarin ja moussen lisäksi lautasella oli myös kalan rapsakkaa nahkaa. Jukan suosikki oli mousse, itse pidin eniten tartarista. 35-asteiseksi kypsennetty, kerroksittain koottu pala olisi jäänyt mauttomaksi, jollei sen keralla olisi tarjottu aivan hurmaavaa savumajoneesia. Savun maku majoon oli saatu jääpaloja savustamalla.  

Oma härkäpastramini oli hieno kokonaisuus sipulipyreineen.

Kuusi tuntia 80-asteessa oluthaudutetun vasikanposken seurana tarjottiin varhaiskaalia ja timjamilla maustettua pyrettä. Porterkastike oli hienon makuista, mutta nestemäisyydessään hiukan hankalaa syötävää. Annos olisi kaivannut inan verran suolaa, mutta muuten se oli upea. Poski hajosi osiin melkein ajatuksen voimalla. 

Huvilan villisika tarjottiin kolmessa muodossa. Potkaa oli haudutettu pitkään raguksi, filettä oli paistettu juuri sopivan roseeksi ja villisikaa oli puserrettu myös paikanpäällä tehtyyn, yrttiseen salsiccia-makkaraan. Kauden kasvikset ja pyree komppasivat lihaa hienosti, samoin syvänmakuinen balsamico-kastike. Villisika tulee Koivikkonotkosta, josta itsekin olemme muutaman kerran hakeneet villisikalihaa kotipakkaseen.

Huvilan annokset olivat oikein passelin kokoisia, joten jälkiruuan tilaaminen ei tuntunut väkinäiseltä. Mallasvanukas kirvoitti meiltä muistoja Taste of Helsingin Aiton vastaavasta, johon tarjoilija hymyssäsuin tokaisi että yksi Aiton kokeista on heillä työssä nyt kesällä, juurikin alkupala- ja jälkiruokavastaavana. Parasta annoksessa tällä kertaa oli kuitenkin sitruunajugurttisorbetti ja mustikkaiset kastiketipat. 

Oma jälkiruokani, portterkakku Huvilan omalla vaniljajäätelöllä ja marjoilla veti paremman jälkiruuan korren erilaisilla tekstuureillaan ja hienolla kakulla. Molemmat jälkiruuat olivat hurjan kauniita!

Visiittimme aikana keli vaihteli melkoisesti auringonpaisteesta rankkasateeseen. Terassilla oli silti lämmin istua ja omaa tunnelmaansa toivat satamaan saapuvat, tuuttailevat laivat. Bändi-iltoina terassipöydiltä on mahtinäkymät ulkolavalle. 

Sisällä Huvilassa oli myös mukavan tunnelmallisen näköistä.

Sivumakua-blogin pariskuntakin on käynyt lähiaikoina Huvilassa. Heidän tarinointiaan täällä.

Loistavan ruokailun jälkeen tallustelimme Olavinlinnaan kuuntelemaan Taikahuilun säveliä. Monipuolisuus niin ruumiin- kuin sielunravitsemisessa on oikein aiheellista!