Maailman paras italialainen ravintola: Osteria Francescana

  

Kolme Michelin tähteä ja San Pellegrino listalla maailman kolmantena: Osteria Francescana, Modena, Italia. 

Saadessamme tiedon pöydän varmistumisesta elokuun loppupuolella olimme sanalla sanoen aika innoissamme. Taisin ilmoittaa asiasta melkein kaikille tutuille, vaikka h-hetkeen oli kaksi kuukautta aikaa. Toisaalta olimme yllättyneitä että näin huippuravintolaan sai pöydän niinkin lyhyellä varoajalla. 

Osteria Francescanan keittiö edustaa modernia italialaista keittiötä. Huippukokki Massimo Bottura kuvailee keittiötään hyvin sanoilla "Traditional seen from ten miles away". 

Massimo Botturan luotsaamassa ravintolassa on mahdollisuus valita annoksia ala carte listalta tai ottaa joku kolmesta maistelumenusta. Me päädyimme ottamaan laajimman mennuun, sensations, koska olihan tämä varmasti ainutkertainen kokemus meille. Halusimme myös ammattilaisten valmiiksi valitseman juomamenun, joka sisälsi viinien lisäksi myös esimerkiksi olutta. 

Pönöttävä tunnelma tarjoilijapaljouksineen, vessaansaattamisineen ja noustua tuolin pyyhkimisineen laantui onneksi alun jälkeen mukavaksi kokemukseksi. Tarjoilijoilta irtosi jopa hymyjä ja rupattelua lautasten välillä. 

Nutrition is not mathematical. 

It's emotional. 

Tähän ajatukseen ihastuin kovasti Osteria Francescanan nettisivuilla. Mutta sitten jo itse ruokailuun. Pahoittelen paljoa englanninkielen viljelyä, mutta onnettomat kielenkääntöyritykseni latistivat niin paljon nimiä etten siihen lopulta kyennyt. 

The key to Italy: Macaroon with oysters

and macaroon with anchovies, served

with Almond “granita” with capers,

coffee cream and bergamot

Baccalà Mare Nostrum

Kalassa oli upea rakenne, jota vahva tomaatti ja sitruunainen kastike kapriksineen täydensivät. 

How to burn a sardine in three days

Risotto where the river meets the sea

Ja missä heijastukset ovat sydämen muotoisia. Yllättävän mieto esitys, odotimme enemmän. 

An eel swimming up the Po river 

Ankerias vei kovasti mietteet Tokioon. Vihreästä omenasta tehty kastike ihastutti kalan kanssa.

Ankeriaan kanssa juotiin oikein hyvin makuihin sointuvaa olutta, Beltainen olutta savuisella pähkinällä ja katajanmarjoilla. Olutta on valmistettu kuulemma erittäin pieni erä. 

Tribute to Normandy

Osterinkuoresta tarjoiltu lammas ja vihreästä omenasta tehty granite huuhdottiin alas Boronin akvaviitilla (distilled gentian). Yksinään juoma oli hurjan tymäkkä jo tuoksultaan, mutta yhdistettynä ruokaan sai tosiaan aikaan luvatun elämyksen metsässä kävelystä. Sorapintainen tie ja vuoripuro olivat selvästi läsnä. 

Think Green

Vihreät edustivat vuoristolehmien ruokaa ja nestemäinen parmesaani taas sitä mitä me voimme lehmiltä saada. Tämän ruuan seuraksi akvaviitin joukkoon kaadettiin vettä, jolloin alkoholi jäi vain raikkaudeksi lasiin, tymäkkyys hävisi kokonaan. 

 Snails under the grapevine

Etanat todella nauttivat vihreydestä ja punajuurikastikkeesta. Tässä kohtaa tapahtui todella odottaman asia, sillä etukäteen ilmoitetulle punajuuriallergikolle tuotiin sama annos kuin minulle. Asia kyllä korjattiin syvien pahoitteluiden kera, mutta tunnelma viileni hetkeksi tarjoilijoiden puolelta selkeästi. Kai tämä moka harmitti. 

 Ravioli with leeks, foie gras and truffles

Upean syviä makuja. Tryffelit hienosti esillä "tikkuina". 

 Hunting the pigeon

Kyyhkyä punajuurikastikkeella ja piparjuurta. Nyt allerginen Jukka sai heti oikeanmoisen lautasen, jolla kastikkeena oli punaviinikastike. 

 A thousand layers of leaves

 Suklaisen makuiset vaan ei näköiset lehdet olivat suutuntumaltaan upeita.

Oops! I dropped the lemon pie

Lautanen ja "pudonnut" sitruunapiirakka yhdessä muodostivat upean visuaalisen kokonaisuuden. Maku oli raikas. 

Lopuksi eteemme nostettiin vielä ihana valikoima pieniä makeita. 

 

Ilta maksoi meidän mittakaavassamme huimasti, 650 euroa. 

Upeana elämyksenä se oli kuitenkin kaiken sen arvoinen. 

Kokemusta piti sulatella kävelemällä pitkin tunnelmallisia Modenan katuja. 

Myös seuraavien tiedän käyneen Osteria Francescanassa:

• Cacio e Pepe-blogista löytyy ruokien nimet italiaksi ja muutenkin tarpkempaa luonnehdintaa, suomeksi 
• Pieni keittiö Kontulassa-blogi kertoo sujuvasti Massimo Botturan ja Osteria Francescanan taustoista ja ansioitumisesta
• Campasimpukka on käynyt ravintolassa vain vajaa kuukausi sitten viihtyen hänkin. Mutta mitä tapahtui ennen ravintolaa?

Pohjois-Italiassa nautiskelemassa: Modena

En muista mistä se lähti. Siis idea tähän matkaan. Veikkaan, että Jukka katseli maailmalta kiinnostavia kohteita syyslomaviikoksi meille kahdelle ja ravintolaperusteisesti valitsi Modenan. Siellä sijaitsee meinaten maailman kolmanneksi parhaaksi rankattu ravintola Osteria Francescana, jonne me onnekkaat saimme pöydänkin. Siitä kokemuksesta lisää täällä. 

Matkan suunnittelu jatkui niin, että päätimme lentää Milanoon ja Milanosta, mutta yöpyä kolmessa eri paikassa, yön kussakin. Vuokrasimme siis auton ja aloimme etsiä sopivia kortteereita. Ensimmäisessä kohteessa eli Modenassa valitsimme hotellin keskeisen sijainnin vuoksi. Muut kaksi yötä halusimme nukkua maatilamajoituksissa eli "agriturismoissa". Toteutin etsinnän kirjoittamalla googlemaps hakuun oikean seudun kohdalla "agriturismo", jonka jälkeen klikkailin auki kartalle ilmestyneitä palluroita. Suljin heti ne nettisivut, jossa piirretyt lehmät tanssivat tai jotka eivät ilmoittaneet selkeästi yöpymismahdollisuuksista tai ruokailusta. Löysimme kaksi oikein ihanaa paikkaa, joista niistäkin lisää myöhemmin. 

Koko matka painottui nautiskeluun, nautiskeluun ja ...nautiskeluun. Se merkitsee meidän kohdallamme syömistä, juomista, hyviä yöunia, aamupussailua ja fiiliksen mukaan etenemistä. Tällä matkalla fiilis vei välillä tilavierailuille ja toisinaan shoppailemaan. 

Modenasta löytyi ensimmäinen nautiskelukohde, Trattoria Aldina. Jukka löysi ravintolan jo kotoSuomessa tripadvisorista huomaten, että täällähän ne Suomen Master Cheffitkin kokkasivat taannoin. Hauskaa! Saimme kuin saimmekin pöydän pian täpötäydestä lounaskattauksesta ja hyvä niin. Pidimme Aldinan konstailemattomasta, mutta makuja täynnä olevasta ruuasta. 

Jukka otti alkuun lasagnen.

"Tortellini in brodo". Liemi oli huumaavan ihanaa ja hurjan syvän makuista. 

Oma pääruokani oli scamorza. Juuston savuisuus hurmasi!

Jukka valitsi pääruuaksi Stincon, joka oli possun jalkaa (aloituskuva). Liha oli mehevän irtonaista, todella maukkaalla kastikkeella. 

Nautiskelimme viinimme ja ruokamme rauhassa poistuen melkeinpä viimeisinä. Palvelu paikassa oli erittäin lämmintä ja hymyilevää keskellä kiireistä lounastakin. Loppulasku ei päätä huimannut - 36 euroa koko setti. 

 

Trattoria Aldina sijaitsi aivan kauppahallin vieressä, toisessa kerroksessa. Sahasimme muutaman kerran ohi ennenkuin älysimme nostaa katseemme. 

Lounaan jälkeen oli hyvä kuitata aamulennon vuoksi lyhyeksi jääneet yöunet päikkäreillä hotellilla. 

   

Hotelli Cervetta oli täynnä kauniita asetelmia ja harmoniaa. 

Aamupalakin oli katettu kauniisti. Pidimme erityisesti raikkaista marja- ja hedelmämaljoista. 

Modenan kauppahalli Mercato Albinelli on aivan pakollinen käyntikohde ruuasta kiinnostuneelle.

Itku meinasi tulla etenkin kalatiskin edessä, sillä kaikkea ei vaan voi pakata matkaan.

Niska

Pitkään testihaluissa ollut ravintola Niska Suomen Turussa on nyt koettu ja hyväksi todettu. Vierailimme täällä arki-iltana kuuden maissa saaden pöydän ilman varausta. 

Pubiksi itseään tituleeraava paikka perustuu Michael Björklundin ideaan. Tiedättehän, se sympaattinen ahvenanmaalaiskokki Strömsöstä. Ahvenanmaalaiseksi paikan tekee kuulemma pizzojen kutsuminen peltileiviksi ja joidenkin raaka-aineiden saariperäisyys. 

 Jukka valitsi ruokajuomaksi ahvenanmaalaispanimon tuotteen, minä etenin Plan B:llä.

Jukan peltileipä oli nimeltä Cecilia. Täytteenä oli ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustoa, punasipulia, balsamicoa ja rucolaa. Vuohenjuusto oli kiekkojen sijaan murusteltu pitkin peltileipää, jolloin se maistui joka palassa. Balsamicolisää Jukka kiitteli maistuvaksi. 

Minä otin peltileivän nimeltä Björklund. Se sisälsi riivittyä lampaanlihaa, punasipulia, bearnaisekastiketta ja rucolaa. Pieni suolalisä ei olisi ollut pahitteeksi, mutta muuten kokonaisuus oli oikein hieno. Bearnaisekastike oli vinkeä, upea lisä peltileipään. 

 

Ravintola oli ronskilla tavalla viihtyisä ja kutsuva. Sisustus, kuten myös peltileipien nimet ovat saaneet innoitusta salakuljettaja-jalkapalloilija Algoth Niskan elämästä. Tarjoilu ravintolass sujui moitteettoman mukavasti. Kaikinpuolin suositeltava paikka siis!

Aurajokiranta on kaunis myös syksyllä. 

Pehmeän rapsakat silakkapihvit

WWF kehottaa syömään enemmän silakkaa. Ja sekös meille sopii! Esimerkiksi silakkapihvit ovat hurjan hyvää ruokaa perunamuussin kanssa nautittuna. Ne ovat myös nopeita valmistaa eikä kilohintakaan päätä huimaa. 

Jukka löysi silakkapihveihin vähän erilaisen ohjeen, jossa kalafileet marinoitiin sinappisessa ranskankermassa. Silakasta tuli näin entistäkin pehmeämpää, joskin paistopinnaltaan vaadittavan rapsakkaa. Pidimme kovasti silakkapihveistä näinkin, lapsia myöden. Kuvanoton jälkeen lautaselle lisättiin porkkanaraastetta. 

Muussiperunoista Jukka hyödynsi kaiken, sillä perunankuoret mies friteerasi. 

Kalan ohje on Fredrik Erikssonin kirjasta "Silliä ja silakkaa".

MARINOIDUT, PAISTETUT SILAKAT
4 annosta

600 g silakkafileitä
1 dl ranskankermaa
2 rkl Dijon-sinappia
karkeaa ruisjauhoa
suolaa
voita paistamiseen

Sekoita ranskankerma ja sinappi keskenään. Lisää seokseen silakkafileet ja anna marinoitua jääkaapissa yön yli.
Rouhi suolaa myllystä ruisjauhojen sekaan. Ota silakkafileet marinadista sen kummemmin kuivaamatta ja kääntele ne ruisjauhoissa. Paista kalafileet runsaassa voissa pannulla keskilämmöllä kullanruskeiksi, noin 2 minuuttia per puoli. Nauti heti!

*** ***

Blogin muita silakkareseptejä:

• etanapannussa
• grilliin
• currylla, ja omenaisella kastikkeella

Jos jostain saat käsiisi kylmäsavusilakkaa, maista ihmeessä. Se on hurjan herkullista!

Mitä namiskuukkelia sinä teet silakoista?