Ystävänpäivänä herkutellaan suolaisten leivosten kera

Ystävät ja kaverit ovat elämän suola, se nyt on sanomattakin selvää. Siksi ystäville pitäisi ainakin ystävänpäivänä 14. helmikuuta  tarjota teetä, sympatiaa ja näitä ihania suolaisia leivonnaisia. Sydämen muotoisilla punajuurilla tietysti!

Leivokset on tehty helposti leivottavasta, yrttisestä taikinasta. Vuoat on täytetty homejuustoisella tuorejuustotäytteellä ja väritetty vielä punajuurilla. Saattaa kuulostaa työläältä, mutta ei kyllä ole. Lopputulos palkitsee maullaan ja punaa huulet kauniiksi. PUS!

Jos et omista leivosvuokia ollenkaan tai tarpeeksi, voit nakata täytteen myös samasta taikinasta tehtyjen pipareiden päälle. Täyte on niin tönkköä että se pysyy kyllä paikallaan valumatta ja pitää punajuurikaunokaisetkin paikallaan. 

Yrttinen taikina vuokiin tai pipareihin on alunperin Omenaminttu-blogin Hannelelta bongattu rosmariinisena. 

 

JUUSTOISET PUNAJUURILEIVOKSET
noin 15 kpl riippuen leivosvuokien koosta

punajuuri
1½-2 punajuurta

Aloita homma punajuurien keittämisellä. Laita punajuuri kuorineen kattilaan ja keitä kunnes se on kypsä. Terävällä veitsellä tai coctail-tikulla kokeilemalla kärki uppoaa hyvin juurekseen. Kuori punajuuri jäähdyttyään ja viipaloi se melko ohuiksi ympyröiksi. Ota pienellä piparimuotilla vaikka sydämiä ja tähtiä kiekoista. Yhdestä keskikokoisesta punajuuresta saat noin 10 kaunista punajuurikuviota. 

yrttiset, suolaiset leivoskupit

100 g voita

1 ½ dl ruisjauhoja
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1  tl suolaa
2 tl tuoretta timajmia hienonnettuna 2-3 rkl kylmää vettä

Kuutioi kylmä voi kulhoon. Lisää jauhot, leivinjauhe, suola ja timjami. Sekoita taikina murumaiseksi sormenpäillä. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikinaksi nopeasti.

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Painele taikinaa leivosvuokiin ja paina toinen vuoka päälle, jotta taikina ei turpoa kovasti. Vuokia ei tarvitse voidella, taikina irtoaa hyvin muutenkin. Vaihtoehtoisesti voit kaulita taikinan jauhotetulla pinnalla ja painella muotilla pipareita. Siirrä piparit pellille leivinpaperin päälle, vuuat pelkälle pellille. Paista uunin keski- tai ylätasossa. Pipareita noin 10minuuttia, vuokia 15-20 minuuttia. Jäähdytä. 

täyte 
5 rkl Arla Apetina maustamatonta tuorejuustoa 
4 rkl Arla Castello Blue luomu sinihomejuustoa
4 tl tuoretta timjamia 
2 tl sitruunamehua
mustapippuria
tarvittaessa suolaa

Sekoita täytteen aineet hyvin keskenään haarukalla. Leivos on jo tosi suolainen, joten malttia suolan kanssa. 

kokoaminen

Laita suolaiseen leivospohjaan tuorejuustotäytettä. Paina punajuurimuodot päälle vasta juuri ennen tarjoilua, jotta eivät ehdi värjätä tuorejuustoa.

Blogin aiempia ystävänpäiväideoita voi kurkata täältä. 

Tämä postaus jatkaa Arlan kanssa tehtävää yhteistyötä. Postaamme kerran kuussa Arla-aiheisen jutun. 

Myös Hanna on lähtenyt Arlan kanssa yhteistyöhön. Näiltä tiimoilta ensimmäinen postaus on aivan kuolattavan maukkaan näköinen ja kuuloinen talvisalaatti.  

Luiset lautasliinarenkaat

Jukka välillä vähän epäilee projektejani. Varsinkin niitä joista innostun eniten itse. Epäilyksenalainen tilanne tuli taas eteen kun osso bucoa syödessä tuumasin, josko tekisimme vasikan potkakiekkojen paloista lautasliinarenkaat.

Tekemistä niissä ei juurikaan ollut. Summittainen käsinpesu ja tiskikone. Valmis. Jos toimeliaisuus vielä iskee, hion röpöliäisimmät reunat sileiksi. Hyvät ne on nytkin.

Minusta luusta tehdyt lautasliinarenkaat toimivat priimasti varsinkin kankaisten liinojen kanssa. Mitäs te tuumaatte näistä? 

Aiemmin on tullut käytettyä mm. letkunkiristimiä lautasliinarenkaina, mutta se ei ollut kyllä alunperin oma idea. 

Osso buco vihtiläisistä vasikoista

Manaan usein Vihdin ja Nummelan syrjäisyyttä, mitä tulee esimerkiksi kunnon ravintoloihin, kauppahalleihin ja pikkuherkkupuoteihin. Toisinaan muistan kuitenkin kiitellä, että keskiviikkoisin ja lauantaisin saamme aivan erinomaista kalaa Aspin kala-autosta torilta. Meillä on myös paljon luomutiloja, joista voi suoraan hakea ihania tuotteita. Ompa meillä myös karitsa- ja vasikkatilakin, Herrakunnan Lammas, jonka laareilla kävimme taas viime viikonloppuna. 

Muiden ruhonosien lisäksi mukaan lähti myös paloiteltuja vasikanpotkapaloja, jotka ajattelimme sujauttaa uuniin muhiintumaan osso buco-tyyliin. Kysellessämme tilan emännän vinkkejä potkakiekkoihin, hän johdatti meidät nettisivuiltaan löytyvän ohjeen äärelle. Meille painotettiin, että varsiselleriä ei kannata jättää pois. Me taas ihastuimme palsternakan makuun kokonaisuudessa ja kehotamme ehdottomasti pilkkomaan sitä mukaan pataan. 

Vasikkainen lihapata oli hurjan mureaa ja passasi talviseen, leppoisaan päivään oikein hienosti. Koko perhe nautti ruoasta kovasti. Blogin aiempi osso on gremolatainen versio. 

Lisävinkki myöhemmin: Syötyäsi hyödynnä luut lautasliinarenkaiksi.

OSSO BUCO VASIKASTA

4 kpl vasikan ossobuco-paloja (eli vasikanpotkaa viipaleina)

2 dl vehnäjauhoja leivittämiseen

50 g voita paistamiseen

2 sipulia

1 iso porkkana

1 palsternakka

muutama varsisellerin varsi

6 valkosipulin kynttä

4 tomaattia (tai vastaavasti säilyketomaatteja)

2 dl valkoviiniä

tuoreita yrttejä, meillä vain timjamia

suolaa

mustapippuria

Kaada vehnäjauhot lautaselle. Kääntele potkaviipaleet jauhoissa. Sulata voi isolla paistinpannulla ja ruskista viipaleet molemmin puolin. Nosta ne kevyesti öljyttyyn uunivuokaan. 

Kuori ja paloittele sipulit, porkkana, palsternakka ja valkosipulin kynnet. Pilko varsiselleri. Lisää pannulle tarvittaessa hieman voita. Käytä juureksia ja sipuleita hetki pannulla. Lisää pannuun lohkotut tai säilötyt tomaatit, valkoviini sekä kourallinen valitsemiasi yrttejä. Kiehauta. Mausta suolalla sekä mustapippurilla. Kaada pannun sisältö vuokaan potkaviipaleiden päälle ja nosta vuoka uuniin. Hauduta 150-asteisessa uunissa 2-2,5 tuntia.

Tarjoa ruoka perinteikkäästi sahramirisoton kera.

Mummu ja bostonkakku

Kun lastemme Mummulta, Jukkani äidiltä, 

tilaa bostonkakkua seuraavaksi kerraksi kun kyläillään, 

sitä myös saa. 

Reilusti ja kotiinviemisiksikin. 

Mummu ♥.

Kukkoa karamellikastikkeessa

Tämä ruoka on näitä Jukan loistavia älynväläyksiä (ei sarkastisesti sanottuna, vaan tosissaan). 

Vaimo palaa töistä ja huomaa ensimmäisenä puhtauttaan kiiltävän ja tuoksuvan kodin. Heti perään sieraimiin tunkeutuu ihana ruuan tuoksu, joka myöhemmin paljastuu vietnamilaisittain valmistetuksi kukoksi. Siivekästä peittää ihanan tahmainen kastike.  Tähän tyytyväinen huokaus. Miehen päivä kotona kuumeesta toipuvan lapsen kanssa on ollut enemmän kuin osasin odottaa. 

Tämä meille uudenmoinen kukkoruoka oli ihan älyttömän hyvää koko perheen mielestä! Riisin kanssa nautittuna se upposi helposti jokaiseen vatsaan ja sovittiinpa tätä tehtävän toistekin. Raaka-aineetkaan eivät eksoottisuudella huumaa, kunhan kalakastiketta löytyy ja kevätsipulin vaihtaa ruohosipuliin. 

Jukan käyttämä ohje on "Parhaat reseptit - Vietnam"-kirjasta, joskin kanan rintapalat vaihtuivat kukon koipiin. Tämä siksi, että pidämme koipia maistuvampina rasvansakin ansiosta. Koivissa on myös enemmän nahkaa, joka on tietysti suurta herkkua. 

Paljolti samoissa meiningeissä on lähiaikoina ollut myös suolaa ja hunajaa blogin Jonna tahmakanoineen.

KUKKOA  KARAMELLISOIDUSSA KASTIKKEESSA

500 g kukon tai kanan koipireisiä
2 valkosipulinkynttä
5 cm tuoretta inkivääriä
3 rkl sokeria
2 rkl öljyä
4 rkl nuoc mamia eli vietnamilaista kalakastiketta
2 rkl ruskeaa sokeria
1 - 1½ dl kanalientä
2 kevätsipulia TAI nippu ruohosipulia
mustapippuria

Leikkaa kukonliha ohuiksi suikaleiksi. Saksilla onnistui kuulemma kätevästi. Laita kulhoon. 

Kuori ja pilko valkosipuli. Kuori ja pilko myös inkivääri. 

Sulata kasarissa sokeri 1 ruokalusikallisessa vettä koko ajan sekoittaen. Kun sokeri karamellisoituu, lisää joukkoon valkosipulisilppu, inkiväärisilppu ja öljy. Sekoita. Kaada joukkoon 1 dl kiehuvaa vettä. Lisää 2 rkl kalakastiketta ja anna kiehua hieman kokoon. 

Lisää loppu kalakastike ja ruskea sokeri. Kaada tämä marinadi kukkopalojen päälle. Anna maustua vähintään ½ tuntia, meillä 2 tuntia jääkaapissa. 

Laita lihat pannulle marinadissaan ja kiehauta. Nahkaiset kukkopalat Jukka paistoi erikseen paistinpannulla ja lisäsi sitten muiden joukkoon. Anna kastikkeen saostua. Kaada joukkoon kanalientä ja anna kiehua hiljaa noin 8 minuuttia. Mausta mustapippurilla. 

Ripsi päälle ruohosipulia tai vinosti leikattua kevätsipulia.  

Yliherkulliset kananmuna-avokadot

Nyt ollaan kuulkaa herkullisuuden äärellä! Lauantaimme alkoi ylellisen ihanasti kun tartuin vihdoin Kulinaarimurulasta bongattuun helppoon ja nopeaan muna-avokadoruokaan. Hehkutuksista huolimatta yllätyimme kokonaisuuden maistuvuudesta. Avokado maistui ihanan kermaiselta. Valuva keltuainen komppasi sitä hienosti ja korianteri, sekä meidän tapauksessamme iäkäs cheddar viimeistelivät herkun ihanasti. 

Kulinaarimurulan lisukkeet ovat pienesti erilaiset, joten kannattaa kurkistaa sekin juttu. 

Puolikas avokado per nautiskelija riitti meillä mainiosti aamupalaksi paahtoleivän päältä nautittuna. Osa valkuaisista levisi nyt avokadon ulkopuolelle, mutta ne lusikoitiin leivinpaperin päältä yhtä kaikki paahtoleivän päälle. Seuraavalla kerralla pitää ehkä kaivertaa avokadoa hiukan enemmän. Poiskaivettua sisusta ei sitten missään tapauksessa heitetä hukkaan, vaan napata hetsillään suuhun tai sujautetaan edellisillan (ja tämän päivän lounaan) guacamoleen kuten me. 

Tämä tulee löytymään taatusti seuraavasta brunssipöydästä. 

Joko vakuutin sinut huomisen sunnuntain aamupalasta?

AVOKADOMUNAT
kahdelle

1 avocado
½ lime
suolaa
mustapippuria
2 kananmunaa
tuoretta korianteria
cheddar-juustoa
paahtoleipää

Laita uuni lämpenemään 250-asteiseksi.

Leikkaa avocado pitkittäin puoliksi. Poista kivi. Kaavi reilu ruokalusikallinen sisusta molemmista puoliskoista. Poiskaivetut sisukset voi syödä heti tai käyttää vaikka guacamoleen.

Purista limen mehua avocadopuoliskoille. Rouhi mukaan suolaa ja mustapippuria.

Laita avocadot leivinpaperoidulle uunipellille. Riko kananmuna kumpaankin puoliskoon.

Kypsennä uunissa kymmenisen minuuttia tai kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Keltuaisten tulisi jäädä ihanan valuviksi.

Tarjoa paahdetun leivän, raastetun cheddarin ja silputun, tuoreen korianterin kanssa. 

Me kauhoimme avokadon sisuksen paahtoleivän päälle, ripsimme tähän ylle lisukkeet ja söimme sitten haarukalla ja veitsellä. Pitäisikö huomen aamulla taas...

Juustofondue arkea ylevöittämään

Mietin tuossa taannoin, miksi herkuttelusyöminen siirretään usein viikonloppuun. Arki kuitenkin on usein sitä aikaa, jolloin kaipaa piristystä ja jotain ekstraa. Samoilta ajatuksilta päätin kaivaa esiin fonduepannun ja ruveta juustonsulatukseen ihan tavallisena tiistaina.

Erityisherkku fondue on todellista pikaruokaa. Raastettuna juusto sulaa helposti lämpimän viinin joukkoon. Leivän ja muut tykötarpeet pilkkoo nopsaan lautasille. Sitten ollaankin jo valmiita herkuttelemaan. 

Tällä kertaa sulaneeseen juustoon upotettiin napakaksi höyrytettyjä ruusukaaleja, luumupaloja, vaaleaa leipää ja päärynäpaloja. Näistä ensimmäinen kohosi ehdottomasti omaksi suosikikseni, muut pitivät eniten leivästä. 

Tässä ohjeistettu juustofondue ei ole se kaikkein autenttisin, sillä siitä puuttuu esimerkiksi kirsikkaviina. Tähän kokonaisuuteen päädyttiin lastenkin takia. Juustolaatuja voi vapaati vaihdella oman maun mukaan, mutta ainakin toiseksi kannattaa valita vahvalta maistuva juusto. 

Juustofondue maistui erinomaiselta kylmänä talvipäivänä. Padan ympärillä tuli turistua päivän touhuista ja siemailtua palan painikkeeksi ihanaa itävaltalaista valkoviiniäkin. Luksusta arkeen, sillä sitä todella välillä kaipaa.  

JUUSTOFONDUE
neljälle iltapalaksi, muuten kahdelle-kolmelle

2 dl kuivaa valkoviiniä
150 g Arla Emmental Mustaleima
150 g vanhaa goudaa

Raasta juustot. Kuumenna viiniä liedellä tai juustofonduepadan omassa jalustassa. Sekoita kuuman viinin joukkoon raastetut juustot. Jos kuumensit viinin liedellä, siirrä pata alustaansa liekin päälle. Anna jokaiselle syöjälle oma fondue-haarukka, johon voi pistää juustoon upotettavan palan. Sitten vain herkuttelemaan!

Vinkiksi! 
Ruusukaaleista kannattaa höyryttää ne söpöt pienet, mutta vain hetken jotta eivät lössäänny. Tasaisemman kypsymisen saat aikaan, kun viillät ruusukaalin kantaan ristiviillon. 
Leipäpaloissa olisi syytä olla kuorta jokaisessa, jotta pysyvät paremmin fondue-haarukassa. Hyvä valinta on esimerkiksi ciapatta. 

*

Tämä postaus aloittaa Arlan kanssa tehtävän tiivimmän yhteistyön. Jatkossa tulemme kerran kuussa postaamaan Arla-aiheisen jutun.

Aiemmin Arlalle tehdyt reseptit löytyvät täältä:
Leipä-kalapallot
Valkoista pizzaa ja lisäaineettomien tuorejuustojen riemu
Helppoja leivontareseptejä  eli cake pops, tartaletit, suklaiset whoopiet, rahkapulla ja -piirakka, mustikkainen juustokakku, brita-kakku

Cannellonit - tunkematta helpoin

Kokkaaminen on suuri ilo, mutta on ruokia joiden äärellä loihtii pärräyssanoja melkein poikkeuksetta. Yksi tällainen on cannellonit. Kastikkeen tunkeminen putkipastaan ei ole lempihommia, varsinkin jos kastike on kuumaa. 

Viime kerralla tuubeja tehdessä putkilot loppuivat kesken. Jukka keksi keittää lasagnelevyjä sen verran että notkistuvat ja pätkäisi sitten ne sopivan kokoisiksi. Sitten vain kastiketta levylle, reunataitos vuoan pohjaan vasten ja toisto. Vähemmän pärräämistä. 

Cannelonien ohjetta meillä ei ole blogissa, mutta paljolti samoilla aineksilla mentiin kuin lasagnessa. 

Juhliva ihminen ei sammaloidu

Tammikuussa tuntuu juhlia riittävän. Viime viikonloppuna juhlimme ikääntyvää ystävää Uudessakaupungissa ja tänä lauantaina suuntasimme Poriin ystävämme valmistujaisjuhliin. Juhliminen on kyllä niin nauruntäyteistä ja mieltäylentävää hommaa, että unien vähällejäämisestä huolimatta virtaa tuntuu riittävän normaalia enemmän. 

Valmistujaisjuhlien ruokatarjonta oli rakennettu hienosti erilaisista kylmistä tarjottavista. Sortteja oli vaikka minkämoisia. Ihan parhaimmistoa edustivat saaristolaisleivät, joiden päälle sipeltiin piparjuurituorejuustoa ja päälle nostettiin graavilohisilppua, johon oli sekoitettu pienittyä punasipulia ja tilliä. 

Parsainen perunasalaatti oli oikein maukasta.

Samoin sopivan roseeksi kypsennetty paahtopaisti. 

   

Juustoja edustivat vanha gouda, luolakypsytetty gruyere ja vuohenjuusto. Keralle oli laitettu oivallisesti viikunahilloa ja paholaisenhilloa.

Jälkiruuaksi oli kahvin ja konjakin kanssa suklaakonvehteja, mikä riitti mainiosti parin suolaisen lautasen jälkeen. 

  

Veimme lahjaksi valmistuneelle kuohuvaista arkeen ja juhlaan. 

 

Seurustelun lisäksi juhlissa tuli paljuiltua, musisoitua ja tanssittua. Aamutunneille asti. 

And all the roads we have to walk are winding

And all the lights that lead us there are blinding

There are many things that I

Would like to say to you but I don't know how

Because maybe, you're gonna be the one that saves me

And after all, you're my wonderwall

- N.Gallagher / Oasis -

Tyttö kauhan varressa

Esikouluikäinen tyttömme ilmoitti jo viikolla, että perjantaina hän haluaa tehdä ruuan KOKONAAN itse. Äiti ja iskä saivat luvan kuitenkin neuvoa. Pikkuneiti päätti, että haluaa tehdä "sitä hyvää possunleikettä, lohkoperunoita mun tavalla ja jotain salaattia". Näillä siis mentiin. 

Yläkuvassa tytsy leivittää luomupossun ulkofilettä taputellen ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja lopulta korppujauhoissa. Tätä tyttö on tehnyt monesti ennenkin isänsä kanssa, mutta kuumassa öljyssä paistaminen oli neitokaiselle ihan uutta. Hyvin onnistui!

"Lohkoperunat mun tapaan" meinasi pienemmäksi pilkottuna pottupaloja. Tyttö halusi maustaa öljytyt perunat suolalla ja paprikalla. Niistä tuli niin hyviä ja rapsakoita, että taidamme jatkossakin pilkkoa perunat tällaisiksi pienemmiksi paloiksi. Kuvassa tyttö laittaa perunoita valitsemaansa tarjoiluastiaan. Äiti otti ensin kuuman uunipellin alta pois varmuuden vuoksi. 

Salaatti koostui raikkaasti raastetusta porkkanasta ja mandariinipaloista. Tytön tekemä mustavalkoinen kattaus talouspaperiservetteineen oli...moderni?

Kaksi tuntia aloittamisesta lautaselle saatiin koko herkullinen annos. Tyttö kysyi useaan kertaan mitä tykkäämme, mikä on parasta ja oliko kivaa kun hän teki ruuan. Me tietysti kehuimme kuorossa rapsakkuuksia, maustamista ja mandariini-ideaa raasteessa. Tässä kohtaa oli hyvä myös ottaa puheeksi nirsoilu muiden tekemiä ruokia kohtaan. 

Tyttö lupasi jatkossakin osallistua enemmän ruuanlaittoon, mikä tietysti on kiva.