#AAMIAISKUTSU - vanukaspitoinen lettuherätys

Herätys on liioittelua. Meillä muksut heräävät aina ennen vanhempia. Viikonloppuisin paaaaljon ennen. 

Meillä syödään monesti lauantaina tai sunnuntaina lettuaamiainen, sillä se tuppaa olemaan junnujemme toive. Toisinaan lettuaamupala saadaan aikaan myös viikolla, jos minulla on myöhäisempi työvuoro. Ei lettujen paistaminen nyt lopulta niin pitkäkestoinen homma ole, varsinkaan kahden pannun taktiikalla. Jos taikinan sekoittaminen tuntuu ylivoimaiselta aamulla, senkin voi tehdä jääkaappiin valmiiksi jo illalla. 

    

Nämä jogurttiset letut sopivat maultaan niin makean kuin suolaisenkin päällisen kanssa. Makeista kumppaneista letuille lastemme lemppareita ovat mamman mansikka- tai vadelmahillo. Nyt kokeiltu "lehmävanukaskin" toimi lasten suuhun hyvin. Suolaisina täytteinä menisi vaikkapa smetanasta, lämminsavulohesta ja tillistä sekoitettu tahna, joka maustetaan suolalla, mustapippurilla ja sitruunalla. 

Tämä postaus on osa Arlan #aamiaiskutsu-haastetta, jossa ideana on kutsua joku kanssaan aamiaiselle. Lettuaamiaiselle ei samassa osoitteessa asuvia paljon tarvitse kutsua. Muksut ovat aika nopsaan lautasineen pannun ääressä kun lettujen tuoksu kiirii heidän nenäänsä.

JOGURTTILETUT 
22 pientä (sydän)lettua

2 dl Arla Luomu maustamaton jogurtti
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
2 dl Luomu vanhanajan täysmaito
2    luomumunaa
paistamiseen: Arla normaalisuolainen meijerivoi
tarjoiluun: Arla Power Cow vaniljavanukas

Sekoita taikina. Lämmitä valurautapannu ja lisää nokare voita. Kauhaise taikinaa pannulle ja paista letut molemmin puolin. Tarjoile letut vanukkaan kanssa. 

*

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

One happy day in California

 ...elikkäs yksi iloinen päivä Kaliforniassa. Niitä on riittänyt monia tämän reissun varrelle, mutta kerronpa nyt yhden päivän kulun, pääasiassa kuvin. 

Eräs lauantaimme alkoi San Carlos Airportin ilmailupäivästä. Yksi perheemme jäsen heilui ilo silmissään pitkin plattaa kuvaillen esille aseteltuja koneita. Minä ihmettelin laivaston poikia tiukkoine paitoineen ja sitä, että lasten mennessä pomppulinnaan minun piti allekirjoittaa vastuuvapautuslappu. 

Päätimme tehdä rengasmatkan takaisin majapaikkaamme San Josen kaupungissa. Ajoimme maisemarikasta Highway 1:stä pitkin Santa Cruziin. Pysähtelimme välillä ihmettelemään kylmää Tyyntä Valtamerta.

Ruokaisa pysähdyksemme tapahtui hiukan ennen Santa Cruzia panimoravintola Highway 1 Brewing Companyyn.

 Jukan rapukakkuinen briossihampurilainen oli todella hyvä!

Santa Cruzissa kävimme jäätelöillä Penny Ice Creameryssä, joka oli aivan loistava! Marenkikuorrutus ja mielenkiintoiset jäätelömaut jäivät todella mieleen. (Tästä lisää myöhemmin, nyt täällä).

 

Santa Cruzin Boardwalk on vallan värikäs paikka! Huvipuisto rannalla on aivan ihana, joskin tuulinen idea. 

Highway 17, jota pitkin Jukka ajoi meidät takaisin San Joseen, oli kuulemma yksi hienoimpia teitä ajaa kurveineen ja mäkineen. Siitä me muut emme tiedä mitään, sillä nukuimme autuaasti pitkän päivän päälle.

Off the Grid - päivällinen food truckeista

Tänne Ameriikanmaalle tullessa päätimme tietysti vierailla syömismeiningeissä nyt niin trendikkäissä food truckeissa. En tiedä miten asia suomentuu, joten kutsun paikasta toiseen liikkuvia, ruokaa tarjoavia autoja sitkeästi food truckeiksi. Siinä sanassa on oikeaa katuruuan kaikuakin. 

Off the Grid sivustolta on kätevä katsoa, minne suurempi määrä food truckeja milloinkin kokoontuu ja mikä niiden tarjonta on - sikäli mikäli ruuantarjoajalla on nettisivut tai vastaavaa. 

Me autoilimme tänään Whole Foodsin parkkipaikalle Cupertinoon Off the Grid-kokoontumiseen. Olimme jo kotona katsoneet menuista kiinnostavimmat setit, jotka sitten ostimmekin annoksia jakamalla maistaen. Tarjonta oli kovasti kiinnostava, emmekä millään jaksaneet maistaa kaikkea mitä olisimme halunneet. Paikalla oli yhdeksän autoa, joista tutustuimme seitsemän antiin.

Jukan suosikiksi kohosi Grillaz Gone Wildin "Flying pig", jossa oli vähän kaikkea: kanaa, pekonia, kinkkua, ananasta, sipulia, makeaa chilikastiketta, kevätsipulia ja juustoa lämpimän leivän sisällä. Kokonaisuus oli todella tuhti, mutta ei ollenkaan niin makujen sekamelska mitä voisi ajatella. Ronskinkokoiset frittiperunat sai dollarilla leivän mukana.

 

Itse ihastuin eniten  Sam´s Chowder Mobilen raikkaaseen tacoon. Maissitortillojen sisään oli sujautettu grillattuja katkarapuja, ananassalsaa ja chipotle ranskankermaa sekä kaalia. 

Chairmanilta oli loppunut himoitsemamme ankat papaijalla, joten tyydyimme Coca Colaiseen possuun kaalilla höyrypullan sisässä. Hyvää oli tuokin kyllä!

Grilled Cheese Banditsien yksinkertainen juustoleipä maistui poitsullemme kahden leivän verran. 

 

 

BaconBacon-autolla oli ehkä mielenkiintoisimmat jälkiruuat: suklaapekonia ja pekonicookie. Maistoin jälkimmäistä, mutta suuhun jäi lähinnä muscovadosokerinen maku eivätkä karamellisoidut pekonit juurikaan tulleet esille. Ulkonäkö oli niin luotaantyöntävä, että suuri pekonihirmutyttäremmekään ei halunnut maistaa baakkelsia.

Perheen miesväki haki jälkiruokansa Waffle Amorelta. Taikina oli yllättävän suolainen, mutta ihanan rapsakka ja maistuva. Jukan marjaisaan vohveliin oli vaihtoehtoina jogurtti tai kermavaahto, joista mies päätyi ensinmainittuun.  

 Poitsun "ice cream sandwich" taisi olla paras jälkiruokavalinta meidän sakista. 

Tyttäremme ilmoitti heti alueelle tultuaan haluavansa jäätelön jälkiruuaksi, eikä tapojensa mukaisesti tästä tinkinyt. Lexies Frozen Custardin suklainen "jäätelö" oli hyvin samanlainen kuin suomalaiset pehmikset. Raaka-aineiden kehutaan olevan paikallista luomua.

Food truckien keskellä soitti bändikin. Ihmiset olivat leppoisia, jonot kohtuullisia, ruoka hyvää ja ilmakin kuin morsian. Onnistunut tiistairuokailu siis. 

Paprikaa pekonikierteellä grilliin

Makeita pikkupaprikoita, joiden sisus täytetään rosmariinisella sinihomejuustotahnalla kietaisten pekonin hellään syleilyyn. Ihan huippu alkupala grilli-iltaan!

Kaikki alkoi siitä, kun näin paikallisessa Ameriikanmarketissa tällaisen säkin pieniä, makeita paprikoita. Tai oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun sain maistaa vastaavia grillitettynä Jonnan toimesta Kivistössä. Päätin jo napostellessani Jonnan pikkupaprikoita, että jonain grillikertana tekisin näitä Jukallekin. Kaupassa en kuolemaksenikaan muistanut millä Jonna oli omat paprikansa täyttänyt, mutta Jenkkilän isänpäivän kunniaksi tartuin Jukka-isän suosikkiin sinihomejuustoon. Huoneistohotellin jääkaapista löytyi vielä rosmariinia, jonka uumoilin käyvän settiin mukavasti. Ja näin kävi!

Juhlittu isä grillasi paprikat itse, sillä hotellimme allasosastolla todella on grillit asukkaiden käytössä. Kiittelimme koko perheemme aikuisväestön voimin rosmariinin ja savuisan pekonin makuharmoniaa, joskin myös kokonaisuuden herkullisuutta. Näitä tehdään varmasti toistekin! Lapset ronklasivat päältä pelkät pekonit, kuten arvata saattoi. Pääruuan pihvi sentään maistui!

GRILLATUT PIKKUPAPRIKAT SINIHOMEJUUSTOLLA JA PEKONILLA
10 puolikasta paprikaa

5 kokonaista makeaa pikkupaprikaa
4 rkl sinihomejuustoa
3 rkl ranskankermaa tai smetanaa
1 ½ rkl tuoreita rosmariinihavuja pilkottuna
suolaa
mustapippuria
5 pekonisuiroa puolitettuna
(coctailtikkuja)

Pese paprikat. Halkaise ne pitkittäin. Poista siemenet.
Sekoita sinihomejuustosta, ranskankermasta ja rosmariinisilpusta tahna. Mausta sopivaksi suolalla ja mustapippurilla.
Täytä paprikanpuolikkaat juustotahnalla.
Puolita pekonisuirot. Kääri paprikan ympärille. Meillä suurin osa pekoneista pysyi hyvin paprikoiden ympärillä ilman hammastikkuja, mutta varmuudeksi suosittelemme keihästämään pekonit tikuilla.
Grillaa ensin juustopuoli alaspäin ja käännä heti pekonin ruskistuttua ympäri.

Love Gun sorbetti

Meillä on ihan surkea jäätelökone. Emme ole saaneet sillä aikaan mitään muuta kuin pehmistäkin pehmeämpää jäätelöntapaista. Silti Jukka halusi sissimäisesti kokeilla taas jotain koneella. Yhdistämällä käsisekoituksen, pakastuksen ja jäätelökoneen mies sai aikaan ihanan hentoa, todella raikasta sorbettia. Vai mitä sanotte siihen että sorbettiin laittaa mauksi korianteria, rommia ja inkiväärimehua? Aivan ihanaa ja sopii kesään ihan loistavasti!

Pohjana olemme käyttäneet Chez Jasun Gin and tonic-sorbettia, jota teimme aiemmin myös kotona. Innoituksena makumaailmoihin toimi ihastuttava Love Gun drinksu.

Sorbettikuvat ovat hiukan harmaita, joten lisästään väriä ja iloa tällaisen kukkakimpun myötä, joka koreili Santa Cruzin jätskipaikassa.

LOVE GUN SORBETTI

1 dl vettä
1 dl sokeria
pieni nippu korianteria
6 cl vaaleaa rommia (jos ei ole niin giniä tai vodkaa)
2 cl limemehua
1 tlk inkiväärilimsaa (ginger ale)
1 munanvalkuainen

Laita kattilaan sokeri, vesi ja korianteri ja kuumenna hiljakseen kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä kunnolla ja siivilöi korianterit pois kaatamalla seos siivilän läpi kulhoon. Lisää kulhoon rommi, inkiväärilimsa, sekä limemehu. Vatkaa pallovispilällä joukkoon valkuainen. Laita seos pakkaseen jäähtymään.
Kun sorbetti on selvästi kylmää, hiukan jopa jäähileinen, aja seos jäätelökoneessa sorbetiksi. Meidän jäätelökone on niin huono, että jouduin toistamaan vatkauksen useita kertoja ja aina jäähdyttämään seosta lisää vatkausten välillä. Tällä menetelmällä sorbetista tuli lopulta rakenteeltaan tosi hentoa, suussa sulavaa, ei lainkaan kiteistä.
Ilman jäätelökonettakin homma onnistuu, kun pitämällä kulhoa pakastimessa ja vatkaa seosta kovaa vispilällä parinkymmenen minuutin välein, kunnes sorbetti on valmis.

Loistopäivä San Franciscossa meduusojen, galaksien ja pizzojen merkeissä

Sinänsä hassu juttu. Ei montaakaan kuvaa kaupungista. Vastineeksi muutamia kuvia California Academia of Science:sta ja lopussa pizzaa. 

Ensimmäisellä kerralla San Franciscossa vieraillessamme tajusimme miten suuri kaupunki se on. Siirtymiin menee yllättävän paljon aikaa, varsinkin kun on kaksi muksua mukana. Nyt toisella keikalla olimme viisaampia, emmekä yrittänetkään sulloa liikaa ohjelmaa päivään. 

Tyttäremme äkkäsi jostain esitteestä Tiedemuseon, jonne suuntasimme sunnuntaina. Jätimme auton tienvarteen Golden Gate puistoon, joka muuten epäloogisesti ei ole sillan kupeessa. Tuo puisto jo itsessään oli iloinen paikka piknikoijineen, roolipelaajineen ja discoineen. 

California Academy of Science sisälsi mm. sademetsiä, joissa lenteli oikeita perhosia, upean akvaario-osaston ja planetaarion ja vaikka mitä muuta. Ihan oikeita pingviinejäkin näimme ja albiinoalligaattorin. Saimme kokea myös miten pelottavalta tuntuu maanjäristys.

Joitakin mereneläviä pääsi koskettamaankin. Samalla voi kysellä asiantuntijoilta merenelävistä tai kuunnella heidän hauskoja tarinoitaan.

 

Syömään suuntasimme ihan toisaalle kaupunkiin, Little Italyyn, North Beachiin. Friscolaistunut Kira suositteli meille Tony´s Pizza Napoletanan italialaistyylisiä pizzoja kaupungin parhaina, joten olihan se koettava. 

Alkuun saimme patonkipaloja mainioiden dipattavien kanssa. Valkosipulisilppu yllätti makeudellaan.

Paikan pizzojen takana on voitokas mies Tony Gemignani. Osa pizzoista paistetaan kiviuunissa. Raaka-aineet tuodaan Napolista.

Tilasimme molemmat Jukan kanssa pizzat, jotka olivat kumpikin voittaneet tahoillaan kultaa. Minun Margheritani sisälsi mm. San Marzanon tomaatteja ja tuoretta basilikaa. Ja oli se kyllä hyvää! Jukan pizza Cal Italia oli vähän erikoisempi, mutta hurjan hyvä sekin. Miinuksena toki että sitä ei paistettu kiviuunissa. Jukan tomaattikastikkeettomassa pizzassa oli kolmea italialaista juustoa: asiagoa, gorgonzolaa ja mozzarellaa, viikunahilloa, prosciuttoa, parmesaania ja balsamicoa. 

Tytsylle tilattiin juustopizza makkaralla, joka oli aika perus. Poitsu piti pasta-lihapulla-annoksestaan, jossa valtavia lihapullia tuli lisäksi myös erillisellä lautasella. Annos oli niin suuri että siitä riitti mukaanotettuna seuraavaksikin ateriaksi. 

Tarjoilijat paikassa olivat ystävällisiä, drinkkibaarikin näytti hyvältä ja tunnelma muutenkin oli kohdillaan. Mekin suosittelemme Tonyn pizzeriaa lämpimästi!

Tässä vielä kuvia edelliseltä San Franciscon reissulta. Kukat unohtui tukasta.

No se Golden Gate.

Lapset kysyivät sateenkaarilipun merkitystä. Kun selitimme sitä heille, heistä tuntui kummalta etteivät kaikki hyväksy rakkautta kaikkien ihmisten välillä.

Pier 39 laiskanpulleine möllyköineen.