Ravintola Kuu ja riistamenu

illan maksoi ravintola Kuu

Se oli niitä ensimmäisiä hyytävän kylmiä päiviä. Minun piti kävellä hienosti koostetun Helsinki Noir-näyttelyn jälkeen Töölöön, mutta luihin ja ytimiin pureva naseva tuuli muutama vaivainen lämpöasteen kanssa sai ottamaan ratikkakyydin. Astuessani sisään ravintola Kuuhun kylmyys jäi taakse saman tien. Lämmin tunnelma nappasi syleilyynsä heti, kun kutsuvieraana istahdin bloggajakollegoiden kanssa pöytään maistelemaan riistamenua.

Ravintola Kuu on korttelikapakka, jonka ruoka kallistuu kyllä hieman bistromaista tyyliä hienompaan olematta silti fine diningia. Olemme olleet viettämässä mieheni kanssa täällä hääpäivää ja mieleeni on jäänyt hyvä hinta-laatusuhde mukavalla, mutkattomalla tunnelmalla. Tuo samainen mielikuva syntyi edelleen.

Riistamenun aloitti porvoolaisen Bosgårdin tilan sorsa. Lintu oli siivutettu hieman makeiden, pikkelöityjen vihannesten päälle. Keralla tarjottiin hurmaavaa tryffelimajoneesia. Minulle parasta antia oli kuitenkinohueati rapsakkapintainen mustatorvisienikroketti, joka sopi myös erinomaisesti yhteen tarjotun alsacelaisen Joseph Scharchin alkuviinin kanssa. 

Seuraavaksi eteemme nostettiin belugalinssejä, savustetun poronsydämen paloja ja kantarellia. Pöydässä päälle kaadettiin silkoisen pehmeää mustajuurikeittoa. Maut soivat yhteen kauniisti. Mielenkiintoista annoksessa on se, että rakennetta toivat juuri sopivan napakoiksi jätetyt linssit. 

Pääruokana komeili hirvirillette, joka harvinaisuudessaan oli minulle mieluinen maistaa. Sarvipään riivitty liha oli laskettu valkopapujen ja kurpitsapyreen päälle. Nyt tekstuuria toivat pavut, joiden kypsyysaste puhututti. Mielestäni ne olivat kuitenkin juuri sopivan kypsiä, eivät raakoja. Kokonaisuus oli suolaisuudessaan todella tuhti, mutta pidin sen syksyisyydestä juuri sellaisena. 

Herkkujuustolan punahomejuusto Metsuri oli suuhuni hyvä lakkahillokkeen kanssa, vaikka yleensä en kylmistä homejuustoista niin välitäkään.  

Jälkiruuaksi meille tarjottiin marinoitua omenaa ja ruskistettua voi-jäätelöä. Omenaviinietikkakinuski jäi mieleen samoin kuin ihana jälkiruokaviini, joka jatkoi omenaisia makuja hienosti. 

59 euroa maksavaa riistamenua tarjotaan ravintola Kuussa lokakuun loppuun asti. Suosittelen lämpimästi kokemaan sen, minä ainakin pidin kovasti!

Kaalilaatikko syntyi jurpinnasta

Ihmistä voi jurppia niin monenlaiset asiat. Tällä kertaa se oli lihaliemikuutio. 

En muista milloin moisia olisi keittiössämme käytetty. Me keittelemme liemet itse valmiiksi pakkaseen ja ammennamme sieltä sitten tarpeen tullen risottoihin, keittoihin tai mihin milloinkin. Niinpä oman blogin arkistojen kaalilaatikko-ohje jurppi Jukkaa, sillä siinä mainittiin juurikin lihaliemikuutio. Lokuussa 2008. 

Tämän postauksen myötä asia on korjattu. No more lihaliemikuutio. 

Perinteisestä poikkeavia kaalilaatikoita löydät blogistamme täältä:

munamaitoinen kaalilaatikko

sadonkorjuukaalilaatikko hirvellä, sienillä ja kasviksilla

fetaisa kaalilaatikko karitsan jauhelihasta

KAALILAATIKKO

30x30 cm vuokaan

1,5 kg keräkaalia

3 dl lihalientä

suolaa

maustepippuria rouheena

meiramia

2 dl rikottuja esikeitettyjä ohrasuurimoita

3,5 dl maitoa

2 dl lihalientä

suolaa

öljyä paistamiseen

2 sipulia

500 g luomupossunjauhelihaa / naudanjauhelihaa

voita

n. 1 dl siirappia

korppujauhoja pinnalle

Silppua kaali pieniksi paloiksi ja laita ne isoon kattilaan. Lisää lihaliemi, maustepippuri, meiramia ja suolaa. Keitä kannen alla noin 50 minuuttia. 
Laita toiseen kattilaan ohrasuurimot, maito, lihaliemi ja hiukan suolaa. Keitä tätä keitosta noin puoli tuntia. Varo ettei maito pala pohjaan. 
Pilko sipulit. Lämmitä paistinpannulla öljyä. Kuullota sipulit öljyssä pehmeiksi, älä ruskista. Lisää jauheliha ja kypsennä. 
Lisää toisesta kattilasta ohraseos kaalien sekaan. Lisää myös jauhliha-sipuliseos. Lisää voi ja reilusti siirappia. Tarkista maku ja lisää suolaa tai siirappia tarvittaessa. Kun seos on mieleisesi makuista, kaada se voideltuun vuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja. 
Paista kaalilaatikkoa 200 asteessa noin vartti ja sitten tunnin verran 150 asteessa. 

Bistrot Neuf Amsterdam

Amsterdam, tuo lukuisien siltojen ja fillareiden kaupunki vastaanotti minut kesäkuun alussa. Schipholin lentoasemalta pääsee kätevästi junalla päärautatieasemalle. Hotellini sijaitsi rautatieasemaa vastapäätä, joten hain illallispaikkaa lähikulmilta. Amsterdamissa on aika laadukkaita ravintoloita ja jopa rautatieaseman läheisyydestä löytyy niin yhden kuin kahdenkin Michelin tähden paikkoja. Minä tyydyin kuitenkin Bib Gourmand suositeltuun Bistrot Neuf nimiseen paikkaan, joka sekin on aivan kivenheiton päässä rautatieasemalta. Bistrot Neuf luonnehtii olevansa baarin ja ravintolan välimaastossa, ja inspiroituvat ranskalaisesta keittiöstä ja kauden mukaisista raaka-aineista. Bistrot Neuf tarjoaa myös lämmintä lounastakin, joka on heidän omien kotisivujensa mukaan Amsterdamissa harvinaista.   

Tervehdyksenä tuotiin pöytään oliiveja ja pikkuisia marinoituja kotiloita. Näppärä idea laittaa viinipullon korkkiin kiinni nuppineuloja joiden avulla kotiloista sai kaivettua lihan esiin. 

Bistrot Neuf tarjoaa kolmen ruokalajin illallismenun hintaan 31,50 euroa ja oman menukokonaisuuden voi itse koota listan vaihtoehdoista. Halutessaan saa ottaa vaikka kolme pääruokaa tai minkä vaan kombinaation. 

Valitsin alkupalaksi parsaterriinin, jonka idea jo kuullosti niin hienolta. Oli juurikin parsakausi, tuolloin kesäkuun alussa. Mahtava idea tehdä terriini näin sekoittaen valkoista ja vihreää parsaa. Mukana tartar tahnaa ja paahtoleipää. Maukas startti.

Urheileva kollega ei paljoa halunut syödä ja hän otti pelkän keiton. Parsakaudella parsakeittoa. Kollega kehui keittoa varsin maukkaaksi ja kermaisen pehmeäksi.

Pääruokani oli tomaattista lammaspataa perunoiden ja nauriin kanssa. Bistroruokaa sellaisena kuin bistroruuan haluankin. Rehtiä ja tuhtia. Bistrosta kun on nykyään niin monia tulkintoja kuten fiiniä-bistroa edustava Sinne Porvoossa, joka on ihan eri tyyliä kuin tämä.

 Jälkiruokana oli suklaakakkua. Maukas perussuoritus. Jäi hyvä maku ja täydensi menuun.

Bistrot Neuf oli hyvää suorittamista suhteellisen edullisesti. Otin lasin viiniä (9,75 eur) ja jaoimme vesipullon kollegan kanssa. Oma osuuteni laskusta oli noin 43 euroa. Voin suositella jos etsit rentoa bistroa Amsterdamin rautatieaseman kulmilta.

Bistrot Neuf
Haarlemmerstraat 9
1013 EH Amsterdam
www.bistrotneuf.nl

Latva-artisokka alkupalaksi ja ranskalainen menu

 

Latva-artisokka on meidän leveysasteillamme aika harvinainen herkku. Nähdessäni moisia terhakan näköisenä marketin hyllyssä toivoin niitä heti alkupalaksi Jukan suunnittelemaan ranskalaiseen menuun. Eikä mies hangoitellut vastaan yhtään. 

Muilta osin Jukan ajatukset olivatkin jo koossa ja pelkkä ajatus sai herkkunystyrät hyrisemään. Vai mitä sanotte kun pääruuaksi oli burgundinpataa paistetuilla timjamiperunoilla, väliin ranskalaisia juustoja viikunoilla ja jälkiruuaksi tarte tatin? Kokonaisuudesta tuli viineineen todella hieno! Oli ihana istua valmiiseen pöytään, kun ainoa ruokalaji jossa minua pyydettiin auttamaan oli tarte tatinin sokerin karamellisoinnin vahtiminen. 

Latva-artisokat päätimme nauttia klassisesti suomu kerrallaan aiolin ja sitruunaöljyn kera. Oli hauska maistella artisokkaa kahden ihan eriluonteisen kastikkeen kanssa. 

Jos kaipaat tarkempaa ohjeistusta latva-artisokan käsittelyyn, suosittelen kurkkaamaan Haarukkavatkain blogin puolelle. Sieltä saa ohjeita myös erilaisiin latva-artisokkaruokiin. 

Meidän blogimme muut latva-artisokkareseptit löytyvät täältä, niin tuoreille kuin säilötyillekin. 

KEITETYT LATVA-ARTISOKAT, AIOLI JA SITRUUNAÖLJY

1 latva-artiskokka per ruokailija

suolaa

majoneesi: 

1 kananmunan keltuainen

1 tl sinappia

1 tl valkoviinietikkaa

1½ - 2 dl ruokaöljyä

sokeri

suola2 valkosipulinkynttä

sitruunaöljy:

oliiviöljyä

luomusitruuna

Pese artisokat. Katkaise latva-artisokasta varsi niin että se pysyy hyvin pystyssä lautasella. Voit myös katkoa yläpuolen suomuja. Keitä artisokat runsaasti suolalla maustetussa vedessä koosta riippuen 20-40 minuuttia. Kypsä artisokka on pohjastaan pehmeä kun kokeilet sitä tikulla. Kypsän artisokan suomut irtoavat helposti. Valuta artisokat asettamalla ne suomupuoli alaspäin vaikka pyyhkeen päälle. Valmista sillä aikaa majoneesi ja öljy. Surrauta majoneesi kokoon ja mausta se tuoreella valkosipulisilpulla jolloin saat aiolia. 

Lorauta dippiastiaan hyvää oliiviöljyä ja raasta sekaan luomusitruunankuorta. 

Latva-artisokat syödään suomu kerrallaan kastamalla suomu ensin kastikkeeseen ja riipimällä sitten suomun pehmeä osuus hampailla suuhun. Kun kaikki järkevänkokoiset suomut on syöty, artisokan pehmeimmät suomut ja pohjan päällä olevat karvat kannattaa kaapia pois ja syödä näin paljastunut pohja vielä erikseen. 

Ravintola 2 H + K Tampereella

Tampereelta arki-illaksi illallispaikkaa etsiessäni nousi esille minulle ennen tuntematon Ravintola 2H + K. Tämä ravintola oli tullut paikallislehti Tamperelaisen lukijaäänestyksessä toiseksi parhaaksi tamperelaisravintolaksi keväällä 2016. Vieläpä kollega kehui paikkaa päivällä, siispä tein pöytävarauksen sinne.

 Mielenkiintoista brändäämistä.

Ravintola oli mukavan tunnelmallinen. Sain pöydän keittiön vierestä, jolloin yksinäinen syöjä sai samalla katsella keittiön hyörinää. 

Tamperelaisen lukijaäänestyksessä kehuttiin 2H+K:n etanoita kaupungin parhaiksi. Etanoita syödään täällä ympäri vuoden. Halusin kokeilla makuvaihtoehdoista versiota "Aurinkokuivattu tomaatti, basilika, valkosipuli ja parmesan etanat". Etanoiden kanssa tarjotaan maalaisleipää ja tapenadea. Otin tarjoilijan suosituksesta saksalaisen Pitterspergin viinitarhan Schiefer Riesling Trocken valkkaria. Nyt oli kova suoritus! Sanon että paras maistamani etana-annos koskaan. Aivan älyttömän hyvät maut. En edes huomannut kunnolla maistella viiniä kun ahmin kaikki kuusi etanaa ja pyyhin maalaisleivällä jokaisen kastiketipan etanapannusta. Kuuden etanan pannu maksoi 10,80 eur. Tätä makuyhdistelmää pitää kokeilla kotonakin.

Pääruuaksi valitsin paikan kalleimman annoksen, 28,90 eur maksavan pippuripihvin. Pippuripihvi on klassikko, jota tulee silti harvoin syötyä. Menussa tämä Kaksion pippuripihvi esitellään näin: 

Mediumiksi paistettu härän sisäfilepihvi ja kermaistapippurikastiketta. 

Tarjoillaan röstiperunan ja kasvisten kera.

Legenda jo eläessään.

Hyvä suoritus tämäkin. Ehkä aavistuksen hintava, mutta maut kohdillaan. Kastikkeessa oli maustepippuria joka toi oman makumaailmansa, kun tyypillisesti pippuripihvin kastikkeessa olen tottunut rose- ja viherpippureihin. Röstiperunoissa oli loistavan rapsakka paistopinta. Kasviksia oli aika niukasti ja ne olivat hiukan ylikypsiä. Siitä hienoinen miinus josta annon myös palautetta. Kokonaisuus sai silti jäämään hymyn huulille. Viininä täyteläinen Wyndham Estate Bin 555 Shiraz, jota näköjään löytyy Alkonkin valikoimista. 

Jälkiruuaksi valitsin vaniljalla, limellä ja kookoksella maustetun kermaisen paahtovanukkaan eli crème brûléen. Aika miedosti maistui lime ja kookos, mutta ihan maukasta. Tämä oli kuitenkin aika perussuoritus. Kaipaan creme bruleeseen aina rapsakkaa pintaa, jonka voi lusikalla rikkoa (kuten Amelie elokuvassa), mutta tällä kertaa pinta oli turhan ohut eikä rapsahtanut kunnolla. Annos maksoi 8,60 ja otin seuraksi ainoata tarjolla ollutta jälkkäriviiniä Morandé Late Harvest Sauvignon Blancia. 

Loppulasku oli 74,20 euroa. Hinta-laatusuhde oli lopulta kunnossa, vaikka hintataso tuntui menua selatessa hiukan kalliilta. Kaksiossa on saatavilla 14-15 eron hintaan parilaleipiä. Naapuripöydässä syötiin varsin kookkaan näköisiä "Kaksion lupi leipää" jossa lämpimille leiville tulee härän paahtopaistista, salaattia, tomaattia, punasipulia, bbq-kastiketta ja aiolia. Tämä annos voisi jo sellaisenaan taittaa nälän ja toimia illallisena.

Kyselin lopuksi tarjoilijalta viinien kaadoista. Kaksiossa viinit tuotiin valmiina kaatoina pöytään. Kuulemma tämä johtuu lainsäädännöstä ja tarjoilijan mukaan Suomen määräysten mukaan ei kaatoja saisi tehdä pöydässä ilman mittoja, koska tällöin ei voida olla varmoja kaatojen suuruudesta. Kuulostaa oudolta että niin moni ravintola uhmaisi sääntöjä tekemällä kaadot asiakkaan edessä, jos tämä ei olisi sallittua. En tiedä mikä on totuus enkä tentannut tarjoilijaa asiasta enempää. 

Kaksio on mukava vaihtoehto Tamperelaisessa ravintolaskenessä. Erityisesti etanat muistan varmasti pitkään. Kaksiolla on myös Kaksion Baari, jossa on saatavilla burgereita ym. enemmän pubiruokaa. 

Ravintola 2H+K 

Aleksanterinkatu 33, 33100 Tampere

Spelttiä ja sieniä

Suppilovahverot ja kerma surrautetaan yhdeksi soseeksi ja yhdistetään risottomaisesti kypsennettyyn spelttiin yhdessä mascarponen ja cheddarin kanssa. Tällä meiningillä nyt ei voi tulla huonoa, eikä tullut!

Jukka löysi tämän houkuttelevan Kira Weckmanin reseptin elokuisesta Viini-lehdestä. Ohjeeseen oli käytetty tatteja, mutta meillä niitä ei ollut tuoreena saatuvilla. Arvelin sen sijaan suppilovahveroiden käyvän hyvin spelttien kanssa, jossa jo itsessään on luonnetta ja makua. Näin kävikin! Kasvisliemi vaihtui meillä pakkasesta sulatettuun kanaliemeen. 

SPELTTIÄ JA SIENIÄ

5 annosta

250 g suppilovahveroita + muutama paistettuna koristeeksi

2 rkl voita

2 salottisipulia

2 dl kuohukermaa

1 tl suolaa

8 dl kanalientä

2 rkl öljyä

2 1/2 dl spelttihelmisuurimoita

1 dl valkoviiniä

1 dl cheddarjuustoa raastettuna

100 g mascarpone-juustoa

1/2 sitruunan mehu

½ rkl kuivattuja rakuunanlehtiä murskana

1 tl suolaa

sieniä tarjoiluun

Puhdista  ja paloittele sienet. Hienonna sipuli. Paista sienet (myös muutama koristelua varten) kunnes niistä on lähtenyt neste pois. Lisää pannulle voi. Lisää sipulit ja kuullota miedolla lämmöllä. Kaada kerma joukkoon, mausta suolalla ja kiehauta.  Soseuta seos sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Siirrä sienisose sivuun odottamaan.

Kuumenna kanaliemi.

Kuumenna öljy kasarissa, lisää speltit ja kuullota miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää kasariin valkoviini ja noin 3 dl kanalientä. Anna nesteen imeytyä.  Lisää vähitellen pienissä erissä kanalientä kunnes speltti on kypsää. Speltti on parhaimmillaan, kun siinä on vielä purutuntumaa.

Lisää valmiin speltin joukkoon sienisose, juustoraaste ja mascarpone. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja rakuunalla. Tarjoile paistettujen sienien kanssa.

MUME, Taipei, Taiwan

Mume. Ravintola joka kerta toisensa jälkeen pomppasi erilaisissa nettilistauksissa ja -kirjoituksissa Taipein ravintoloita tarkastellessa. Tunsimme itsemme melkein pakotetuiksi varaamaan illallispöydän paikasta ja sen sitten teimmekin ennen viime kesäistä Taiwanin reissua. Varaus kävi helposti sähköpostin välityksellä. Tarkastellessamme karttaa varauksen jälkeen huomasimme iloksemme ravintolan olevan kävelymatkan päässä hotelliltamme. 

Moderniksi eurooppalaiseksi ravintolaksi itseään tituleeraavan Mumen perustajat Richie Lin, Kai Ward ja Long Xiong ovat hankkineet kokemusta Nomasta, Per Se:stä ja Quay:sta. Meidän oli vaikea ajatella mitä odottaa, mikä vaikeutti lähinnä pukeutumista paikkaan. Mielestämme oli yhtä aikaa hauskaa, rohkeaa ja kunnioitettavaa, että ravintola kertoi varausehdoissaan ohjaavansa ulos asiakasperheet joiden lapset eivät osaa käyttäytyä. Alle 9-vuotiaille paikkaa ei suositeltu lainkaan melun, väenpaljouden ja alkoholitarjoilun vuoksi. Meidän mielestämme paikka ei kyllä ollut meluisa, vaikka taustamusiikki ehkä olikin hivenen kovemmalla. Lapsille ei tehdä erikseen annoksia, emmekä sellaisia kyllä kaivanneetkaan. Tilasimme pöytään monenmoista jakaen niistä kaikille pikkulautasille. 

Aloitimme iltamme taidokkailla, raikkailla drinkeillä. Ruualla joimme olutta, lapset limsaa. Viinejäkin olisi ollut tarjolla. 

Ravintolan perällä oli tiski, jossa kävimme kuikuilemassa välillä kokkien tarkkaa työtä.

Iltamme alkoi valjun näköisellä, vaan ei makuisella annoksella. Kampasimpukkaceviche daikonilla ja inkiväärillä oli upean raikas annos. Shiso-vinegrettiin pyyhkäisy toi täyteläisen loppusilauksen haarukalliseen.

Waguy tartar tarjottiin simpukkamajoneesin, confit-keltuaisen ja säilötyn daikonin kanssa. Tartarin joukkoon sekoitetut punasipulit oli marinoitu punajuuressa, joten annos jäi punajuuriallergiselta Jukalta syömättä.

Ratisevaksi friteerattujen lehtikaalien alle piilotetut kananugetit olivat meheviä sisältä ja rapsakoita päältä. Inkiväärikastike, tahmaisen makeat porkkanat ja lehtikaalipalat saivat kanan maistumaan hurjan hienolta.

Poltettu kaali savustetulla lohen mädillä ja paahdetuilla pähkinöillä oli kokonaisuutena mahtava! Olut komppasi makuja upeasti. Tarjoilija neuvoi meitä olemaan syömättä poltettua kaalin pintaa, mutta me kerroimme heti pitävämme siitä kovasti - ja söimme kaiken.

Naudan kieli tarjottiin ihanan mureaksi kypsennettynä osteriemulsion, ruusukaalin, grillatun ananaksen ja pistaasin kanssa. Ananas kuulostaa kokonaisuudessa kummalta, mutta oli pikemminkin raikas ja todella paikallaan.

Tässä keimailee grillattua possun niskaa siivutettuna ja misokastikkeellalla glaseerattuna, valkoista maissia voisena ja salsa verde. Herneenversot ja -palkot paitsi kaunistivat annosta myös raikastivat kokonaismakua hienosti!

Amadai oli kokattu huolellisten esivalmistelujen ja kuuman öljyn avulla niin, että kaikki suomut olivat nousseet pystyyn. Se teki kalaan pitsimäisen rapean, hauskan pinnan. Kalan liha oli täydellisen mehukkaan pehmeää. Keralla tarjotut "rusinatomaateiksi" esitellyt aurinkokuivatut tomaatit ja paahdettu paprika mietitytti yhteensopivuutensa puolesta etukäteen, mutta yhdessä kastikkeen kanssa lautanen kuroutui hienoksi kokonaisuudeksi.

Odotimme Mumelta paljon ennakkoarviointien myötä, mutta ravintola ylitti odotuksemme. Tunnelma oli todella rento, maut upeita ja palvelu erinomaista. Maistoimme monenlaista uutta ja meidät yllätettiin uusilla makuyhdistelmillä. Lapsemme huomioitiin hienosti ja he käyttäytyivät sen verran fiksusti ettei meitä heitetty pihalle (kertaakaan).

Iltamme maksoi (neljältä hengeltä juomineen) 6160 Taiwanin dollaria eli noin 175 euroa. 

Mume oli ehdottomasti Taiwanin reissumme paras fiini ravintola ja kyllä, kävimme myös RAW:ssa.

Porokeitto orakkailla

yhteistyössä ARLA

Ei äkkiä tule mieleen parempaa keittoa. Kermaisuus yhdistettynä tuhtiin lihaliemeen, poroleikkeleen suolaisuus ja orakkaiden sieninen maku soivat yhteen syksyisesti ja todella kauniisti. Palsternakka kohottaa makunautintoa pehmeästi ja harmonisen värisesti. Huomaatteko että pidin tästä keitosta ihan hirveästi? 

Jukka teki meille poro-sienikeiton, jossa hän halusi yhdistää nämä ainekset soseuttamatta keittoa. Lopputulos oli niin hyvä, että se jää varmasti keittiömme vakioruokiin. Poro-sienikeitto oli helppo valmistaa kun lihaliemen vain sulatti pakastimesta ja sienet oli valmiiksi noukittuna jääkaapissa.

Voisin kuvitella että orakkaan sijaan tai lisäksi keittoon sopisi myös suppilovehvero. Metsäsientä se kuitenkin olla pitää!

PORO-SIENIKEITTO
neljälle

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
170 g puhdistettuja orakkaita
1 rkl Arla laktoositon vähemmän suolaa meijerivoi
1 palsternakka (200 g)
2 isoa perunaa (200g)
5 dl lihalientä (miedosti suolainen)
100 g kylmäsavuporoleikkelettä
2 dl Arla vähälaktoosinen kuohukerma
1 rkl silputtua lehtipersiljaa
mustapippuri
(suola)

Pilko sipulit pieneksi hakkelukseksi. Pilko sienet, palsternakka ja perunat hiukan reilummiksi paloiksi. Pilko savuporo pieniksi lastuiksi. Paista sieniä ja sipulipaloja voissa noin 5 minuuttia. Laita kasvikset ja porot kattilaan sekä lisää lihaliemi. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää kerma. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Lisää lopuksi keittoon lehtipersiljasilppua ja jätä silppua hiukan koristeeksi lautasellekin.

Itse tehty majoneesi

yhteistyössä GastroMax / Orthex 

Itse tehty majoneesi on ihanaa! En pitänyt majoneesista lainkaan ennen kuin Jukka opetteli tekemään sitä itse. Hankalaksi luultu homma olikin helppoa, kun huomioi vain muutaman seikan. Munien ja öljyn on hyvä olla huoneenlämpöisiä. Öljyä pitää lisätä maltilla, vähitellen ja kun majoneesi on valmista, lopettaa öljyn lisääminen heti ettei sitä mene liikaa. Sopiva öljymäärä riippuu lähinnä keltuaisen koosta. 

 

Yksi majoneesin tekoa helpottava asia on myös kapea, korkeahko astia. Meillä se on meinannut nyt GastroMax:n litran mittakannua, jossa on myös kätevä kahva josta pitää vatkatessa kiinni. Meillä majoneesi tehdään aina sähkövatkaimilla, mutta joittenkin suurruuttaessa majonsa sauvasekoittimella tiedoksi, että GastroMaxilta löytyy vielä kapeampi, kahvaton puolen litran mittakannu. 

GastroMaxin valikoimasta löytyy myös säilytys-sarja, jonka pieniin tiiviörasioihin olen erityisen ihastunut. Hyvin läpinäkyvää muovia on paitsi rasiassa myös kannessa, jolloin sisältö tulee hyvin esiin. Majoneesin teossa esimerkiksi valkuainen on valutettu suoraan kolmen desin tiiviörasiaan, jolloin sen on aamulla muistanut laittaa osaksi munakasta tai lettutaikinaa taikka kipannut makaronilaatikon munamaitoon. Kansi on tosi napakka, joten olen uskaltautunut viemään tällaisessa rasiassa eväätkin töihin onnistunein lopputuloksin. 

 

GastroMax sarjan mittalusikkasetti pysyy laatikossa yhdessä varren päässä olevan kiinnitysnapsautuksen ansiosta, josta ne toisaalta on helppo irrottaa mittaamista varten. 

Näin helposti ja nopeasti se majoneesi siis syntyy:

MAJONEESI
noin 2 dl

1 kananmunan keltuainen
1 tl sinappia
1 tl valkoviinietikkaa
1½ - 2 dl ruokaöljyä
sokeri
suola
haluamasi mausteet, vinkkejä alla*

Erottele kananmunankeltuainen valkuaisesta. Laita keltuainen kapeaan, korkeaan vatkausastiaan. Lisää sekaan sinappi ja valkoviinietikka. Vatkaa keskenään sähkövatkaimella. Lisää pikkuhiljaa, kapeana nauhana öljyä koko ajan vatkaten. Tarkista välillä ettei massan seassa ole öljylammikoita. Jos niitä on kuitenkin alkanut muodostua, vatkaa nekin huolellisesti sekaan. Vatkaa majoneesi haluttuun jäykkyyteen. Majoneesi jäykistyy öljyä lisätessä. Kun majoneesi näyttää hyvältä, lopeta vatkaaminen ja öljyn lisääminen heti. Mausta.

Majoneesi säilyy noin viikon tiiviissä rasiassa jääkaapissa. 

*MAUSTEVINKIT MAJONEESIIN:

LUOMUSITRUUNAN tai -LIMETIN KUORI RAASTETTUNA - sopii erityisesti kala- ja katkarapuruokien kanssa

PAPRIKAJAUHE - antaa kauniin pilkutuksen. Sopii erinomaisesti uunissa tehtyjen lohkoperunoiden kanssa

TUOREET YRTIT SILPUTTUNA - esimerkiksi tilli toimii hyvin kalan ja lampaankäävän kanssa.

LIQUID SMOKE - varovasti annosteltuna. Sopii erityisesti grilli- ja bbq ruokien kanssa.

CHILIKASTIKEET esimerkiksi Sriracha tai Tabascot - antavat mukavaa potkua majoneesiin.                                                            Hampurilaisiin ja ranskalaisille.

VALKOPIPPURI - sulautuu vaalean värinsä ansiosta hyvin majoneesin joukkoon

VALKOSIPULI- jonka makulisän ansiosta majoneesia kutsutaan aioliksi. Sopii hyvin moniin ruokiin.

RAASTETTU PARMESAANI - ranskalaisten perunoiden kanssa

KUIVATUT SIENET MURSKATTUNA - jauhelihapihvien kanssa, hampurilaisiin

YRTTIÖLJYT - maustamattoman ruokaöljyn tilalla. Näin maustettu majoneesi antaa ihanaa väriä ruokiin.

SINAPIT - erilaiset sinapit tuovat erilaista makua ja tuntumaa majoneesiin. Kokeile vaikkapa karkeaa                               Dijonia tai makeaa sinappia.

Blogissamme majoneesia löytyy esimerkiksi seuraavista jutuista:

särkiöljyllä maustettu majoneesi, Järki Särki suupalat
tatti-omenasalaatti
Tabasco-maustettu majoneesi dippinä pekoniin käärityille avokadoille
cajunlohipastrami smørrebrødit
leivitetty lampaankääpä ciapatassa
haukitempura
höyrytetyt sämpylät ja nyhtöpossu eli aasialaisviriettiset hampit
pankopaneroidut silakkapihvit rieskassa
Jallu-skagenit
haukihampurilaiset
maa-artisokkasipsien dippi ja mäti
jauhelihapihvihampurilaiset
pontikkasinappimaustettuna omenasalaatissa
raparpericoleslaw