Sympaattinen Iniö herkullisella thaimaalaisella ravintolalla

Kuumana kesäpäivänä Iniö muistutti minua lapsuuden kesistä mamman kanssa Kustavin Kalliorannassa. Siihen lie syynä suolaisen raikas meri, kallioiset rannat ja se sama, lapsenakin haistettu tuoksu, joka kuivakassa ilmassa kiiri nenään tienvarren villikukista. Niitä samaisia kukkia poimittiin rönsyilevä kimpullinen terassin vaasiin. Siihen terassille, jossa syötiin vastapaistettuja lettuja, pelattiin Bogglea ja josta lähdettiin aamuöisille uinneille. 

Mutta nyt minä meinaan eksyä aiheesta. 

Minun piti kertoa teille, että Iniö on ihanan sympaattinen paikka. 

Me ajoimme Iniön kahden saaren läpi, joiden tie oli yhdistetty Vikare-lautalla. Iniö koostuu kuitenkin useammasta saaresta, joissa rantaa on yhteensä 700 kilometriä. 

Meidät houkutteli Iniöön se tosiasia, että kolme vuotta sitten Saariston rengastiellä se jäi kokematta lauttavian vuoksi, sekä se että Björklund Båtslipin vierasvenesataman thaimaalaista ravintolaa on kehuttu monella suulla. 

varo potkulautalevia mummoja

Emme käyneet sisällä kirkossa emmekä edes plokimuseossa. Ajelimme autolla siellä täällä poiketen ja ihastelimme maisemia. 

Thaimaalainen ravintola oli kehujensa arvoinen! Maut olivat puhtaita ja raikkaita. Niitä ei oltu peitetty liiallisella tulisuudella, ainakaan niitä ottamiamme yhden chili-merkinnän annoksia. 

Kastikkeet olivat erityisen hyviä ja esillepano kaunista. Palvelu oli mukavaa. Terassiltakin löytyi paikkoja sekä auringosta että varjosta, mikä tänä hikisenä kesänä mainittakoon. 

Merellisiä, liikkuvia pääskysenpesiä lautan suojissa.

Iniöön pääsee tavallamme helposti ja ilmaiseksi Kustavista Heponiemen satamasta. Houtskärin Mossalasta Iniön Daleniin liikennöivä m/s Antonia on maksullinen.

Iniön reissu oli kiva puolen päivän kesäretki Kustavista, jota halutessaan olisi yöpymisellä voinut helposti venyttää nauttimalla luonnon kauneudesta kesän tuoksuineen. 

Ruokanautiskelua puutarhassa - Kallas SkärGård, Vårdö, Ahvenanmaa

Kallas SkärGård on huippuihana ruokapaikka Vårdön saarella, Ahvenanmaalla. Hanna ja Timo Vetriön upeaan puutarhaan on aseteltu pöytiä ympäriinsä valmiina vastaanottamaan nautiskelijoita. Aurinkoisena päivänä tunnelma on kertakaikkisen hieno!

Päivän ruokalista on kirjoitettu keittiön ovelle. Se on suppea, mikä yleensä kielii hyvistä raaka-aineista ja huolellisesta valmistamisesta. Niin täälläkin! Runsaat annokset maksoivat kaikki 13 euroa sisältäen myös ruuan päälle nautittavan kahvin. 

Lapsemme ottivat ohi listan heille tarjottuja nugetteja, jotka Kallas SkärGårdissa tarkoittivat itsepaneroituja kanafileitä. 

Jukka valitsi ruuakseen metsästäjänleivän, joka sisälsi pekoniakin sienikastikkeen lisäksi. Minun katkarapuleipäni sisälsi käsinkuorittuja katkarapuja, puolikkaan kananmunan ja raikasta salaattia. 

Juomavaihtoehtoina oli mm. viinejä ja luonnollisesti Stallhagenin oluita. Toinen paikan omistajista, Timo Vetriö nimittäin on Stallhagenin toimitusjohtaja. Hän sattuikin sopivasti paikalle kun arvoimme juomiamme suositellen pyynnöstä katkarapuleivälle hedelmäistä Pale Ale Pommernia ja metsästäjänleivälle tsekkiläistyyppistä olutta. Viimeksimainittua olutta saa vain ravintoloiden hanoista. 

Ruokaa odotellessa ja sen jälkeenkin oli kiva kierrellä kauniissa puutarhassa. Eri puolille suurta pihaa oli tehty hyvin erityyppisiä nautiskelupaikkoja japanilaistyyppisen pelkistetyistä runsaaseen kukkaloistoon. 

Kuopsuttavia kanoja ja kukkoja oli kiva seurata. 

Kallas Skärgård on kaunis myös sisältä. Tämä sanottuna ihan vain siltä varalta ettet jätä käyntiä väliin sateen takia. 

Meidän koko seurueemme oli sitä mieltä, että Kallas SkärGård on todellinen helmi ja hieno paikka kokea niin makujen kuin tunnelmansakin vuoksi. Palvelu oli todella ystävällistä ja rentoa. 

Jos suuntaat kesällä Maarianhaminasta Vårdöhön, matkalle osuu sopivasti Bomarsundin linnoituksen rauniot, Kastelholman linna, Smakbyn makukylä ja Taffelin tehtaanmyymälä. Lossiylitys Vårdän saarelle on nopea. Saarelta löytyy myös kiipeilypuisto Flowpark, jonka totesimme haastavaksi ja kivaksi. 

Leppoisasti laivoilla osana Ahvenanmaan lomaa

Yhteistyössä Tallink Silja Oy. 

Ahvenanmaa on ollut monena vuonna meille toimiva matkakohde - se on lähellä, mutta tuntuu kuin ulkomailla olisi. Aina löytyy jotain uutta koettavaa. Hyviä ruokapaikkoja on yltäkylläisesti. Nämä seikat ja turvallinen matkustaminen saivat meidät taas suuntaamaan kauniille saarelle.

Päädyimme matkaamaan Helsingistä Maarianhaminaan Silja Serenaden kyydillä yhden laivayön taktiikalla ja palaamaan kolmen yön jälkeen Maarianhaminasta Turkuun Baltic Princessin keikuttamana. Mukana matkassa olivat meidän neljän hengen perheemme lisäksi tyttäremme ystävä, ja auto. 

Poitsumme tuumasi tyytyväisenä että on kiva olla välillä yö laivassa kun viime kerrasta on niin pitkä aika. Nuoret tuumasivat myös että laivamatkustaminen on kivaa vaihtelua autossa istumiseen tai lentokoneiluun. 

Meno- ja paluumatkalla käytössämme oli perhehytti. Serenadella se meinasi tilavampaa hyttiä kahdella kerrossängyllä ja puolitoista kertaiseksi levittyvällä sohvalla. Princesin versio perhehytistä oli kaksi tavallista hyttiä väliovella yhdistettynä. Tuumasimme että molemmilla on puolensa: ensinmainitussa me aikuiset pääsimme vierekkäin nukkumaan, jälkimmäisessä varsinkin pienten lasten kanssa matkatessa vanhemmat voivat jatkaa vielä hetken iltaa kaksin vaikka hytissä onkin pysyttävä. 

Meidän matkamme alkoi hyvin Serenaden kannella kaunista Helsinkiä katsellen ja skumpalla kilistellen. Tunnelmaa kohotti entisestään auringon helteyttämällä kannella soittanut DJ. 

Päädyimme junnujen toiveesta ruokailemaan molemmilla reissuilla Buffetiin. Sieltä kaikki löysivätkin herkkuja useamman lautasen täydeltä. Minä kiinnitin huomioni hauskoihin esillepanoihin, esimerkiksi tähän kaadettuun katkarapukoriin.  

Lasten annokset näyttivät melkoisen erilaisilta kuin aikuisten lautaset. 

Menomatkalla illallinen oli hiukan runsaampi ja sitä myöden myös kalliimpi kuin paluun päiväkattaus.

Nuoret kiittelivät jälkiruokapöytää suklaaputouksineen sekä lasten pöytää. Erityisenä herkkuna he mainitsivat tilliperunamuussin ja häränpaistin. Me aikuiset täytimme lautasemme alkupalapöydän kaloilla ja äyriäisillä. Paras yhdistelmä meille oli ankka sinihomejuustolla ja päärynällä. Ylipäätään nämä mietityt ja lapuilla kerrotut yhdistelmät ilahduttivat. 

Paluumatkalla kuskina toiminut Jukka kiitteli, että buffetista sai pyytämällä alkoholitontakin viiniä. 

Hävikin ehkäisyyn on laivoilla kiinnitetty huomiota, mitä pidän erityisen hyvänä. Vähiten hävikkiä tuli kuulemma pahimpaan korona-aikaan kun henkilökunta jakoi ruokaa eikä sitä saanut itse ottaa. Nyt kyltit kertovat monella kielellä että otathan vain sen mitä syöt (minkä pitäisi kyllä olla itsestäänselvyys vaan kun ei ole). Samansisältöisiä linjastoja myös puretaan kesken kattauksen jotta esillepano pysyy kauniina muttei suotta turhan yltäkylläisenä. Kakkupaloja on pilkottu maistiaispaloihin ja mousseja tarjotaan shottilaseista. 

Illalliskattauksella oli kiireen tuntua, mutta tajusimme sen kysyttyämme itseaiheutetuksi. Emme nimittäin ymmärtäneet, että kattausten porrastus oli koronatoimi väljyyden puolesta. Uuden kattauksen alkaessa edellisen kattauksen väen ei pitänytkään poistua. Päiväkattauksessa olimme viisaampia ja kysyimme heti alkuun miten kauan aikaa on - näin saimme syödä ihan rauhassa. 

Iltaohjelmaksi kävimme katsomassa tanssi- ja laulushown, josta junnut pitivät erityisesti. Muuten ohjelmaksi riitti meillä kauppojen kiertely ja maisemien ihailu kannelta. Muksut tykkäsivät pelata kerta toisensa jälkeen koura-peliä, vaikka (me ankeuttajat) yritimme selittää että halvemmaksi tulisi hakea tikkarit TaxFreestä. 

Muistan junnuna naureskelleeni pariskuntia jotka pelasivat korttia laivalla. Ja nyt, pakko myöntää, meillä oli paluumatkalla kortit mukana Canastaa varten. Princessin Pianobaarissa saimme peluun taustalle elävää musiikkia, mitä ei normaalisti kotona tapahdu. 

Aamupala ennen Maarianhaminaan saapumista topisti nälkää pitkälle. Erityisherkkuna kotiaamiaisiin verrattuna mainittakoon ainakin kakut. Poitsumme piti röstiperunoista ja muut junnut croissanteista. 

Kiinnitimme kaikki risteillessä huomiota siihen, että palvelu laivoilla oli erityisen hyvää. Meitä opastettiin autokannella jo ennen kuin ehdimme mitään kysyäkään ja henkilökunta tarjoutui ottamaan valokuvia koko sakista. Ruokailuja sumpliessa henkilökunta auttoi hymyssäsuin. Buffetissa kaiken työkiireen keskellä meidän kanssa ehdittiin vaihtaa sanaa esimerkiksi hävikin estämisen suhteen. 

Kaikki lienevät iloisia ja tyytyväisiä siitä, että matkustaminen viimeinkin avautuu!

Reissumme sujui siis leppoisasti ja mukavasti. 

Ahvenanmaan kokemuksista kirjoitammekin sitten erikseen. Monia vinkkejä löytyy jo nyt meidän Instastamme. 

Lämmin kiitos Tallink Silja mukavista reissuista!

Nähdään taas!