Asumme täällä Italian Venetsiassa Castellon sestierissä, joka on muuten saaren kaupunginosista suurin. Aikoinaan täällä valmistettiin Venetsian voittamattomia sotalaivoja. Castello alkaa lännessä Huokausten sillasta ja jatkuu idässä Sant Elenan kortteliin asti.
Kotikatumme Via Garibaldi alkaa siitä mihin turistikartat päättyvät. Tosin esimerkiksi ostamassamme turistioppaassa on yhden aukeaman verran selostettu kävelyretkeä Castellon itäosissa, johon asuntommekin siis sijoittuu. San Marcon aukiolle kävelee meiltä noin vartissa.
Via Garibaldi on ennen ollut kanava, jonka Napoleon sitten vuonna 1808 täytätti. Emme oikeastaan tienneet alueesta tai kadusta mitään ennakkoon, vain sen että annetuista vaihtoehdoista Pastapään paikalliset kollegat suosittelivat tätä. Onneksi!
Via Garibaldi alkaa Riva dei Sette Martirilta*, josta on upeat näkymät San Marcon Laguuniin. Tuosta kohdasta on otettu edellisen postauksen iltakuva ja tämän postauksen aamukuva. Noin 300 metrin päässä katu päättyy Rio di Sant´Annan kanavaan. Ja mitä mahtuu tähän väliin? Mmmmmm ja nam! Useita juustotiskeillään koreilevia puoteja,
leipomoita joista saa heti aamusella tuoretta leipää, herkkukauppoja leivonnaisineen ja gelateria (jäätelökauppa). Vihannes- ja hedelmäkojut levittyvät päivisin kadulle.
Myipä yksi vihanneskauppias tuotteita veneestä käsinkin.
Aamupäivisin kalamyyjä myy kojussaan kaikennäköistä taskuravuista ja mustekaloista katkarapuihin ja erilaisiin eväkkäisiin.
Lihakauppias tarjoaa monenmoista, esimerkiksi kokonaisia kanoja ja kaneja. Joukkoon mahtuu myös päivittäistavarakauppoja, useita lelumyymälöitä sekä erikoistavamyymälöitä, joista esimerkkinä vaikkapa kenkä- ja alusvaatemyymälä. Kotikatumme varrella on myös muutamia trattorioita, osterioita ja pikaruokaa myyvä paikka. Vuokraemäntämme suositteli ainoastaan yhtä kadun päässä olevaa ravintolaa, jonka tulemme varmasti testaamaan. Vaikka kaikkea siis löytyy, aiomme tutustua myös muihin katuihin täällä Venetsiassa :)
Asuntomme alakerrassa on Trattoria Giorgine. Lauantai-iltana saimme – miten sen nyt positiivisesti ilmaisisi - nauttia lattian läpi uskomattoman hyvin kuuluvasta elävästä musiikista kitaristin soittaessa ja laulaessa yhdessä ravintolan asiakkaiden kanssa. Onneksemme kitaranrämpyttäjä ei ole paikalla joka ilta. Kävimme tuossa yhtenä iltana testaamassa trattorian sapuskat, mutta eipä ollut kehumista. Oma pitsani oli niin kova, että lähtiessä käteni olivat oikeasti hiukan hellinä ruokavälineiden puristamisesta ruuan sahaamisen tahtiin. Lasten ja Pastapään pizzat eivät olleet ihan näin epäonnistuneet. Tarjoilijamme oli tyly, vaikka muu henkilökunta oli kovinkin hymyileväistä ja avuliasta. Emme mene toiste, emmekä suosittele kenellekään.
Trattorianurinoista viis, kotikatumme on siis loistava sijoituspaikka perheellemme.
Seuraavassa postauksessa lupaamme jo ruokaa.
A più tardi! – Nähdään pian!
* jos knoppitieto kiinnostaa, Riva kadunnimen yhteydessä tarkoittaa leveää fondamentea, joka on usein laguunin vierellä. Fondamente taas on kanavan viertä kulkeva, usein kanavan mukaan nimetty katu.
Ihanalta kuulostaa, on tosi kiva kuulla paikasta, jossa ei ole tullut käytyä. Harmi vaan,että noin huono trattoria on juuri teidän talossanne!Ruokakaupat kuulostavat ihanilta! Miten sujuu italian kieli?
VastaaPoistaIhania kuvia..pohojanmaala pakkasta yli 20. Olen kuukauden ollut Italiassa Perugiassa. Se oli ihanaa aikaa, ruuasta puhumattakaan. Nauttikaa olostanne! ja oikein jättebra kun saamma jakaa sen ajan :)
VastaaPoista-anne-
Yaelian: toisaalta harmi, toisaalta hyvä. eipähän kolistele asiaakkaat viikollakaan :) Italian kieli ei suju :). emme siis osaa kieltä, mutta harjoittelemme kovasti ihan sanakirjan avulla. josko edes jotain tarttuisi.
VastaaPoista-anne-: kiva kun kommentoit! ihania ovat kyllä maisemat, paha niistä on huonoja kuvia saadakaan :). Perugia ei olekaan tuttu paikka. Olemme aiemmin käyneet Roomassa ja joissain pohjois-Italian kaupungeissa kuten Parmassa, Maranellossa ja Sirmionessa. kiva jos myös sinä nautit kanssamme!