Viikonloppureissu Italian Länsi-rannikolle

Vuokrasimme viikonlopuksi auton ja lähdimme hurruttelemaan Italian Länsi-rannikolle. Mutkittelevan autosradan reunustamat maisemat Bolognasta Firenzeen olivat kauniit vuorineen ja laaksoineen, sekä pikkukylineen vuorien rinteillä.

Kävimme tarkistamassa Toscanassa sijaitsevan Pisan tornin olevan edelleen vinossa ja opimme että sen kallistuminen on pysäytetty 1998 korjaamalla perustuksia. Pisan tornin ympärillä oli huikean kauniita rakennuksia, mikä oli yllätys meille. Aina puhutaan ”vain” arkkitehdin mokaamasta katedraalin campanilesta, kellotornista.

Pisasta matkasimme ihan rannalle, länsipuolelta Apuane Alps - vuorten reunustamaan Forte dei Marmin kaupunkiin, joka paljastuikin rantalomapaikaksi.

Valtavan pitkä hiekkaranta ei nyt kutsunut uimaan, sillä pipokin oli tarpeen tuulessa ja tuiverruksessa, mutta kesällä paikka on varmaan hauska. Mielenkiintoisia retkikohteitakin on ihan lähellä, joten ”pelkkään” rannalla loikomiseen ei tarvitse tyytyä. Lapset tykkäsivät leikkiä rantahiekalla viileydestä huolimatta. Herkkukauppoja ja ravintoloita kaupungissa oli melkoinen määrä, kuten myös hotelleita.

Lauantaina kävimme Ligurian maakunnassa katsastamassa Cinque Terreksi kutsuttuja ihastuttavia pikkukyliä, jotka kohosivat vuorenrinteelle kuin suoraan merestä. Kyliä yhdistää kätevä junareitti ja hoidetut kävelypolut, mutta nämä jäivät meiltä nyt kokematta. Pastapää ajoi aivan hurmiossa kapeita, mutkaisia vuoristoteitä ja kuvitteli kai olevansa asfalttispesialisti Sebastian Loeb. Matkalla näimme vuorten rinteille pengerrettyjä oliivi- ja viiniviljelmiä sekä sitruunapuita kantamassa keltaisia hedelmiään. Ei voi kuin ihmetellä niiden viljelijöiden sinnikkyyttä ja tarmoa, jotka aikanaan ovat pengertäneet rinteen kasvatuskelpoiseksi.

Yhdessä näistä viidestä Cinque Terren kylästä, Riomaggioressa, kävimme syömässä.

Trattoria La Lanterna piti paikkaa merenrannassa, niin että pienestä ikkunasta tarkkailimme aaltojen tyrskyntää rantaan.

Oma annokseni, kokonaisena valmistettu paikallinen vaalea meriahven, branzini fresch d. pesca locale, ei pehmeän rakenteensa ja vähäsuolaisuutensa vuoksi paljoa säväyttänyt, mutta muiden annokset sen sijaan olivat loistavia! Lasten tomaattispagetti, spaghetti pomodoro, oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja laadukkaista raaka-aineista valmistettuna maukasta.

Pastapää tilasi alueen erikoisuutta, anjovisspagettia, spaghetti alle acciughe fresche di Monterosso. Ruoka on saanut nimensä Monterosson kylän mukaan, joka on pohjoisin Cinque Terren kylistä. Kerrassaan loistava pasta, jota täytyy yrittää tehdä kotonakin. Ruualla joimme tietysti paikallista valkoviiniä, joka täydensi nautinnon oikein hienosti. Vaikka oma ruokavalintani menikin penkin alle, ravintola ansaitsee muiden annosten, sijaintinsa ja tunnelmansa ansiosta täyden kympin. Ihana paikka!

Sunnuntaina heitimme hyvästit Länsi-rannikolle, mutta niin hyvältä vaikutti että varmasti palaamme jonain päivänä. Tätä edesauttaa se, että paluumatkalle aiottu vierailu Parmesaanijuustotiloille tyrehtyi niiden ollessa kiinni. Tyhmä turisti otti asiasta selvää liian myöhään. Älkää te olko yhtä hölmöjä kuin me, vaan ajoittakaa vierailunne arkipäiville ja varatkaapa täältä vielä ilmainen esittelykierros ajoissa ennen vierailupäiväämme. Niin mekin teemme seuraavaksi.

Matkalla Parmaan ylitimme vuoret, joiden rinteillä oli luntakin. Lapset olivat ihmeissään kun rantaleikeistä siirryttiin muutamassa tunnissa lumileikkeihin.

Illalla palautimme auton takaisin Piazzale Romalla toimivaan vuokraamoon ja keikuimme vaporeton kyydissä takaisin Venetsian vuokra-asuntoon väsyneinä, mutta tyytyväisinä.