Venetsian karnevaaliherkkuja

Venetsian karnevaalien ohittamaton herkku on frittellet, eräänlaiset munkit. Niitä saa keltaisella zabaione-mömmötäytteelläkin - joita Pastis voisi syödä varmaan määrättömästi – mutta venetsialaiset pitävät aitoina vain versioita, joiden taikinaan on leivottu grappa-viinaa ja kuivattuja hedelmiä. Näitä upporasvassa tiristettyjä palleroita tuntuu saavan nyt joka nurkalta, monilla eri täytteillä.

Pelle tarjosi fritellejä San Marcolla lastenkarnevaalien päätösjuhlassa.

Galanit ovat myös karnevaalinajan tarjontaa ja paljon herkullisempia miltä näyttävät. Nämä sahalaitaiset makeat levyt maistuvat hiukan sitruunalle ja vaniljalle, ja ovat rakenteeltaan jotain voileipäkeksin ja vohvelin väliltä. Nam!

Karnevaalijuhlintaan kuuluvat myös erityiset biscotit, keksit, joiden maailmaan emme ole tutustuneet.

Tänä vuonna karnevaaleissa (kuulemma viime vuoden tapaan) jokainen sestieri eli kaupunginosa edustaa omaa aistiaan. Maku on sijoitettu Cannareggion sestieriin. Sieltä on löytynyt karnevaalien aikaan mm. kokkien pitämiä luentoja (italiaksi), kojuja joissa esiteltiin Veneton alueen herkkuja juustoista ja Gardan oliiviöljystä salamiin sekä myyntikojuissa suklaata ja eksoottisia mausteita.

Ponte delle Guglien vierellä una barca ”golossissima” eli mouthwatering dream boat kokkeineen tarjosi ostajille herkullisia friteerattuja mereneläviä, joskaan tuo alla oleva kuva ei ulkonäöllään kauheasti suuta kostuta. Maku kyllä oli kohdillaan!

Aika ankeaksi jäi tämä karnevaalien ruokaosuus tai sitten odotimme liikoja. Ständit olivat maistiaisista huolimatta melko aneemisia ja suklaaherkut rajoittuivat yhteen kojuun. Mutta nurinat seis, kiva oli nähdä tämäkin!

Muutenkin kaupungilla oli siellä täällä kojuja, joissa myytiin paikallisia juomia kuten bellinejä ja proseccoa sekä esimerkiksi sisilialaisia makeita herkkuja.

Tunnelmaltaan paras karnevaalisyöminki tuli vastaamme sattumalta. Olimme uusintavisiitillä värikkäässä Buranossa (noin tunnin matka Venetsian pääsaarelta), jossa lasten leikkipaikalta lähtiessä törmäsimme ”kyläjuhliin”. Paikalliset tarjosivat hiukan pohjaan palanutta, tomaattipohjaista makaronikeittoa puna- tai valkoviinilasin kera ja jälkkäriksi vielä venetsialaisittain valmistettuja fritellejä. Soitto soi ihmisten hoilatessa mukana, puhe ryöppyili mukavasti ja hymyt olivat herkässä. Pistimmepä Pastiksen kanssa ruuan päälle vielä tanssiksi! Vaikka keitto ei todella ollut hääppöistä, fiilis sai sen maistumaan yllättävän hyvin.

Loppuun vielä muutamia hämmästelyn aiheita Venetsian karnevaalien ajalta:

Vaikuttavan musiikin säestyksellä tallustavat Saurukset, jotka olivat varsinkin pimeällä komeaa katseltavaa

Leppoisan kauniit Kirahvit.

Liikkuva pensas peläytteli ihmisiä nousemalla yht´äkkiä ylös ruukussaan.

Heliosphere – ilma-akrobatiaa, joka oli upea niin päivänvalossa kuin iltapimeässäkin.

Jazzia Dorsoduron tunnelmallisella Campo Santa Margheritalla

Erilaisia musisoivia kokoonpanoja on muutenkin esiintynyt siellä täällä, asuntomme ikkunoidenkin alla. Tungoksesta huolimatta karnevaalit kokonaisuudessaan ovat olleet mukava tapahtuma, mutta karnevaalitunnelma -niin kuin me sen ymmärrämme- on monesti aika kaukana. Ehkä parhaiten se löytyy Dorsoduron mainitulta Campolta ja Rialton läheisiltä aukioilta illalla, kun DJ ja bändit pistävät parastaan ihmisten riehaantuessa juomaan ja tanssimaan. Karnevaalimeininkiin päästään myös kun erilaiset kulkueet vahvoine rummutuksineen saavat ihmiset pomppimaan ja hytkymään. Loppubileet San Marcon aukiolla olivat myös kokemisen arvoiset, kun koko piazza biletti.