Sikuria pannulla ja oopperaa

Sunnuntaina saimme vieraita Suomesta. Paitsi että on kiva nähdä ystäviä, on myös mukavaa miettiä mitä tarjota. Yritämme aina ottaa kovasti huomioon ihmisten tykkäämiset, mutta etenkin tykkäämättömyydet. Siinä sitten onkin funtsimista, mitä kullekin vieraalle on tarjottu ennen, ettei ihan toistaisi itseään.

Ja arvatkaapa mitä! Ruuan jälkeen saimme lähteä Pastiksen kanssa kahden huippukoristeelliseen La Fenice-oopperataloon katsomaan Romeon ja Julian traagista rakkaustarinaa. Ystävämme uhrasivat minilomastaan yhden iltapäivän lapsiemme kaitsemiseen jotta mekin pääsimme nautiskelemaan – aivan ihana ele heiltä! Esitys oli kovasti erilainen mitä odotimme. Ohjaaja Carlo Montanaro oli tuonut hahmot nykyaikaan, jolloin esimerkiksi näyttämönä toimi valtava levysoitin ja lopussa sänkynä/hautapaatena valtavien korvakuulokkeiden pehmustettu osa. Kuuluisa parvekekohtaus oli toteutettu niin, että Julia makoili levysoittimen neulan yläpuolella.
Oopperakäyntimme ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta mielestämme on kovastikin mielenkiintoista käydä erilaisissa häppeningeissä. Tai no…on se ooppera joskus vähemmänkin mielenkiintoista, sillä Budapestin oopperassa kävi niin että Pastis nukahti. Tein lähtöpäätöksen siinä vaiheessa kun alkoi kuulumaan kuorsausta…:D.

Tällä kertaa menusta muodostui aika tutunoloinen (täällä blogissakin). Aikamme Italiassa alkaa tällä erää olla lopuillaan. Riisiä ja pastaa löytyy kaapista jonkin verran, samoin muita kuiva-aineita, joten niiden tuhoaminen on aloitettu.

Paistettua punasikuria

Parmesaanirisottoa
Saltimbocca vasikanlihasta ja San Danielin ilmakuivatusta kinkusta
Lähileipomon herkkuja maistelupaloina ja Onnenhetki-kahvia

Jälkiruuan kanssa tarjosimme vierailtamme tuliaisiksi saamaamme Onnenhetki-kahvia (Pentik), joka sopi suklaan- ja amaretonmakuineen loistavasti täydentämään jälkiruokaa.

Muut ruuat onkin jo esitelty aiemmin, alkupalaa ei. Tämä yksinkertainen ja maukas ruokailun aloittaja ansaitsee lokosensa blogissamme, sillä vieraatkin ovat tätä kehuneet. Versio on ihan oma kehitelmä, jonka kokeilu sai alkunsa siitä että näin sikuria tarjottavan täällä grillattuna.

punaista endiiviä eli sikuria (meillä nyt kerämäinen)
voita
suolaa
mustapippuria
balsamicoa
parmesaania lastuina

Liota sikureita (juoksevassa) vedessä liian kitkeryyden poistamiseksi. Kuivaa sikurinlehdet talouspaperilla painelemalla. Paista niitä kuumalla pannulla voissa hetki molemmin puolin ja siirrä tarjoilulautaselle. Ripsuta päälle hiukan suolaa ja pippuria, liruttele päälle hiukan balsamicoa ja laita vielä parmesaanilastuja.

Loppuun kuvia Cannareggiosta.