Dinosaurukset liikehtivät levottomasti pyöreiden puiden metsässä. Joku oli nyt hullusti...Maa alkoi vavahdella ja pian selvisi syykin: metsän laidalla olevat tulivuoret alkoivat purkautua! Laavaa valui jo pitkin vuorten rinteitä vieden krokotiiliparat mukanaan...
Meillä vietettiin siis sunnuntaina lastemme yhteisiä synttärikekkereitä. Päätimme yhdistää ajallisesti toisiaan aika likikkäin olevat bileet, koska lapsilla ei ollut mitään sitä vastaan. Sama porukka sitä kuitenkin kutsuttaisiin koolle ja varsinkin poitsumme oikeana päivänä, keskellä kesää, monilla on muita kiireitä.
Latasimme herkut ja vieraat Asukaspuistoon, jossa pienellä vuokralla sai suuremmat tilat kuin kotona, eikä tarvinnut siivota etukäteen - iso plussa!
Kutsujen ja muidenkin korttien tekeminen on nykyään tosi helppoa, kun on taiteilija omassa taloudessa. Kutsussa jo uumoiltiin dinojuttuja, jotka jatkuivat sitten tarjoilussa, tälviissiin:
tulivuorina toimivia banaanikakkuja, joiden rinteillä valui tomusokerista ja vedestä sekä punaisesta elintarvikeväristä sekoitettua laavaa. kakun keskuksen laavana oli punaisia karkkeja.
vuori, jonka rinteiltä paleontologeimmat löysivät dinon luurangon. kournik, venäläinen kanapiiras
viinirypäleitä ja salaatinlehtiä maisemointiin
sivupöydältä löytyi myös pikkuruisia voitaikinapasteijoita, joihin oli piilotettu sinihomejuustoa ja savukinkkua
myös vesimelonia oli tarjolla
juomana kahvi, tee tai mamman keittelemä marjamehu
Koko kattaus (sivupöydän antimia lukuunottamatta) koottiin pöydälle leivinpaperien päälle. Maiseman osaset yhdistettiin toisinaan salaatin- ja rucolanlehdillä. Popsipuut tönöttivät Pastapään ja lasten askartelemalla alustalla. Se oli väkerretty pakkausstyroksista puukkoa ja liimaa hyväksikäyttäen sekä vesiväreillä taitavasti maalaten. Dinoja vaelteli siellä täällä.
Tuleva viisivuotias viimeistelee herkkupöytää - eli piilottaa karkkikrokot niin että löytää ne helposti itse kun on aika hyökätä syömään :).
Meillä vietettiin siis sunnuntaina lastemme yhteisiä synttärikekkereitä. Päätimme yhdistää ajallisesti toisiaan aika likikkäin olevat bileet, koska lapsilla ei ollut mitään sitä vastaan. Sama porukka sitä kuitenkin kutsuttaisiin koolle ja varsinkin poitsumme oikeana päivänä, keskellä kesää, monilla on muita kiireitä.
Latasimme herkut ja vieraat Asukaspuistoon, jossa pienellä vuokralla sai suuremmat tilat kuin kotona, eikä tarvinnut siivota etukäteen - iso plussa!
Kutsujen ja muidenkin korttien tekeminen on nykyään tosi helppoa, kun on taiteilija omassa taloudessa. Kutsussa jo uumoiltiin dinojuttuja, jotka jatkuivat sitten tarjoilussa, tälviissiin:
värikkäitä, palluraisia popsipuita
tulivuorina toimivia banaanikakkuja, joiden rinteillä valui tomusokerista ja vedestä sekä punaisesta elintarvikeväristä sekoitettua laavaa. kakun keskuksen laavana oli punaisia karkkeja.
dinopipareita, jotka oli lasten kanssa koristeltu elintarvikevärein värjätyllä pikeerillä. piparitaikinan ohje on napattu Mansikkamäeltä.
maassa ja rinteillä möngertäviä kilpikonna- ja krokotiilikarkkeja
louhikkona lihapullia, jotka pyöriteltiin simppelisti jauhelihasta, johon oli lisätty vain kasa parmesaania, suolaa ja pippuria. paistettiin uunissa.
palmupuita (joiden ulkonäkö prakasi kiireen takia pahasti, maku onneksi ei). tein palmun rungon rieskarullista, joiden sisään oli kätketty vaihtoehtoisesti kylmäsavunautaa tai kylmäsavulohta tuorejuuston ja mausteiden kaveriksi. juhlapäivänä kaivoin kelmutetut rullat pakkasesta ja pilkoin hiukan kohmeisina. osan ehdin pinota palmuiksi ja iskeä päälle rucolaa lehviksi, osa päätyi sellaisenaan sivupöydän lautaselle.
vuori, jonka rinteiltä paleontologeimmat löysivät dinon luurangon. kournik, venäläinen kanapiiras
viinirypäleitä ja salaatinlehtiä maisemointiin
sivupöydältä löytyi myös pikkuruisia voitaikinapasteijoita, joihin oli piilotettu sinihomejuustoa ja savukinkkua
myös vesimelonia oli tarjolla
juomana kahvi, tee tai mamman keittelemä marjamehu
Koko kattaus (sivupöydän antimia lukuunottamatta) koottiin pöydälle leivinpaperien päälle. Maiseman osaset yhdistettiin toisinaan salaatin- ja rucolanlehdillä. Popsipuut tönöttivät Pastapään ja lasten askartelemalla alustalla. Se oli väkerretty pakkausstyroksista puukkoa ja liimaa hyväksikäyttäen sekä vesiväreillä taitavasti maalaten. Dinoja vaelteli siellä täällä.
Tuleva viisivuotias viimeistelee herkkupöytää - eli piilottaa karkkikrokot niin että löytää ne helposti itse kun on aika hyökätä syömään :).
Kynttilöiden virkaa tekivät nimikirjainsädetikut.
Meillä oli ilo saada paljon rakkaita ihmisiä
paikalle juhlimaan aarteitamme!
Kiitos kaikille!
Vau,olipa jännät tarjottavat kekkereissä! Synttärionnittelut molemmille lapsukaiselle.
VastaaPoistaAivan mieletöntä luovuutta on kyllä taas käytetty :) vähänkö mää oisin ollu kersana mielissään, jos mun synttäreillä ois ollu noin jänniä tarjottavia!
VastaaPoistaWow mikä teema ja mitkä tarjoilut. Tosi upea ajatus ja toteutus! Onnittelut synttärisankareille :)
VastaaPoistaUuuu! Mä haluan itselleni tommoset synttärit! :)
VastaaPoistaKelpais kyllä mullekin. ;-D
VastaaPoistaVoi miten ihanat synttärit olette saaneet aikaiseksi! Upea tuo tarjoilupöytä. Nämä tällaiset teemajutut muistaa vielä aikuisenakin. Nimimerkillä: Omia lapsuuden teemasynttäreitä muistellessa.. :) Kyllä se äiti on vaan jaksanut nähdä uskomattoman vaivan joka vuosi meitä pikkukakaroita kestitessä..
VastaaPoistaYaelian: Kiitos! Välitän onnittelut heille jahka heräävät päivätirsoilta!
VastaaPoistaVirpi: Aika tavallisiahan nuo tarjottavat ovat, kattaus ja nimeäminen vain tekevät tempun ;). Popsipuut olivat meille kyllä mainio uutuus.
Patalintu: Teema tuli lapsilta. Poikamme sitä toivoi ja kun tyttäremmekin on dinoinnostunut, niin mikäs siinä. Kerrotaan onnittelut.
Ketsuppi: Siitä vaan touhuamaan! :)
stjtr: Kiva kuulla että menisi aikuiseenkin makuun. Itse asiassa suolaiset oli suunniteltukin vähän aikuisempaan makuun. Lapsille olisi tuntunut riittävän melkeinpä karkit.
Martina: Mitäs teemoja teillä pistettiin pystyyn? Saitteko päättää teemat itse?
Minusta tuollaisten teemasynttäreiden (okei okei, kaikkien juhlien, illanistujaisten ja ruokailujen) suunnittelu on ihanaa. Meillä ei olla pilkuntarkkoja nompparellien asettelussa tai pintojen tasaisuudessa. Pääasia on tekemisen hauskuun ja edes sinne päin tunnistettavuus :). Lapset olivat taas leipomisessa ja koristelussa mukana.
Ihan huikea toteutus, tässä on varmasti riittänyt ihastelua ja ihmettelyä muillakin kuin lapsilla! :)
VastaaPoistaSanna: huikeasta nyt tiedä, mutta parhaamme tehtiin porukalla :)
VastaaPoistaJeps, teemat päätettiin itse, vaikka usein siihen tarvittiin myös äidin avustusta. Perinteisten intiaani-, kauhu- ja prinsessasynttäreiden lisäksi muistan ainakin elokuvasynttärit ja veljen Turtles-synttärit, joihin äitini väsäsi tosi hienon Turtles-kakun. Kauhusynttärit oli ehkä parhaimmat, sillä yhteen huoneeseen tehty kauhushow oli oikeasti pelottava sen ikäisten tyttöjen mielestä. Oli pimeää, pelottavia ääniä, hämähäkin seittejä ja hurja tarina, johon kaikki liittyi. Melkein pelottaa vieläkin.. :D
VastaaPoistaMartina: kuulostaa tosi hienolta ja kauhealta :D tuollaisia muistoja sitä haluaisi omille lapsilleenkin antaa.
VastaaPoistameilläpäin ei teemasynttäreitä järjestetty, mutta kivoja oli pirskeet muutenkin.
Ihan mahtavan näköistä! Mulla ei ikinä riittäisi kärsivällisyys tuollaisen väkertämiseen...
VastaaPoistaElina: väkertämistä oli oikeastaan vain piparien koristelussa ja popseissa. homma ei ollut lainkaan työlästä, kun se jakautui monelle päivälle. piparit tehtiin jo viikko ennen juhlia, ja ne koristelutiin kolmena peräkkäisenä päivänä (pikeeri pysyy notkeana pussin sisällä). Kakut tein samalla kertaa jo perjantaina, sillä banaanikakku ei kun paranee vähän vanhetessaan. popsit koristeltiin lauantaina. rieskarullat tein myös jo hyvissäajoin pakkaseen, samoin lihapullat. pasteijat tein juuri ennen juhlia, samalla kun kokosin pöytää kuntoon.
VastaaPoistaeli Kournik oli ainoa asia pasteijoiden lisäksi joka väkästettiin juhla-aamuna.
VastaaPoistaAdoptoikaa mut! ;)
VastaaPoistaMari: tuu au-pairiksi! :D
VastaaPoistaAivan mahtavat tarjottavat!
VastaaPoistakiitos Veera. parhaamme yritämme :)
VastaaPoistaVau mitka kekkerit! Paljon onnea!
VastaaPoistaSusa: kiitos! ja välitetään onnittelut muksuille.
VastaaPoistaHyvät hyssykät, kuinka on koreaa! Ihana ylitsevuotavan runsas ja ryöppyilevä tarjoilupöytä! Mahtava tuo "yökuva" myös!
VastaaPoistaSitruunainen: kiitos kaunis. halusimmekin tehdä lapsille jotain erilaista.
VastaaPoista