Näin herkullisia possun kyljistä tulee Hans Välimäen kolaisella ohjeella, mutta edetäänpä nyt jossain järjestyksessä.Muutettuamme tänne Vihtiin olemme päättäneet tutustua koko perhe lähimaaston erilaisiin luomutiloihin. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Kiven Säästöpossu Karkkilassa.
Lapsemme seurasivat kovasti innoissaan possujen touhua ulkona syöttäen niille mm. heinänkorsia. Oli varmaan tosi herkkua possujen mielestä.Luomutila eroaa tavallisesta possulasta selvimmin väljempien tilojen ja luomurehun myötä. Teurastusmatka on parisenkymmentämetriä, joten eläimet eivät joudu kärsimään pitkistä kuljetusmatkoista. Luomupossut saavat imeä emakon nisiä kauemmin kuin vastaavat heput tavallisessa sikalassa. Tämä luonnollisesti hidastaa uuden possupesueen saamista. Kärsäveikoilla on myös enemmän tilaa touhuta, jolloin teurastuspainoon pääseminen (ehkä heidän tapauksessaan joutuminen?) kestää kauemmin. Näistä yhteensä kertyy luomupossun korkeampi hinta, joka nyt ei kyllä oikeasti niin kauhean korkea ollut. Jauheliha tilalta ostettuna oli esimerkiksi kuutisen euroa kilo. Yleensä tilaukset tehdään etukäteen, mutta ystävällinen emäntä myi meille pakkasesta lihaa käynninkin yhteydessä.
Tilan emäntä Reetta Kivi hoitaa possujen paloittelun ja tiesi kertoa ettei Suomessa voi enää opiskella lihanleikkausta. Mietitytti vaan, että mites jatkossa jos lihatiskilllä möllii kokonainen tai puolikas possu. Mitäs sille tehdään?
Olimme hurjan tyytyväisiä saamaamme palveluun, tarinointiin ja resepteihin, joten tilata pätkäytimme puolikkaan possun. Sovimme yksityiskohtaisesti miten haluamme possunpuolikkaamme paloiteltavan. Osana pakettia on joulukinkku, joka jää kylläkin kinkkuhotelliin lähempänä ajankohtana noudettavaksi.
Ja sitten itse syömiseen, tuohon (melkein) aina niin mukavaan asiaan. Ohjeemme on Hans Välimäen "Grillistä", jota ryydittävät Sami Repon mainion rennot kuvat. Pieniä muutoksia kyllä marinadiin teimme. Välimäki keittää ensin lihaa kolme varttia ja grillaa siihen sitten pinnan. Meillä Pastis hoiti koko homman kotiin grillissä.Kolakylki grillissä
Keitä marinadi sakeaksi seokseksi seuraavista aineksista miedolla lämmöllä:
4 sipulia pilkottuna
2 tl savunmakuista paprikajauhetta
1 dl öljyä
4 rkl tomaattipyrettä
tomaattimurskapurkki
1 dl valkoviinietikkaa
4 rkl sokeria
4 rkl fariinisokeria
2 tl suolaa
mustapippuria
kuivattua chiliä maun mukaan
3 rkl siirappia
1 appelsiinin kuori ja mehu
3 rkl dijonsinappia
1 dl kolajuomaa
Hiero marinadi huolellisesti lihan pintaan ja grillaa epäsuoralla lämmöllä pari tuntia. Voitele possua myös grillauksen aikana. Kylki on valmista nautittavaksi kun pinta on kauniin tummanruskea, hiukan kärähtänytkin. Meillä marinadi riitti reippaasti kahteen kylkipalaan ja loput vielä pakastimme.
Aloituskuvassa luullinen kylki paloiteltuna ja valmiina jäystettäväksi. Säästöpossun kylkipaloissa oli reilusti läskiä pinnassa - oi nam!
Grillausasuksi Pastis suosittelee tässä Globe Hopen tehtaanmyymälästä hankittua, Ruotsin armeijan kankaasta tehtyä essua ja patakinnasta. Tyyliä, toimivuutta ja ekologiaa - aika hyvä paketti aika hyvän paketin yllä ;).
Mielenkiintoinen postaus - jälleen kerran!
VastaaPoistaJäin minäkin miettimään tuota lihanleikkausta, onko sitä opiskeltu koulussa vallan, vai päädytäänkö nyt takaisin mestarin oppiin? Kannattaisin jälkimmäistä, vaikka kummastakaan en mitään tiedä.
Mutta sekin on mielenkiintoista, että eri maissa possu/nauta/jne. leikataan eri tavalla. Minua kiinnostaisi myös, kuinka paljon koko possusta nykyään käytetään ja minkä verran menee jätteeksi.
p.s. minä vielä, tuohon viimeiseen kysymykseeni löytyikin aika hyvin vastaukset Säästöpossun FAQ:sta, eli sen saa mitä haluaa ja mistä osaa ruokaa valmistaa. Mielenkiintoista!
VastaaPoistaMeillä muuten syötiin justiinsa possun poskia, tonkatsuna eli friteerattuna :)
pinea: emäntä itse kertoi oppineensa leikkuun omalta äidiltään ja työtä tekemällä. Nyt kun hänen pitäisi jäädä äitiyslomalle, on tuuraajaa kuulemma hankala saada.
VastaaPoistauskon että tilateurastamolla jätteeksi menee suht vähän, jos leikkaaja osaa asiansa. me tilasimme kokeeksi vertakin, sillä siitä on hurjasti aikaa kun olemme maistaneet verilettuja.
puhuimme juuri Pastiksen kanssa miten vähän tiedämme eri ruhonosien käytöstä, ja päätimme kunnostautua asiassa. kaikkein parastahan olisi jos teurastetusta eläimestä kaikki hyödynnetään.
possun poskia en tiedäkään koskaan syöneeni, mielenkiintoista! ei olekaan tullut pitkään aikaan friteerattua mitään.
Vai että possua listalle... Itse sain ihan tarpeeksi nähdä paistettua sikaa taannoisella reissullamme, possu-parka. :(
VastaaPoistaDea: ymmärrän kyllä kommentin kasvissyöjältä.
VastaaPoistaSen sijaan en ymmärrä vastaavanlaisia kommentteja sekasyöjiltä. Näitäkin on meinaten tullut. On kummallista, että jauhelihaa ja possua muutenkin vedetään vakuumipakkauksesta napaan ilman huolen häivää, mutta esimerkiksi tällaisia kuvia nähdessä ruvetaan hurskastelemaan.
Musta on hieno juttu, että opetat lapsillesi oikeaa ruokaketjua - mitä luonto meille antaa ja että liha tulee eläimestä, ja että molempia täytyy sellaisina arvostaa. On eri juttu syödä jotakin, jonka alkuperän tietää, eikä sulje siltä silmiään. Ruoka maistuukin erilaiselta, kun sitä kunnioittaa.
VastaaPoista"kaikkein parastahan olisi jos teurastetusta eläimestä kaikki hyödynnetään." – olen aivan samaa mieltä! Paljon on itsellänikin siinä opettelemista, mutta koitan olla avoin.
Veriletuista tuli mieleen lapsuus ja äidin paistamat, rapeareunaiset veriletut... voin kera... Ihania, niin ihania. (Ja ihana kesäinen muisto!)
pinea: Minustakin ruoka maistuu erilaiselta kun sitä kunnioittaa. Kunnioitus on juuri se mitä paljon tuntuu puuttuvan. Siihen liittyvät mielestäni läheisesti se, että ruokaa pidetään pelkkänä ravintona tai ruokaa heitetään haaskuun. Muutamana esimerkkinä.
VastaaPoistaItselle tulee veriletuista toistaiseksi mieleen ankean jauhoiset valmisveriletut, mutta toivottavasti kokeilumme jälkeen jotain muuta!
Arvaappa ketkä lähettivät sähköpostia Säästöpossuun ja toivoivat possun poskipaloja erikseen friteerausta varten ;). Että kiitos vaan vinkistä!
Hoi! Hieno juttu! Poskia kuulemma käytetään myös pataruoissa, odotamme sillä silmällä jo talvea...
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta ruoan kunnioittamista - ei ruoka ja ruoka-ainekset ole pelkkää ravintoa, vaan jotakin paljon enemmän.
Joskus muuten tuntuu että maalla, missä pääsee suoraan tilalle, on parempi tilanne ruoan suhteen kuin kaupungissa (siis Suomessa/pääkaupunkiseudulla); on valinnan varaa ja uusia (vanhoja) yllätyksiä ja innovatiivisuutta. Tai sitten sä hemmottelet meitä valikoiduilla helmillä ;)
Hyppysellinen, pitänee tarkentaa, etten ole kasvissyöjä. Olin useita vuosia kasvissyögä, joskin kalaa söin joskus. Nykyään syön myös harvaksiltaan kanaa ja kalkkunaa, joskus enemmän, joskus vähemmän. En kutsuisi itseäni kasvissyöjäksi, olen lihavammainen. :D Mikään puritaani en ole; ihan riemulla otamme vastaan appiukkokokelaan metsästämät hirvikimpaleet ja luut koirille ja miehelle. :) Ja olenpahan miehelle monesti paistanut pihviäkin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että parasta olisi hankkia liha metsästämällä taatusti luomua hirveä/peuraa/litua. Sitä minäkään en ymmärrä, että moni pitää metsästystä HIRVITTÄVÄNÄ, mutta samalla mätetään tyytyväisin nassuin niitä pienissä, ahtaissa oloissa asuneita nautapihvejä...
VastaaPoistaItselleni vain jäi Skotlannista niin elävänä mieleen erään liikkeen ikkunassa möllöttänyt paistettu kokonainen sika, ja kieltämättä se vähän barbaariselta näytti... Seuraavan kerran, kun näin possuja, olivat ne teidän blogissa olevia söpöyksiä. Aikamoinen kontrasti siis. :)
Mieluummin toki ostetaan liha suoraan tilalta tai vielä parempi, metsästetään/hankitaan metsästävältä sukulaiselta. Mieluummin meillä koiratkin syö tuoreita, lihaisia luita, kuin teollista koirannappulaa. Ja ilolla minä niitä niille annankin.
pinea: valikoituja paloja taidan tarjoilla. kyllä meilläkin ihannormaali markettikamaakin menee, toki. on vain mielekkäänpää pistää eetteriin jotain muuta. ainakin välillä.
VastaaPoistaonko teillä joku mahtava lihakauppa siellä josta saa poskipaloja vai miten olette onnistuneet niitä saamaan?
Hallin läheisyys pääkaupunkiseudulla helpottaa pitkälti valinnanmahdollisuuteen, muuten taitaa olla hiljaista. ja sinne on meiltä nyt turhan pitkä matka :(. mutta onneksi on suuri pakastin ja nuo tuottajat liki! ihmettelin kyllä paikallisessa supermarketissa ihan ääneen, ettei heidän lihatiskiltään löytynyt paikallisten luomutuottajien lihaa. hedelmä- ja viannesosastolta sentään!
Dea: lihavammainen :D. juu, metsästetty liha on sitä kaikkein eettisintä! meilläkin hirvipaisti odottaa pakkasessa kokkaamista - kun vaan uskaltaisi ottaa ekaa kertaa arvolihan työn alle.