Jukan äiti ja miehensä ovat monasti muistelleet ääneen nuoruutensa tanssipitoisia vuosia 1950-luvun lopulla. Ravintolassa tanssien lomassa nautittiin vilvoittelun vuoksi (?) sitruunasoodalla plantattua pöytäviina (grogi), kolmen tähden jaloviinaa vesilasilisällä tai pilsneriä. Tuolloin ravintolassa piti kahden alkoholipitoisen juoman jälkeen tilata ruokaa, jos mieli saada lisää juotavaa. Erityisen herkkuna huikopalana juomien keskellä tanssijat muistelivat oopperaleipää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan paistettu paahtoleipä sisälsi kuulemma vain jauhelihapihvin ja sen päällä paistetun kananmunan. Monet netistä löytyvät ohjeet suosittavat sekaan salaattia, sipulia ja etikkapunajuurta, mutta miettikääpä mikä katastrofi leivän seasta luiskahtanut punainen juuresviipale olisi ollut neitojen klänningeille!
Kun anoppini miehensä kera tuli meille lapsenvahdiksi, oli tarjottava ruoka helppo päättää. Jauhelihapihvit, kananmunat ja leipä paistettiin pannulla voissa. Etenkin tuo leivän paistaminen pannulla tuntui olevan merkityksellistä syömähenkilöiden mielestä autenttisuutta ajatellen.
Meillä leivät tarjottiin oluen kera, vaikka tansseissa ne kuulemma naposteltiin sellaisenaan ja tilattiin ehkä jo seuraavat grogit odottamaan.
Mä muistan miten äitini teki meille oopperavoileipiä pienenä ollessamme,mutta niissä ei ollut lihaa.Oopperavoileiviksi hän niitä kuitenkin kutsui ja juustokuori oli päällä.En edes muista mitä sen juuston alla oli,mutta sen muistan,että olivat hyviä...
VastaaPoistaYaelian: ihania tuollaiset makumuistot!
VastaaPoistakai näistä leivistä on monenlaisia versioita ja paha sanoa mikä on SE OIKEA. tämä kuitenkin sellaisena kuin Jukan äiti miehineen sen muistaa ja maistaa.
nää vois varmaan tehdä lindströminpiffeistäkin, jolloin saisi yhdistettyä sen punajuurenkin ruokaan.
Mahtavan näköisiä voileipiä, pakko myöntää! En ole koskaan tälläisistä kuullutkaan aiemmin, eli oon jäänyt varmasti paljosta paitsi. :P Pitäisi kokeilla.
VastaaPoistaOih, nostalgiafiiliksissä ollaan täälläkin! Meilläkin äiti teki välillä oopperavoileipiä, joihin tuli itsetehty jauhelihapihvi, paistettuja sipulirenkaita, paistettu kananmuna ja paahtoleipä. Leipä voideltiin ennen kokoamista vielä vahvalla sinapilla. Aah, oikein vesi herahtaa kielelle. Tuorein muisto näistä leivistä taitaa olla se, kun oikein maan perusteellisesti mönkään menneen ajokouluajon jälkeen pääsi kotiin ja äiti oli tehnyt oopperavoileipiä lohdutukseksi. Ihana äiti. :) Tosin siitä nyt on jo vuosia aikaa. Pitääkin verestää muistoja, kiitos muistutuksesta!
VastaaPoista-M
Hauska sattuma, me tehtiin samana päivänä arki-iltapalaksi paahtoleipää paistetulla kananmunalla! Pihvi kyllä puuttui välistä.
VastaaPoistaIlmeisesti me tehdään tulevana viikonloppuna jälleen jotain samantapaista, jos muistan ottaa luomuporsaan pakkasesta sulamaan...
Tuhti voileipä, käy aivan hyvin ateriasta, mutta salaatti erikseen mukaan.
VastaaPoistaInsanity: ja niin yksinkertaisia. suosittelemme! me käytimme lihana luomupossua, joka rasvaisuudessaan oli oikein onnistunut tähän settiin.
VastaaPoistaAnonyymi: ihania nämä leivän nostattamat nostalgia-aallot!lohturuoka jää monesti mieleen. muistan itse puíkkusiskon keittelemät kiisselit - se ei kylläkään ollut lohtuun vaan dagen efteriin silloin joskus ;).
Chez Jasu: tekin meinasitte maitokylpyä? mahtaako meille tulla samanlaista suoraa kuin tässä Joulun jälkeen Pastanjauhajien kanssa. Kokkasimme ja bloggasimme vallan samoja juttuja :).
arleena: juu, teksihän se salaatti toki hyvää, mutta autenttisuus rikkoontuisi. vaikka täytyy myöntää ettei meillä tanssittukaan. miksei, sitä nyt aloin ihmetellä ;).