Jukka halusi grillata sunnuntaina karitsaa. Koska halu iski mieheen vasta lauantaina, jotain pikaista maustamista piti kehittää. Lampaanjalka otettiin pakkasesta ja se suli huoneenlämmössä yön. Aamupalan jälkeen Jukka maustoi bäkäpään koiven "Grilliherkkuja"-kirjasta löytyneellä reseptillä. Ennen marinoimista Jukka viilteli karitsan jalkaa toiveena parempi maustuminen. Salvia tämän reseptin määrien mukaan ei kyllä maustu, joten sen voi huoletta jättää pois tai laittaa ronskisti lisää. 
Grillissämme ei ole kantta, joten Jukka kokeili käyttää nyt jo edesmenneen wokkipannumme kantta. Jostain tuntemattomasta syystä kansi on jäänyt kaappiin pyörimään. Kansi toimi hyvin, vaikkei tiivis ollutkaan. Lampaan pinta oli myös kannen alla todella kuuma, jolloin marinadisively grillaamisen aikana otti pintaan kiinni hienosti.
Ja kyllä nautittiin! Lammas oli pinnaltaan makeahkoa, hunajan ansiosta hiukan tahmaista. Soija toi silti kaivattua suolaisuutta. Väittäisin että maut olivat oikein kohdillaan! Liha oli maustunut yllättävän hyvin 7 tunnin marinoimisella. Lapsetkin pyysivät lihaa useasti lisää, poitsu kuitenkin välttäen karsinogeenipintaa.
HUNAJAINEN LAMMAS GRILLISSÄkaritsan etujalka
3 rkl hunajaa notkistettuna
3 rkl sitruunamehua
3 rkl soijakastiketta
(1 tl murkattua salviaa)
Notkista hunaja kuumentamalla hetki (mikrossa) tai käytä juoksevaa hunajaa. Sekoita marinadiainekset keskenään. Sujauta jalka muovipussiin, kaada perään marinadiainekset ja sulje tiiviisti. Huljuttele pussia niin että jalka maustuu kauttaaltaan. Jätä maustumaan välillä käännellen. Meillä lammas maustui noin 7 tuntia ennen grilliin menoa.
Ota liha pussista. Säilytä marinadit.
Grillaa jalkaa kannen alla, välillä käännellen, noin puoli tuntia. Valele jalkaa grillaamisen aikana marinadilla.
Anna jalan vetäytyä kymmenisen minuuttia ja pilko.
Grillilammasta, nams. Olen niin onnellinen, että pääsen taas teidän grillin ääreen. Seura ja veivattava grilli tekivät viimeksi vaikutuksen. :)
VastaaPoistaKoska en kehtaa tulla ilman virtuaalituliaisia, palasin taas blogimaailmaan ja kirjoitin pitkästä aikaa. Järkyttävää, miten aika on keväällä mennyt nopeasti ja sen ajan on täyttänyt kaikki muu. Ehkä heinäkuussa helpottaa. Pohdin pitkään, jatkanko edes ollenkaan bloggaamista ja jos, miten, mutta mennään tällä ja katsotaan, kuinka hyvää tulee ja lukeeko joku vielä. Ainakin ajattelin pyrkiä lyhyempiin teksteihin ja kivoihin kuviin. On siinä tavoitteet. :)
Olen kyllä niin ihastunut teidän tapaan laittaa ruokaa, kun käytätte pientilojen tuotteita ja suositte lähiruokaa. Näin kuuluukin olla! Itse käyn aktiivisesti ah-niin-ihanassa Hakaniemen hallissa juuri siksi, että siellä tiedetään tarkkaan ruokien alkuperä. Pientilajuustoja, samana päivänä kalastettua kalaa... Mikä voi olla parempaa?
VastaaPoistaKyselen muuten vielä täälläkin:
VastaaPoistaMuistatteko blogia, jossa tehtiin japanilaisvaikutteista ruokaa? Suomalaisia olivat blogin pitäjät, mutta ehkä asuivat japanissa tms... Blogin nimi oli ehkä jotain, mikä liittyi puutarhaan tai sammakoihin. Juu, hyvät ovat muistikuvani. :D Blogi sittemmin laitettiin jäihin ja he perustivat uuden, enkä nyt löydä kumpaakaan.
Apua?
Rauna: mekin ollaan kovasti iloisia saadessamme sinut ja herkkusi grillimme äärelle :).
VastaaPoistaihania kuvia blogissasi olikin ja varmasti mieleenpainunut matka. olen itsekin joskus haaveillut tuosta Sumarin paikasta, kun olen siitä hyvää kuullut. etenkin tunnelma oli tehnyt kaveriini vaikutuksen.
Dea: me suosimme juu näitä pientilallisia paitsi mainitsemistasi syistä, myös esimerkiksi maukkuuden vuoksi. tilakäynnit vaativat hiukan vaivaa (etukäteistilaus ja paikalle ajaminen) mutta ihmiset ja tarinat ovat aina moninkertaisesti vaivan arvoisia!
Sammakon ensimmäinen blogi oli Kasvimaalta keittiöön, välissä pineaksi sittemmin itseään tituleerannut herkkusuu piti blogia nimeltä Ripauksia ja veitsenkärjellisiä. Nyt suomalais-japanilainen pariskunta kokkaa Ranskassa ja pitää blogia nimeltä Kirjeitä keittiöstä.
Merituuli, sainkin jo Nelleltä vastauksen Pastanjauhannan kommenttilootassa. :) Meillä pientilatuotteet ostetaan tosiaan hallista tai Maatilatorilta Lasipalatsin kulmilta, mutta hyvä näinkin! Myös mökille mentäessämme pysähdymme aina kojussa tienvarressa, jossa on jo vuosikymmeniä myyty oman tilan mansikkaa, tomaattia, kurkkua, sipulia... Missään koko maailmassa en ole IKINÄ syönyt niin makeita ja ihania tomaatteja! :) Lisäksi Salossa ja jopa Kirkkonummella on usein mainittu ihan citymarketissakin, että vihannesten viljelijä on sejase paikkakunnalta x. Eipä näy Helsingissä tätä...
VastaaPoistaSiinä voisi olla kyselemisen tai vaatimisen paikka omalta kauppiaalta. Ja toisaalta kehumisen paikka kun niitä toivomiaan tuotteita löytyy! Meillä vaihtui kauppa kevättalvella valikoiman vuoksi.
VastaaPoista