Kun viikonloput eivät riitä

On selvää, etteivät kesässä riitä viikonloput kaikkeen kivaan tekemiseen. Onneksi kesäiltoina töidenkin jälkeen jaksaa jotenkin kummasti enemmän. Niinpä kutsuimme Nellen ja miehensä kylään ruualle ihan tavallisen arki-iltana. Olipa ihana istahtaa ruokapöydän äärelle porukalla ja turista kaikenmoista ruuasta, elämänmenosta ja päivien kulusta.

Ruokalajien valintaa ohjasi pääosin se, että Nelle oli maininnut muutamien postausten kohdalla kommenteissa ne heille uusiksi ruokalajeiksi. Tykkäämme monesti kokeilla uusia juttuja vieraiden saapuessa pöytäämme, mutta nyt koin helpommaksi lähteä liikkeelle ainakin kerran kokeilluilla ruuilla. Muistattehan saarikeikkamme herkut Nellen hoivissa...?

Ruokaa valmisteltiin jo aika pitkälle edellisenä iltana, jotta paniikinomainen kokkaus puuttuisi vierailuillasta. Esimerkiksi sumisalaatti laitettiin jääkaappiin maustumaan jo yöksi ja vasta ennen tarjoilua joukkoon lisättiin mötkityt nuudelit ja paahdetut seesaminsiemenet. Omenapiirakankin tein jo edellisenä iltana.

Juomaksi valikoitui olut, tarkemmin sanottuna Vakka-Suomen Panimon hienostuneet ja hyvät oluet. Laitoimme tarjolle montaa sorttia, joista jokainen sai valita omantyyppisensä juoman. Mielestämme varsinkin friteerattujen ruokien kanssa olut on oikein passeli juoma, samoin soijamaustettujen grilliruokien. Vieraiden tullessa syömään kanssamme on kiva kattaa juhlavampaa pienpanimoiden olutta, jotka on pantu huolella ja intohimolla.

Pöytään kannettiin mustalla teellä savustettua lohta, jonka päälle Jukka hakkeloi limeä ja chiliä. Aina ihania friteerattuja luomupossun poskia pankopaneroinnilla. Nämä vaan ovat niin herkkuja, ehkä (meidän ruokapöydässämme esiintyvän) harvinaisuutensakin takia. Possupaloja dipattiin Jukan edellisiltana keittelemään, nyt huoneenlämpöisenä tarjottavaan soosuun, joka oli oikein onnistunutta. Sumisalaattia, jonka teimme tällä kertaa varhaiskaalista ilman porkkanaa. Maku oli yhtä hyvä kuin viimeksikin, mutta tykkään enemmän punakaalipitoisesta ulkonäöstä.

Soijamarinoituja, grillattuja broilerin sydämiä ja kivipiiroja. Ensinmainitut ovat mielestämme oikein herkkuja - mukavia suupaloja, rakenteeltaan ihanan kiinteitä ja maultaan suolaisen maistuvia. Kivipiiroja teimme nyt ensimmäistä ja ehkä myös viimeistä kertaa. En pitänyt niiden rakenteesta lainkaan ja puolet kivipiirasta oli syömäkelvotonta osaa, ainakin meikäläisen purukalustolla. Voi silti olla että toisella tavalla valmistettuna nuo lihasmahat olisivat herkkuakin, tiedä häntä.

Jälkiruuaksi nautimme (pienen huilingin jälkeen) ravintola Juuren Antti Ahokkaan reseptoimaa omenapiirakkaa, jonka ohjeen laitan joskus myös tänne sivullemme. Tykkäämme itse siitä kovasti jäätelön kera nautittuna, enkä ole yhtään negatiivista kommenttia kuullut siitä muiltakaan maistaneilta.

Ihan kaikille tutuillemme en lähtisi tekemään tällaisia vahvasti sisäelin-/oudompiruhonosapainotteisia menuita, mutta bloginsa ja lyhyen mutta antoisan kaveruutemme myötä uskalsin niitä Nellelle ja miehellensä tarjota.

Ilta oli oikein mutkaton ja mukava, kuten heidän kanssaan olemme jo tottuneet. Nellen versiota tiistaistamme voit lukea täältä. Blogissaan Nelle on mm. osuvasti kuvaillut erilaisia makukokemuksia. Kiitos vielä vieraillemme virkistävästä seurasta ja ihanista tuliaisista!