Metsässäkäynnit sienien ja marjojen perässä ovat olleet tänäkin vuonna ihania pikku retkiä. Olemme niiden aikana nähneet valtavan kurkiparven, muurahaiskekoja ja paljon muuta mielenkiintoista. Luonnon ihmeisiin ja nautintoihin on tullut upottua myös kotona peiton alla, nimittäin Petri Hautalan tänä syksynä julkaistua "Tuulenhuminaa"-lukiessa.
Kirjassa on tietoiskuja luonnon kasveista ja eläimistä, miehen omia tarinoita luonnossa liikkumisesta ja luonnon arvostamisesta. Hiljaisuudesta, jota huumaavan ihana tuulenhumina säestää.
Itseäni kiinnosti - kas kummaa- eniten kirjan ruokaisa osuus. Petri Hautalan luonnossa nautitut herkut eivät olekaan sitä "nötkötti" ja makaronivellilinjaa, johon lyhyehkön partiourani aikana tutustuin. Mies nostaa metsään aina viemälle posliinilautaselle sellaisia herkkuja kuin fenkolirisotto, köyhiä ritareita kuusenkerkkösiirapilla ja kuvassakin herra hirven kummastelemaa paistettua lammasta, korvasieniä ja nuotioleipää.
Jokainen resepti kertoo paitsi tarvittavat raaka-aineet, myös kaivattavan välineistön, joka monesti on retkikeitin ja veitsi. Tulentekoonkin annetaan vinkkiä.
Oletin kirjan sisältävän enemmän villikasveja, joten siinä suhteessa hiukan petyin. Toki kirjan resepteissä esiintyy paljon luonnon raaka-aineita, esimerkiksi nokkosta keitossa ja pestossa, vuohenputkea salaatissa, sieniä eri muodoissa sekä villimarjoja.
Oletin kirjan sisältävän enemmän villikasveja, joten siinä suhteessa hiukan petyin. Toki kirjan resepteissä esiintyy paljon luonnon raaka-aineita, esimerkiksi nokkosta keitossa ja pestossa, vuohenputkea salaatissa, sieniä eri muodoissa sekä villimarjoja.
Kirja toi minulle oivalluksen, ettei retkievään tarvitse olla muonaa, vaan se on parhaimmillaan gourmet-ruokaa, kauniisti esillepantuna. Nyt himottaisi viedä lapset retkelle niin että valmistaisimme ruuat itse metsässä. Uskon että se olisi heille suuri elämys!
Kirjan lakritsa-kirsikkahilloke mennee kokeiluun ihan kotikeittissäkin.
Petri Hautalalla on myös aiheesta tunnelmallinen blogi ja facebook-sivut.
Mikä siinä onkin, että retkieväs aina mielletään makaronimössöksi tai makkaraksi enintään kera valmiiden eväsleipien. Partioleirillä viime kesänä ollessani tehtiin iltapalaksi lämpimiä voileipiä nuotiolla - ai että oli hyvää, muurinpohjalettupannun (sen pienen) kantaa päivärepussa helposti mukanaan ja sillä valmistuu Vaikka Mitä, kuten vaikka wokkia suomalaisittain. Retkiruokiin olen yrittänyt panostaa, niin omilla kuin partioreissuilla :) Upeaa syksyä teillekkin, seuraavia kuulaita eväsretkiä itsekin odotellen :)
VastaaPoistaNäinpä Piia! Tehtiin meilläkin partioleireillä mm. lettuja nuotiolla, mutta kyllä itse trangialla valmistettuna se oli melkein noita mainitsemiani.
VastaaPoistaNuotiolla valmistetut leivät kuulostavat maukkailta - niihinhän voisi paiston jälkeen nakata mukaan vaikkapa villivihreitäkin. Ja wokatut sienet - nam!
Mukavaa retkisyksyä sinulle Piia!
Itse olen innostunut muonittajan hommasta leireillä, pääsee näyttämään että leirieväs voi olla ihan mitä vain :) Isompien kanssa on tullut paistettua mm. lohimedaljonkeja trangialla.
VastaaPoistaTuo villiruoka pitääkin nostaa keväällä retkieväiden aateliin mukaan! :)
Olispas mukava olla sinun syötettäväsi :).
VastaaPoistaVilliruuat ehdottomasti repertuaariin! Mikäs sen helpompaa kun ei tarvitse laahata mukanakaan ja saa aivan tuoretta apetta nauttia.