Juhlistimme viime viikonloppuna muutaman muunkin ruokainnostuneen kanssa Oulussa 5-vuotiasta Pastanjauhantaa-ruokablogia. Kyseinen blogi on ollut suuresti vaikuttamassa siihen, että omammekin aikanaan aloitettiin. Jauhantapajan Rosmariini ja Pippurimylly ovat superystävällisiä ja välistä hiukan (hyvällä tavalla) hervottomia ihmisiä, joiden kanssa on aina hauskaa! Olemme pitäneet heihin, kuten muihinkin ruokabloggaajiin tutustumista suurena ilona!
Tarjolla oli vaikka mitä maistuvaa. Aloituskuvassa on mm. kilo hunajaa ja sichuaninpippuria friteerattujen pähkinöiden yllä - koukuttavaa! Ohjeistus oli El Bulli:n keittokirjasta ja toteutus oululaisen osaajan käsialaa. Peruspöperölän Virpi oli leipaissut ihanan muhevaa sipulipiirakkaa, jota taisin ottaa parikin palaa.
Virpi oli myös kotikeittiössään jauhanut (roiskeiden kera kuulemma) hirveä jauhelihaksi, josta oli sitten omin kätösin pyöritellyt meille hyvin metsätunnelman tavoittaneet rosmariinihavuiset hirvipullat.
Katkarapukasari oli Rosmariinin hämmentelemä. Se maistui oikein oivalta no-knead-leivän kanssa. Kasarin ohje löytyy Pastanjauhannan alkuajoilta. Isäntäpari kertoikin tehneensä erilaisia herkkuja blogin matkan varrelta.
(Diplomi-)insinöörikeittiön Pekan gazpacho ja erityisesti juustopitoiset leivät maistuivat hurjan hyvin. 
Gintonic-sorbetti toimi ihanana raikasteena kaiken yltäkylläisyyden keskellä!
Meillä on näköjään jäänyt kuvaamatta ainakin Thomas Kellerin ohjeistama herkkuruoka naudasta sienipastalla, jonka oli pyöräyttänyt kokoon Panu. Myös grillaamamme luomupossun kaslerit on unohtunut kuvata, samoin Virpin mehevä hillatiramisu. Fotoa vaille ovat jääneet myös Pastanjauhajien saamat lahjat, joista kommentoija-Emman antama uusi lukija oli mielestäni tosi kekseliäs!
Koko iltaa leimasi oululaisten tekemisen meininki meidän etelän hetelmien nauttiessa pöydän ääressä. Tässä saatetaan kokoon makoisia, perunapohjaisia intialaispalleroita.
Panu on ohjeistanut moisten herkkujen tekoa ja niihin tutustumista tarkemmin Kulinaarimurulan kommenttilootassa.
Näistä leivistä minulla ei ole ollut hajuakaan ennen kuvien katselua. Olisiko ollut niin, että eräiden kohdalla syömistä ruvettiin illan mittaa rajoittamaan...?
Komiat oli kinkerit kaikelleen. Sunnuntaista mainittakoon vain, että Jukka lähti aika tuoreen oloisena puku päällä kohti Brysseliä aamuyöstä (vai yöaamusta?) samalla kun viimeiset vieraat kömpivät taksiin...Minä rakastuin Oulun lentokenttään siinä vaiheessa kun näin siellä myytävänä mustikkakeittoa pillimehuna.
Ja vielä mainittakoon - ennen pilleitä piipahdimme Oulun kauppahallissa, josta mukaan lähti Nelituulian konvehteja. Mustikkaiset olivat parhaita. Samalla reissulla opimme, että maiva on Perämeressä elävä muikkukala.
Heh, ei se ihmekään jos ihan kaikista ruokalajeista ei ole muisti- tahi makukuvia. Ruokaa oli niin paljon niin pitkällä aikavälillä että osa on mennyt ihan ohi kyllä.
VastaaPoistaKävi kyllä Jukkaa sääliksi sen erittäin epäinhimillisen lentoajan vuoksi.
Huippukivvaa oli ja ihan parasta, että saatiin teidät etelän ihanat nauttimaan oululaisestakin ruokameiningistä. Toivottavasti tuutte joskus toistekin!
Virpi: Ihan varmasti tullaan toistekin ja lämpimästi tervetuloa vaikka koko rymysakilla tännekin päin!
VastaaPoistaKivvaa oli, kyllä!
Nuo leivät lyö kyllä mullakin ihan tyhjää. Ootko varma, etteivät ne oo Pelekian prinssin Jukalle evvääks tekemiä?
VastaaPoistaEhkä niitä tarjottiin Jaana jossain sivupöydillä, eivätkä ne, jotka olivat ahterinsa/pikku peppunsa pöydän ääreen tukevasti istuttaneet, ylettyneet niihin.
VastaaPoistaVoi tuo sun teoriaskin olla oikea. Tai sitten mustanaamio oli iskenyt.
Mä muistan nähneeni tuon leipätarjottimen siinä sohvapöydällä mutta eipä nälkä niin vaivannut, että olisin jaksanut nostaa ahteriani siitä pöydän ääreltä, joten minäkään en tehnyt lähempää tuttavuutta niiden kanssa. Mutta sen rohkenisin väittää, että eivät ole prinssin hiukopalaa :)
VastaaPoistaHervoton on muuten oikein osuva sana kuvaamaan meikäläistä! :)
VastaaPoistaNuo leivät jemmattiin jääkaappiin odottamaan tarpeeksi nälkäistä hetkeä, joka tuli vasta sitten sunnuntain puolella. Olivat muuten makoisia!
Olen vieläkin niin innoissani ja onnellinen siitä, kun jaksoitte raahautua juhlistamaan blogiamme tänne Perämeren äärelle. <3
emma: kuitti :)
VastaaPoistaRoskis: niin on hyvä kuvaus :)!
Minäkin olen onnellinen että lähdettiin, Perämeriläiset <3!
kokojan teillä pilleitä :)
VastaaPoistapillimustikkakeittoa muuten myydään prismoissa
aleksi: Miten niin koko ajan?
VastaaPoistaVarmasti myydäänkin niin, mutta siihen oloon siinä paikassa sopi kuin nenä päähän - jääkylmänä ;). Minkä puljun mehua se oli? Ihmettelin pillin ulkomuotoa - päästä kiinni ja reikiä kyljessä.
Vastaan itse itselleni Prismakäynnin jälkeen: mehu oli Riitan herkun.
VastaaPoista