Ystävämme olivat jo aikansa uhkailleet meitä etana-aterialla. Viime viikonloppuna he sitten toteuttivat uhkailunsa, onneksemme, osana ihanaa lauantai-iltaa.
Etanat oli nakattu pannuun alkupalaksi, Pastanjauhajien blogista löytyvällä sinihomejuustoisella ohjeella. Tykkäsimme etanoista hurjasti näin valmistettuna!
Etanoiden kanssa nautittiin Alkosta löytynyttä, chileläistä Adope-valkoviiniä. Viini on valmistettu Gewürztraminer-rypäleistä. Kuiva, selkeästi ruusulta tuoksuva ja maistuva sitruunainenkin viini sopi mielestämme oikein hyvin vahvasti maistuvien, suolaisten sinihome-etanoiden kanssa. Myös viinin luomu-laatuisuus toi plussaa.
Tarjoilusta innostuneina täpötäydet kaappimme saavatkin nyt venyttää laitojaan, sillä sinne on mahduttava vielä ostamamme etanapannutkin. Pannuostoksissa päädyimme Chez Prismasta löytyviin mataliin, lautastyyppisiin ratkaisuihin. Pinottuna ne vievät tosi paljon vähemmän tilaa kuin samaan tarkoitukseen valjastetut, paksut, kahvalliset alustat.
Me paistoimme rapsakaksi lisäksi ilmakuivattua possun poskea, jonka tuomitsimme yksimielisesti liian vahvaksi mauksi etanoiden kanssa. Seuraavaksi edetään serranolla tai jollakin italialaisella ilmakuivatulla kinkulla, koska idea on loistava! En usko että etanat hätkähtäisivät, jos mukaan raastaisi myös hitusen sitruunan kuorta.
SITRUUNAISET ETANAT RAPSAKALLA POSSULLA
kahdelle
200g isoja etanoita suolaliemessä (säilykepurkki 200g, josta etanoita 125g =noin 18 kpl)
50g voita
1rkl sitruunamehua
1 suuri valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
4 siivua ilmakuivattua kinkkua
200g isoja etanoita suolaliemessä (säilykepurkki 200g, josta etanoita 125g =noin 18 kpl)
50g voita
1rkl sitruunamehua
1 suuri valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
4 siivua ilmakuivattua kinkkua
vaaleaa leipää
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Valuta etanat suolaliemestä, huuhtele hanan alla ja valuta huolella uudelleen. Sekoita pehmeään tai sulatettuun voihin sitruunamehu ja silputtu valkosipulinkynsi. Laita seokseen hivenen suolaa. Laita etanat etanapannun kolosiin ja lusikoi voiseosta kolot täyteen.
Rapsakoita kinkut(/posket) haluamallasi tavalla. Me laitoimme ne (pekonin tapaan) kylmälle pannulle ja paistoimme molemmin puolin kauniin värisiksi keskilämmöllä. Sitten siirsimme ilmakuivatut kinkut talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Jäähdyttyään pilkoimme kinkut murenoiksi.
Kinkkujen rapsakoituessa laita etanat uuniin 10-15 minuutiksi. Jos haluat välttyä uunin siivoamiselta, laita pannu joko pellin tai suuren uunivuoan päälle, sillä rasva saattaa tiristä yli laidan.
Laita kinkkumurenat kippoon ja tarjoa etanoiden kanssa vaalean leivän kera. Laita samaan suulliseen etanaa ja rapeaa kinkkua. Leipäpalalla voit koukkia kaikki ihanat rasvat etanapannun koloista.
Ihanaa! etanoita! Ihanaa!
VastaaPoistaKuulosti hyvältä tuo rapsakoitunut ilmakuivattu kinkku.Täytyy kokeilla. Pekonihan on perinteisesti hyvää.
Sitruunan kuorikin sopii varmasti. Minä saatan puristaa valmiiseen etana-annokseen sitruunalohkoa noin muutenkin vaan.
Pitääpä kaivaa taas etanapannut esille.
Sitruunankuori ja etanoiden päälle puristettu sitruuna toimii taatusti!
VastaaPoistaNanna: Me olemme päässeet etanoiden makuun vasta tänä kesänä Pariisin myötä, mutta onneksi edes nyt.
VastaaPoistaTuolla Pastanjauhajien linkissä oli myös etanaisen ihanien brushettojen ohje kommenteissa.
Hannele: Toimii :)! Siitä tuli raikkautta vastapainona voille.
Jos jollain muuten on vinkata ihania etana ohjeita, niitä otetaan meillä mieluusti vastaan!
Etanat on herkkua,nam! Tuolla tavoin söisin mielelläni niitä,kuulostaa tosi namilta!
VastaaPoistaEdellisistä etanoista onkin vierähtänyt tovi, pitänee korjata tilanne.
VastaaPoistaYaelian ja Hanna: Milläs tavalla valmistettuna te yleensä syötte etananne?
VastaaPoistaEn ihmettele yhtään, että tämä ruoka löytyy monesti ravintoloiden listalta. On niin helppoa, maukasta ja etanat tölkissä hyvinsäilyviä.
No vaikket multa kysynykkään, niin mä vastaan. :)
VastaaPoistaEtanoiden nauttiminen on niitä lajeja ainakin mulle, että perinteisen pienissä variaatioissa tulee pysyteltyä, en ole tähän mennessä ryhtynyt siis mihkään etanavartaiden tekoon. Tärkeä lisuke on aina tuore leipä. Ja valkosipuli. Perinteisesti siis valkosipulissa tai sinihomejuustokuorrutteella, tai parmesan/krutonki/persilja hässäkkä, eri variaatiot pekonilla, usein siis tuo sitruunan puristus mukana. Nyt aion kokeilla vuohenjuustolla - ellet sinä sitten ehdi ennen... olen myö syönyt kermaisessa valkoviini/vsipuli liemessä, myös hyvää.
Aivan super iloisena yllätyksenä huomasin viime talvena, että Tahkon jokaikinen(varmaan) rinneravintola tarjoaa etana-annoksia!
Mikäs sen maukkaampi rinnepysähdys!
Mutta tervetuloa etanoiden ihmeelliseen maailmaan. Ainut ongelma on että ne tulevat aina ravintolassa syödessä tarjolla ollessaan syrjäyttämään muut alkuruokavauhtoehdot!
Vaikken sitä Nanna suoraan sinulta kysynytkään niin ompas mukavaa että sinä suoraan vastasit :).
VastaaPoistaTuo leipä on tosiaan ihan pakollinen juttu, jotta saa kolosista ihanat voit ongittua talteen...aah!
Parmesaaniakin voisi tosiaan kokeilla ja persiljaa, kun lehtisellainen vielä rehevöi pihalla.
Eikä se valkkari varmaan huono olisi... Kiitos vinkeistä!
Etanat ON ihania! Onneksi voitin menneisyydessä ennakkoluuloni ja uskaltauduin maistamaan, sillä muuten jäisi paljosta paitsi.
VastaaPoistaKotona jos laitan, niin teen yleensä ihan perinteisen valkosipulivoi+sinihomejuusto -kombinaation. Ja sitä tuoretta leipää tietty, et saa ongittua ne ihanat rasvat parempiin suihin.
Ravintola Puistolassa maistoin pernod-pekonietanoita, jotka oli järjettömän hyviä. En tiedä tosin tarkemmin kuinka ja missä vaiheessa sitä pernodia oli käytetty, pekonia oli silppuna etanoiden kanssa pannussa.
Pernod-etanoita...mielenkiintoista!
VastaaPoistaMeillä on takataskussa toinekin oikein herkku etanaohje, laittanemme sen piakkoin tänne blogiinkin :)
Nyttemmin olen oppinut, että nämä matalat etana-astiat on tarkoitettu niille kuoressaan valmistettuville etanoille. Hyvin toimii silti näinkin!
VastaaPoista