Tanskan turnee, osa 3: Legolandiassa ja länsirannikolla

Nyborgin jälkeen matkamme jatkui manner-Tanskaan, Koldingin kaupunkiin. Majoituimme siellä autokauppojen keskelle hotelli Scandiciin. Aamiainen hotellissa oli ihan loistava! Tarjolla oli paljon luomua ja runsaasti hedelmiä valmiiksi pilkottuna. Esimerkiksi ananas oli huippumakeaa. Loppuhuipennus aamupalalle oli letut mansikkahillolla.

Scandic mainosti Jamie Oliverin olleen mukana kehittelemässä lastenmenua illalliselle. Respasta teroitettiin meille ettei Jamppa itse ole tekemässä annoksia - ai jaa! Oli tarvittu julkkiskokki konsultoimaan, jotta lasten menu oli saatu tähän malliin:

Kolmas reissupäivä oli pyhitetty kokonaisuudessaan Legolandialle. Perheemme isä ja poika ovat ihan pöllöinä noihin toisiinsakiinnittyviin palikoihin, joskin ovat ne meidän tyttöjenkin mielestä kivoja. Pullaasyöneinä pääsimme sisään puistoon huomattavasti edukkaammin. Kokopäiväisestä sateesta huolimatta vietimme oikein mukavat seitsemän tuntia Legolandiassa. Ihastelimme pienoismaailmaa, kävimme perheenä erilaisilla ajeluilla, katselimme leppoisia esityksiä ja mussutimme eväitä. Legolandia olisi tarjonnut puitteiltaan hienoja ravintoloita, kuten esimerkiksi ritarilinnan tai nuotiopiirin intiianitelttojen vieressä, mutta paikasta löytyi mukavasti myös eväspöytiä ja piknik-aluekin.

meijeri Legolandian malliin, jossa maitopurnukat siirtyivät eteenpäin hihnalla

Hiukan vettyneinä jatkoimme Billundin Legolandiasta länsirannikolle. Matkalla pysähdyimme nälkää kiljuvien vatsojemme kanssa todella onnistuneesti italialaiseen ravintolaan. Paikka oli italiaa puhuvia miehiä myöden aika autenttinen ja ruoka hyvää. Oma äyriäispastani ja poitsun pasta bolognese olivat maistuvia. Tyttäremme otti lasten listalta nakki-kinkkupitsan tykäten kovasti. (Tämä idea pistetään pizzahetkiä varten korvan taakse).

Rannikolla viivyimme kolme yötä huoneistohotellissa Søndervig:ssä. Hiekkaharjun takana jylisivät valtameren aallot, ja siellä viihdyimmekin usein simpukoita keräillen ja aaltoja pakoon juosten. Ilmat olivat asteiltaam alle kahtakymppiä, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. Hotellissamme oli "kylpylä", jossa lapsemme tykkäsivät polskutella.

Majapaikkamme viereisellä tontilla oli upeita hiekkaveistoksia, joita kävimme kummastelemassa.

Lähistöllä törrötti myös majakka, johon kiipeämällä avautui komeat maisemat.

Valtameren rannalla kasvoi joka puoella kurtturuusua, jonka terälehtiä oli pakko kerätä. Itseasiassa tyttäremme napsi niitä koko ajan ja söi "karkkeina". Terälehdet olivat kotopuskiemme vastaaviin verrattuna paksumpia ja makeampia. Liekö valtameren tuiverrus ja karut elinolot tehneet tehtäväänsä.

Keittelin terälehdistä hilloa lasten päiväunien aikaan ja loput vaaleanpunaiset kaunottaret upotin välipalalettuhin.

Teimme jonkun verran ruokaa myös huoneistohotellillamme. Tässä paahdetaan aamupalaleipiä. En olisi varmaan ikinä keksinyt ilman miestäni, mikä laite tuo on. (Älkääkä nyt vaan kukaan sanoko että se on oikeasti terassilämmitin).

Jokaisesta tanskalaisesta ruokakaupasta kokoon tai hintatasoon katsomatta oli ylihelppoa havaita ja ostaa luomua. Ainakin hakemissamme artikkeleissa oli aina valittavana myös luomuvaihtoehto. Tätä toivoisin Suomeenkin.

Tilasin Jukalta yhtenä leppoisana päivänä kaupasta valkoista kalaa ja mies toi "havkat":a. Google antoi tulokseksi kalan olevan kissakala eli merikissa, ja WWF:n kalaopas kertoi sen olevan uhanlainen. Eli ei näin. Kun kala nyt kuitenkin oli shopautettu, täytyi se syödäkin. Paistoin palan runsaassa voissa pannulla molemmin puolin. Kala tarjoiltiin pannulla muhitettujen, viinilorauksella aateloitujen sipulien, yrttisten, uunipaahdettujen uusien perunoiden ja salaatin kera. Kala ei ollut mitenkään erityisen makuista ja rakenne oli aika pehmeä. Emme jää siis kaipaamaan mitään vaikka emme tätä kalaa enää uudestaan saisi. Kokonaisuutena päivällinen oli kuitenkin oikein raikas ja maukas!

Hyvä valkkari vaalean kalan kanssa.

Yhtenä iltana ajoimme Søndervigistä lähelle Hvide Sandeen kalaravintolaan, joka kutsui itseään Under Broen-nimellä. Vaan emmepä ajaisi toiste. Jouduimme odottamaan lasten kanssa pääruokaamme tunnin! Kun annokset sitten saapuivat, ne olivat ehkä keskinkertaistakin laimeampia esityksiä. Itse otin päivän kala-annoksen ja Jukka pariloitua paikallista kalaa. Ihan mitätön ravintolareissu.

Vielä yksi reissupostaus tulossa likiaikoina.