Viikonloppumme vierähti nopeasti, mutta hyvin herkullisesti ja naururikkaasti Rauman seutukunnassa tyttäremme kummien mökillä. Yksi suurista elämys- ja ohjelmanumeroista oli rapujuhlat, mutta vasta sen jälkeen kun saksiniekat oli pyydystetty ja valmistettu. Me foodiet olimme tietysti innolla mukana toiminnassa, ensikertalaisina.
Perjantai-illalla jo valmiina paikoillaan oleviin mertoihin vietiin särkipaloja syötiksi.
Lauantaina aamusella miehet soutelivat hakemaan saaliit merroista. Nyt tuloksena oli 38 komeaa täplärapua ja melkein saman verran alamittaisia, jotka heitettiin takaisin Pyhäjärveen jatkamaan kasvuaan.
Tällä kaverilla oli hurjan komeat sakset!
RAPUJEN KEITTÄMINEN
40 rapua
6 litraa vettä
240 g karkeaa merisuolaa
6 sokeripalaa
nippu tuoretta tilliä
Varaa iso kattila. Kaada sinne vesi kiehumaan. Lisää suola ja sokeripalat. Jokaista vesilitraa kohden kokeneemmat neuvoivat laittamaan yhden sokeripalan ja 40 g suolaa.
Kun vesi kiehuu kunnolla, sinne nakataan elävät ravut. Jos ravuissa on kovasti kokoeroa, ne voi laittaa eri kattiloihinkin kiehumaan.
Laita päälle tuore tillinippu ja sulje kansi jotta vesi alkaa kiehua nopeammin uudestaan. Kun vesi sitten alkaa kiehua, se saa tehdä niin 12 minuuttia.
Jäähdytä ravut keitinliemessään mahdollisimman nopeasti. Me laitoimme kattilan isompaan saaviin, jossa oli valmiiksi kylmää vettä ja pohjalla kiviä. Kivet siksi, että kylmä vesi ympäröisi kattilaa joka puolelta. Jos kattilan reunat yltäisivät jäähdytysastian reunojen yli, voisi veden pitää juoksevana jolloin se olisi koko ajan kylmää. Me tyydyimme vaihtamaan vettä useasti nostaen kattilan välillä pois saavista. Kun liemi ja ravut ovat riittävän hyvin jäähtyneet, ne laitetaan kylmään maustumaan. Tällöin voi vielä lisätä tuoretta tilliä sekaan. Meillä maustumisaika oli 8 tuntia.
Pelkäsimme aluksi että ravuista tulisi liian suolaisia, mutta ihan priimojahan nuo olivat!
Me katoimme rapupöydän ulos illan hämäryyteen. Tuikut loistivat tunnelmallisesti terassin kaiteilla. Rapuröykkiön lisäksi pöytään nostettiin paahdettua leipää.
Rapuviininä kelpasi laseihin kaadella chileläistä valkoviiniä, joka oli raikas ja hapokas. Snapsina meillä oli Koskenkorvan mustikkavodka, joka yllätykseksemme oli erittäin mustikkaisen makuinen, hyvä.
Pyrstö! Snapsi. Ja taas laulettiin. Illalla hyvin toisiinsa sointuneet äänemme olivat yön aikana videossa muuntuneet melko karmean kuuloisiksi. Yön yli kamerassasäilömisen sijaan ne olisi varmaan pitänyt ladata YouTube:en heti tuoreeltaan.
RAVUNPERKEET HYÖDYNSIN tänään lounaalla risoton liemeksi. Keitin ravun kuoret, päät ja imeskellyt sakset (siis kaiken syömättä jääneen rapuaineksen) kattilassa yhdessä purjon vihreän osan, sipulinvarsinipun ja kolmen lehtisellerinvarren kanssa. Liemen laitoin sitten risottoon ja hyvää tuli!
Lapsuudesta Pohjois-Pohjanmaalla on jäänyt niin hyvänä mieleen syksyiset ravustukset, kunnes rapurutto tuhosi kotimaisen rapukannan ja tämä ilo loppui. Mutta kyllä sitä polleana heiteltiin rapuja keitinliemeen ja imettiin saksista nesteet! Upeaa, että pääsitte mukaan ravustukseen :)
VastaaPoistaHieno kokemus varmasti.
VastaaPoistaMinä se aina joudun tyytymään pakkasrapuihin.
Piia ja Nanna: Monta kertaa on tuosta puhuttu ja nyt saatiin toteutuksen asteelle, onneksi.
VastaaPoistaMekin olemme tyytyneet tähän asti pakasteisiin. Viime vuonna yritimme tilata muutamaa kymmentä rapua, mutta paikallinen ravustaja ei toimittanut niin pieniä määriä.
Emäntämme kunniaksi on muuten sanottava, että ravut oli aseteltu tosi tarkkaan ja hienosti keoksi, kunnes yksi Merituuli kantoi vadin ulos ja hetken terassilla köllötti muutama rapu.
Rapujuhlat on parhautta! Mahtavia kuvia. Hassua miten ravut aina vetää saksensa tuolleen levälleen kun ne nostaa.
VastaaPoistaItsekkin keitin ensimmäistä kertaa rapuja pari viikkoa sitten about tuolla suola/vesi suhteella ja pelkäsin myös, että niistä tulisi liian suolaisia kun se liemi on melko suolainen. Onneksi osoittautui turhaksi peloksi :)
kiitos että mainitsitte että keitinveden on kiehuttava kunnolla!!! ei ole kivaa katsottavaa kun rapuraukat sätkivät tuskissaan minuutteja haaleassa liemessä...kuten valitettavasti taannoin näin ammattikokin tekevän.
VastaaPoistaRavut taitavat jäädä minulta ikuisesti kokeilematta, minusta kun saksiniekat ovat niin symppiksiä ettei minulla olisi sydäntä nakata niitä kattilaan...
VastaaPoistaHerkkusuun lautasella: Totta! Joskin kyllähän se liemi hetkeksi viilenee kun ravut sinne nakataan, mutta josko kuolisivat heti kuumaan veteen päätyessään.
VastaaPoistaKetturouva: Symppiksiä? Meillä on hyvin erilainen kuva sympaattisista otuksista :D. Minusta nämä ovat suoraan kuin jostain ulkoavaruudesta ja paremminkin pelottavan viekkaan näköisiä.
Vielä vuosi sitten muistelen miettineeni, voisinko keittää eläviä rapuja. Ja sitten taas, minkä eron se tekee, keittääkö ne ennalta joku muu vai itse. Mutta nää on näitä...:)