Joko teillä on sienikausi aloitettu? Meillä on ja maukkaasti
starttasi tänäkin vuona. Piipahdimme metsään vain katsomaan, ovatko kantarellit
tosiaan huhujen mukaan kuivaneet pystyyn ja niin tuntui monin paikoin
olevankin. Silti saimme tuosta metsäkaitaleesta suurimman kantarellisatomme
ikinä. Pari tattiakin jökötti pystyssä ilman matorei’itystä. Olimme myös
iloisesti yllättyneitä siitä, että orakkaita löytyi jo. Ne ovat yksiä ihan
lempisieniämme helpon tunnistamisen, helpon havaitsemisen ja herkullisen maun
vuoksi. Orakkaat ovat myös harvoin matoisia.
Ensimmäinen varsinainen sieniruoka tänä kautena onnistui
aivan loistavasti. Päätimme luottaa parmesaanin ja pekonin voimaan kantarellien
parina emmekä menneet metsään. Reseptin empimään pistänyt tomaattilisä oli myös todettava toimivaksi.
Gratinoitujen sienien ohje on Ursula Ferrignon kirjasta ”Trattoria
– italialaista ruokaa perheelle ja ystäville”. Kirjan reseptit ovat saaneet
inspiraationsa italialaisista ravintoloista. Ursula Ferrignon vetää ruokakursseja
Lontoon ”Books for cooks”-kaupassa, jonka etuovella olen käynyt itkeätirauttamassa.
Ohje oli helppo ja suht nopea toteuttaa. Nyt ylöskirjatussa
kokoonpano poikkeaa hiukan alkuperäisestä. Parmesaania ja pekonia on esimerkiksi runsaasti enemmän. Ohjeessa kehotettiin käyttämään herkkusieniä
tai portobelloja, mutta luulenpa että vaikkapa orakaat, lampaankääpä ja
varsinkin herkkutatti kävisi tähän settiin myös oivallisesti.
Me söimme gratinoidut sienet iltahämärissä helteen kesytyttyä lempeäksi
kesäyöksi. Keralla lautasella nähtiin luomunaudan ulkofilettä ja
uunipaahdettuja varhaisperunoita timjamilla. Kaikki tuli syötyä viimeiseen kantarelliin
asti!
ennen juustoa ja uunia
GRATINOIDUT SIENET PEKONIN KERA
funghi gratinati con pancetta
50 g voita
150 g pekonia (tai pancettaa)400 g kantarelleja
merisuolaa
mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
200 g parmesaania
2 tomaattia
2 (kesä)sipulia
(silopersiljaa)
kourallinen vaalean leivän sisusta
Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Voitele uunivuoka voinokareella. Kuumenna paistinpannu ja paista pekonit
keskilämmöllä rapsakoiksi. Ota tomaateista pois siemenet ja pilko
tomaattipalat. Leikkaa kesäsipulit puolirenkaiksi. Raasta parmesaani. Kuori ja hienonna
valkosipuli. (Hienonna silolehtipersiljaa jos sinulla sitä on). Revi suurimmat sienet hieman pienemmiksi, esim. puolikkaiksi.
Levitä puolet sienistä uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää puolet
valkosipulista, sipulista, tomaattipaloista, pekonista, juustosta (ja
persiljasta). Levitä uusi kerros kaikkia maustaen taas suolalla ja
mustapippurilla. Lorauta sekaan myös pekoninpaistoliemet makua antamaan.
Revi päälle vaalean leivän sisuksia. Nakkaa päälle vielä nokareittain loput
voista.
Kypsennä uunissa puoli tuntia ja tarjoa kuumana.
"iltahämärissä helteen kesytyttyä lempeäksi kesäyöksi" mä olisin syöny luultavasti vaikka palan pahvia, niin kauniilta saitte hetken kuulostamaan. Ja kyllä reseptiikkakin sai veden kielelle!
VastaaPoistaSemmoinen se hetki oli... päivä täynnä helleaurinkoa, uintia, ristinollaa, lukemista, kalastusta, pallopelejä, mitä lie kesätouhuja. Ja sitten koko sakki yhteisen pöydän ääressä hurmaavien tuoksujen äärellä. Ja onneksi makujenkin!
VastaaPoistaMyyty! Nyt vaan harmittaa ettei ehditty sieneen mökillä, mutta toivottavasti kanttarellejä vielä löytyy hetken.
VastaaPoistaMäkin olin heti myyty kun näin ohjeen. Ja takuulla kokeilen muillakin sienillä! Sitten kun niitä ihan valtavasti taas ilmaantuu.
VastaaPoistaApua, näyttää syntisen hyvältä :)
VastaaPoistaMeille meinasi käydä New Yorkissa sama: pitkään odottamani Kitchen Art & Letters -ruokakirjakaupan ovella odottikin vain lappu, joka kertoi kaupan olevan kesälauantaisin kiinni! Kyllä harmitti, varsinkin kun olin ajatellut että se ajankohta oli ainoa mahdollisuus käydä siellä.
VastaaPoistaOnneksi olin tartuttanut kiinnostuksen matkaseuraankin, ja niinpä pystyimme järkkäämään viimeisen, lentopäivä maanantain ohjelman niin, että ehdimme juuri ja juuri käydä pyörähtämässä kaupassa. Kaikki muu oli sitten kellotettu sen mukaan :D
Sofia ja on!
VastaaPoistaAnna: Saatan kuvitella tämän tilanteen...:). Ei munkaan Jukkaa silloin tarvinnut pakottaa kirjakaupoille, eikä sen mua Pimm´seille epäonnistumisen jälkeen.