SPIS änd laav

Spis-ravintolasta iloisen tyytyväisinä poistuessa pohdimme, että blogiotsikoksi kävisi tämän paikan kohdalla hyvin "Spis and love". Kotona sähköpostin avatessani ravintolasta oli tullut toivottu lista menumme viineistä, allekirjoituksella "Spis and love". Muita vaihtoehtoja otsikoksi ei luonnollisesti enää ollut.

Voi olla että tämä ravintolakuvaus menee ylisanoiksi mutta menköön. Meillä oli Jukan kanssa kaksin todellisen ihana ilta yllättävienkin makujen ja rauhallisen, mutta leppoisan tunnelman myötä. Ravintoloitsija Jani Kinanen valitsi meille hienoja, erityisiä viinejä, jotka komppasivat ruokien kanssa upeasti. Meille tarjottiin puolikastakin viiniannostelua, johon minä tartuin heti. Kuskina olleelle Jukalle ehdotettiin maistiaisannosta. Mies kiitti tätä erityisesti, sillä näin hänkin sai täyden maun irti illasta. 

Kaikki maistamamme oli taiten tehtyä, uusia elämyksiä tarjoavaa ja harmonisen kaunista. Pohdimme, että yhden ainoaa notkahdusta ei tullut koko illan aikana.  Kaikki on viimeiseen asti mietittyä, keraamikkojen tekemiä lautasia myöden, joita minä astiainnostuneena ihailin suuresti. Nälkäiset lähtivät ravintolasta vatsat täynnä ja hyrisevän tyytyväisinä.

Spis on ehdottomasti suomalaisravintoloiden kärkikastia. 

Alkuun saimme peräti kolme erilaista keittiön tervehdystä. Ensin tuli näkkäriä ja hapankaalimajoneesia, joka todella maistui hapankaalille mutta viehkosti. Sikäli mikäli hapankaali nyt viehko voi olla. 

Seuraavaksi eteemme nostettiin eritavoin maustettuna perunaa, porkkanaa, naurista ja raitajuurta sekä timjamimajoneesia. Punajuuriallerginen sai raitajuuren tilalle varmuuden vuoksi sipulia. 

Kolmas tervehdys oli sienivorschmack piparjuurisella, voisella majoneesilla. Ja me huokailimme tyytyväisyyttämme.



Ensimmäinen alkuruoka oli suolaista pähkinää ja suolakurkkua kokin lapsuudenmuistoja mukaellen. Se tarjoiltiin kauniilta Jatta Lavin voikukanhahtuvalautaselta. Viinivalintana oli todella erityinen (d) de Blanes:n Rancio, joka toimi hienosti ruuan kanssa.

Seuraava lautanen sisälsi lanttua eri tavoin, mallasta ja omenaa. Se nautiskeltiin Eric Texierin Opale 2012:n kanssa. Luomuviini maistui melkeinpä kuplattomalta päärynäsiideriltä. Viini oli hieno yhdistelmä tuhdin makuisen lanttulautasen kanssa, jossa mallasta edustivat makeat saaristolaislepäpalat. 

Perunaa ja sipulia oli ennenkaikkea tekstuurileikittelyä makua unohtamatta. Sipulinen vaahto oli upeaa. Annos ylevöitettiin Pyramid Valley:n Twin Valleys Vineyard Savagnin rose 2010:lla. Tähän viiniin rakastuin oikopäätä. Rypäle oli meille ennenmaistamaton. 



Sous videssä haudutettu, upean pehmeä kampasimpukka tarjottiin palsternakan kanssa. Kampasimpukka ei näköjään aina kaipaakaan paistopintaa. Annoksesta löytyi myös aavistus laventelia. Viininä Hervé Villemaden Les Acacias 2010. 



Suunraikastajana tarjottiin tässä välissä omenaa, joka olikin ihanan raikasta. Nathalie Lahdenmäen astia on kuulemma alkuperäistarkoitukseltaan neulatyynynalunen, mutta toimii näin lautasenakin mainiosti. 



Pääruokana haarukoitiin karitsankylkeä, caussouleta, perunaa ja rosmariinikastiketta. Kokonaisuus oli todella tuhti. Paksuja, hienoja makuja kevensi Sébastien Riffault:n Raudonas 2010. Ihailtuamme meille kotona aika vaikeaksi muodostuneen karitsankyljen valmistusta saimme kokilta vinkkejä miten seuraavaksi lähestyä vaikeaa ruhopalaa. 



Ruokien rinnalla tarjoiltiin ainakin kolmea erilaista leipää: vehnäistä, purjotuhkaista ja rosmariinista. Kaikki leivät sopivat yksiin nautittujen ruokien kanssa. Voita vuoltiin Nanna Bayerin värikkäältä kulmataitoslautaselta. 



Ensimmäinen jälkiruoka piti sisällään hopeatoffeeta ja kurpitsräiskäleitä. Toffeen rakenne oli todella ilmava ja räiskäleet esiintyivät rapsakoina murusina. 



Marabou-mannapuuro ja pullajäätelö oli todella mielenkiintoinen annos. Jäätelön pullamaisuus tuli kardemumman ja hiivan mausta. Tiiviit, suklaiset mannapuurokuutiot maistuivat myös puuroinhoajalle. Rapeat palat lautasella muistuttivat mieleen riisisuklaan. Viininä toimi Vincent Carêmen Moelleux 2009, joka monista jälkiruokaviineistä poiketen ei ollut paksu, mutta makua ja luonnetta siitä kyllä löytyi. 



Laskua odotellessa napsimme vielä Lego-palikalta lakritsia, ihanaa omenamarmelaadia ja nougata.

Jouluisen facebook-tarjouksen myötä pitkät menumme maksoivat yhteensä 114 euroa kun normaalisti setti olisi 154 euroa. Juomat tulivat kustantamaan 85 euroa.  Täyteen hintaankin Spis on varmasti koko rahan arvoinen, todellinen nautinto. Suosittelemme mitä lämpimimmin!

Joko varasit pöytäsi?

Täältä löytyy melkein kahden vuoden takainen kirjoitukseni SPIS:stä, kovin kehuva sekin.