Blogikirjoitusta vastaan saatu alennus juhlista
Jukan nelikymppisiä on vietetty useampaan kertaan. Ensin kinkerit Vihdin Pirtillä ystävien kesken ja sitten ihan erilaiset juhlat Mustion linnalla lastemme, ja vanhempiemme sekä heidän puolisoidensa kanssa. Näiden molempien jälkeen ei voi kuin todeta, että paras investointi rahoille on juhliminen ja matkustaminen. Molemmat tuovat iloa pitkäksi aikaa ja synnyttävät muistoja joiden arvoa ei missään rahassa voi mitata.
Mustion Linna Länsi-Uudellamaalla valikoitui juhlienpitopaikaksi erinomaisen ruokansa ja yöpymismahdollisuuden vuoksi. Meille useammalta vierailulta tutuksi tullut Mustion Linna puistoineen on myös hyvin kaunis ja tunnelmallinen paikka. Etukäteissopimiset kävivät sujuvasti sähköpostiviestityksellä.
Juhlapäivänä, joululoman alkamisen alla olimme hirveän tyytyväisiä siitä, että olimme päätyneet järjestämään juhlat ravintolassa erotuksena itsetekemiseen. Ei tarvinnut stressata siivoamisesta, kattamisesta tai ruuan valmistamisesta. Kävimme tyttären kanssa kampaajalla, puimme rauhassa juhlavaatteet ylle ja suuntasimme sitten koko perheen kanssa valmiiseen juhlaan.
Huoneet olivat maltillisen kartanomaisesti sisustettu ja hyvin siistejä.
Jukka toivoi lahjaksi sitä että kaikki saataisiin koolle, mutta tulihan niitä lahjojakin.
Kuulumisten vaihdon jälkeen suuntasimme puiseen, taidolla rakennettuun Mustion Linnaan, jossa meidät toivotti lämpimästi tervetulleeksi oppaanamme toiminut Kerstin Ilander. Museokierros oli odotettuakin mielenkiintoisempi. Oppaan asiantunteva, lämmin ja humoristinen tapa kertoa asioista jättivät varmasti mieleenpainuvan muistijäljen niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Kuulimme paljon omistajasuku Linderin elämänvaiheista, joihin liittyi tarinoita myös rohkeasti ja omaan aikaansa poikkeuksellisesti käyttäytyneistä ihmisistä. Heistä mainittakoon Marie Linder, joka julkisesti tupakkaa polttavana ja olutta juovana naisena kohautti myös kirjoittamalla vuonna 1867 kirjan En qvinna af vår tid (Aikamme nainen). Teoksessa otetaan esille naisia koskevia rajoituksia. Marie Linderin poika Hjalmar Linder, aikoinaan Suomen rikkain mies, kiinnitti mielipidekirjoituksellaan huomiota punaisten asemaan kansalaissodan jälkeen mm. vankileireillä - "punaista hulluutta on seurannut valkoinen terrori".
Kuulimme melkein tunniksi venähtäneen kierroksen aikana myös metsästysretkellä orvoksi ammutun karhun lemmikiksi ottamisesta, siitä että tiettyyn aikaan huonekalujen ja pylväiden maalaminen oli trendikkäämpää kuin niiden tekeminen ja miten ennen nukuttiin melkeinpä istaaltaan. Oppaamme Kerstin Ilander kertoi eläväisesti myös linnan vieraista, maalauksista ja esimerkiksi allaolevasta pikkuisesta possupatsaasta, jolla saatiin kutsuttua palvelusväki rivakasti ruokasaliin.
Voimme lämpimästi suositella linnakierrosta kaikille. Minua rupesi ainakin kiinnostamaan uusi kierros vaikkapa kummitustarinoita kuunnellen.
Linnalta siirryimme puiston läpi ihanaan Mustion Linnan Krouviin. Ruokasali on todella tunnelmallinen suuren takkansa ja punatiilisten seinien, sekä näin joulunaikaan tyylikkään maltillisten koristeidensa ansiosta. Pettymykseksemme meidät ohjattiin kuitenkin yläkerrassa olevaan tilaan, josta puuttui kokonaan krouvinsalin tunnelma. Emme varatessa edes tienneet tällaisen tilan olemassaolosta emmekä osanneet siis erikseen pyytää salia. Pidimme sitä itsestäänselvyytenä.
Harmi unohtui onneksi pian, kun saimme käsiimme onnittelumaljat ja niiden sisälle Linnan omaa riesling kuohuvaa.
Nautimme koko pöytäseurueen kesken Bon Vivant-menun suositusviineillä. Tarjoilu pelasi hienon oikea-aikaisesti. Maut olivat todella hyviä. Mustiossa luotetaan lähituottajiin ja heidän raaka-aineensa tuodaan ylpeästi esille.
Keittiötervehdyksenä saimme snappertunalaisen kalastajan Jan Westerholmin kylmäsavuhaukea sekä moussena että palana. Se tarjottiin mallascrumblen kanssa.
Spelttileipä ja aavistuksen chilinen, saaristolaistyyppinen tumma leipä ilahduttivat erityisesti pähkinäisen makean, paahdetun voin kanssa.
Alkupalana nautimme tattariblinejä muikunmädillä, smetanalla ja punasipulisilpulla. Blineissä oli ihanan rapea pinta ja kuohkea sisus.
Pääruuaksi saimme Viltgårdin sorsaa, joista ei löytynyt nyt onneksi yhtään haulia. Lintu tarjottiin Bålaby Gårdin perunoiden ja punakaalin kanssa.
Jälkiruuasta mieleen jäi erityisesti eteläafrikkalainen jälkiruokaviini Vin de Constance. Se oli oikein hieno pari tyrniselle Crème brûléelle, jonka sokeripinta olikin ripsitty vierelle kauniin jalokivimäisiksi hippusiksi.
Miehet ottivat lopuksi vielä kahvit ja konjakit.
Ihan kaikki eivät jaksaneet juhlia loppuun saakka. Tyttäremme könysi viimeisen tunnin aikana pappan ja mummun syliin uinumaan, ollen aika tyytyväisen oloinen niinkin. Synttärisankari sai lopulta kantaa hänet petiin nukkumaan.
Tunnelmaltaan arvokkaat juhlat saivat loistopäätöksen harkitun herkullisella aamiaisella. Se oli katettu Linnankrouvin rustiikkisen fiiniin saliin.
Erityisesti Mustion Myllyn luomukaurahiutaleista keitelty puuro ja rapsakan ihanat patongit saivat makukiitosta vierailtamme. Minä kiittelin lisäksi leppoisan rauhallista tunnelmaa ja kaunista kattausta.
Mustion Linna oli juhlapaikkana kaunis, erilainen ja toimiva. Illallisen tapahtumapaikkaa lukuunottamatta kaikki sujui erittäin hienosti, itseasiassa paremmin kuin olisimme osanneet toivoakaan. Suosittelemme lämpimästi Mustion Linnaa kun suunnittelette juhlianne tai mietitte vaikkapa viikonloppulomaa!
Ihana juhlapaikka ja kuvat.Todellakin niin että muistot hyvistä tapahtumista ja matkoista ovat parempia kuin tavarat.Eräs täkäläinen foodie sanoi että tuhlatkaa rahanne matkoihin eikä tavaroihin;D
VastaaPoistaSe on hyvin sanottu. Tai että ostaa tavaroiden sijaan ruokaa ja juomaa ja kutsuu ystäviä kylään!
VastaaPoistaMinä kyllä ilahdun kovasti paistinpannusta ja vakuumikoneestakin :D Mutta totta, matkat ja ruoka, ne ovat ihan parasta!
VastaaPoistaNooo, keittiövempeleet on erikseen :D
VastaaPoista